UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
27 päivänä syyskuuta 2018 (*)
Kuluttajansuoja – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1056 – Täytäntöönpanoasetus, jolla pidennetään tehoaineen glyfosaatti hyväksynnän voimassaoloaikaa – Asetus (EY) N:o 1367/2006 – Sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö – Asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan g alakohta ja 10 artiklan 1 kohta – Yksittäistapausta koskeva toimenpide – Århusin yleissopimus
Asiassa T‑12/17,
Mellifera e. V., Vereinigung für wesensgemäße Bienenhaltung, kotipaikka Rosenfeld (Saksa), edustajanaan asianajaja A. Willand,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään G. Gattinara ja C. Hermes,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa 8.11.2016 tehdyn komission päätöksen Ares(2016) 6306335, jolla hylättiin tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13) 10 artiklaan perustuva, sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö, joka koskee täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineen glyfosaatti hyväksynnän voimassaoloajan pidentämiseksi 29.6.2016 annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2016/1056 (EUVL 2016, L 173, s. 52),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit A. Dittrich ja P. G. Xuereb (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajana oleva Mellifera e. V,Vereinigung für wesensgemäße Bienenhaltung on Saksassa rekisteröity, voittoa tavoittelematon yhteenliittymä, joka toimii mehiläisten säilymisen ja suojelun puolesta.
Tehoaineen glyfosaatti hyväksyntä ja hyväksynnän voimassaoloajan pidentäminen
2 Tehoaine glyfosaatti sisällytettiin kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteen I muuttamisesta tehoaineiden glyfosaatti ja tifensulfuronimetyyli sisällyttämiseksi siihen 20.11.2001 annetulla komission direktiivillä 2001/99/EY (EYVL 2001, L 304, s. 14) kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (EYVL 1991, L 230, s. 1) liitteeseen I, ja se hyväksyttiin siis viimeksi mainitun direktiivin nojalla 1.7.2002 alkavin vaikutuksin.
3 Direktiivi 91/414 kumottiin 14.6.2011 alkanein vaikutuksin ja tietyistä siirtymätoimenpiteistä aiheutunein varauksin kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414 kumoamisesta 21.10.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1).
4 Asetuksen N:o 1107/2009 78 artiklan 3 kohdassa säädettiin, että oli annettava asetus, joka sisältäisi luettelon niistä direktiivin 91/414 liitteessä I olevista tehoaineista, joita pidettäisiin asetuksen N:o 1107/2009 nojalla hyväksyttyinä.
5 Asetuksen N:o 1107/2009 78 artiklan 3 kohdassa säädetty luettelo otettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta 25.5.2011 annettuun komission täytäntöönpanoasetukseen N:o 540/2011 (EUVL 2011, L 153, s. 1).
6 Kyseisessä luettelossa mainittiin glyfosaatti, jonka hyväksynnän voimassaoloaika päättyi sen mukaan 31.12.2015.
7 Hakemus kyseisen hyväksynnän uusimiseksi esitettiin asetetussa määräajassa.
8 Asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan, jonka otsikko on ”Hyväksynnän voimassaolon jatkaminen menettelyn kestoa vastaavaksi ajaksi”, ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos hakijasta riippumattomista syistä näyttää siltä, että hyväksynnän voimassaolo päättyy ennen kuin uusimista koskeva päätös on tehty, tehdään 79 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen päätös, jolla hyväksynnän voimassaolon päättymistä lykätään kyseisen hakijan osalta riittävän pitkäksi ajaksi, jotta hakemusta ehditään tarkastella.”
9 Euroopan komissio pidensi täytäntöönpanoasetuksen N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoain[een] – – glyfosaatti – – hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä 20.10.2015 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1885 (EUVL 2015, L 276, s. 48), joka annettiin asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, glyfosaatin hyväksynnän voimassaoloaikaa 30.6.2016 asti sillä perusteella, että kyseisen aineen arviointi oli viivästynyt hakijasta riippumattomista syistä.
10 Pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa 18.5. ja 19.5.2016 käydyissä keskusteluissa tietyt jäsenvaltiot katsoivat, että Euroopan kemikaalivirastolta (ECHA) oli ennen glyfosaatin hyväksynnän uusimista syytä pyytää lausunto sen arvioimiseksi, aiheutuiko glyfosaatin harmonisoidusta luokittelusta sen karsinogeenisuuden vuoksi riskejä, sillä tällaisella lausunnolla saattoi olla merkitystä asetuksessa N:o 1107/2009 esitettyjen perusteiden kannalta katsoen. Komissio hyväksyi tämän ehdotuksen.
11 Komissio katsoi, että kun otettiin huomioon se aika, jonka ECHA tarvitsi harmonisoituun luokitteluun liittyvän asiakirja-aineiston tutkimiseen, glyfosaatin voimassa oleva hyväksyminen päättyisi ennen uusimispäätöksen tekemistä. Tämän vuoksi se piti glyfosaatin hyväksynnän voimassaoloajan pidentämistä tarpeellisena.
12 Komissio pidensi täytäntöönpanoasetuksen N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineen glyfosaatti hyväksynnän voimassaoloajan pidentämiseksi 29.6.2016 annetulla täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1056 (EUVL 2016, L 173, s. 52) asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella toisen kerran glyfosaatin hyväksymisen voimassaoloaikaa ilmoittaen sen uuden päättymisajankohdan, joka oli kuuden kuukauden kuluttua ”siitä päivästä, jona [se] on saanut Euroopan kemikaaliviraston riskinarviointikomitean lausunnon, tai 31. joulukuuta 2017 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi”.
Sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö
13 Kantaja esitti 11.8.2016 komissiolle tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13) 10 artiklan 1 kohdan perusteella täytäntöönpanoasetuksen 2016/1056 sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön.
14 Komissio jätti 8.11.2016 annetulla päätöksellä Ares(2016) 6306335 (jäljempänä riidanalainen päätös) kyseisen uudelleentarkastelua koskevan pyynnön tutkimatta sillä perusteella, että kyseisen pyynnön kohteena oleva toimenpide ei ollut asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu hallintotoimi eli yksittäistapausta koskeva toimenpide. Komissio selitti tältä osin erityisesti, että täytäntöönpanoasetuksen 2016/1056 säännöksiä sovellettiin kaikkiin niihin toimijoihin, jotka valmistavat tai saattavat markkinoille glyfosaattia sisältäviä kasvinsuojeluaineita.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
15 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen 11.1.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.
16 Vastine jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2017.
17 Kantajan vastauskirjelmä ja vastaajan vastaus jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.5. ja 26.6.2017.
18 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– määrää komission antamaan uuden aineellisen ratkaisun täytäntöönpanoasetuksen 2016/1056 sisäistä uudelleentarkastelua koskevasta kantajan pyynnöstä
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen kumoamisvaatimusta koskevilta osilta perusteettomana ja määräyksen antamista koskevan vaatimuksen osalta siksi, että sen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset eivät selvästi täyty
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Kantaja jätti 29.8.2017 hakemuksen, jossa se pyysi, että asian käsittelylle annettaisiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 67 artiklan 2 kohdan nojalla etusija. Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja hylkäsi kyseisen hakemuksen 6.9.2017 antamallaan päätöksellä.
21 Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 19.12.2017 päivätyssä kirjaamon kirjeessä asianosaisia lausumaan siitä, millaisia seurauksia nyt käsiteltävänä olevalle asialle ja etenkin kantajan oikeussuojan tarpeelle aiheutuisi, jos glyfosaatin hyväksyntä uusittaisiin tehoaineen glyfosaatti hyväksynnän uusimisesta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta 12.12.2017 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 2017/2324 (EUVL 2017, L 333, s. 10).
22 Kantaja ja komissio jättivät 17.1.2018 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastauksensa tähän kysymykseen.
Oikeudellinen arviointi
23 Työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asianosaiset eivät ole esittäneet istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa nyt esillä olevassa asiassa riittävästi tietoa asiakirjojen perusteella, ja se on, koska tällaista pyyntöä ei ole tehty, päättänyt ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.
Oikeussuojan tarve
24 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät vain, jos kantajalla on intressi saada kyseinen toimi kumotuksi (tuomio 10.12.2010, Ryanair v. komissio, T‑494/08–T‑500/08 ja T‑509/08, EU:T:2010:511, 41 kohta; määräys 9.11.2011, ClientEarth ym. v. komissio, T‑120/10, ei julkaistu, EU:T:2011:646, 46 kohta ja määräys 30.4.2015, EEB v. komissio, T‑250/14, ei julkaistu, EU:T:2015:274, 14 kohta).
25 Kantajan oikeussuojan tarpeen, kun sitä tarkastellaan kanteen kohteen valossa, on oltava olemassa kannetta nostettaessa uhalla, että kanne jätetään muuten tutkimatta, ja sen on oltava olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka siten, että kanteen käsittelyn tulos voi tuottaa kantajalle jotakin hyötyä, uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa (tuomio 10.12.2010, Ryanair v. komissio, T‑494/08–T‑500/08 ja T‑509/08, EU:T:2010:511, 42 ja 43 kohta; määräys 9.11.2011, ClientEarth ym. v. komissio, T‑120/10, ei julkaistu, EU:T:2011:646, 47 ja 49 kohta ja määräys 30.4.2015, EEB v. komissio, T‑250/14, ei julkaistu, EU:T:2015:274, 15 ja 17 kohta).
26 Komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastatessaan tältä osin, että täytäntöönpanoasetuksen 2017/2324 voimaantulon vuoksi kantajalla ei enää ole oikeussuojan tarvetta vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista, eikä sen määräyksen antamista koskevaa vaatimusta selvästi alun alkaenkaan voitu ottaa tutkittavaksi. Komission mukaan tällainen kumoaminen ei voi enää hyödyttää kantajaa. Jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaisi riidanalaisen päätöksen, komission pitäisi tosin unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellista arviointia noudattaen ratkaista uudelleen täytäntöönpanoasetuksen 2016/1056 sisäistä uudelleentarkastelua koskeva kantajan vaatimus. Täytäntöönpanoasetuksen 2016/1056 sisällön sisäinen uudelleentarkastelu ei voi enää hyödyttää kantajaa, koska kyseisen asetuksen yksinomaisena tarkoituksena on pidentää riittävästi glyfosaatin hyväksynnän voimassaoloaikaa, jotta hyväksynnän uusimispyyntö voitaisiin tutkia. Koska glyfosaatin hyväksyntä oli tällä välin uusittu täytäntöönpanoasetuksella 2017/2324 16.12.2017 ja 15.12.2022 väliseksi ajaksi, täytäntöönpanoasetuksen 2016/1056 sisäistä uudelleentarkastelua koskevalla pyynnöllä ei enää ole kohdetta.
27 Kantaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastatessaan, ettei sen oikeussuojan tarve ole lakannut. Se väittää tältä osin, että täytäntöönpanoasetuksen 2016/1056 uudelleentarkastelu on edelleen mahdollista. Lisäksi se toteaa, ettei asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklaan perustuvan uudelleentarkastelun edellytyksenä ole se, että kyseinen toimenpide olisi edelleen olemassa ja että se tuottaisi edelleen oikeusvaikutuksia. Lopuksi kantajan mukaan on olemassa vaara, että nyt esillä olevassa kanteessa mainittu lainvastaisuus toistuu tulevaisuudessa.
28 Tältä osin on syytä muistuttaa oikeuskäytännöstä ilmenevän, että kantajalla voi säilyä intressi vaatia Euroopan unionin toimielimen toimen kumoamista, jotta voitaisiin välttää se, että kyseistä tointa väitetysti rasittava lainvastaisuus toistuisi tulevaisuudessa. Tällainen oikeussuojan tarve ilmenee SEUT 266 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jonka nojalla toimielimen, jonka toimi on kumottu, on toteutettava unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tämä oikeussuojan tarve voi kuitenkin olla olemassa vain silloin, kun väitetty lainvastaisuus voi toistua tulevaisuudessa sen asian olosuhteista riippumatta, joka johti kantajan nostamaan kanteeseen (tuomio 7.6.2007, Wunenburger v. komissio, C‑362/05 P, EU:C:2007:322, 50–52 kohta ja tuomio 22.3.2018, De Capitani v. parlamentti, T‑540/15, EU:T:2018:167, 32 kohta).
29 Näin on käsiteltävässä asiassa, koska kantajan väittämä lainvastaisuus perustuu asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, tulkintaan ja koska olemassa on suuri vaara, että komission lainvastainen menettely toistuu, kun se käsittelee uutta ympäristöoikeuteen liittyvän hallintotoimen sisäistä uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöä.
30 Tässä suhteessa on yhtäältä syytä todeta, että kantaja on todennut aikovansa sääntömääräisen tarkoituksensa ja tavoitteidensa mukaisesti esittää tulevaisuudessa sisäistä uudelleentarkastelua koskevia pyyntöjä, jos komissio antaisi glyfosaatin tai muiden tehoaineiden hyväksyntää koskevia epäilyttäviä päätöksiä. Vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen siitä, millaisia seurauksia aiheutuu glyfosaatin hyväksynnän uusimisesta täytäntöönpanoasetuksella 2017/2324, kantaja on näin ilmoittanut, että se tulee pyytämään kyseisen asetuksen sisäistä uudelleentarkastelua viimeistään 26.1.2018.
31 Komission huomautuksista ilmenee toisaalta sen katsovan, että asetus, jolla tietyn tehoaineen hyväksyntää jatketaan asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella, samoin kuin asetus, jolla kyseinen aine kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan nojalla alun perin hyväksyttiin, ja asetus, jolla hyväksyntä saman asetuksen 20 artiklan perusteella uusittiin, tuottaa oikeudellisia vaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määritellyille henkilöryhmille ja että se on näin yleisesti sovellettava toimi eikä asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, tarkoitettu hallintotoimi. Tästä seuraa, että komissio tulee todennäköisesti esittämään tämän tulkinnan uudelleen myös tilanteessa, jossa on pyydetty, että tietyn tehoaineen alkuperäisestä hyväksynnässä annettua asetusta tai täytäntöönpanoasetuksen 2017/2324 kaltaista, tietyn tehoaineen hyväksynnän uusimista koskevaa asetusta tarkasteltaisiin sisäisesti uudelleen.
32 Edellä lausuttu huomioon ottaen on päätettävä, että kantaja on säilyttänyt oikeussuojan tarpeensa saada riidanalainen päätös kumotuksi, joten kantajan tässä suhteessa esittämiä muita perusteluja ei ole tarpeen tutkia.
Tutkittavaksi ottaminen
33 Kantaja vaatii toisessa vaatimuksessaan unionin yleistä tuomioistuinta määräämään, että komission on ratkaistava aineellisesti kantajan esittämä, sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö. Tässä vaatimuksessaan kantaja vaatii siis pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin määrää komission toimimaan tietyllä tavalla. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamiskanteen yhteydessä unionin tuomioistuinten toimivalta rajoittuu kuitenkin riidanalaisen toimen laillisuusvalvontaan, eikä unionin yleinen tuomioistuin voi toimivaltansa puitteissa määrätä unionin toimielimiä toimimaan tietyllä tavalla. Asianomaisen toimielimen on näet SEUT 266 artiklan perusteella toteutettava kumoamistuomion täytäntöönpanossa tarvittavat toimenpiteet (ks. vastaavasti määräys 12.3.2014, PAN Europe v. komissio, T‑192/12, ei julkaistu, EU:T:2014:152, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Tästä seuraa, että vaatimusten toisen osan tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät selvästi täyty.
35 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa perusteluilla, jotka kantaja on kehitellyt vastauksessaan, jossa kantaja – samalla kun se myöntää, ettei sen toista vaatimusta voida unionin tuomioistuinten nykyisen oikeuskäytännön mukaan ottaa tutkittavaksi – tästä huolimatta väittää, että tästä seuraisi se, että sillä olevien, sisäiseen uudelleentarkasteluun ja tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvien oikeuksien tehokas käyttäminen saattaisi viivästyä tavalla, jota ei voida hyväksyä, ja että niiden käyttäminen saattaisi loppujen lopuksi käydä mahdottomaksi. Asetuksen N:o 1367/2006 tehokkaan soveltamisen intressissä ja kantajan oikeuksien suojaamiseksi pitäisi kantajan mukaan siis menetellä niin, että nyt unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tutkittaisiin aineellisesti kantajan täytäntöönpanoasetusta 2016/1056 vastaan esittämät vaatimukset. Tämä väite voidaan kuitenkin vain hylätä. Asetuksen N:o 1367/2006 12 artiklassa, jossa pyynnön esittäjälle annetaan oikeus saattaa asia Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, tarkoitetaan pelkästään päätöstä, jonka komissio on tehnyt vastauksena sisäistä uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön. Toisin kuin kantaja väittää, 15.12.2016 annetussa tuomiossa TestBioTech ym. v. komissio (T‑177/13, ei julkaistu, EU:T:2016:736), johon se tässä suhteessa vetoaa, vahvistetaan, että vaikka hallintotoimen sisäistä uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön kuuluu olennaisesti se, että pyynnön esittäjä kiistää kyseisen toimen laillisuuden tai perusteltavuuden, tämä ei tarkoita sitä, että kantajalla olisi uudelleentarkastelun epäämisestä nostamansa kumoamiskanteen yhteydessä oikeus esittää perusteluja, joilla riitautetaan suoraan kyseisen toimen laillisuus tai perusteltavuus (tuomio 15.12.2016, TestBioTech ym. v. komissio, T‑177/13, ei julkaistu, EU:T:2016:736, 56 kohta).
36 Kantaja on vastauksessaan todennut aikovansa pyytää unionin yleistä tuomioistuinta SEUT 279 artiklan perusteella määräämään välitoimia, jotka vastaavat sen toista vaatimusta. Tältä osin on riittävää todeta, ettei unionin yleiselle tuomioistuimelle ole esitetty tällaista pyyntöä.
Prosessinjohtotointa koskeva vaatimus
37 Kantaja on vastauksessaan vaatinut, että unionin yleinen tuomioistuin työjärjestyksen 89 artiklan 2 kohdan b alakohtaan ja 3 kohdan b alakohtaan perustuvana prosessinjohtotoimena kehottaisi komissiota antamaan kantajan sisäisestä uudelleentarkastelusta esittämää pyyntöä koskevan aineellisen päätöksen tai ainakin lausumaan siitä.
38 Tämä vaatimus on väistämättä jätettävä tutkimatta.
39 Kuten komissio on aivan oikein todennut, kantaja ei nimittäin voi prosessinjohtotoimen määräämistä koskevan vaatimuksen avulla kiertää oikeusperiaatetta, jonka mukaan unionin tuomioistuimet eivät voi määrätä unionin toimielimiä toimimaan tietyllä tavalla.
Asiakysymys
40 Kantaja esittää kanteensa tueksi yhden ainoan kanneperusteen, jonka mukaan asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohtaa, kun sitä luetaan yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, ja tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevaa, Århusissa 25.6.1998 allekirjoitettua yleissopimusta (jäljempänä Århusin yleissopimus) on rikottu.
41 Kantajan ainoassa kanneperusteessa on pääasiallisesti kaksi osaa, joista ensimmäinen perustuu asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan, kun sitä luetaan yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, rikkomiseen ja toinen Århusin yleissopimuksen rikkomiseen.
Ensimmäinen osa, joka koskee asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, rikkomista
42 Kantaja väittää, että täytäntöönpanoasetus 2016/1056 on asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu yksittäistapausta koskeva toimenpide, josta voidaan siis esittää kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukainen, sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö.
43 Kantaja muistuttaa tässä suhteessa, että yksittäistapausta koskeva toimenpide on tarpeen erottaa yleisesti sovellettavasta toimenpiteestä, koska viimeksi mainitut ovat toimenpiteitä, joita sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin, ja niistä aiheutuu oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määritellyille henkilöryhmille.
44 Kantaja väittää, että asetuksen N:o 1107/2009 perusteella tapahtuva tehoaineen hyväksynnän voimassaoloajan pidentäminen on sen hyväksyntämenettelyn osa, jonka kuluessa tehdään päätös kyseisen aineen hyväksynnän uudistamista koskevasta pyynnöstä. Hyväksynnän voimassaoloajan pidentäminen vaikuttaa oikeudellisesti pyynnön esittäjään, jolla on näin lupa jatkaa kyseisen aineen saattamista markkinoille. Kantajan mukaan se seikka, että täytäntöönpanoasetus 2016/1056 annettiin yksittäistapausta koskevaa pyyntöä koskevan hyväksyntämenettelyn yhteydessä, puhuu oikeuskäytäntö huomioon ottaen sen päätelmän puolesta, jonka mukaan kyseinen täytäntöönpanoasetus on luonteeltaan yksittäistapausta koskeva toimenpide.
45 Nämä erityispiirteet erottavat kantajan mukaan asetukseen N:o 1107/2009 perustuvan tehoaineen hyväksynnän asetuksesta, jolla vahvistetaan enimmäismäärät tiettyjen tuotteiden torjunta-ainejäämille torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23.2.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 (EUVL 2005, L 70, s. 1) perusteella. Tällaisten enimmäispitoisuuksien vahvistaminen koskee kantajan mukaan kaikkia niitä henkilöitä, jotka saattavat tällaisia tuotteita markkinoille tai jalostavat niitä. Asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklaan perustuva tehoaineen hyväksynnän jatkaminen on sitä vastoin osoitettu yksinomaan sellaiselle pyynnön esittäjälle, joka on hyväksynnän nykyinen haltija.
46 Kantaja myöntää, että tehoaineen hyväksynnällä on myös suotuisia vaikutuksia asianomaisten kasvinsuojeluaineiden potentiaalisiin valmistajiin ja muihin toimijoihin. Kantajan mukaan tuolloin on kuitenkin kyse tilanteesta, joka on tyypillinen alalla, joka liittyy tietylle yritykselle markkinoille saattamista varten myönnettyyn lupaan, joka kuitenkin hyödyttää välillisesti muitakin kyseisen tuotteen käyttäjiä, jotka voivat käyttää sitä sille sallittuihin tarkoituksiin. Se seikka, että määrätylle hyväksynnän haltijalle osoitettu tuotteen hyväksyntä hyödyttää myöhemmin hyvin monia taloudellisia toimijoita, ei kuitenkaan millään tavoin vaikuta siihen, että itse hyväksyntä muodostaa yksittäistapausta koskevan toimenpiteen.
47 Kantaja väittää myös, etteivät hyväksynnästä muun muassa markkinoille saattamiselle ja kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden käytölle aiheutuvat muut suotuisat vaikutukset johdu kyseisen tehoaineen hyväksynnästä vaan alaa sääntelevästä lainsäädännöstä, erityisesti asetuksesta N:o 1107/2009.
48 Kantajan mukaan tietyn tehoaineen hyväksyminen asetuksen N:o 1107/2009 perusteella on rinnastettavissa siihen muuntogeenisten organismien markkinoille saattamiseen myönnettävään lupaan, joka perustuu muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22.9.2003 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1829/2003 (EUVL 2003, L 268, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna viimeksi 11.3.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 298/2008 (EUVL 2008, L 97, s. 64), ja joka on asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu yksittäistapausta koskeva toimenpide.
49 Kantaja väittää vastauksessaan, että täytäntöönpanoasetus 2016/1056 on yksinomaan hyväksyntämenettelyn kuluessa annettu välivaiheen päätös, jolla pyritään suojaamaan uusimisen hakijan oikeuksia. Asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan sanamuodonkin mukaan kyse on yksittäistapauksessa tehdystä päätöksestä, jonka tarkoituksena on tuottaa vaikutuksia pyynnön esittäjälle ja joka liittyy tämän esittämän uusimispyynnön tutkimiseen.
50 Lisäksi kantaja väittää, ettei tietyn tehoaineen hyväksyntä muodosta abstraktia ja yleistä sääntelyä, koska siinä ei aseteta niitä edellytyksiä, jotka kyseisen tehoaineen on täytettävä, vaan sillä hyväksytään kyseinen aine. Se on päinvastoin tyypillinen täytäntöönpanotoimi eli toimi, jolla konkreettiseen tapaukseen sovelletaan asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa asetettuja vaatimuksia.
51 Lopuksi kantaja väittää, että tehoaineen hyväksyntä on kasvinsuojeluaineen hyväksynnän alustava vaihe ja hyväksynnän osatekijä. Kun kasvinsuojeluaineen hyväksyntä on hallintotoimi, ei ole mitään syytä katsoa, että kyseisen luvan kattaman tehoaineen hyväksyntä puolestaan olisi yleisesti sovellettava toimenpide. Unionin lainsäätäjä on asetuksessa N:o 1107/2009 jakanut hyväksyntämenettelyn useisiin välivaiheisiin yksinomaan sen vuoksi, että unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallan jako perustuu aineellisiin näkökohtiin.
52 Komissio kiistää nämä väitteet.
53 Aluksi on syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, ilmenee, että jokainen valtioista riippumaton järjestö, joka täyttää 11 artiklassa esitetyt edellytykset, on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut ympäristölainsäädännön nojalla hallintotoimen. Komissio ei riitauta kantajan asemaa asetuksen N:o 1367/2006 11 artiklassa esitetyt edellytykset täyttävänä valtioista riippumattomana järjestönä. Se ei myöskään kiistä sitä, että täytäntöönpanoasetus 2016/1056, jota kantajan esittämässä sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä tarkoitettiin, on ympäristölainsäädännön nojalla toteutettu toimi.
54 Nämä kaksi asianosaista ovat sitä vastoin eri mieltä siitä, onko täytäntöönpanoasetusta 2016/1056 pidettävä asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuna hallintotoimena. Kyseisen säännöksen mukaan hallintotoimi on yksittäistapausta koskeva toimenpide. On siis tarpeen tutkia, onko täytäntöönpanoasetus 2016/1056 yksittäistapausta koskeva vai yleisesti sovellettava toimenpide.
55 Tältä osin on syytä muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin ei voi tietyn toimen ulottuvuutta määrittäessään tyytyä ottamaan huomioon vain toimen virallista nimeä, vaan sen on otettava huomioon ennen kaikkea tämän tarkoitus ja sisältö (ks. vastaavasti tuomio 14.12.1962, Confédération nationale des producteurs de fruits et légumes ym. v. neuvosto, 16/62 ja 17/62, EU:C:1962:47, s. 901 ja 918). Toimenpidettä pidetään yleisesti sovellettavana, jos sitä sovelletaan objektiivisesti määritellyissä tilanteissa ja jos sen oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin (tuomio 21.11.1989, Usines coopératives de déshydratation du Vexin ym. v. komissio, C‑244/88, EU:C:1989:588, 13 kohta ja tuomio 15.1.2002, Libéros v. komissio, C‑171/00 P, EU:C:2002:17, 28 kohta).
56 Käsiteltävässä asiassa on syytä muistuttaa, että täytäntöönpanoasetus 2016/1056 annettiin asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella. Kyseisestä säännöksestä ilmenee, että siinä säädetty toimenpide toteutetaan tietyn tehoaineen hyväksynnän uusimiseen tähtäävässä menettelyssä. Asetuksen N:o 1107/2009 15 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että kyseisen tehoaineen tuottajan on tehtävä uusimista koskeva hakemus. Lisäksi on syytä todeta, että asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan päätös, jolla hyväksynnän voimassaolon päättymistä lykätään ”kyseisen hakijan osalta”, tehdään, jos ”hakijasta riippumattomista” syistä näyttää siltä, että hyväksynnän voimassaolo päättyy ennen kuin uusimista koskeva päätös on tehty. Asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan sanamuodosta ilmenee siis, että siinä säädetyllä toimenpiteellä pyritään suojelemaan tehoaineen hyväksynnän uusimista pyytäneen henkilön intressejä, minkä komissio muuten vastauksessaan on myöntänytkin. Kyseiseen päätelmään ei vaikuta se seikka, että tällainen toimenpide toteutetaan ilman, että uusimista koskevan pyynnön esittäjän olisi tarpeen pyytää sen toteuttamista.
57 On kuitenkin täsmennettävä, että asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyn toimenpiteen kohde ja sisältö eivät rajoitu siihen, että niillä suojellaan tehoaineen hyväksynnän uusimista pyytänyttä henkilöä siltä vaaralta, että kyseinen hyväksyntämenettely viivästyy kyseisen pyynnön esittäjästä riippumattomista syistä.
58 Asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella annetulla täytäntöönpanoasetuksella nimittäin pidennetään kyseisen tehoaineen hyväksyntää tietyn ajanjakson ajaksi. Mainitulla toimenpiteellä on siis samat seuraukset kuin täytäntöönpanoasetuksella, jolla kyseinen aine kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan perusteella alun perin hyväksyttiin, tai asetuksella, jolla hyväksyntä kyseisen asetuksen 20 artiklan nojalla uusittiin.
59 Tältä osin on syytä muistuttaa, että asetuksessa N:o 1107/2009 erotetaan sen II luvussa (4–27 artikla) olevien säännösten kohteena olevat tehoaineen hyväksyntä- ja hyväksynnän uusimismenettelyt tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevasta lupamenettelystä, jota säännellään sen III luvun säännöksillä (28–57 artikla). Asetuksen N:o 1107/2009 28 artiklan 1 kohdasta ilmenee, ettei kasvinsuojeluainetta saada saattaa markkinoille tai käyttää, ellei sille ole annettu kyseisessä jäsenvaltiossa lupaa asetuksen N:o 1107/2009 mukaisesti. Asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ilmenee lisäksi, että kasvinsuojeluaineelle annetaan lupa ainoastaan, jos sen sisältämä tehoaine on hyväksytty.
60 Tästä seuraa, että jos tehoaine on hyväksytty asetuksen N:o 1107/2009 perusteella, tästä ei aiheudu oikeudellisia vaikutuksia pelkästään kyseistä hyväksyntää pyytäneelle henkilölle vaan myös kaikille niille toimijoille, joiden toiminnot vaativat tällaista hyväksyntää, etenkin kyseistä ainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden tuottajille ja kaikille toimivaltaisille viranomaisille, varsinkin niille jäsenvaltioiden viranomaisille, joiden tehtäviin kyseisiin tuotteisiin liittyvät lupa-asiat kuuluvat, minkä kantaja on muuten vastauksessaan myöntänytkin.
61 Näin kasvinsuojeluaineiden tuottajat voivat tehoaineen hyväksynnän myöntämisen jälkeen hakea toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta lupaa kyseistä tehoainetta sisältävälle kasvinsuojeluaineelle, eikä merkitystä ole sillä, ovatko ne osallistuneet kyseistä tehoainetta koskevaan hyväksyntämenettelyyn.
62 Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin on jäsenvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista jo todennut, että tehoaineen hyväksymisen oikeudellisena seurauksena on se, että näille annetaan mahdollisuus sallia, mikäli noudatetaan asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklassa säädettyjä lisäedellytyksiä, kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen, jos tällainen hakemus esitetään (määräys 28.9.2016, PAN Europe ym. v. komissio, T‑600/15, EU:T:2016:601, 25 kohta).
63 Tästä syystä on pääteltävä, että täytäntöönpanoasetus 2016/1056 on yleisesti sovellettava, koska sitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja sillä on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 25.10.2011, Microban International ja Microban (Europe) v. komissio, T‑262/10, EU:T:2011:623, 23 kohta).
64 Täytäntöönpanoasetuksessa, joka koskee tehoaineen hyväksyntää, hyväksynnän voimassaoloajan pidentämistä taikka hyväksynnän uusimista asetuksen N:o 1107/2009 perusteella, ei tosin ilmaista kyseisen aineen käytölle asetettavia vaatimuksia, ja se eroaa siis asetuksesta, jolla asetuksen N:o 396/2005 perusteella vahvistetaan tiettyjen tuotteiden jäämiin sovellettavat enimmäisrajat, kuten kantaja aivan oikein on huomauttanut. Tämä eroavuus ei kuitenkaan vaikuta siihen, että täytäntöönpanoasetus 2016/1056 on luonteeltaan yleisesti sovellettava.
65 Tästä seuraa, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan täytäntöönpanoasetuksen 2016/1056 kaltaista täytäntöönpanoasetusta, joka koskee tehoaineen hyväksynnän voimassaolon pidentämistä asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella, on pidettävä yleisesti sovellettavana toimenpiteenä eikä se näin ollen ole asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hallintotoimi.
66 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan esittämillä muilla perusteluilla.
67 Ensinnäkin, ja kuten edellä 55 kohdassa on todettu, tietyn toimen ulottuvuutta määritettäessä ei voida tyytyä ottamaan huomioon vain toimen virallista nimeä, vaan huomioon on otettava ennen kaikkea tämän tarkoitus ja sisältö. Tästä seuraa, ettei sillä seikalla, että asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisessä kohdassa viitataan ”päätökseen”, jolla hyväksynnän voimassaoloajan päättymistä lykätään, voida mitenkään kyseenalaistaa sitä, että näin nimetty toimi on sen kohde ja sisältö huomioiden yleisesti sovellettava eikä yksittäistapausta koskeva toimi.
68 Asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja sen asiayhteydestä ilmenee muutenkin selvästi, että sanaa ”päätös” on käytetty siinä laajassa merkityksessä tarkoittamalla oikeusvaikutuksia tuottavaa toimea, mukaan lukien täytäntöönpanoasetuksen 2016/1056 kaltaiset toimet.
69 Toiseksi on todettava, ettei toimenpidettä, joka toteutettiin tehoaineen hyväksynnän voimassaoloajan pidentämiseksi asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella, osoiteta – päinvastoin kuin kantaja väittää – yksinomaan hyväksynnän pyytäjälle ja nykyiselle haltijalle. Täytäntöönpanoasetuksessa 2016/1056 ei mainita adressaattia vaan sen 2 artiklassa säädetään vain, että kyseinen asetus on kaikilta osiltaan velvoittava ja että sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, minkä kantaja on vastauksessaan myöntänyt. Kantajan esittämä perustelu, jonka mukaan tehoaineen hyväksynnällä ei tarvitse olla adressaattia, sillä tehoaineet eivät tarvitse markkinoille saattamista koskevaa lupaa, ei ole luonteeltaan sellainen, että sillä voitaisiin kyseenalaistaa se seikka, ettei kyseistä hyväksyntää osoiteta yhdelle tai useammalle erikseen määritellylle adressaatille vaan yleisesti ja abstraktisti määritellyille adressaattiryhmille, kuten muun muassa kyseistä ainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden tuottajille ja toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.
70 Kolmanneksi on todettava, että koska asetuksessa N:o 1107/2009 tehoaineen hyväksyntä-, hyväksynnän voimassaoloajan pidentämis- ja hyväksynnän uusimismenettelyt erotetaan selkeästi tällaista tehoainetta sisältäviin kasvinsuojeluaineisiin sovellettavasta lupamenettelystä (ks. edellä 59 kohta), tehoaineen hyväksyntää ei voida – toisin kuin kantaja väittää – pitää kasvinsuojeluaineen luvan osatekijänä.
71 Neljänneksi, vaikka edellä olevassa 70 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen erottelu asetuksessa N:o 1107/2009 johtuisi pelkästään – kuten kantaja väittää – siitä, että unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivalta on aineellisten näkökohtien vuoksi jaettu, asetuksen N:o 1107/2009 perusteella toteutetut tehoaineiden hyväksyntä-, hyväksynnän voimassaoloajan pidentämis- ja hyväksynnän uusimistoimenpiteet ovat tästä huolimatta yleisesti sovellettavia toimenpiteitä.
72 Viidenneksi on todettava, ettei – toisin kuin kantaja väittää – käsiteltävässä asiassa ole kyse sellaisesta tyypillisestä tilanteesta, jossa tietylle yritykselle on myönnetty tuotteen markkinoille saattamisen alalla lupa, joka kuitenkin välillisesti hyödyttää kyseisen tuotteen muita käyttäjiä, jotka voivat käyttää sitä niihin tarkoituksiin, joihin lupa on myönnetty. Kuten edellä 59 kohdassa jo on selitetty, tehoaineen hyväksyntä ei näet merkitse sitä, että kyseistä tehoainetta sisältävä kasvinsuojeluaine voitaisiin pelkästään tämän vuoksi saattaa markkinoille.
73 Kuudenneksi niitä vaikutuksia, joita aiheutuu, kun tietty tehoaine hyväksytään asetuksen N:o 1107/2009 perusteella, ei voida rinnastaa vaikutuksiin, joita aiheutuu asetukseen N:o 1829/2003 perustuvasta luvasta saattaa markkinoille geneettisesti muunneltuja organismeja. Tällainen lupa nimittäin mahdollistaa asetuksen N:o 1829/2003 4 artiklan 2 kohdan ja 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisen tuotteen saattamisen markkinoille, kun taas asetukseen N:o 1107/2009 perustuva tehoaineen hyväksyntä ei tee tarpeettomaksi kyseistä ainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille myönnettävää lupaa, joka myönnetään erillisessä menettelyssä.
74 Seitsemänneksi on todettava, että kantajan perustelu, jonka mukaan tehoaineen hyväksynnän vaikutukset muihin henkilöihin kuin kyseisen hyväksynnän hakijaan johtuvat asetuksen N:o 1107/2009 säännöksistä eivätkä kyseisen tehoaineen hyväksynnästä sellaisenaan, perustuu tämän hyväksynnän sisällön virheelliseen tulkintaan. Kasvinsuojeluaineiden tuottajiin ja jäsenvaltioihin kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat nimenomaan juuri tehoaineen hyväksynnästä tai hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä taikka hyväksynnän uusimisesta. Se seikka, että näistä vaikutuksista säädetään asetuksessa N:o 1107/2009, ei vaikuta tähän päätelmään.
75 Kahdeksanneksi on todettava, että pelkästään se seikka, että asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella toteutettu toimenpide on osa tietyn tehoaineen hyväksynnän uusimismenettelyä, jolle on ominaista uusimisen hakijan osallistuminen, ei merkitse, että kyseistä toimenpidettä olisi pidettävä yksittäistapausta koskevana toimenpiteenä.
76 Lopuksi on todettava, että – toisin kuin kantaja tältä osin väittää – se seikka, että tehoaineen hyväksynnälle voidaan asetuksen N:o 1107/2009 6 artiklan mukaan asettaa edellytyksiä ja rajoituksia, ei osoita, että kyseinen toimenpide koskisi yksittäistapausta, kun otetaan huomioon hyväksynnästä muille henkilöille kuin hakijalle aiheutuvat oikeudelliset vaikutukset. Asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklan 5 kohdassa, johon siihenkin kantaja viittaa tässä yhteydessä, säädetään pelkästään, että kyseisen artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa asetetun edellytyksen, joka tehoaineen on täytettävä, jotta se voitaisiin hyväksyä, katsotaan täyttyvän, kun tämä on osoitettu vähintään yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen yhden tai useamman edustavan käyttötarkoituksen osalta. Kyseisellä säännöksellä ei siis ole merkitystä sen kannalta, onko tehoaineen hyväksyvä toimenpide yleisesti sovellettava vai yksittäistapausta koskeva toimenpide.
77 Edellä esitetyn perusteella kantajan ainoan kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Århusin yleissopimuksen rikkomista koskeva toinen osa
78 Kantaja väittää tässä suhteessa, että myös kansainvälinen oikeus edellyttää, että asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun kohteena mahdollisesti olevat toimet ymmärretään laajasti. Århusin yleissopimuksessa, joka sitoo unionia välittömästi, ei kantajan mukaan määrätä, että se koskisi pelkästään yksittäistapauksia koskevia päätöksiä. Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleesta nimittäin ilmenee, että kukin sopimuspuoli varmistaa, että niillä yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettujen uudelleentarkastelumenettelyjen lisäksi ja niiden soveltamista rajoittamatta mahdollisuus turvautua hallinnollisiin menettelyihin tai tuomioistuinmenettelyihin yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaisten toimien tai laiminlyöntien tutkimiseksi uudelleen, jotka ovat sopimuspuolten kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa. Asetuksella N:o 1367/2006 on nimenomaan tarkoitus panna Århusin yleissopimus täytäntöön. Sisäistä uudelleentarkastelua koskevaa menettelyä pitäisi näin ollen soveltaa kaikkiin Århusin yleissopimuksessa tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Unionin tuomioistuinten tästä poikkeavaa lähestymistapaa ei voida pysyttää, kun otetaan huomioon Århusin yleissopimuksen valvontakomitean päätelmäluonnos ja suositukset, jotka liittyvät siihen, noudattaako unioni kyseistä yleissopimusta, ja jotka annettiin kyseisen komitean 21.–24.6.2016 pidetyssä 53. kokouksessa (jäljempänä Århusin yleissopimuksen valvontakomitean suositukset).
79 Kantajan mukaan se, ettei Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleella ole välitöntä oikeusvaikutusta, ei missään tapauksessa muuta sitä seikkaa, että asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on tulkittava Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen mukaisesti. Tämän vuoksi asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdassa olevaa käsitettä ”yksittäistapausta koskeva toimenpide” ei voida tulkita niin suppeasti, että se estäisi senkaltaisten ympäristöoikeuden alaan kuuluvien toimien riitauttamisen, jollaisia asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklaan perustuvat tehoaineen hyväksymisen voimassaoloajan pidentämistoimenpiteet ovat.
80 Komissio kiistää nämä väitteet.
81 Kantajan väitteistä ilmenee pääasiallisesti tämän haluavan väittää, että asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyynnön pitäisi olla mahdollinen Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale huomioon ottaen myös silloin, kun kyseinen toimi ei ole yksittäistapausta koskeva vaan yleisesti sovellettava toimi.
82 On syytä muistuttaa, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen mukaan kukin sopimuspuoli varmistaa, että yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on mahdollisuus turvautua hallinnollisiin menettelyihin tai tuomioistuinmenettelyihin yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaisten toimien tai laiminlyöntien tutkimiseksi uudelleen, jotka ovat sopimuspuolen kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa.
83 On myös syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 1367/2006 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaan kyseinen asetus on annettu, jotta Århusin yleissopimuksen vaatimuksia sovellettaisiin unionin toimielimiin ja elimiin. Saman asetuksen johdanto-osan 18 ja 19 perustelukappaleesta ilmenee erityisesti, että sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn käyttöönotolla pyritään mahdollistamaan Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen tehokas täytäntöönpano. Lisäksi ja kuten jo on todettu, asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, mukaan valtiosta riippumattomat järjestöt voivat pyytää vain yksittäistapausta koskevien toimien uudelleentarkastelua.
84 Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa ei kuitenkaan täsmennetä, että siinä määrätty mahdollisuus panna vireille hallinnollisia menettelyjä koskisi vain tapauksia, joissa on kyse yksittäistapausta koskevista toimista.
85 Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, ettei Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaletta sovelleta välittömästi unionin oikeusjärjestyksessä, eikä siihen voida myöskään vedota unionin toimien laillisuuden arviointiperusteena. Mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleesta seuraa, että sen sopimuspuolilla on laajaa harkintavaltaa, kun nämä määrittävät kyseisessä määräyksessä tarkoitettujen ”hallinnollisten tai tuomioistuinmenettelyjen” täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä (tuomio 13.1.2015, neuvosto ja komissio v. Stichting Natuur en Milieu ja Pesticide Action Network Europe, C‑404/12 P ja C‑405/12 P, EU:C:2015:5, 47–53 kohta).
86 Kantajan väite, jonka mukaan kyseistä oikeuskäytäntöä ei voida Århusin yleissopimuksen valvontakomitean suositukset huomioon ottaen enää soveltaa, voidaan ainoastaan hylätä. Joka tapauksessa jos oletettaisiin, että nuo suositukset sitovat Århusin yleissopimuksen sopimuspuolia, kyseessä on – kuten komissio aivan oikein on huomauttanut – pelkkä hanke, jonka – kuten kantaja on vastauksessaan myöntänytkin – kyseinen komitea hyväksyi vasta 17.3.2017 eli riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen. Kysymykseen siitä, oliko Århusin yleissopimuksen valvontakomitean suositukset hyväksyttävä Århusin yleissopimuksen 10 artiklassa määrätyssä sopimuspuolten kokouksessa, kuten komissio Århusin yleissopimuksen soveltamisohjeisiin viitaten väittää, vai eikö tämä ollut tarpeellista, kuten kantaja väittää, ei siis tarvitse vastata.
87 Kantajan väitteestä, jonka mukaan asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa olisi tarpeen tulkita kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mistä pitäisi seurata, että senkaltaisten toimenpiteiden, joilla pidennetään tietyn tehoaineen hyväksynnän voimassaoloaikaa ja jotka on toteutettu asetuksen N:o 1107/2009 17 artiklan perusteella, olisi katsottava kuuluvan näiden säännösten soveltamisalaan, on syytä muistuttaa, että unionin johdetun oikeuden säännöstä on mahdollista tulkita kansainvälisen oikeuden mukaisesti vain silloin, kun kyseinen säännös mahdollistaa tällaisen tulkinnan, eikä tällainen tulkinta voi olla kyseisen säännöksen contra legem ‑tulkinnan perustana. Koska asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan perusteella pelkästään sellaisista ”hallintotoimista”, jotka saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määritellään yksittäistapausta koskeviksi toimenpiteiksi, voidaan tehdä sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö, näitä säännöksiä ei ole mahdollista tulkita niin, että niissä tarkoitetut hallintotoimet kattaisivat yleisesti sovellettavat toimet, koska tällainen tulkinta olisi contra legem (ks. vastaavasti määräys 17.7.2015, EEB v. komissio, T‑565/14, ei julkaistu, EU:T:2015:559, 31–33 kohta).
88 Edellä lausuttu huomioon ottaen ainoan kanneperusteen toinen osa ja näin ollen koko kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
89 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Mellifera e. V., Vereinigung für wesensgemäße Bienenhaltung velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä syyskuuta 2018.
Allekirjoitukset