Kanne 3.10.2018 – Puolan tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
(asia C-626/18)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Asianosaiset
Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: M. B. Majczyna)
Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
On kumottava palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta 28.8.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 1 1 artiklan 2 kohdan a alakohta, 1 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 3 artiklan 3 kohta ja
velvoitettava Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Toissijaisesti sen varalta, että unionin tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2018/957/EU riidanalaisia säännöksiä ei voida erottaa muusta direktiivistä sen sisältöä muuttamatta, Puolan tasavalta vaatii, että direktiivi (EU) 2018/957 kumotaan kokonaisuudessaan.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Puolan tasavalta esittää seuraavat perusteet direktiivin 2018/957/EU riidanalaisia säännöksiä vastaan:
1) Kanneperuste, jonka mukaan otetaan käyttöön SEUT 56 artiklassa kiellettyjä rajoituksia palvelujen tarjoamisen vapauteen unionissa siltä osin kuin kyse on jäsenvaltioiden kansalaisista, jotka omistavat yrityksen, joka sijaitsee jossakin toisessa jäsenvaltioissa kuin palvelujen vastaanottaja, siten, että
a) asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus taata lähetetyille työntekijöille maksettava korvaus, mukaan lukien ylityökorvaus, joka vahvistetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa työ tehdään (1 artiklan 2 kohdan a alakohta)
b) asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus taata lähetetyille työntekijöille lähtökohtaisesti kaikki sovellettavat työehdot, jotka vahvistetaan sen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytäntöjen mukaisesti, jossa työ tehdään, jos lähettämiskauden tosiasiallinen kesto tai lähetettyjen työntekijöiden, jotka seuraavat toisiaan saman tehtävän suorittamiseksi, lähettämiskausien yhteenlaskettu kesto, ylittää 12 kuukautta tai – jos palveluntarjoaja toimittaa perustellun ilmoituksen – kesto ylittää 18 kuukautta (1 artiklan 2 kohdan b alakohta).
2) Kanneperuste, jonka mukaan SEUT 53 artiklan 1 kohtaa ja 62 artiklaa on rikottu, koska direktiivin edellä mainituilla säännöksillä otetaan käyttöön toimenpiteitä, joiden tavoitteena ei ole itsenäisen ammatinharjoittamisen helpottaminen (rajatylittävien palvelusuoritusten helpottaminen) vaan jotka ovat tämän tavoitteen vastaisia.
3) Kanneperuste, jonka mukaan SEUT 53 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 62 artiklaa, luettuina yhdessä SEUT 58 artiklan kanssa, on rikottu, koska riidanalaista direktiiviä sovelletaan maantieliikenteeseen (3 artiklan e kohta).
Puolan tasavalta väittää erityisesti, että lähetetyille työntekijöille maksettavia korvauksia koskevien riidanalaisten säännösten pääasiallisena tavoitteena on palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen raskauttamalla palvelujentarjoajien taakkaa, jotta poistetaan niiden kilpailuetu, joka perustuu niiden kotipaikkavaltiossa sovellettaviin alempiin korvauksiin. Tehdyt muutokset merkitsevät rajatylittäviä palveluja tarjoavien syrjintää. Muutokset eivät ole oikeutettuja yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, kuten erityisesti työntekijöiden sosiaaliseen suojeluun ja terveeseen kilpailuun liittyvistä pakottavista syistä. Niillä loukataan lisäksi suhteellisuusperiaatetta.
____________
1 EUVL L 173, 9.7.2018, s. 16.