Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal d’arrondissement (Luxemburg) on esittänyt 24.1.2020 – WM v. Luxemburg Business Registers

(asia C-37/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal d’arrondissement

Pääasian asianosaiset

Kantaja: WM

Vastaaja: Luxemburg Business Registers

Ennakkoratkaisukysymykset

Ensimmäinen kysymys, joka koskee poikkeustapausten käsitettä

1 a)    Voidaanko rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849,¹ sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30.5.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843,² 30 artiklan 9 kohtaa, siltä osin kuin siinä säädetään, että taloudellisia edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyä voidaan rajoittaa ”kansallisessa lainsäädännössä määriteltävissä poikkeustapauksissa”, tulkita siten, että sen nojalla poikkeustapausten käsitteen voidaan kansallisessa oikeudessa määritellä ainoastaan vastaavan ”kohtuutonta petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riskiä”, joka on jo tietoihin pääsyn rajoittamisen soveltamisedellytys edellä mainitun 30 artiklan 9 kohdan sanamuodon mukaan?

1 b)    Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi ja jos poikkeustapausten käsite määritellään kansallisessa täytäntöönpanolainsäädännössä ainoastaan viittaamalla tehottomiin käsitteisiin ”kohtuuton petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riski”, onko edellä mainittua 30 artiklan 9 kohtaa tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin voi jättää huomiotta poikkeustapauksia koskevan edellytyksen, vai onko kansallisen lainsäätäjän laiminlyönti paikattava määrittämällä poikkeustapausten käsitteen soveltamisala oikeuskäytännössä? Voiko Euroopan unionin tuomioistuin ohjata kansallista tuomioistuinta sen tehtävässä viimeksi mainitussa tapauksessa, jossa on edellä mainitun 30 artiklan 9 kohdan mukaan kyse edellytyksestä, jonka sisältö määritellään kansallisessa oikeudessa? Jos tähän viimeksi esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, minkä suuntaviivojen mukaisesti kansallisen tuomioistuimen on määriteltävä poikkeustapausten käsitteen sisältö?

Toinen kysymys, joka koskee riskin käsitettä

2 a)     Onko rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849, sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30.5.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843, 30 artiklan 9 kohtaa, siltä osin kuin siinä säädetään, että taloudellisia edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyä voidaan rajoittaa, jos kyseessä on ranskankielisen version mukaan ”un risque disproportionné, un risque de fraude, d’enlèvement, de chantage, d’extorsion, de harcèlement, de violence ou d’intimidation”, tulkittava siten, että siinä viitataan kaikkiaan kahdeksaan tapaukseen, joista ensimmäinen on kohtuuton yleinen riski ja seuraavat seitsemän kohtuuttomia erityisiä riskejä, vai siten, että siinä viitataan kaikkiaan seitsemään tapaukseen, joista kukin on kohtuuton erityinen riski?

2 b)    Onko rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849, sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30.5.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843, 30 artiklan 9 kohtaa, siltä osin kuin siinä säädetään, että taloudellisia edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyä voidaan rajoittaa, jos kyseessä on ”riski”, tulkittava siten, että tämän riskin olemassaolon ja laajuuden arvioinnissa on otettava huomioon ainoastaan taloudellisen edunsaajan yhteydet siihen oikeushenkilöön, jonka suhteen hän pyytää erityisesti taloudellisen edunsaajan asemaansa koskeviin tietoihin pääsyn rajoittamista, vai siten, että siinä on otettava huomioon myös kyseisen taloudellisen edunsaajan yhteydet muihin oikeushenkilöihin? Jos yhteydet muihin oikeushenkilöihin on otettava huomioon, onko huomioon otettava ainoastaan taloudellisen edunsaajan asema suhteessa muihin oikeushenkilöihin vai kaikenlaiset yhteydet muihin oikeushenkilöihin? Jos kaikenlaiset yhteydet muihin oikeushenkilöihin on otettava huomioon, vaikuttaako tämän yhteyden luonne riskin olemassaolon ja laajuuden arviointiin?

2 c)    Onko rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849, sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30.5.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843, 30 artiklan 9 kohtaa, siltä osin kuin siinä säädetään, että taloudellisia edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyä voidaan rajoittaa ”riskin” tapauksessa, tulkittava siten, että siinä suljetaan pois tietoihin pääsyn rajoittamisesta johtuvan suojan saaminen, jos kolmannet voivat saada helposti muilla tiedonsaantikeinoilla nämä tiedot tai muut seikat, jotka taloudellinen edunsaaja esittää perustellakseen aiheutuneen ”riskin” olemassaolon ja laajuuden?

Kolmas kysymys, joka koskee ”kohtuuttoman” riskin käsitettä

3)    Mitä erilaisia etuja on otettava huomioon sovellettaessa rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849, sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30.5.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843, 30 artiklan 9 kohtaa siltä osin kuin siinä säädetään, että taloudellisia edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyä voidaan rajoittaa, jos kyseessä on ”kohtuuton” riski?

____________

¹ Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen 20.5.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30.5.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843 (EUVL 2015, L 141, s. 73).

² EUVL 2018, L 156, s. 43.