EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

13 päivänä helmikuuta 2012

Asia F‑118/11 R

Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty

Aihe:      SEUT 278 ja EA 157 artiklaan sekä SEUT 279 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Marcuccio vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa lykkäämään sen päätöksen täytäntöönpanoa, jolla hylättiin hänen 30.6.2011 päivättyyn kirjeeseensä sisältynyt vaatimus, jonka mukaan komission on tehtävä päätös, jota kantaja itse luonnehtii sen sairauden ”ammatillista alkuperää koskevaksi”, jonka johdosta hänet siirrettiin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ratkaisu:      Välitoimihakemus hylätään. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Tutkimisjärjestys ja selvittämismenetelmä – Välitoimista päättävän tuomarin harkintavalta

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti välitoimihakemuksissa on ilmoitettava muun muassa seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua.

Kiireellisyyttä ja fumus boni jurisia koskevat edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin näistä edellytyksistä ei täyty. Välitoimista päättävä tuomioistuin suorittaa myös kysymyksessä olevien intressien vertailun.

Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä ei ole olemassa oikeussääntöä, jossa säädettäisiin siitä, miten tuomioistuimen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.

(ks. 16–18 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑52/08 R, Plasa v. komissio, 3.7.2008, 21 ja 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑104/10 R, de Pretis Cagnodo ja Trampuz de Pretis Cagnodo v. komissio, 15.2.2011, 16 kohta

2.      Välitoimimenettelyn tavoitteena ei ole varmistaa vahingon korjaamista vaan kanteeseen annettavan tuomion täysi tehokkuus. Viimeksi mainitun tavoitteen saavuttamiseksi edellytetään, että haettavat toimenpiteet ovat siinä mielessä kiireellisiä, että kantajan intresseihin kohdistuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on välttämätöntä, että niistä määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kanteeseen annettavaa ratkaisua. Välitoimia hakevan asianosaisen tehtävänä on myös esittää näyttö siitä, ettei hän voi odottaa pääasian oikeudenkäynnin ratkeamista ilman että hänelle aiheutuisi tällaista vahinkoa.

(ks. 20 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑320/02 R, Esch-Leonhardt ym. v. EKP, 19.12.2002, 27 kohta