Language of document : ECLI:EU:C:2020:1042

Asia C-416/20 PPU

TR

(Ennakkoratkaisupyyntö – Hanseatisches Oberlandesgericht Hamburg)

 Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.12.2020

Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2002/584/YOS – Eurooppalainen pidätysmääräys – 4 a artiklan 1 kohta – Jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt – Täytäntöönpanoa koskevat edellytykset – Harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – Poikkeukset – Pakollinen täytäntöönpano – Rangaistus, joka on määrätty vastaajan poissa ollessa – Syytetyn pakeneminen – Direktiivi (EU) 2016/343 – 8 ja 9 artikla – Läsnäoloa omassa oikeudenkäynnissä koskeva oikeus – Vastaajan poissa ollessa annettua tuomiota koskevat edellytykset – Tarkistaminen tuomitun luovuttamisen yhteydessä

1.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Vastavuoroisen tunnustamisen periaate – Soveltamisala

(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, johdanto-osan kuudes perustelukappale, 1 artiklan 2 kohta ja 3, 4, 4 a ja 5 artikla)

(Ks. 30 ja 32 kohta)

2.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen harkinnanvaraiset perusteet – Pidätysmääräys, joka on annettu sellaisen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, joka on määrätty vastaajan poissa ollessa – Tuomitun henkilön pakeneminen syytemenettelyn aikana – Mainitun pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen, kun pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio ei anna takeita siitä, että direktiivissä 2016/343 säädettyä oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin kunnioitetaan – Täytäntöönpanosta kieltäytymistä ei voida hyväksyä – Mahdollisuus vedota pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimissa siihen, ettei kyseisen direktiivin säännöksiä, joilla on välitön oikeusvaikutus, ole noudatettu

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/343 8 ja 9 artikla; neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 a artiklan 1 kohta)

(Ks. 36, 37, 39, 40, 45, 46, 54 ja 55 kohta sekä tuomiolauselma)

3.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen harkinnanvaraiset perusteet – Pidätysmääräys, joka on annettu sellaisen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, joka on määrätty vastaajan poissa ollessa – Mahdollisuus panna pidätysmääräys täytäntöön huolimatta harkinnanvaraisiin kieltäytymisperusteisiin kuuluvista olosuhteista – Edellytykset – Asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksia ei loukata hänen luovuttamisensa yhteydessä – Harkinnassa huomioon otettavat seikat

(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 a artiklan 1 kohta)

(Ks. 50–52 kohta)

Tiivistelmä

Kun asianomainen henkilö on estänyt haasteen henkilökohtaisen tiedoksi antamisen eikä ole ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissään, koska hän on paennut täytäntöönpanosta vastaavaan jäsenvaltioon, vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ei voida kieltäytyä pelkästään sillä perusteella, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio ei ole varmistanut, että kyseisen henkilön oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin kunnioitetaan

Tämä ei vaikuta millään tavoin siihen, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion on noudatettava unionin oikeuden säännöksiä, joilla taataan oikeus uuteen oikeudenkäyntiin

TR: ää, joka on Romanian kansalainen, vastaan nostettiin rikossyytteitä Romaniassa kahdessa eri menettelyssä. Koska asianomainen henkilö oli paennut Saksaan, häntä koskevat oikeudenkäynnit sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakuasteessa järjestettiin hänen poissa ollessaan. Hän oli kuitenkin tietoinen ainakin yhdestä näistä menettelyistä, ja ensimmäisen oikeusasteen käsittelyssä häntä olivat edustaneet hänen itse valitsemansa asianajajat ja muutoksenhakumenettelyssä viran puolesta määrätyt asianajajat. Oikeudenkäyntien päätteeksi annettiin kaksi tuomiota, joissa määrättiin vapaudenmenetyksen käsittävät rangaistukset. Romanian viranomaiset antoivat eurooppalaiset pidätysmääräykset tuomioiden täytäntöönpanoa varten. TR, joka oleskelee Hampurissa (Saksassa), on ollut säilöön otettuna 31.3.2020 lähtien.

Hanseatisches Oberlandesgericht Hamburg (Hampurin osavaltion ylioikeus, Saksa) päätti 28.5.2020 hyväksyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon. TR vastusti täytäntöönpanoa ja vetosi siihen, etteivät Romanian viranomaiset olleet antaneet takeita kyseessä olevien rikosoikeudellisten menettelyjen aloittamisesta uudelleen, mikä hänen mukaansa on ristiriidassa niiden syytettyjen oikeuksien kanssa, jotka koskevat läsnäoloa omassa oikeudenkäynnissä(1) ja – jos syytetty ei ole ollut läsnä oikeudenkäynnissä – uutta oikeudenkäyntiä.(2) Saksan tuomioistuinta on siten pyydetty ratkaisemaan niiden kansallisten säännösten perusteella, joilla eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn puitepäätöksen 4 a artikla on pantu täytäntöön,(3) onko TR:n luovuttaminen lainmukaista. Kyseisen artiklan mukaan täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion oikeusviranomaisella on mahdollisuus kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, joka on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, jos asianomainen henkilö ei ole ollut läsnä oikeudenkäynnissään, lukuun ottamatta tapauksia, jotka on lueteltu tyhjentävästi. Kyseinen tuomioistuin päätti tässä tilanteessa tiedustella unionin tuomioistuimelta, onko sillä, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ei kunnioiteta oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin koskevia vaatimuksia, mahdollisesti vaikutusta asiaan, kun otetaan huomioon, ettei tätä seikkaa voida yhdistää mihinkään 4 a artiklassa säädettyyn tapaukseen.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin katsoo kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä, että silloin kun henkilö on paennut täytäntöönpanosta vastaavaan jäsenvaltioon estäen siten haasteen tiedoksi antamisen henkilökohtaisesti ja ollut poissa omasta oikeudenkäynnistään, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn puitepäätöksen 4 a artiklan nojalla voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta pelkästään sillä perusteella, ettei sillä ole takeita siitä, että jos asianomainen henkilö luovutetaan pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, hänen oikeuttaan uuteen oikeudenkäyntiin(4) kunnioitetaan.

Tähän johtopäätökseen päätyessään unionin tuomioistuin muistuttaa, että tapauksista, joissa jäsenvaltiot voivat kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, on säädetty tyhjentävästi(5) ja että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi asettaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle muita ehtoja.

Tämän täsmennyksen tehtyään unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että se, että asianomainen henkilö on ollut poissa oikeudenkäynnistä, jossa on annettu häntä koskeva tuomio, jonka perusteella on myöhemmin annettu häntä koskeva eurooppalainen pidätysmääräys, on kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen harkinnanvarainen peruste. Tämän perusteen soveltamisala on eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn puitepäätöksen muuttamisesta lähtien(6) ollut kuitenkin suppeampi, sillä 4 a artiklassa luetellaan tyhjentävästi tapaukset, joissa tällaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon ei voida katsoa loukkaavan puolustautumisoikeuksia. Tällaisissa tapauksissa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on velvollinen panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön. Näin on erityisesti silloin, kun asianomainen henkilö on saanut tiedon suunnitellusta oikeudenkäynnistä, kun hän on valtuuttanut joko itse nimeämänsä tai valtion nimeämän oikeudenkäyntiasiamiehen ja kun oikeudenkäyntiasiamies on tosiasiallisesti puolustanut häntä.(7)

Unionin tuomioistuin toteaa toiseksi, että se, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio ei noudata unionin oikeuden säännöksiä, joilla taataan oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, ei voi olla esteenä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle ilman, että eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyllä puitepäätöksellä käyttöön otettua järjestelmää kierretään. Unionin tuomioistuin korostaa kuitenkin, ettei tämä vaikuta millään tavoin pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion velvollisuuteen noudattaa kyseisiä säännöksiä. Asianomainen henkilö voi luovuttamisensa yhteydessä vedota kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa säännöksiin, joilla on välitön oikeusvaikutus, jos kyseinen jäsenvaltio on tosiasiassa jättänyt panematta ne täytäntöön määräajassa tai jos se on pannut ne täytäntöön virheellisesti.

Unionin tuomioistuin kiinnittää kolmanneksi huomiota siihen, että tarkastelun kohteena oleva peruste on harkinnanvarainen kieltäytymisperuste. Siinä tapauksessa, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, että kyse ei ole mistään niistä tapauksista, joissa on suljettu pois mahdollisuus kieltäytyä panemasta täytäntöön vastaajan poissa ollessa annetun tuomion täytäntöönpanemista varten annettua eurooppalaista pidätysmääräystä, se voi ottaa huomioon muita seikkoja, joiden perusteella se voi varmistua siitä, ettei asianomaisen henkilön luovuttaminen merkitse hänen puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista. Se voi siten tarvittaessa luovuttaa hänet. Unionin tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi ottaa huomioon asianomaisen henkilön käyttäytymisen. Sen suorittamassa arvioinnissa merkitystä on erityisesti sillä, että henkilö on yrittänyt välttää rikosoikeudellista menettelyä koskevien tietojen henkilökohtaisen tiedoksi antamisen, ja sillä, että hän on välttänyt kaikkea yhteydenpitoa viran puolesta nimettyihin asianajajiin.


1      Kyseisestä oikeudesta säädetään eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1) (jäljempänä direktiivi 2016/343) 8 artiklassa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tietyin edellytyksin säätää, että oikeudenkäynti voidaan järjestää asianomaisen poissa ollessa.


2      Kyseisestä oikeudesta säädetään direktiivin 2016/343 9 artiklassa.


3      Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS – Tiettyjen jäsenvaltioiden lausumat puitepäätöksen tekemisestä (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24).


4      Sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2016/343 8 ja 9 artiklassa.


5      Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyssä puitepäätöksessä erotetaan toisistaan 3 artiklassa luetellut tapaukset, joissa täytäntöönpanosta kieltäytyminen on pakollista, sekä 4 ja 4 a artiklassa luetellut tapaukset, joissa kieltäytyminen on harkinnanvaraista.


6      Kyseisestä perusteesta säädettiin alkuperäisen version 5 artiklan 1 kohdassa. Kyseinen säännös kumottiin puitepäätöksellä 2009/299 ja korvattiin eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyssä puitepäätöksessä 4 a artiklalla.


7      Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan b alakohta.