VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

27 päivänä lokakuuta 2010

Asia F-60/09

Gerhard Birkhoff

vastaan

Euroopan komissio

Virkamiehet – Palkkaus – Perheavustukset – Huollettavana olevaa lasta koskeva lisä – Lapsi, joka ei vakavan sairauden tai vamman vuoksi pysty elättämään itseään – Lisän maksamisen jatkamista koskeva hakemus – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 5 kohta – Lisän maksamisen jatkamiselle asetettu lapsen tulojen ylärajaa koskeva edellytys – Kulut, jotka voidaan vähentää tästä tulosta

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Gerhard Birkhoff vaatii kumoamaan komission 14.11.2008 tekemän päätöksen, jolla evättiin huollettavana olevaa lasta koskevan lisän, jota hän oli saanut Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 5 kohdan nojalla vuodesta 1978 lukien vammautuneen tyttärensä vuoksi, maksamisen jatkaminen 31.12.2008 jälkeen.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Perheavustukset – Huollettavana olevaa lasta koskeva lisä – Oikeus jatkumiseen ilman ikärajaa silloin, kun lapsen on mahdotonta elättää itseään

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 2 artiklan 5 kohta)

2.      Virkamiehet – Palkkaus – Perheavustukset – Huollettavana olevaa lasta koskeva lisä – Toimielimen kieltäytyminen jatkamasta mainitun lisän maksamista – Lääkärinlausunto

3.      Virkamiehet – Palkkaus – Perheavustukset – Huollettavana olevaa lasta koskeva lisä – Jatkuminen ilman ikärajaa silloin, kun lapsen on mahdotonta elättää itseään

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 2 artiklan 5 kohta)

1.      Huollettavana olevaa lasta koskevalla lisällä on sosiaalinen tarkoitus, joka on perusteltu nykyisestä ja varmasta tarpeesta johtuvien menojen, jotka liittyvät lapsen olemassaoloon ja hänen tosiasialliseen ylläpitoonsa, vuoksi. Kussakin yksittäistapauksessa on kuitenkin otettava huomioon kyseisten henkilöiden tilanne ja tarkastettava, toteutuuko kyseisellä avustuksella, jonka maksamista voidaan jatkaa henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 5 kohdan nojalla, tavoiteltu sosiaalinen tarkoitus. Tästä seuraa, että mainitun artiklan soveltamiseksi kyseisen hallintoviranomaisen on määritettävä kussakin yksittäistapauksessa kyseisen tapauksen kaikkien olosuhteiden perusteella, estääkö kyseisen lapsen vakava sairaus tai vamma häntä elättämästä itseään.

Unionin toimielimet voivat tätä varten vapaasti muodostaa yhteisen tulkinnan henkilöstösääntöjen epämääräisestä käsitteestä, kuten henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 5 kohtaan sisältyvästä vaatimuksesta ”ei pysty elättämään itseään”. Tältä osin komission hallinnosta vastaavien hyväksymä linjaus voi henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 5 kohtaa sovellettaessa olla vain lähtökohta kunkin yksittäistapauksen arvioinnissa eikä se, että komissio on määrittänyt objektiiviseksi arviointiperusteeksi 40 prosenttia palkkaluokan 1 ensimmäisen palkkatason virkamiehen peruspalkasta, vapauta sitä velvollisuudesta tutkia tämän tapauksen erityisolosuhteita.

Vammaan välittömästi liittyvät menot on erityisolosuhteina vähennettävä huollettavana olevan lapsen bruttotulojen tai verotettavien tulojen kokonaismäärästä, mikä voi johtaa siihen, että vain osa kyseisestä tulosta otetaan huomioon, kun tarkastellaan lapsen kykyä elättää itsensä. Tästä seuraa, että hallinnon on tutkittava yksityiskohtaisesti kaikki kulut, joita vammautuneelle henkilölle aiheutuu, tarkistaakseen, liittyykö kyseinen kulu välittömästi kyseiseen vammaan, ja jos näin on, vähentääkseen sen ja tilanteen mukaan myöntääkseen kyseisen lisän.

(ks. 29–31, 36, 40, 42 ja 43 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑70/91 P, neuvosto v. Brems, 7.5.1992 (Kok., s. I‑2973, 9 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑498/93, Dornonville de la Cour v. komissio, 30.11.1994 (Kok. H., s. I‑A‑257 ja II‑813, 38 kohta) ja asia T‑302/01, Birkhoff v. komissio, 21.10.2003 (Kok. H., s. I‑A‑245 ja II‑1185, 40, 41, 43, 44, 47 ja 48 kohta)

2.      Vaikka unionin tuomioistuimen on vaikeaa valvoa maksutoimistojen asiantuntijalääkärien lääketieteellisten arviointien oikeellisuutta, se ei kuitenkaan katso, että tällaiset arvioinnit olisivat lopullisia ja sen valvonnan ulkopuolella lääketieteellisten lautakuntien ja työkyvyttömyyslautakuntien arviointien tai toimielimestä riippumattoman lääkärin arviointien, jolta henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan viidennen alakohdan mukaan on pyydettävä lausuntoa, tavoin edes silloin, kun ne on annettu sääntöjen mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että toimielimen lääkärin, kuten maksutoimiston asiantuntijalääkärin, yksipuolisesti ilmaisemilla lääketieteellisillä arvioinneilla ei ole samoja takeita asianosaisten välisestä tasapainosta ja objektiivisuudesta kuin lääketieteellisten lautakuntien ja työkyvyttömyyslautakuntien esittämillä arvioinneilla, kun otetaan huomioon näiden elinten kokoonpano.

Tämän vuoksi virkamiestuomioistuin kohdistaa toimielimen kieltäytymiseen jatkamasta huollettavana olevaa lasta koskevan lisän maksamista sekä maksutoimiston asiantuntijalääkärin lausuntoon, joka mahdollisesti tukee tätä päätöstä, valvontaa, joka on tosin rajoitettua mutta kuitenkin tosiseikkoja koskeviin virheisiin, oikeudellisiin virheisiin ja ilmeisiin arviointivirheisiin ulottuvaa.

(ks. 48 ja 49 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 156/80, Morbelli v. komissio, 21.5.1981 (Kok., s. 1357, 15–20 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑34/99, Pipeaux v. parlamentti, 11.5.2000 (Kok. H., s. I‑A‑79 ja II‑337, 29 ja 30 kohta); asia T‑191/01, Hecq v. komissio, 12.5.2004 (Kok. H., s. I‑A‑147 ja II‑659, 64–78 kohta) ja asia T‑376/02, O v. komissio, 23.11.2004 (Kok. H., s. I‑A‑349 ja II‑1595, 29 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑99/06, López Teruel v. SMHV, 22.5.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑147 ja II‑A‑1‑797, 74–76 kohta) ja asia F‑10/07, Botos v. komissio, 18.9.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑243 ja II‑A‑1‑1345, 40–50 kohta)

3.      Vammaisten syrjinnän vastaisen taistelun tarkoituksena on yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttaminen vammaisen henkilön ja terveen henkilön välillä samankaltaisessa tilanteessa, jotta vammainen henkilö voisi myös osallistua yhteiskunnalliseen ja/tai työelämään. Tästä seuraa, että vammaisen henkilön tukitoimi ei ole päämäärä sinänsä, vaan toimenpide, jonka tarkoituksena on taata yhdenvertainen kohtelu. Näin ollen vammaisen henkilön tukitoimi on sallittu vain silloin, kun sen tarkoituksena on yhdenvertaisen kohtelun takaaminen samankaltaisessa tilanteessa olevaan terveeseen henkilöön nähden. Niin ihailtavaa kuin ovatkin vammaisen henkilön, joka yrittää toimia epätyypillisessä ja dynaamisessa ammatissa, ponnistelut, sosiaalisia suorituksia koskevat oikeudelliset säännöt eivät henkilöstösääntöjen nykytilassa mahdollista sitä, että kyseiselle henkilölle annettaisiin keinoja hänen vammastaan välittömästi johtuvien taloudellisten haittojen korjaamiseen. Sen myöntäminen, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 5 kohdan tarkoitusta voitaisiin laajentaa myös vammaisen henkilön sisäistä kehittymistä koskeviin toimiin yhteiskunnallisessa elämässä ja työelämässä, ylittäisi mainitulla artiklalla tavoitellun päämäärän. Mainitunlaiset toimenpiteet vammaisten henkilöiden hyväksi ylittäisivät huollettavana olevaa lasta koskevan lisän rajat, sellaisena kuin ne on asetettu henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 1 jaksossa, jonka otsikko on ”Perhelisät”.

(ks. 51 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑303/06, Coleman, 17.7.2008 (Kok., s. I‑5603, 47 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Birkhoff v. komissio, 48 kohta