VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

15 päivänä helmikuuta 2011

Asia F-76/09

AH

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Sosiaaliturva – Henkilöstösääntöjen 72 ja 76 a artikla – Yleiset täytäntöönpanosäännökset – Hoidon tarve – Eläkkeellä olevan virkamiehen jälkeen jäänyt puoliso – Kotihoitajasta aiheutuneiden kulujen täysimääräistä korvaamista ja taloudellisen tuen myöntämistä koskevan hakemuksen hylkääminen – Myöhässä nostettu kanne – Tutkimatta jättäminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa AH vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan komission nimittävän viranomaisen ominaisuudessaan 22.6.2009 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan hakemus kotihoidon kustannusten korvaamisesta.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta. AH vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmas kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 ja 3 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohta)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräaikojen ehdottomuus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävän hallinnollisen valituksen käsite

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

1.      Kannekirjelmässä on virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla mainittava kanteen oikeudelliset perusteet sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perustelut. Näiden perustelujen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta kyseinen tuomioistuin voi ratkaista kanteen tarvittaessa ilman muiden tietojen tukea. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenhoidon takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja perustaa vaatimuksensa, käyvät ilmi johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä.

Näin on etenkin siitä syystä, että unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 3 kohdan mukaan menettelyn kirjallinen vaihe virkamiestuomioistuimessa käsittää pääsääntöisesti vain yhden kirjelmien vaihdon, jollei virkamiestuomioistuin toisin päätä.

Unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa, jota sovelletaan asian käsittelyyn virkamiestuomioistuimessa saman perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että muiden asianosaisten kuin jäsenvaltioiden, unionin toimielimien, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen muiden sopimuspuolten kuin jäsenvaltioiden, sekä kyseisessä sopimuksessa tarkoitetun EFTAn valvontaviranomaisen edustajan on oltava asianajaja. Tämän edustajan olennaisena tehtävänä on oikeudenhoidon toteuttamisessa avustavana henkilönä esittää kannekirjelmän vaatimuksille riittävän ymmärrettävät ja johdonmukaiset oikeudelliset perustelut, kun otetaan huomioon juuri se, että menettelyn kirjallinen vaihe virkamiestuomioistuimessa käsittää pääsääntöisesti vain yhden kirjelmien vaihdon.

Koska kannekirjelmässä ei ole esitetty yhtäkään perustetta tai perustelua riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevalle vaatimukselle ja koska siinä ei mainita edes, mille henkilöstösääntöjen säännökselle se perustuu, kannekirjelmä ei ilmeisellä tavalla vastaa selkeyden ja täsmällisyyden vähimmäisvaatimuksia, joiden tarkoitus on mahdollistaa vastaajalle puolustuksensa valmistelu ja virkamiestuomioistuimelle lausunnon antaminen näistä vaatimuksista.

(ks. 29–33 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑85/92, De Hoe v. komissio, 28.4.1993, 20 kohta; asia T‑154/98, Asia Motor France ym. v. komissio, 21.5.1999, 42 kohta ja asia T‑277/97, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, 15.6.1999, 29 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑1/08, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 26.6.2008, 25 kohta

2.      Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetty kolmen kuukauden määräaika valituksen tekemiseksi virkamiehelle vastaisesta päätöksestä samoin kuin kolmen kuukauden määräaika valituksen tekemiseksi nimenomaisesta tai implisiittisestä hylkäyspäätöksestä ovat ehdottomia, eivätkä asianosaiset ja tuomioistuimet voi päättää niistä vapaasti, sillä ne on otettu käyttöön oikeudellisten tilanteiden selvyyden ja varmuuden varmistamiseksi. Näiden määräaikojen on katsottava soveltuvan kaikkiin unionin tuomioistuinten valvontaan saatettuihin toimiin niiden luonteesta riippumatta.

(ks. 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 276/85, Cladakis v. komissio, 4.2.1987, 11 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑129/89, Offermann v. parlamentti, 17.10.1991, 31 ja 34 kohta ja asia T‑289/04, Lantzoni v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.3.2006, 40 ja 41 kohta