Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 15.2.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-728/16, Tuerck v. komissio, 5.12.2017 antamasta tuomiosta

(asia C-132/18 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Gattinara, B. Mongin ja L. Radu Bouyon)

Muu osapuoli: Sabine Tuerck

Vaatimukset

unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-728/16, Tuerck vastaan komissio, 5.12.2017 antama tuomio on kumottava

ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on hylättävä

vastaaja on velvoitettava korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Tuerck on velvoitettava korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Siltä osin kuin on kyse kansallisessa eläkekassassa saavutettujen eläkeoikeuksien Euroopan unionin virkamiesten eläkejärjestelmään siirtämiseen sovellettavista menettelyistä, sellaisena kuin niistä säädetään unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, ensimmäinen valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut unionin tuomioistuimen asiassa Radek Časta (tuomio 5.12.2013, C-166/12, 24, 28 ja 31 kohta) muodostamaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan toimenpiteeseen, jossa kansallisessa järjestelmässä saavutettuja eläkeoikeuksia edustava pääoma muunnetaan palvelusvuosiksi, jotka otetaan huomioon unionin eläkejärjestelmässä, sovelletaan unionin oikeutta. Tähän toimenpiteeseen kuuluu se, että otetaan huomioon pääoman arvostus siirtopyynnön tekopäivän ja henkilöstösääntöjen mukaisen tosiasiallisen siirtopäivän välisenä aikana. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissiolla ei ollut toimivaltaa vähentää siirtopyynnön rekisteröimispäivän ja pääoman tosiasiallisen siirtopäivän välisenä aikana tapahtunutta pääoman arvonnousua. Katsoessaan, että komissiolla ei ollut toimivaltaa suorittaa näitä vähennyksiä, unionin yleinen tuomioistuin rikkoi valittajan mukaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, laiminlöi komissiolle tässä artiklassa myönnettyä toimivaltaa ja teki oikeudellisen virheen.

Toinen valitusperuste koskee oikeudellista virhettä siltä osin kuin katsottiin, että pääoman arvostuksen vähentämiseen voitiin soveltaa muuta kuin henkilöstösäännöissä vahvistettua korkoa ja että se voitiin suorittaa vain siirtokelpoisen pääoman perusteella. Pääoman arvonnousun vähentäminen on kuitenkin suoritettava henkilöstösääntöjen mukaisesti eli vakuutusmatemaattisen tasapainon säilyttäen, ja henkilöstösäännöissä säädetään tätä varten 3,1 prosentin koron soveltamisesta. Lisäksi kun unionin yleinen tuomioistuin viittasi ”siirtokelpoiseen” summaan, vaikka henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa mainitaan, että asianomaisen eläkeoikeuksia vastaavien summien muuntaminen palvelusvuosiksi on suoritettava tosiasiallisen siirtämisen perusteella, se rikkoi tätä säännöstä ja laiminlöi unionin yleisen tuomioistuimen asiassa komissio vastaan Verile ja Gjergij muutoksenhaussa 13.10.2015 antamaa tuomiota (T-104/14 P).

Kolmas valitusperuste koskee oikeudellista virhettä siltä osin kuin komission henkilöstösääntöjen täytäntöönpanoa varten toteuttamat yleiset täytäntöönpanosäännökset asetettiin normihierarkiassa niiden yläpuolella olevien henkilöstösääntöjen edelle sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä henkilöstösääntöjen niiden säännösten vastaisella tavalla, jotka näillä yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä on tarkoitus panna täytäntöön ja loukkasi periaatetta, jonka mukaan henkilöstösäännöissä, sellaisena kuin niitä on tulkittu unionin tuomioistuimen tuomiossa Radek Časta, ei sallita sellaisten summien muuntamista palvelusvuosiksi, jotka eivät aineellisesti edusta eläkeoikeuksia. Kolmannen valitusperusteen toisessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutta, kun se katsoi ristiriitaisin perusteluin, että kansallinen eläkekassa oli näyttänyt toteen pääoman arvonnousun siirtopyynnön tekopäivän ja tosiasiallisen siirtopäivän välisenä aikana.

Neljäs valitusperuste koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin teki ilmeisen arviointivirheen ja laiminlöi perusteluvelvollisuutta todetessaan perusteettoman edun, jota ei valittajan mukaan ole. Ensimmäiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että perusteetonta etu muodostui siitä, että palvelusvuosiksi muunnettiin vain osa siirretystä pääomasta, kun taas valittajan mukaan siirtoa oli arvioitava siirtopyynnön tekopäivänä ja siihen sovelletaan tämän jälkeen ”laskennalliseen” rahastoon sovellettavaa järjestelmää, joka perustuu pääomanmuodostuksen järjestelmään. Neljännen valitusperusteen toisessa osassa komissio vetoaa perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin: unionin yleinen tuomioistuin totesi perusteettoman edun selittämättä tämän toteamuksen perusteluita komission sen väitteen valossa, jonka mukaan asianomaiselle virkamiehelle oli palautettu summa, joka oli enemmän kuin 3,1 prosenttia.

____________