Language of document : ECLI:EU:F:2007:178

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

18 päivänä lokakuuta 2007

Asia F-112/06

Erika Krcova

vastaan

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

Henkilöstö – Koeajalla oleva virkamies – Henkilöstösääntöjen 34 artikla – Koeajalla olevan virkamiehen irtisanominen – Harkintavalta – Perusteluvelvollisuus – Huolenpitovelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Erika Krcova vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan yhteisöjen tuomioistuimen 17.10.2005 tekemän päätöksen, jolla hänet irtisanottiin koeajan päätteeksi, ja tarvittaessa kumoamaan yhteisöjen tuomioistuimen 16.9.2005 tekemän päätöksen, jolla hänen koeaikaansa pidennettiin toisen kerran kahden kuukauden ajaksi 1.8.2005, sekä 12.9.2005 päivätyn kolmannen hänen koeaikaansa koskevan kertomuksen, jonka mukaan oli mahdotonta ehdottaa nimitystä nimittävälle viranomaiselle.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Koeajan päättyessä laadittava kertomus – Kertomuksen laatiminen viipeellä

         (Henkilöstösääntöjen 34 artikla)

2.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Kohde – Koeajan kulkua koskevat edellytykset

         (Henkilöstösääntöjen 34 artikla)

3.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Tulosten arvioiminen

         (Henkilöstösääntöjen 34 artikla)

4.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Asianomaisen soveltuvuutta koskeva kielteinen arviointi – Koeajan pidentäminen ja siirto toisiin tehtäviin

         (Henkilöstösääntöjen 34 artikla)

1.      Kun koeajalla olevalle virkamiehelle on annettu tilaisuus esittää näkemyksensä hänen koeaikaansa koskevaan kertomukseen sisältyvistä arvioinneista, se, että tämä kertomus on laadittu tai kertomuksia arvioivaa komiteaa on kuultu viipeellä, ei voi, niin valitettava kuin henkilöstösääntöjen 34 artiklassa asetettuja vaatimuksia koskeva sääntöjenvastaisuus onkin, kyseenalaistaa sen tai mahdollisen irtisanomispäätöksen pätevyyttä.

(ks. 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 175/80, Tither v. komissio, 8.10.1981 (Kok. 1981, s. 2345, 13 kohta) ja asia 98/81, Munk v. komissio, 25.3.1982 (Kok. 1982, s. 1155, 8 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑26/91, Kupka-Floridi v. CES, 1.4.1992 (Kok. 1992, s. II‑1615, 20 kohta); asia T‑96/95, Rozand-Lambiotte v. komissio, 5.3.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑35 ja II‑97, 68 kohta) ja asia T‑98/98, Trigari-Venturin v. Centre de traduction, 21.9.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑159 ja II‑821, 74 kohta).

2.      Vaikka henkilöstösääntöjen 34 artiklassa tarkoitettua koeaikaa ei voida rinnastaa koulutusjaksoon, on kuitenkin välttämätöntä, että asianomainen on saanut tämän ajanjakson aikana mahdollisuuden osoittaa pätevyytensä. Tämä edellytys vastaa hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksia sekä niiden vastavuoroisten oikeuksien ja velvoitteiden tasapainoa kuvaavan huolellisuusvelvollisuuden vaatimuksia, joita henkilöstösäännöillä on luotu viranomaisten ja toimihenkilöiden väliseen suhteeseen. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että koeajalla olevalle virkamiehelle on annettava riittävien aineellisten edellytysten lisäksi asianmukaisia ohjeita ja neuvoja, kun otetaan huomioon hoidettavien tehtävien luonne, jotta hän kykenisi mukautumaan tehtävänsä erityisiin tarpeisiin.

(ks. 48 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 10/55, Mirossevich v. Haute Autorité, 12.12.1956 (Kok. 1956, s. 365, 387 ja sitä seuraavat sivut) ja asia 3/84, Patrinos v. CES, 15.5.1985 (Kok. 1985, s. 1421, 20 ja 21 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Kupka-Floridi v. CES, 44 kohta; asia T‑568/93, Correia v. komissio, 30.11.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑271 ja II‑857, 34 kohta); em. asia Rozand-Lambiotte v. komissio, 95 kohta ja yhdistetyt asiat T‑373/00, T‑27/01, T‑56/01 ja T‑69/01, Tralli v. BCE, 27.6.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑97 ja II‑453, 69 kohta).

3.      Hallinnolla on laaja harkintavalta, kun se arvioi koeajalla olevan virkamiehen pätevyyttä ja työsuorituksia yksikön edun kannalta. Virkamiestuomioistuimen tehtävänä ei siis ole korvata toimielinten arviointia omalla arvioinnillaan koeajan tuloksen ja yhteisön palvelukseen lopullisesti nimitettävän virkamiehen pätevyyden osalta, koska sen valvonta koskee vain sitä, että asiassa ei ole tehty ilmeistä arviointivirhettä tai käytetty harkintavaltaa väärin.

(ks. 62 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Munk v. komissio, 16 kohta; asia 290/82, Tréfois v. yhteisöjen tuomioistuin, 17.11.1983 (Kok. 1983, s. 3751, 29 kohta); asia 347/82, Alvarez v. parlamentti, 5.4.1984 (Kok. 1984, s. 1847, 16 kohta); em. asia Patrinos v. CES, 25 kohta ja asia C‑17/88, Patrinos v. CES, 13.12.1989 (Kok. 1989, s. 4249, 33 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Kupka-Floridi v. CES, 52 kohta; em. asia Rozand-Lambiotte v. komissio, 112 kohta ja em. asia Tralli v. BCE, 76 kohta.

4.      Henkilöstösääntöjen 34 artiklassa määrätyllä menettelyllä ei pyritä antamaan koeajalla olevalle virkamiehelle tilaisuutta ottaa kantaa päätökseen, joka on tehtävä hänestä laaditun koeaikaa koskevan kielteisen kertomuksen perusteella. Henkilöstösääntöjen 34 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan sanamuodosta ei myöskään millään tavoin ilmene, että silloin kun koeajalla oleva virkamies ei ole osoittanut riittävää ammatillista pätevyyttä, jotta hänet voitaisiin vakinaistaa, nimittävällä viranomaisella olisi velvollisuus harkita hänen koeaikansa pidentämistä ja siirtämistä toiseen yksikköön. Kyseisessä määräyksessä käytetty sanamuoto ”poikkeuksellisesti” osoittaa päinvastoin selvästi, että kyseisellä viranomaisella on laaja harkintavalta määrittää tapaukseen liittyvien tosiseikkojen ja yksityistapaukseen liittyvien olosuhteiden mukaan, missä tilanteessa koeajan pidentäminen on toivottavaa. Tilanne on tällainen erityisesti silloin, kun koeaikaa pidennetään tai asianomainen siirretään toiseen toimipaikkaan, viimeksi mainitun ollessa pelkkä mahdollisuus, koska koeajan kokonaispituus ei voi kyseisen artiklan 4 kohdan nojalla missään tapauksessa ylittää 15:tä kuukautta.

(ks. 75 ja 77 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 10/72 ja 47/72, Di Pillo v. komissio, 12.7.1973 (Kok. 1973, s. 763, 16 kohta).