Language of document : ECLI:EU:F:2010:43

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

11 päivänä toukokuuta 2010

Asia F-30/08

Fotios Nanopoulos

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Virkamiestuomioistuimen toimivalta – Tutkittavaksi ottaminen – Virkamiehelle vastainen toimi – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vuodot lehdistössä – Syyttömyysolettaman periaate – Henkinen kärsimys – Päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta – Ilmeinen arviointivirhe – Avustamisvelvollisuus – Henkilöstösääntöjen 24 artikla 

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jolla Nanopoulos vaatii komission velvoittamista suorittamaan hänelle hänen tilanteensa ja uransa hoitamisessa tehtyjen virheiden vuoksi 850 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, jonka hän arvioi itselleen aiheutuneen.

Ratkaisu: Komissio velvoitetaan suorittamaan kantajalle 90 000 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Hallinnolle kuuluvaan avustamisvelvollisuuteen liittyvä päätös – Avustamisvelvollisuuden sovellettavuus – Päätöksen tekemisen viivyttäminen – Viivyttämisen poissulkeminen

(Henkilöstösääntöjen 24, 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Vaatimus, joka koskee kurinpitomenettelyn aloittamispäätöksestä aiheutuneen vahingon korvaamista – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Toimielintä vastaan esitetty korvaushakemus – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Harkintaperusteet

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)

5.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Käsite

(SEUT 270 artikla)

6.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Ulottuvuus – Päätöksen tekemisen viivyttäminen – Virkavirhe, joka aiheuttaa hallinnon korvausvastuun syntymisen

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

7.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Virkamiehen henkilötietoja koskevat tietovuodot

(SEUT 270 artikla ja SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 45/2001)

8.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettelyn aloittaminen – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat – Menettelyn aloittaminen ilman riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä perusteluja – Virkavirhe, joka aiheuttaa hallinnon korvausvastuun syntymisen

(Henkilöstösääntöjen 87 artikla ja liite IX)

9.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Virkavirhe – Palkkaluokkaa vastaavien tehtävien jättäminen osoittamatta virkamiehelle

(SEUT 270 artikla ja SEUT 340 artiklan toinen kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyn valitusjärjestelmän mukaisesti vahingonkorvauskanne, joka on itsenäinen kanne kumoamiskanteeseen nähden, voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos sitä on edeltänyt henkilöstösääntöjen mukainen oikeudenkäyntiä edeltävä menettely. Tämä menettely on erilainen sen mukaan, aiheutuuko korvattavaksi vaadittava vahinko henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta virkamiehelle vastaisesta päätöksestä vai hallinnon toiminnasta, joka ei ole päätöksentekoa. Ensiksi mainitussa tapauksessa on henkilön, jota asia koskee, saatettava säädetyissä määräajoissa nimittävän viranomaisen käsiteltäväksi valitus, joka koskee kyseistä päätöstä. Sitä vastoin toisessa tapauksessa hallinnollisen menettelyn aluksi on esitettävä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus vahingonkorvauksen saamiseksi. Ainoastaan tämän vaatimuksen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen on virkamiehelle vastainen toimi, josta voidaan valittaa, ja ainoastaan valituksen nimenomaisen tai implisiittisen hylkäämisen jälkeen voidaan nostaa vahingonkorvauskanne virkamiestuomioistuimessa.

(ks. 83 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑5/90, Marcato v. komissio, tuomio 25.9.1991 (Kok., s. II‑731, 49 ja 50 kohta); asia T‑500/93, Y v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 28.6.1996 (Kok. H., s. I-A-335 ja II-977, 64 kohta)

2.      Avustamisvelvollisuutta koskeva päätös on virkamiehelle vastainen toimi. Sitä vastoin toimielimen viivyttely avustamisvelvoitteestaan päättäessään ja päätöksensä tiedoksi antamisessa ei pääsääntöisesti ole virkamiehelle vastainen toimi. Sen osalta, ettei toimielin ole oma-aloitteisesti antanut apuaan, on pääsääntöisesti asianomaisen virkamiehen, joka katsoo voivansa vedota henkilöstösääntöjen 24 artiklaan, tehtävänä esittää avunpyyntö toimielimelle, jonka palveluksessa hän on. Vain tietyt poikkeukselliset olosuhteet voivat velvoittaa toimielimen ryhtymään omasta aloitteestaan ilman tämän virkamiehen ensin esittämää pyyntöä tiettyyn avustavaan toimenpiteeseen. Tällaisten seikkojen puuttuessa se, että toimielin ei ole avustanut oma-aloitteisesti virkamiehiään ja toimihenkilöitään, ei ole virkamiehelle vastainen toimi.

(ks. 93, 99 ja 101 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 229/84, Sommerlatte v. komissio, tuomio 12.6.1986 (Kok., s. 1805, 20 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-59/92, Caronna v. komissio, tuomio 26.10.1993 (Kok., s. II-1129, 100 kohta); asia T-79/92, Ditterich v. komissio, tuomio 1.12.1994 (Kok. H., s. I-A-289 ja II-907, 66 kohta); asia T-223/95, Ronchi v. komissio, tuomio 6.11.1997 (Kok. H., s. I-A‑321 ja II-879, 25–31 kohta); asia T-285/04, Andrieu v. komissio, tuomio 13.7.2006 (Kok. H., s. I-A-2-161 ja II-A-2-775, 135 kohta); asia T-249/04, Combescot v. komissio, tuomio 12.9.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑181 ja II‑A‑2‑1219, 32 kohta); yhdistetyt asiat T-90/07 P ja T-99/07 P, Belgia ja komissio v. Genette, tuomio 18.12.2008 (Kok., s. II-3859, 100–102 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F-91/05, Frankin ym. v. komissio, tuomio 31.5.2006 (Kok. H., s. I-A-1-25 ja II-A-1-83, 24 kohta)

3.      Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely, jota sovelletaan vaadittaessa korvausta kurinpitomenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä aiheutuneesta vahingosta, riippuu hallinnon tekemän lopullisen päätöksen luonteesta.

Sen jälkeen, kun aloitetun kurinpitomenettelyn lopuksi on tehty virkamiehelle vastainen päätös, tämä voi vedota kyseisen menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen lainvastaisuuteen vain, jos sillä tuetaan valitusta, joka on tehty asianomaiselle vastaisesta, menettelyn päätteeksi tehdystä päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle säädetyissä määräajoissa ja suoraan.

Sitä vastoin sillä perusteella, että päätös, jonka hallinto tekee kurinpitomenettelyn lopettamisesta ilman jatkotoimia, ei ole virkamiehelle vastainen toimi, virkamiehen on saadakseen korvausta kurinpitomenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä aiheutuneesta vahingosta noudatettava ensin oikeudenkäyntiä edeltävää kaksivaiheista menettelyä, josta säädetään henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa.

(ks. 111–113 kohta)

4.      Virkamiesten tai toimihenkilöiden, jotka haluavat saada unionilta korvauksen sen syyksi luettavasta vahingosta, on esitettävä tätä koskeva vaatimuksensa kohtuullisessa ajassa siitä hetkestä lukien, jona he ovat tulleet tietoisiksi tilanteesta, josta he valittavat, vaikka virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa ei vahvisteta mitään määräaikaa vaatimuksen esittämiselle.

Kohtuullisessa ajassa toimimista vaaditaan nimittäin kaikissa niissä tapauksissa, joissa asiaa koskevien säännösten puuttuessa oikeusvarmuuden periaate tai luottamuksensuojan periaate estävät unionin toimielimiä ja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä toimimasta ilman mitään ajallista rajoitusta ja vaarantamasta näin ollen erityisesti vallalla olevan oikeudellisen tilanteen vakautta. Vastuuta koskevissa kanteissa, jotka voivat johtaa unionin maksuvelvoitteeseen, sen taustalla, että vahingonkorvausvaatimus on esitettävä kohtuullisessa ajassa, on myös huoli julkisten varojen suojasta, joka on erityisellä tavalla ilmaistu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevien asioiden osalta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa vahvistetulla viiden vuoden vanhenemisajalla. Kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella.

(ks. 116 ja 117 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-45/01, Sanders ym. v. komissio, tuomio 5.10.2004 (Kok., s. II-3315, 59 kohta); asia T-144/02, Eagle ym. v. komissio, tuomio 5.10.2004 (Kok., s. II-3381, 65 ja 66 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F-87/07, Marcuccio v. komissio, tuomio 4.11.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑351 ja II‑A‑1‑1915, 27 kohta; tuomiosta on valitettu unionin yleiseen tuomioistuimeen asiassa T-16/09 P)

5.      SEUT 270 artiklan nojalla nostettu vahingonkorvauskanne voidaan hyväksyä vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiallisesti syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys.

Silloin, kun sopimussuhteen ulkopuoliseen toimielinten vastuuseen vedotaan SEUT 270 artiklan nojalla, tällainen toimielinten vastuu voi syntyä yksinomaan asianomaiselle vastaisen toimen (tai toimen, joka ei ole päätöksentekoa) lainvastaisuuden perusteella, eikä ole tarpeen tutkia, onko kyseessä sellaisen oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen.

Mikään ei estä unionin tuomioistuimia arvioimasta hallinnon harkintavallan laajuutta henkilöstösääntöjä koskevissa riita-asioissa; tämä peruste on päinvastoin olennainen arviointiperuste tutkittaessa kyseessä olevan päätöksen tai toiminnan lainmukaisuutta, koska unionin tuomioistuinten harjoittama laillisuusvalvonta ja tämän valvonnan laajuus riippuvat siitä, miten suuri harkintavalta hallinnolla on sovellettavan oikeuden ja tälle hallinnolle asetettujen moitteetonta toimintaa koskevien vaatimusten perusteella.

Sen selvittämiseksi, täyttyykö sopimussuhteen ulkopuolisen hallinnon vastuun syntymistä koskeva ensimmäinen edellytys, unionin tuomioistuimen kuuluu arvioida ainoastaan, merkitsevätkö toimielimen syyksi luetut toimet virkavirhettä, kun otetaan huomioon harkintavalta, joka hallinnolla on unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa riita-asiassa.

(ks. 128–133 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C-136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., tuomio 1.6.1994 (Kok., s. I-1981, 42 kohta); asia C-348/06 P, komissio v. Girardot, tuomio 21.2.2008 (Kok., s. I‑833, 52 ja 53 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-339/03, Clotuche v. komissio, tuomio 7.2.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑29 ja II‑A‑2‑179, 219 ja 220 kohta); asia T-250/04, Combescot v. komissio, tuomio 12.9.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑191 ja II‑A‑2‑1251, 86 kohta)

6.      Hallinnolla on laaja harkintavalta henkilöstösääntöjen 24 artiklan arviointimenetelmien ja ‑perusteiden valinnassa. Sen on kuitenkin silloin, kun virkamiehen ammatilliseen kunniaan kohdistetaan vakavia ja perusteettomia syytöksiä hänen suorittaessaan tehtäviään, kiistettävä nämä syytökset ja ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin asianomaisen loukatun maineen palauttamiseksi. Hallinnon on erityisesti puututtava riittävän voimakkaasti asioiden kulkuun ja toimittava olosuhteiden edellyttämällä nopeudella ja huolellisuudella.

Hallinnon on lähtökohtaisesti vastattava erityisen nopeasti niihin avustamispyyntöihin, joita virkamies esittää häneen lehdistössä kohdistuneen parjauksen tai kunnian tai ammatillisen maineen loukkaamisen vuoksi, jotta saavutetaan tehokas vaikutus ja virkamies voi tarvittaessa välttää asiansa vanhentumisen, mikä on vaarana, koska kanteen nostamiselle on tietyissä kansallisissa tuomioistuimissa asetettu lehdistön rikoksissa lyhyet määräajat.

Erityisten olosuhteiden puuttuessa hallinnon viivyttely toimiin ryhtymisessä on virkavirhe, joka aiheuttaa sille korvausvastuun.

(ks. 139–141 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 79/71, Heinemann v. komissio, tuomio 13.7.1972 (Kok., s. 579, 12 kohta); yhdistetyt asiat 173/82, 157/83 ja 186/84, Castille v. komissio, tuomio 6.2.1986 (Kok., s. 497)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑27/90, Latham v. komissio, tuomio 24.1.1991 (Kok., s. II‑35, 49 ja 50 kohta); asia T-5/92, Tallarico v. parlamentti, tuomio 21.4.1993 (Kok., s. II-477, 31 kohta); em. asia Caronna v. komissio, tuomion 64, 65 ja 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia T-294/94, Dimitriadis v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 28.2.1996 (Kok. H., s. I-A-51 ja II-151, 39 ja 45 kohta); asia T-183/95, Carraro v. komissio, tuomio 17.3.1998 (Kok. H., s. I-A-123 ja II-329, 33 kohta)

7.      Sääntöjenvastainen henkilötietojen vuotaminen merkitsee henkilötietojen käsittelyä yksilöiden suojelusta unionin toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen N:o 45/2001 vastaisesti.

Kantajan on vahingonkorvauskanteen yhteydessä näytettävä toteen, että edellytykset, jotka on asetettu kyseessä olevan toimielimen sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymiselle, täyttyvät. Näin ollen kantajan on pääsääntöisesti näytettävä toteen, että lehdistössä julkaistut häntä koskevat tiedot ovat seuraus hallinnon syyksi luettavista vuodoista. Tätä sääntöä voidaan kuitenkin lieventää, kun vahingon syntyyn ovat voineet vaikuttaa useat eri tekijät ja kun vastaajana oleva toimielin ei ole esittänyt mitään näyttöä, jonka avulla voitaisiin osoittaa, mistä näistä syistä vahinko aiheutui, koska unionin toimielimellä on paremmat edellytykset hankkia näyttöä tältä osin, joten epävarmassa tilanteessa sillä on todistustaakka.

Jos siitä, että virkamiehen nimi annettiin julki sellaisen sääntöjenvastaisen tietovuodon yhteydessä, joka yhdistyi toimielimen antaman lehdistötiedotteen tietoihin, on seurannut, että lehdistö ja suuri yleisö ovat saattaneet ymmärtää virkamiehen olevan osallisena talousskandaalissa, tällainen henkilötietojen vuotaminen aiheuttaa suoraan asianomaisen maineeseen ja ammatilliseen kunniaan kohdistuvan loukkauksen merkittävän pahenemisen.

Tällaisessa tapauksessa vahinko korjataan vain hyvin rajoitetusti sellaisella toimielimen lehdistötiedotteella, jossa todetaan, että syytöntä virkamiestä vastaan aloitettu kurinpitomenettely on lopetettu, koska lehdistötiedotteen jakamisella on paljon vähäisempi vaikutus kuin lehdistössä julkaistuilla artikkeleilla.

(ks. 160, 161, 246 ja 247 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-259/03, Nikolaou v. komissio, tuomio 12.9.2007 (141 ja 208 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); asia T‑48/05, Franchet ja Byk v. komissio, tuomio 8.7.2008 (Kok., s. II‑1585, 182 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑23/05, Giraudy v. komissio, tuomio 2.5.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑121 ja II‑A‑1‑657, 206 kohta)

8.      Päätöksellä, joka on tehty kurinpitomenettelyn aloittamisesta virkamiestä vastaan, pyritään siihen, että nimittävä viranomainen kykenee tutkimaan asianomaisen virkamiehen väitettyjen rikkomusten todenperäisyyden ja vakavuuden sekä että se kykenee ymmärtämään häntä tältä osin henkilöstösääntöjen 87 artiklan mukaisesti muodostaakseen käsityksen yhtäältä siitä, onko kurinpitomenettely lopetettava ilman jatkotoimia vai onko virkamiehelle määrättävä kurinpitoseuraamus, ja toisaalta siitä, onko ennen tämän seuraamuksen määräämisestä tehtävää päätöstä virkamies mahdollisesti kutsuttava kurinpitolautakunnan kuultavaksi henkilöstösääntöjen liitteessä IX säädetyn menettelyn mukaisesti.

Tällainen päätös edellyttää, että toimielin arvioi asiaa huolellisesti ottaen huomioon vakavat ja peruuttamattomat seuraukset, joita päätöksestä voi aiheutua. Toimielimellä on tältä osin laaja harkintavalta, ja tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen tarkistamiseen, että tosiseikat, jotka hallinto on ottanut huomioon menettelyä aloittaessaan, ovat aineellisesti oikeita ja että asiassa ei ole tehty ilmeistä tosiseikkojen arviointivirhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin.

Jotta asianomaisen virkamiehen oikeuksia suojeltaisiin, nimittävällä viranomaisella on ennen kurinpitomenettelyn aloittamista kuitenkin oltava riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä perusteluja. Vaikka sisäisellä tarkastuskertomuksella ei olekaan tällaista tarkoitusta, tältä osin ei ole suljettu pois, että kurinpitomenettelyn aloittaminen voi tarvittaessa perustua tällaiseen kertomukseen. Hallinnon vedotessa tällaiseen kertomukseen on yksittäistapauksittain selvitettävä, ovatko kyseisen tyyppiseen asiakirjaan sisältyvät perustelut riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä, jotta kurinpitomenettely voidaan niiden perusteella aloittaa. Toimielin tekee ilmeisen arviointivirheen ja lyö laimin hyvän hallinnon periaatetta aloittaessaan kurinpitomenettelyn virkamiestä vastaan pelkästään puolueellisesti ja epätäydellisesti laaditun sisäisen tarkastuskertomuksen perusteella. Tämä tuottamuksellinen toimi aiheuttaa toimielimelle vahingonkorvausvelvollisuuden.

Se, että toimielin teki päätöksen kurinpitomenettelyn aloittamisesta, vaikka sen saatavilla ei ollut riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä tietoja, on virhe, jolla asianomaisen kunniaa ja ammatillista mainetta on loukattu erittäin vakavasti, jos sillä on voitu antaa suuren yleisön samoin kuin asianomaisen lähipiirin ja työtovereiden ymmärtää, että hän oli syyllistynyt moitittaviin tekoihin.

Tällaisessa tapauksessa vahinko korjataan vain hyvin rajoitetusti sellaisella toimielimen lehdistötiedotteella, jossa todetaan, että syytöntä virkamiestä vastaan aloitettu kurinpitomenettely on lopetettu, koska lehdistötiedotteen jakamisella on paljon vähäisempi vaikutus kuin lehdistössä julkaistuilla artikkeleilla.

(ks. 208–210, 216, 226, 230, 245 ja 247 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑273/94, N v. komissio, tuomio 15.5.1997 (Kok. H., s. I-A-97 ja II-289, 125 kohta); asia T-203/98, Tzikis v. komissio, tuomio 17.5.2000 (Kok. H., s. I-A-91 ja II-393, 50 kohta); asia T‑166/02, Pessoa e Costa v. komissio, tuomio 13.3.2003 (Kok. H., s.. I‑A‑89 ja II‑471, 36 kohta); asia T-203/03, Rasmussen v. komissio, tuomio 5.10.2005 (Kok. H., s. I-A-279 ja II-1287, 41 kohta); em. asia Franchet ja Byk v. komissio, tuomion 352 kohta

Virkamiestuomioistuin: em. asia Giraudy v. komissio, tuomion 98, 99 ja 206 kohta; yhdistetyt asiat F-124/05 ja F-96/06, A ja G v. komissio, tuomio 13.1.2010 (366 kohta)

9.      Siitä, ettei virkamiehelle useiden vuosien ajan osoiteta todellisia tehtäviä, jotka vastaisivat hänen palkkaluokkaansa, seuraa, että toimielin tekee virkavirheen, joka aiheuttaa sille korvausvelvollisuuden.

(ks. 237 ja 249 kohta)