Asia C-664/15

Protect Natur-, Arten- und Landschaftsschutz Umweltorganisation

vastaan

Bezirkshauptmannschaft Gmünd

(Ennakkoratkaisupyyntö – Verwaltungsgerichtshof)

Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Direktiivi 2000/60/EY – Euroopan unionin politiikka vesialalla – 4 artiklan 1 kohta ja 14 artiklan 1 kohta – Velvollisuus ehkäistä vesimuodostumien tilan huononemista ja rohkaista kaikkien osapuolten aktiivista osallistumista direktiivin täytäntöönpanoon – Århusin yleissopimus – Yleisön osallistumisoikeus päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa – 6 artikla ja 9 artiklan 3 ja 4 kappale – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 47 artikla – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Hanke, jolla voi olla vaikutuksia vesien tilaan – Hallinnollinen lupamenettely – Ympäristönsuojelujärjestö – Pyyntö asianosaisaseman saamisesta hallinnollisessa menettelyssä – Mahdollisuus vedota direktiivistä 2000/60/EY johtuviin oikeuksiin – Asianosaisaseman ja kanneoikeuden menettäminen silloin, kun mainittuihin oikeuksiin ei ole vedottu määräajassa hallinnollisen menettelyn aikana

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 20.12.2017

1.        Ympäristö – Unionin vesipolitiikka – Direktiivi 2000/60 – Pintavesiä koskevat ympäristötavoitteet – Nämä tavoitteet vahvistavien säännösten sitovuus ja jäsenvaltioiden velvollisuus saavuttaa kyseiset tavoitteet

(SEUT 4 artiklan 3 kohta ja SEUT 19 artiklan 1 kohta; SEUT 288 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60 11, 19 ja 27 perustelukappale sekä 1 artikla ja 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohta)

2.        Ympäristö – Århusin yleissopimus – Oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa – Muutoksenhakukeinot – Hanketta, jolla voi olla vaikutuksia vesien tilaan, koskeva lupapäätös – Kansallinen lainsäädäntö, jossa tehdään mahdottomaksi ympäristönsuojelujärjestön kanteen nostaminen, ei ole sallittu

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60 4 artikla; neuvoston päätös 2005/370)

3.        Ympäristö – Århusin yleissopimus – Oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa – Muutoksenhakukeinot – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus jättää soveltamatta sellaisia kansallisen oikeuden säännöksiä, jotka estävät kanneoikeuden käyttämisen

(Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale; neuvoston päätös 2005/370)

4.        Ympäristö – Århusin yleissopimus – Oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa – Muutoksenhakukeinot – Hanketta, jolla voi olla vaikutuksia vesien tilaan, koskeva lupapäätös – Kansallinen lainsäädäntö, jossa rajoitetaan kanneoikeus henkilöihin, jotka ovat osallistuneet lupamenettelyyn, ei ole sallittu

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60 14 artiklan 1 kohta; neuvoston päätös 2005/370)

5.        Ympäristö – Århusin yleissopimus – Oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa – Muutoksenhakukeinot – Hanketta, jolla voi olla vaikutuksia vesien tilaan, koskeva lupapäätös – Kanneoikeuden rajoittaminen henkilöihin, jotka ovat osallistuneet lupamenettelyyn – Kansallinen lainsäädäntö, joka koskee kanneoikeuden menettämistä tapauksessa, jos kyseessä oleva henkilö ei ole esittänyt väitteitään määräajassa jo mainitussa menettelyssä

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kappale; neuvoston päätös 2005/370)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 31–35 kohta)

2.      Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan, Århusissa 25.6.1998 tehdyn yleissopimuksen, joka on hyväksytty Euroopan yhteisöjen puolesta 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY, 9 artiklan 3 kappaletta, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kansallisessa oikeudessa säädettyjen vaatimusten mukaisesti perustetun ja toimivan ympäristönsuojelujärjestön on voitava riitauttaa tuomioistuimessa sellaista hanketta koskeva lupapäätös, joka voi olla ristiriidassa vesimuodostumien tilan huononemisen ehkäisemistä koskevan velvollisuuden kanssa, sellaisena kuin siitä säädetään yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 4 artiklassa.

Vaikka Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa oleva ilmaisu ”mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset” merkitseekin, että sopimusvaltioilla on harkintavaltaa tämän määräyksen täytäntöönpanossa, sen perusteella ei voida sallia sitä, että sopimusvaltiot asettavat kriteerejä, jotka ovat niin tiukkoja, että ympäristönsuojelujärjestöjen on tosiasiassa mahdotonta riitauttaa tässä määräyksessä tarkoitetut toimet tai laiminlyönnit.

(ks. 48 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 54–57 kohta)

4.      Århusin yleissopimuksen, joka on hyväksytty päätöksellä 2005/370, 9 artiklan 3 kappaleen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan sekä direktiivin 2000/60 14 artiklan 1 kohdan sääntöjä on yhdessä tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle menettelysäännöstölle, jossa pääasian kaltaisessa tilanteessa suljetaan ympäristönsuojelujärjestöiltä pois oikeus osallistua asianosaisena lupamenettelyyn, jolla on tarkoitus panna täytäntöön direktiivi 2000/60 ja jossa rajoitetaan tällaisen menettelyn päätteeksi tehtyjen päätösten riitauttamiseksi kanneoikeus vain henkilöihin, joilla on tämä asema.

(ks. 81 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

5.      Edellyttäen, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkistuksista merkityksellisten tosiseikkojen ja asiassa sovellettavien kansallisen oikeuden sääntöjen osalta muuta ilmene, mainitun yleissopimuksen, joka on hyväksytty päätöksellä 2005/370, 9 artiklan 3 ja 4 kappaletta, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että se on pääasian kaltaisessa tilanteessa esteenä sille, että ympäristönsuojelujärjestöön sovelletaan kansallisen menettelysäännöstön prekluusiosäännöstä, jonka nojalla henkilö menettää asianosaisasemansa menettelyssä eikä voi siis nostaa kannetta tämän menettelyn päätteeksi tehdystä päätöksestä, jos hän ei ole esittänyt väitteitään määräajassa jo hallinnollisessa menettelyssä, viimeistään tämän menettelyn suullisessa vaiheessa.

(ks. 101 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)