VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS
(ensimmäinen jaosto)
10 päivänä syyskuuta 2007
Asia F-146/06
Michael Alexander Speiser
vastaan
Euroopan parlamentti
Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöhässä tehty valitus – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Michael Alexander Speiser vaatii parlamentin pääsihteerin 11.9.2006 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla on hylätty hänen valituksensa ulkomaankorvauksen myöntämättä jättämisestä
Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Kantaja vastaa yhdestä kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan. Parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 46 artikla)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvaus – Erityiset syyt
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan 1 alakohta; neuvoston päätöksen 2004/752 3 artiklan 4 kohta)
1. Virkamies tai väliaikainen toimihenkilö ei voi jättää noudattamatta henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle asetettuja määräaikoja kyseenalaistamalla esittämällään vaatimuksella aikaisemman päätöksen, jota ei ole riitautettu asetetussa määräajassa, sillä lainvoimaiseksi tulleen päätöksen uudelleen tutkimista koskevan vaatimuksen esittäminen voidaan perustella ainoastaan uusilla olennaisilla seikoilla.
Uutena seikkana, jonka perusteella voitaisiin poiketa henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa asetettujen ehdottomien määräaikojen järjestelmästä, ei voida pitää sitä, että hallinto on kyseisen virkamiehen tai väliaikaisen toimihenkilön pyynnöstä ottanut asian myöhemmin uudelleen tarkasteltavaksi antaakseen tälle lisätietoja. Tältä osin hallinnon kirje, jonka mukaan aikaisempi hylkäämispäätös pysyy ennallaan, on vain tämän aikaisemman päätöksen vahvistus eikä näin ollen merkitse kanteen nostamiselle asetetun uuden määräajan alkamista.
(ks. 22 ja 27 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 127/84, Esly v. komissio, 15.5.1985 (Kok. 1985, s. 1437, 10 kohta) ja asia 153/85, Trenti v. TSK, 10.7.1986 (Kok. 1986, s. 2427, 13 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑144/03, Schmit v. komissio, 4.5.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑101 ja II‑465, 147 kohta) ja asia T‑358/03, Krahl v. komissio, 7.9.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑215 ja II‑993, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Virkamiestuomioistuin: asia F‑11/05, Chassagne v. komissio, 29.6.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑65 ja II‑A‑1‑241, 24 kohta).
2. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken, jos siihen on erityisiä syitä.
Tältä osin tilanteessa, jossa kanne on hylätty sen vuoksi, että sitä edeltävä hallinnollinen valitus on tehty myöhässä, voidaan erityisenä syynä, jonka perusteella kantajana olevan virkamiehen oikeudenkäyntikulut voidaan määrätä jaettaviksi kyseisen toimielimen ja tämän virkamiehen kesken, pitää sitä, että myöhässä tehty valitus johtuu ainakin osittain hallinnosta, joka on kehottanut kyseistä henkilöä tekemään valituksen vahvistavasta toimesta, joka ei ole ollut hänelle vastainen.
Vaikka asianosainen voi kiistatta milloin tahansa vedota kanteen tutkittavaksi ottamista koskevaan ehdottomaan prosessinedellytykseen, se, että toimielin vetoaa tuomioistuimessa toimen vahvistavaan luonteeseen annettuaan virkamiehelle virheellisen vaikutelman siitä, että tämä toimi voi olla valituksen kohteena, ei näytä sopivan yhteen sen kanssa, että yhteisöjen toimielinten ja niiden virkamiesten välisissä suhteissa on toimittava vilpittömässä mielessä.
(ks. 30–33 kohta)