Language of document : ECLI:EU:F:2012:72

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

5 päivänä kesäkuuta 2012

Asia F‑83/10

Kostantinos Giannakouris

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Perheavustukset – Koulutuslisä – Myöntämisedellytykset – Muualta saadun vastaavan lisän määrän vähentäminen

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Konstantinos Giannakouris vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan 26.2.2010 tehdyn komission päätöksen, joka koskee hänelle myönnetyn koulutuslisän määrän alentamista ja hänelle perusteettomasti maksettujen summien takaisin perimistä, koska hänen tyttärensä saa jäsenvaltiolta taloudellista tukea apurahan muodossa.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Koulutuslisä – Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa säädetyn päällekkäisyyden kieltävän säännön soveltamisedellytykset tapauksessa, jossa luonteeltaan samankaltaisia avustuksia maksetaan muualta – Soveltaminen luxemburgilaiseen opiskelijoille tarkoitettuun taloudelliseen avustukseen – Hyväksyttävyys

(Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 2 kohta)

Ainoastaan avustukset, jotka ovat toisiinsa rinnastettavissa ja joiden tarkoitus on sama, ovat henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun perhelisien päällekkäisyyden estämistä koskevan säännön mukaisesti ”samanluonteisia”. Ratkaiseva peruste avustuksen luonnehtimiseksi samanluonteiseksi on kyseisten avustusten tarkoitus.

Tältä osin henkilöstösääntöjen 67 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu koulutuslisän ja luxemburgilaisen taloudellisen avustuksen, joka myönnetään apurahojen ja lainojen muodossa ja jonka tarkoitus on, että he kykenevät suoriutumaan opinnoista aiheutuvista kustannuksista ja elinkustannuksista opintojen aikana, tavoitteet ovat samankaltaiset siinä mielessä, että niillä pyritään osallistumaan virkamiehen huollettavana olevan lapsen koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin.

Tätä päätelmää ei tee tyhjäksi se seikka, että näiden kahden avustuksen saajat ovat eri henkilöitä. Se seikka, että henkilöstösääntöjen mukainen avustus myönnetään virkamiehelle ja kansallinen avustus maksetaan tai virallisesti myönnetään lapselle ei ole ratkaiseva arvioitaessa, ovatko nämä suoritukset samanluonteisia henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Myöskään se seikka ei ole ratkaiseva, että henkilöstösääntöjen mukainen avustus täydentää virkamiehen palkkausta ja liittyy täten työsuhteeseen, toisin kuin luxemburgilainen taloudellinen avustus, joka maksetaan lapselle.

(ks. 29, 31, 32, 37 ja 38 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 106/76, Gelders-Deboeck v. komissio, 13.10.1977, 16 kohta; asia 14/77, Emer-van den Branden v. komissio, 13.10.1977, 15 kohta ja asia C‑135/06 P, Weiβenfels v. parlamentti, 18.12.2007, 89 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑117/89, Sens v. komissio, 10.5.1990, 14 kohta ja asia T‑147/95, Pavan v. parlamentti, 11.6.1996, 41 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑62/06, Guarneri v. komissio, 13.2.2007, 39, 40 ja 42 kohta