UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kahdeksas jaosto)
3 päivänä syyskuuta 2020 (*)
Muutoksenhaku – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artikla – Myöhässä jätetty valitus – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat
Asiassa C‑174/20 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 24.4.2020,
STADA Arzneimittel AG, kotipaikka Bad Vilbel (Saksa), edustajinaan J.‑C. Plate ja R. Kaase, Rechtsanwälte,
valittajana,
ja jossa muuna osapuolena on
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO),
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. S. Rossi sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari) ja N. Wahl,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artiklan mukaisesti,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 STADA Arzneimittel AG vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 11.2.2020 antaman tuomion Stada Arzneimittel v. EUIPO (ViruProtect) (T‑487/18, ei julkaistu, EU:T:2020:44; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla se hylkäsi valittajan kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 4.6.2018 tekemä päätös (asia R 1886/2017-5), joka koskee hakemusta sanamerkin ViruProtect rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi (jäljempänä riidanalainen päätös).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntö
2 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklassa määrätään seuraavaa:
”[Unionin tuomioistuimen] työjärjestyksessä määrätään määräaikojen pidentämisestä pitkien etäisyyksien vuoksi.
Määräajan päättyminen ei johda oikeudenmenetyksiin, jos se, jota asia koskee, osoittaa, että on ollut ennalta arvaamattomia seikkoja tai ylivoimainen este.”
3 Kyseisen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:
”Unionin yleisen tuomioistuimen lopullisiin päätöksiin – – voidaan hakea muutosta unionin tuomioistuimelta kahden kuukauden kuluessa muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tiedoksiantamisesta.”
Unionin tuomioistuimen työjärjestys
4 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 49 artikla, jonka otsikko on ”Määräaikojen laskeminen”, kuuluu seuraavasti:
”1. Perussopimuksissa, [Euroopan unionin tuomioistuimen] perussäännössä ja tässä työjärjestyksessä määrätyt oikeudenkäynnissä noudatettavat määräajat lasketaan seuraavasti:
a) Jos päivinä, viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika on laskettava ajankohdasta, jona tietty tapahtuma sattuu tai tietty toimi suoritetaan, määräaikaan sisältyväksi ei lasketa sitä päivää, jona tämä tapahtuma sattuu tai toimi suoritetaan.
b) Viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika päättyy sen päivän päättyessä, joka määräajan viimeisenä viikkona, kuukautena tai vuotena vastaa nimeltään tai järjestysnumeroltaan sitä päivää, jona se tapahtuma sattui tai se toimi suoritettiin, josta määräaika on laskettava. – –
– –
d) Määräaikoihin sisältyvät lauantait, sunnuntait ja tämän työjärjestyksen 24 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut viralliset vapaapäivät.
e) Määräaikojen kuluminen ei keskeydy unionin tuomioistuimen lomakausina.
2. Jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai virallinen vapaapäivä, määräaika päättyy sitä seuraavan ensimmäisen arkipäivän päättyessä.”
5 Työjärjestyksen 51 artiklassa, jonka otsikko on ”Määräaikojen pidentäminen pitkien etäisyyksien vuoksi”, määrätään seuraavaa:
”Oikeudenkäynnissä noudatettavia määräaikoja pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.”
Asian tausta
6 Asian tausta esitetään valituksenalaisen tuomion 1–7 kohdassa ja se voidaan tiivistää seuraavasti.
7 STADA Arzneimittel teki 31.1.2017 EUIPO:lle hakemuksen sanamerkin ViruProtect rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.
8 Tutkija hylkäsi hakemuksen 7.7.2017 tekemällään päätöksellä [Euroopan unionin tavaramerkistä] 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan nojalla.
9 Sen jälkeen, kun STADA Arzneimittel oli 28.8.2017 tehnyt EUIPO:ssa valituksen tästä päätöksestä, EUIPO:n viides valituslautakunta hylkäsi sen riidanalaisella päätöksellä.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
10 STADA Arzneimittel nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.8.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.
11 STADA Arzneimittel vetosi kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, jotka perustuvat ensiksi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomiseen, toiseksi kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen ja kolmanneksi perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.
12 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kanteen osittain perusteettomana ja osittain tehottomana.
Valittajan vaatimukset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
13 STADA Arzneimittel vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion ja
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 Valittaja esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta. Ensimmäinen peruste koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sanamerkin ViruProtect ja englanninkielisten ilmaisujen, joihin se viittaa, välisten erojen arvioinnissa, ja toinen peruste koskee todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla arvioitaessa, onko tämä merkki kuvaileva.
15 Unionin tuomioistuimen kirjaamo pyysi 27.4.2020 valittajaa ottamaan kantaa kysymykseen siitä, oliko sen valituksen vireillepanolle unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä asetettua määräaikaa noudatettu; valittaja vastasi pyyntöön unionin tuomioistuimen kirjaamoon 7.5.2020 toimittamallaan asiakirjalla.
Valituksen tarkastelu
16 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artiklan mukaan muun muassa silloin, jos valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osaksi, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa perustellulla määräyksellä jättää sen tutkimatta tai hylätä sen kokonaan tai osaksi.
17 Nyt käsiteltävässä valitusasiassa on sovellettava kyseistä artiklaa.
Valittajan lausumat
18 Valittaja väittää, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklassa tarkoitettu kahden kuukauden määräaika ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan mukainen kymmenen päivän määräaika ovat kaksi erillistä määräaikaa.
19 Valittaja perustelee väitteensä tältä osin työjärjestyksen 51 artiklan otsikolla ja sanamuodolla sekä kyseisen artiklan systemaattisella tulkinnalla erityisesti yhdessä työjärjestyksen 49 artiklan 2 kohdan kanssa.
20 Valittaja väittää lisäksi, että kun menettelymääräys on moniselitteinen, sitä on tulkittava valittajan eduksi valittajan kuulluksi tulemista koskevan oikeuden mukaisesti.
21 Näin ollen tässä tapauksessa, jossa kahden kuukauden määräaika, jonka kuluessa valittaja saattoi hakea muutosta valituksenalaiseen tuomioon, päättyi sunnuntaina 12.4.2020 ja maanantai 13.4.2020 oli virallinen vapaapäivä, tätä määräaikaa olisi tullut pidentää työjärjestyksen 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiistaihin 14.4.2020, ja tähän päivämäärään on lisättävä kyseisen työjärjestyksen 51 artiklan mukainen pitkiä etäisyyksiä koskeva kymmenen päivän määräaika.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
22 Aluksi on muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan mukaisesti muutosta voidaan hakea kahden kuukauden kuluessa valituksenalaisen ratkaisun tiedoksiantamisesta, ja tätä määräaikaa voidaan pidentää unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan nojalla pitkiä etäisyyksiä koskevalla kymmenen päivän määräajalla.
23 Unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseistä pitkiä etäisyyksiä koskevaa määräaikaa ei pidetä erillisenä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklassa tarkoitetusta määräajasta vaan se päinvastoin on kyseisen määräajan olennainen, sitä pidentävä osa. Näin ollen kyseisestä artiklasta, luettuna yhdessä työjärjestyksen 51 artiklan kanssa, seuraa, että määräaika, jonka kuluessa valitus on pantava vireille, jottei sitä jätettäisi tutkimatta, on kaksi kuukautta ja kymmenen päivää valituksenalaisen ratkaisun tiedoksi antamisesta laskettuna (määräys 30.4.2015, Castel Frères v. SMHV, C‑622/13 P, ei julkaistu, EU:C:2015:297, 28 kohta).
24 Lisäksi työjärjestyksen 49 artiklan 1 kohdan b alakohdasta johtuu, että tiedoksi annettavien toimenpiteiden osalta oikeussuojakeinojen käyttämistä koskeva määräaika alkaa kulua vasta tiedoksiantamispäivän päättyessä riippumatta siitä, mihin kellonaikaan kyseisen toimenpiteen tiedoksianto tapahtui (ks. vastaavasti tuomio 15.1.1987, Misset v. neuvosto, 152/85, EU:C:1987:10, 7 kohta ja määräys 17.5.2002, Saksa v. parlamentti ja neuvosto, C‑406/01, EU:C:2002:304, 14 kohta).
25 Kyseisestä työjärjestyksen määräyksestä ilmenee myös, että määräaika päättyy sen päivän päättyessä, joka määräajan viimeisenä kuukautena vastaa järjestysnumeroltaan sitä päivää, jona määräaika alkoi kulua, eli tiedoksiantamispäivää, ja tätä määräaikaa pidennetään pitkiä etäisyyksiä koskevalla kymmenen päivän määräajalla (määräys 11.6.2020, GMPO v. komissio, C‑575/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:448, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa valituksenalainen tuomio annettiin valittajalle tiedoksi 12.2.2020, minkä valittaja itsekin kirjelmissään myöntää tapahtuneen, joten muutoksen hakemiselle asetettu määräaika alkoi kulua 12.2.2020 klo 24 ja, koska tätä määräaikaa pidennettiin pitkiä etäisyyksiä koskevalla kymmenen päivän määräajalla, se päättyi keskiviikkona 22.4.2020 klo 24.
27 Nyt käsiteltävänä oleva valitus on toimitettu unionin tuomioistuimen kirjaamoon 24.4.2020. Näin ollen se on tehty tämän määräyksen 23 kohdassa mainitun määräajan päättymisen jälkeen.
28 Seuraavaksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelysääntöjen tiukka soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia ja tarvetta välttää oikeudenkäytössä kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua (tuomio 23.4.2013, Gbagbo ym. v. neuvosto, C‑478/11 P–C‑482/11 P, EU:C:2013:258, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 29.1.2014, Gbagbo v. neuvosto, C‑397/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:46, 7 kohta).
29 Määräaikojen pituudesta voidaan siis Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisen kohdan mukaisesti poiketa vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, eli jos osoitetaan, että on ollut ennalta arvaamattomia seikkoja tai ylivoimainen este. Valittaja ei kuitenkaan ole vedonnut valituskirjelmässään eikä 7.5.2020 päivätyissä huomautuksissaan tältä osin ennalta arvaamattomaan seikkaan tai ylivoimaiseen esteeseen.
30 Valittaja nimittäin tyytyy väittämään, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 49 artiklan 2 kohta ja 51 artikla ovat moniselitteisiä. Tässä yhteydessä on muistutettava, että esillä olevassa asiassa sovellettavien määräaikoja koskevien määräysten tulkinta ei aiheuta erityisiä vaikeuksia, joten valittajan väitettä anteeksiannettavasta erehdyksestä, jonka perusteella näistä määräyksistä voitaisiin poiketa, ei voida hyväksyä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa (määräys 17.5.2002, Saksa v. parlamentti ja neuvosto, C‑406/01, EU:C:2002:304, 21 kohta).
31 Lopuksi siltä osin kuin valittaja vetoaa oikeuteen tulla kuulluksi ja näin pyrkii vetoamaan tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen, on muistutettava, että säännöt, jotka koskevat määräaikoja oikeussuojakeinojen käyttämiselle, ovat ehdottomia ja ettei poikkeusta mainitusta säännöstöstä voida perustella sillä, että kyse on perusoikeuksista (ks. vastaavasti määräys 16.11.2010, Internationale Fruchtimport Gesellschaft Weichert v. komissio, C‑73/10 P, EU:C:2010:684, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut, tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen ei lainkaan vaikuta unionin oikeuden prosessuaalisia määräaikoja koskevien määräysten tiukka soveltaminen (ks. mm. määräys 17.5.2002, Saksa v. parlamentti ja neuvosto, C‑406/01, EU:C:2002:304, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 22.10.2010, Seacid v. parlamentti ja neuvosto, C‑266/10 P, ei julkaistu, EU:C:2010:629, 30 kohta). Nämä määräajat ovat nimittäin tämän määräyksen 28 kohdassa mainituista oikeusvarmuussyistä sellainen rajoitus, joka liittyy luonnostaan oikeuteen saattaa asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa (ks. vastaavasti määräys 12.9.2013, Ellinika Nafpigeia ja 2. Hoern v. komissio, C‑616/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:884, 31 kohta ja määräys 11.6.2020, GMPO v. komissio, C‑575/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:448, 40 kohta).
33 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, valitus on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat sillä perusteella, että se on toimitettu myöhässä.
Oikeudenkäyntikulut
34 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklassa, jota sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että ratkaisu oikeudenkäyntikuluista annetaan määräyksessä, jolla asia lopullisesti ratkaistaan. Koska määräys annetaan käsiteltävässä asiassa ennen kuin valitus on annettu tiedoksi ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajana olleelle asianosaiselle ja näin ollen ennen kuin tälle on aiheutunut oikeudenkäyntikuluja, on määrättävä, että STADA Arzneimittel vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on määrännyt seuraavaa:
1) Valitus jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
2) STADA Arzneimittel AG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset