VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

30 päivänä marraskuuta 2009

Asia F-17/09

Herbert Meister

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Virkamiehet – Kumoamiskanne – Maininta aiemmin saavutetuista ylennyspisteistä – Kantajalle vastaisen toimen puuttuminen – Vahingonkorvauskanne – Vahinko, jonka määrää ei ole esitetty – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Aihe: EY 236 artiklaan ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Herbert Meister riitauttaa hänen ylennyspisteidensä myöntämistä vuodelta 2008 koskevassa SMHV:n päätöksessä olevan maininnan, jonka mukaan hänen ennen vuoden 2008 ylennyskierrosta aiemmilta ylennyskierroksilta kertyneiden ylennyspisteiden kokonaismäärä oli 17,5.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan SMHV:n oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Asian poistaminen – Selvän ja ehdottoman ilmoituksen, joka koskee oikeudenkäynnistä luopumista, tarve

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 74 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kanne, joka ei koske ylennyspisteiden myöntämistä koskevaa päätöstä, vaan ylennyspisteiden mainintaa kyseisessä päätöksessä – Virkamiehelle vastaista tointa ei ole

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista – Yhteisön toimielimen aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeva kanne

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 76 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuin voi hyväksyä vain kantajan selvän ja ehdottoman ilmoituksen siitä, että hän luopuu oikeudenkäynnistä.

(ks. 24 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑73/91, 12.3.1992, Gavilan v. parlamentti, Kok. s. II‑1555, 26 kohta; asia T‑311/04, 19.10.2006, Buendía Sierra v. komissio, Kok. s. II‑4137, 100 kohta

2.      Valituksen hylkäämistä koskevasta päätöksestä nostetun kumoamiskanteen vaikutus on, että yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetaan virkamiehelle vastainen toimi, josta kyseinen valitus tehtiin.

Tästä ei ole kyse silloin, kun kantaja ei riitauta valituksella ylennyspisteiden myöntämistä koskevaa päätöstä, vaan ylennyspisteiden maininnan kyseisessä päätöksessä. Tällaisella maininnalla, jolla vain muistutetaan kantajaa hänen aiemmilta ylennyskierroksilta keräämiensä ylennyspisteiden kokonaismäärästä ja jonka tarkoituksena on vain määrittää se, onko kantaja saavuttanut ylennyskynnyksen, ei ole mitään pakottavaa oikeusvaikutusta, joka vaikuttaisi suoraan ja välittömästi kantajan etuihin ja muuttaisi selvästi hänen oikeusasemaansa, eikä sitä siis voida pitää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa ja 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kantajalle vastaisena toimena.

(ks. 27, 29 ja 30 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 293/87, Vainker v. parlamentti, 17.1.1989 (Kok., s. 23, 8 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑586/93, Kotzonis v. EAY, 22.3.1995 (Kok., s. II‑665, 28 kohta); asia T‑310/02, Theodorakis v. neuvosto, 23.3.2004 (Kok. H., s. I‑A‑95 ja II‑427, 19 kohta) ja asia T‑80/04, Castets v. komissio, 9.6.2005 (Kok. H., s. I‑A‑161 ja II‑729, 15 kohta)

3.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava kanneperusteet sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin vedotaan. Jotta nämä edellytykset täyttyisivät, kannekirjelmästä, jossa vaaditaan yhteisön toimielimen aiheuttamiksi väitettyjen vahinkojen korvaamista, on ilmettävä seikat, joiden perusteella kantajan riitauttama toimielimen menettely voidaan yksilöidä, syyt, joiden nojalla kantaja katsoo, että tämän menettelyn ja aiheutetuksi väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, ja tämän vahingon laatu ja sen laajuus. Sitä vastoin vaatimus, joka koskee minkä tahansa määrältään yksilöimättömän vahingonkorvauksen saamista, ei ole riittävän täsmällinen, ja se on näin ollen jätettävä tutkimatta.

(ks. 33 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 5/71, Zuckerfabrik Schöppenstedt v. neuvosto, 2.12.1971 (Kok., s. 975, 9 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑505/93, Osório v. komissio, 1.7.1994 (Kok. H., s. I‑A‑179 ja II‑581, 33 kohta); asia T‑112/94, Moat v. komissio, 15.2.1995 (Kok. H., s. I‑A‑37 ja II‑135, 32 kohta) ja asia T‑175/04, Gordon v. komissio, 7.2.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑0000 ja II‑A‑2‑0000, 42 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑95/05, N v. komissio, 13.12.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 86 kohta)