VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
29 päivänä syyskuuta 2009
Asia F-114/07
Rainer Wenning
vastaan
Euroopan poliisivirasto (Europol)
Henkilöstö – Europolin henkilöstö – Europolin työntekijän työsopimuksen uusiminen – Europolin henkilöstösääntöjen 6 artikla – Arviointiraportti
Aihe: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) 40 artiklan 3 kohtaan ja Europolin henkilöstösääntöjen 93 artiklan 1 kohtaan perustuva kanne, jossa Rainer Wenning vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 21.12.2006 tehdyn Europolin päätöksen olla uusimatta hänen työsopimustaan, kumoamaan arviointiraportin ajalta tammikuu–syyskuu 2006 sekä velvoittamaan Europolin maksamaan korvausta hänelle aiheutuneeksi väitetyistä aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Europolin työntekijät – Arviointiraportti – Laatiminen – Europolin henkilöstön arviointia koskevat suuntaviivat
(Europolin henkilöstösääntöjen 6 ja 28 artikla)
2. Virkamiehet – Europolin työntekijät – Arviointiraportti – Laatiminen – Pakottavan määräajan puuttuminen
(Europolin henkilöstösääntöjen 6 ja 28 artikla)
3. Virkamiehet – Arviointi – Arviointiraportti
4. Virkamiehet – Arviointi – Arviointiraportti – Laatiminen
5. Virkamiehet – Arviointi – Arviointiraportti – Arviointien muuttaminen aikaisempaan arviointiin verrattuna
6. Virkamiehet – Arviointi – Arviointiraportti – Tuomioistuinvalvonta
(Europolin henkilöstösääntöjen 6 ja 28 artikla)
7. Virkamiehet – Arviointi – Arviointiraportti – Kuvailevien huomautusten ja numeerisen arvioinnin välttämätön yhdenmukaisuus
8. Virkamiehet – Europolin työntekijät – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen
(Europolin henkilöstösääntöjen 6 artikla ja 94 artiklan 1 kohdan a alakohta)
1. Menettelysääntöjen, kuten urakehitystä ja henkilöstön arviointia koskevasta menettelystä annetuissa Europolin suuntaviivoissa vahvistettujen sääntöjen, rikkominen merkitsee työntekijän arviointiraportin pätevyyteen vaikuttavaa olennaista sääntöjenvastaisuutta, edellyttäen, että työntekijä osoittaa että kyseinen raportti olisi voinut olla toisensisältöinen ilman näiden sääntöjen rikkomista.
(ks. 97 ja 102 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑212/97, Hubert v. komissio, 9.3.1999 (Kok. H., s. I‑A‑41 ja II‑185, 53 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑34/07, Skareby v. komissio, 15.12.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 40 kohta; asiasta on vireillä valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asianumerolla T‑91/09 P)
2. Europolin henkilöstösäännöissä tai urakehitystä ja henkilöstön arviointia koskevasta menettelystä annetuissa suuntaviivoissa ei vahvisteta tarkkaa päivämäärää Europolin työntekijöiden arviointiraporttien laatimiselle. Kyseisten henkilöstösääntöjen 28 artiklassa säädetään ainoastaan, että raportti laaditaan vähintään kerran vuodessa. Vaikka hallinnolla on ehdoton velvollisuus huolehtia siitä, että arviointiraportit laaditaan säännöllisesti henkilöstösäännöissä vahvistettuina ajankohtina ja että ne laaditaan sääntöjenmukaisesti sekä hyvään hallintotapaan liittyvistä syistä että virkamiesten etujen turvaamiseksi, hallinnolla on kohtuullinen aika arviointiraportin laatimiseksi, kun säännöksiä arviointimenettelylle asetetuista tarkoista määräajoista ei ole annettu. Yhdessäkään henkilöstösääntöjen säännöksessä tai kyseisten suuntaviivojen määräyksessä ei kielletä edellyttämästä, että tavoite on saavutettava ennen arviointijakson päättymistä. Päinvastoin on niin, ettei kyseisissä suuntaviivoissa, joiden mukaan tavoitteille on asetettava määräaika, edellytetä, että määräpäivän olisi vastattava arviointijakson päättymisajankohtaa.
(ks. 98 ja 99 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑193/03, Piro v. komissio, 10.5.2005 (Kok. H., s. I‑A‑121 ja II‑547, 76–78 kohta)
3. Kun arvioija laatii arviointiraportin, hän toteuttaa arvioinnin tiiviissä yhteistyössä arvioinnin vahvistajan kanssa, sillä viimeksi mainitulla on oikeus arvioidun virkamiehen pyytämän keskustelun seurauksena joko muuttaa raporttia tai vahvistaa se.
(ks. 100 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑157/04, De Bry v. komissio, 12.7.2005 (Kok. H., s. I‑A‑199 ja II‑901, 44 kohta)
4. Arviointimenettelyn tarkoitus sinänsä on se, että asianomaisen virkamiehen suorituksia ja pätevyyttä voidaan arvioida kunkin ennalta määrätyn jakson aikana. Jos arvioija esittää vertailujaksoa koskevan arviointinsa kontradiktorisen menettelyn päätteeksi, asianomainen virkamies ei voi jälkikäteen vedota siihen, että vertailujakson kuluessa ei ole välivaiheessa esitetty moitteita. Ei siis voida edellyttää, että arvoarvostelmista, jotka esimiehet esittävät tiettyä ajanjaksoa koskevan arviointimenettelyn puitteissa järjestetyn kuulemisen yhteydessä, keskusteltaisiin etukäteen arvioidun virkamiehen ja hänen esimiehensä välillä tai että niistä annettaisiin kirjallinen ennakkovaroitus vertailujakson aikana, jos niitä on käsitelty todellisessa kontradiktorisessa menettelyssä arviointimenettelyn aikana.
(ks. 104 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑344/05 P, komissio v. De Bry, 9.11.2006 (Kok., s. I‑10915, 37–45 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑155/03, T‑157/03 ja T‑331/03, Cwik v. komissio, 13.12.2005 (Kok. H., s. I‑A‑411 ja II‑1865, 142 kohta)
5. Arviointiraporttia laadittaessa velvollisuus perustella kaikki muutokset aikaisempaan arviointiin verrattuna mahdollistaa sen, että virkamies saa tietää syyt analyyttisten arviointien muuttamiselle, voi tarkistaa esitettyjen tosiseikkojen paikkansapitävyyden ja esittää siten kuulluksitulemisoikeutensa perusteella huomautuksensa näistä perusteluista, sillä arviointiraporttiin liittyy olennainen muotovirhe, jos perustelujen puuttumisella loukataan virkamiehen oikeutta tulla kuulluksi.
(ks. 108 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑1/91, Della Pietra v. komissio, 16.7.1992 (Kok., s. II‑2145, 30 kohta); em. asia Hubert v. komissio, 79 kohta ja asia T‑50/04, Micha v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H., s. I‑A‑339 ja II‑1499, 36 kohta)
6. Arvioijille on annettu erittäin laaja harkintavalta heidän arvioidessaan niiden henkilöiden työtä, joiden arviointi on heidän tehtävänään. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuinten arviointiraporttien sisällön osalta harjoittamassa tuomioistuinvalvonnassa rajoitutaan tutkimaan menettelyn säännönmukaisuutta ja tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä sekä sitä, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä tai käytetty väärin harkintavaltaa. Yhteisöjen tuomioistuinten ei näin ollen ole tutkittava sitä, onko hallinnon arviointi virkamiehen ammatillisista taidoista perusteltu silloin, kun se sisältää monitahoisia arvoarvostelmia, joita ei niiden luonteen vuoksi voida tarkistaa objektiivisesti.
(ks. 111 ja 117 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑53/99, Progoulis v. komissio, 9.12.1999 (Kok. H., s. I‑A‑255 jaII‑1249, 27 ja 29 kohta); asia T‑187/01, Mellone v. komissio, 12.6.2002 (Kok. H., s. I‑A‑81 ja II‑389, 51 kohta) ja asia T‑96/04, Cwik v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H., s. I‑A‑343 ja II‑1523, 41 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑42/05, Rossi Ferreras v. komissio, 1.2.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 33 kohta)
7. Arviointiraporttiin sisältyvien kuvailevien huomautusten tarkoituksena on perustella raportissa esitetyt analyyttiset arvioinnit. Nämä huomautukset ovat perustana arvioinnin laatimiselle, ja niiden avulla virkamies voi ymmärtää saamansa arvosanat. Koska huomautuksilla on ratkaiseva merkitys arviointiraportin laatimisessa, niiden on näin ollen oltava niin yhdenmukaisia annettujen arvosanojen kanssa, että arviointia voidaan pitää huomautusten numeerisena tai analyyttisenä ilmaisuna. Kun otetaan huomioon arvioijille annettu erittäin laaja harkintavalta heidän arvioidessaan niiden henkilöiden työtä, joiden arviointi on heidän tehtävänään, mahdollinen epäjohdonmukaisuus arviointiraportissa voi kuitenkin oikeuttaa kumoamaan kyseisen raportin vain, jos tämä epäjohdonmukaisuus on ilmeinen.
(ks. 132 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Cwik v. komissio, 13.12.2005, 80 kohta
8. Hallinnolla ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta perustella toimea, jolla se päättää olla uusimatta määräajaksi tehtyä työsopimusta sen päättymispäivänä. Sopimuspuolten on jo työsuhteen alkamisesta lähtien varauduttava siihen, että toinen osapuoli käyttää oikeuttaan vedota sopimuksen päättymispäivänä sen ehtoihin – sellaisina kuin niistä on sovittu – siten, että sopimus päättyy sovittuna päivämääränä. Koska määräaikaisen työsopimuksen uusimista ei ole oikeutta vaatia, hallinnon ei ole näin ollen tavallisesti tarpeen perustella sitä, että se haluaa sopimuksen päättyvän alun perin vahvistettuna ajankohtana.
Europol on kuitenkin henkilöstösääntöjen 6 artiklan täytäntöönpanosta 8.12.2006 tehdyllä johtajansa päätöksellä, joka sisältää määräyksiä työsopimusten uusimisesta Europolissa, kehittänyt erityisen järjestelmän, jolla on tarkoitus taata avoimuus työsopimusten uusimismenettelyssä. Ottaessaan tämän erityisen järjestelmän käyttöön Europol on täsmentänyt kriteerit, joita se aikoo soveltaa käyttäessään harkintavaltaansa uusittaessa työsopimuksia tai jätettäessä ne uusimatta. Tästä seuraa, että se on itse rajoittanut tätä harkintavaltaansa, sillä Europolin on noudatettava sen itse itselleen asettamia ohjeita.
Näin ollen Europolin työntekijällä, jolla on määräaikainen työsopimus, on oikeus siihen, että Europol tutkii huolella ja objektiivisesti, täyttääkö hän työsopimuksen uusimiseksi asetetut edellytykset. Jos uusimisesta kieltäydytään, hänellä on perusteltu intressi saada tietoonsa tällaista huolellista ja objektiivista tutkimusta ilmentävät perustelut.
(ks. 142–147 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑143/03, Smit v. Europol, 1.3.2005 (Kok. H., s. I‑A‑39 ja II‑171, 26–28, 30 ja 32 kohta) ja asia T‑258/03, Mausolf v. Europol, 1.3.2005 (Kok. H., s. I‑A‑45 ja II‑189, 21–23, 25 ja 27 kohta)