VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)
11 päivänä heinäkuuta 2007
Asia F-7/06
B
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa B vaatii 26.4.2005 tehdyn komission nimittävän viranomaisen sen päätöksen kumoamista, jolla hänelle on päätetty olla myöntämättä ulkomaankorvausta, sekä saman viranomaisen 10.10.2005 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla on hylätty hänen kyseisestä 26.4.2005 tehdystä päätöksestä tekemänsä valitus
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
Henkilöstö – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset
(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohta)
Käyttäessään laajaa harkintavaltaansa ulkomaankorvauksen myöntämisedellytysten vahvistamisessa yhteisön lainsäätäjä voi soveltaa kaksoiskansalaisuuden omaaviin virkamiehiin yhteisiä sääntöjä – vaikka näiden henkilöiden tilanne ei ole verrattavissa vain yhden kansalaisuuden omaavien henkilöiden tilanteeseen – rajoittaakseen henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ulkomaankorvausta saavien piiriä. Tiukoilla edellytyksillä, kuten sillä, ettei virkamiehellä ole ollut tavanomaista asuinpaikkaa asemamaassa kymmenen vuoden ajan ennen palvelukseen tuloa, pyritään varmistamaan, että tämä korvaus myönnetään virkamiehille, joilla on asemamaansa kansalaisuus, ainoastaan silloin, jos voidaan kumota olettama, jonka mukaan henkilön kansalaisuus on painava osoitus tämän henkilön ja sen maan, jonka kansalainen hän on, välisistä lukuisista yhteyksistä, tai jos virkamiehen ja tämän maan välisen yhteyden todetaan pysyvästi katkenneen.
Tällainen ulkomaankorvausta saavien piirin rajaaminen ei merkitse mielivaltaista tai henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevalla 4 artiklalla tavoiteltuun päämäärään nähden soveltumatonta syrjintää. Se, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 artiklassa vahvistettuja luokkia sovellettaessa virkamiehiltä voidaan evätä ulkomaankorvaus marginaalisissa tilanteissa, jotka muistuttavat edellä mainituissa säännöksissä hyväksyttyjä tilanteita, ei merkitse mielivaltaista erilaista kohtelua näissä säännöksissä, jotka perustuvat objektiivisiin seikkoihin ja joita sovelletaan samalla tavoin kaikkiin henkilöstösäännöissä tarkoitetussa tilanteessa oleviin virkamiehiin.
(ks. 39–41, 45 ja 46 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 147/79, Hochstrass v. yhteisöjen tuomioistuin, 16.10.1980 (Kok. 1980, s. 3005, 12 kohta); asia 1322/79, Vutera v. komissio, 15.1.1981 (Kok. 1981, s. 127, 9 kohta) ja asia C‑148/02, Garcia Avello, 2.10.2003 (Kok. 2003, s. I‑11613, 31–37 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑18/91, Costacurta Gelabert v. komissio, 8.4.1992 (Kok. 1992, s. II‑1655, 42 kohta); asia T‑18/98, Reichert v. parlamentti, 13.4.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑73 ja II‑309, 25 kohta); asia T‑317/99, Lemaître v. komissio, 27.9.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑191 ja II‑867, 50 kohta) ja asia T‑251/02, E v. komissio, 13.12.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑359 ja II‑1643, 124 ja 126 kohta).