Language of document : ECLI:EU:T:2018:279

Asia T-584/13

BASF Agro BV ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kasvinsuojeluaineet – Tehoaine fiproniili – Hyväksynnän uudelleentarkastelu – Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 21 artikla – Kyseistä tehoainetta sisältävillä kasvinsuojeluaineilla käsiteltyjen siementen käytön ja myynnin kieltäminen – Asetuksen N:o 1107/2009 49 artiklan 2 kohta – Ennalta varautumisen periaate – Vaikutusten arviointi

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu ensimmäinen jaosto) 17.5.2018

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Kantajaa suoraan koskeva toimi – Kriteerit – Komission asetus, jolla jäsenvaltiot, jotka ovat hyväksynet tiettyä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita, velvoitetaan muuttamaan annettuja lupia tai peruuttamaan ne – Kyseistä ainetta valmistavan ja kaupan pitävän yrityksen nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; komission asetukset N:o 540/2011 ja N:o 781/2013)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Kantajaa erikseen koskeva toimi – Kriteerit – Komission asetus, jolla jäsenvaltiot, jotka ovat hyväksynet tiettyä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita, velvoitetaan muuttamaan annettuja lupia tai peruuttamaan ne – Kyseistä ainetta valmistavan ja kaupan pitävän yrityksen nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; komission asetukset N:o 540/2011 ja N:o 781/2013)

3.      Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Kanne, jonka useat kantajat ovat nostaneet samasta päätöksestä – Yhden kantajan asiavaltuus – Kanteen tutkittavaksi ottaminen kokonaisuudessaan

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

4.      Kansanterveyden suojelu – Riskinarviointi – Ennalta varautumisen periaatteen soveltaminen – Ulottuvuus – Riskin ja vaaran käsitteet – Sellaisen riskitason määrittäminen, jota ei voida pitää yhtiön kannalta hyväksyttävänä – Asian kannalta merkityksellisessä säännöstössä nimetyn unionin toimielimen toimivalta

(SEUT 191 artiklan toinen kohta)

5.      Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelu – Hyväksynnän peruuttaminen tai muuttaminen, koska hyväksymiskriteerejä ei ole noudatettu – Komission todistustaakka

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 4 artikla ja 21 artiklan 3 kohta; neuvoston direktiivi 91/414)

6.      Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tiettyä tehoainetta sisältävien tuotteiden käyttöä ja myyntiä koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1107/2009)

7.      Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelu – Menettelyn aloittaminen sellaisten uusien tutkimusten valossa, jotka aiheuttavat epäilyjä hyväksymiskriteerien täyttymisestä – Sallittavuus – Uusien tutkimusten käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 4 artikla ja 21 artiklan 1 kohta)

8.      Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelu – Jäsenvaltio pyytää uudelleentarkastelua uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen sekä seurantatietojen perusteella – Seurantatietojen käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 ja 21 artiklan 1 kohta)

9.      Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelu – Jäsenvaltio pyytää uudelleentarkastelua uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen sekä seurantatietojen perusteella – Komission harkintavalta uudelleentarkastelun tarpeen osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklan 1 kohta)

10.    Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tiettyä tehoainetta sisältävien tuotteiden käyttöä ja myyntiä koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen – Ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien arvioiminen ennalta – Ennalta varautumisen periaatteen soveltaminen – Ulottuvuus

(SEUT 191 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale sekä 1 artiklan 4 kohta, 4 artikla, 21 artiklan 3 kohta, 69 ja 70 artikla)

11.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Ennalta varautumisen periaate – Ulottuvuus – Edellä mainittua periaatetta koskevat suuntaviivat – Toiminnasta tai toimimatta jättämisestä aiheutuvien etujen ja haittojen tutkimista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

(SEUT 191 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon COM(2000)1 final 6.3.4 kohta)

12.    Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tiettyä tehoainetta sisältävien tuotteiden käyttöä ja myyntiä koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen – Ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien arvioiminen ennalta – Komission velvollisuus tehdä vaikutustenarviointi – Laiminlyönti – Ennalta varautumisen periaatteen loukkaaminen

(SEUT 11 artikla, SEUT 114 artiklan 3 kohta ja SEUT 191 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1107/2009; komission tiedonannon COM(2000)1 final 6.3.4 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 33 ja 35–42 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 44 ja 45 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 49 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 58, 59, 61, 62 ja 64–75 kohta)

5.      Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen N:o 1107/2009 merkityksellisten säännösten sanamuodosta ja systematiikasta ilmenee, että hyväksymistä koskevan hakemuksen tekijän velvollisuus on lähtökohtaisesti näyttää toteen, että kyseisen asetuksen 4 artiklassa määritellyt hyväksymisedellytykset täyttyvät, kuten myös kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetussa direktiivissä 91/414 nimenomaisesti säädettiin.

Silloin, kun kyse on ennen hyväksynnän voimassaoloajan päättymistä suoritettavasta uudelleentarkastelusta, on kuitenkin komission asia osoittaa, etteivät hyväksymisedellytykset enää täyty. Asianosainen, joka kyseiseen oikeusääntöön – tässä tapauksessa asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklan 3 kohtaan – vetoaa, on näet velvollinen näyttämään toteen, että sen soveltamisedellytykset täyttyvät. Sitä, että tieteellisen epävarmuuden tapauksessa myönnetään, että unionin tasolla hyväksytyn tehoaineen vaarattomuutta koskevat perustellut epäilykset voivat oikeuttaa suojatoimenpiteen, ei voida rinnastaa todistustaakan kääntämiseen. Komissio kuitenkin täyttää todistustaakan, jos se osoittaa, että myöhempi lainsäädännöllinen tai tekninen kehitys on kumonnut sen ensimmäisen hyväksynnän yhteydessä tehdyn päätelmän, jonka mukaan asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit täyttyvät.

Näin ollen komissio täyttää oikeudellisesti riittävällä tavalla sille asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklan 3 kohtaan nähden kuuluvan todistustaakan, jos se onnistuu näyttämään toteen, että koska hyväksymisedellytykset ovat sääntelykehyksen muuttumisen johdosta tiukentuneet, ensimmäistä hyväksyntää varten tehdyissä tutkimuksissa tuotetut tiedot eivät riitä kattamaan kaikkia kyseisestä tehoaineesta mehiläisille aiheutuvia riskejä esimerkiksi tiettyjen altistumisreittien osalta. Ennalta varautumisen periaate nimittäin edellyttää, että tehoaineen hyväksyntä peruutetaan tai että sitä muutetaan, jos on olemassa uusia tietoja, jotka kumoavat aiemman päätelmän, jonka mukaan tehoaine täyttää asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit. Tässä yhteydessä komissio voi tyytyä esittämään todistelua koskevan yhteisen järjestelmän mukaisesti painavia ja vakuuttavia syitä, jotka tieteellistä epävarmuutta poistamatta saattavat kohtuudella kyseenalaistaa sen, täyttääkö kyseinen tehoaine mainitut hyväksymiskriteerit.

(ks. 86 ja 89–91 kohta)

6.      Komissiolla on oltava paljon harkintavaltaa, jotta se voi tehokkaasti tavoitella sille kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetussa asetuksessa N:o 1107/2009 asetettua päämäärää, kun otetaan huomioon ne monitahoiset tekniset arvioinnit, jotka sen on tehtävä. Tämä pätee erityisesti riskinhallintaa koskeviin päätöksiin, jotka sen on tehtävä soveltaessaan kyseistä asetusta.

Tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää laillisuusvalvonnan ulkopuolelle. Kyseisen valvonnan yhteydessä unionin tuomioistuinten tehtävänä on valvoa, että menettelysäännöksiä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Sen osoittamiseksi, että komissio on arvioinut monitahoisia tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti siten, että kanteen kohteena oleva päätös on kumottava, kantajan on esitettävä riittävästi näyttöä siitä, ettei riitautettuun päätökseen sisältyvä tosiseikkoja koskeva arviointi ole ollut uskottava. Unionin tuomioistuinten tehtävänä ei ole korvata kyseisen päätöksen tekijän monitahoisista tosiseikoista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan, jollei tästä uskottavuutta koskevasta tutkinnasta muuta seuraa.

Kun toimielimellä on laaja harkintavalta, on erityisen tärkeää valvoa, että toimielimet noudattavat takeita, joita unionin oikeusjärjestyksessä annetaan hallinnollisten menettelyjen osalta. Näihin takeisiin kuuluvat muun muassa toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat sekä perustella päätöksensä riittävällä tavalla. Erityisosaamisen, avoimuuden ja riippumattomuuden periaatteisiin perustuvien tieteellisten lausuntojen nojalla suoritettava mahdollisimman kattava tieteellinen riskinarviointi on tärkeä menettelyllinen tae, jolla pyritään varmistamaan toimenpiteiden tieteellinen objektiivisuus ja estämään mielivaltaisten toimenpiteiden toteuttaminen.

(ks. 92–96 kohta)

7.      Jotta komissio voisi tarkastella tehoaineen hyväksyntää uudelleen kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklan 1 kohdan nojalla, riittää, että on olemassa uusia tutkimuksia (joita Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) tai komissio ei ole vielä ottanut huomioon aineen aiemmassa arvioinnissa), joiden tulokset herättävät aiemman arvioinnin ajankohtana saatavilla olleisiin tietoihin verrattuna huolta siitä, täyttääkö tehoaine enää asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklassa tarkoitetut hyväksymisedellytykset, eikä tässä vaiheessa ole tarpeen tarkistaa, onko tämä huoli tosiasiallisesti perusteltu, vaan sen tarkistaminen jää itse uudelleentarkasteluun.

Sen toteamiseksi, että asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklan edellytyksiä ei enää täytetä, kun otetaan huomioon erityisesti kyseisen asetuksen suojelutavoite, komission on voitava käynnistää tarkastelu, vaikka uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen herättämä epäilys olisi verrattain vähäinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että komissio voisi arvioida tämän täysin vapaasti. Uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen käsitettä ei voida tulkita yksinomaan ajallisesti, vaan sillä on myös laadullinen ulottuvuus, joka liittyy määreeseen ”uusi” yhtä hyvin kuin määreeseen ”tieteellinen”. Tästä seuraa, ettei asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklan 1 kohdan soveltamiskynnys ylity, jos ”uusi tietämys” on ainoastaan aiemman tietämyksen toistoa, uusia oletuksia, joiden tueksi ei ole vakuuttavaa näyttöä, ja poliittisia käsityksiä, joilla ei ole mitään yhteyttä tieteeseen. ”Uudella tieteellisellä ja teknisellä tietämyksellä” on siis loppujen lopuksi oltava todellista merkitystä sen arvioimiseksi, voidaanko asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklassa tarkoitettujen hyväksymisedellytysten edelleen katsoa täyttyvän.

Aikaisemman tieteellisen ja teknisen tietämyksen tason osalta on lisäksi niin, ettei tietämyksen aiempi taso voi olla uuden tietämyksen julkaisemista välittömästi edeltänyt tietämyksen taso, vaan sen on oltava aineen aiemman riskinarvioinnin ajankohtana vallinnut tietämyksen taso. Tätä aiempaa arviointia voidaan yhtäältä pitää luotettavana vertailukohtana, koska se sisältää yhteenvedon kyseisenä ajankohtana saatavilla olleista tiedoista. Jos tietämyksen uutuus liittyisi julkaisemista välittömästi edeltäneeseen tietämyksen tasoon, ei toisaalta voitaisi ottaa huomioon tieteellisen ja teknisen tietämyksen vähittäistä kehitystä, jonka mikään yksittäinen vaihe ei välttämättä yksinään herätä huolta mutta joka kuitenkin kokonaisuutena saattaa antaa aihetta huoleen.

(ks. 110–112 ja 114 kohta)

8.      Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut seurantatiedot ovat tietoja, jotka kerätään sen jälkeen, kun kyseisen asetuksen nojalla hyväksyttyä tehoainetta sisältävää kasvinsuojeluainetta on tosiasiallisesti käytetty viljelymaalla. Tietoja ei, olipa ne kerätty seurantaohjelmassa tai muuten, voida rinnastaa kenttätutkimuksissa tuotettuihin tietoihin siltä osin kuin on kyse siitä, soveltuvatko ne perusteeksi syy-yhteyden olemassaolosta tai puuttumisesta tehtäville erityisille päätelmille. Kenttätutkimukset ovat nimittäin kokeellisia tieteellisiä tutkimuksia, joissa on selkeästi määritellyt parametrit ja vertailuryhmä, kun taas seurantatutkimukset ovat tarkkailututkimuksia (muita kuin interventiotutkimuksia), joiden parametreja ei ole määritetty. Näissä kahdessa tutkimustyypissä tuotetut tiedot ovat siis laadultaan erilaisia, ja tämä koskee erityisesti niiden soveltuvuutta perusteeksi tarkastellun ilmiön syiden ja vaikutusten välisiä suhteita tai – jos tarkasteltua ilmiötä ei esiinny – tällaisen syy-yhteyden puuttumista koskevien päätelmien tekemiseen.

Tästä seuraa, että vaikka seurantatutkimuksissa voi tulla esiin viitteitä riskin olemassaolosta, niitä ei, toisin kuin kenttätutkimuksia, voida käyttää sen osoittamiseen, ettei riskiä ole.

(ks. 128, 132, 134 ja 136 kohta)

9.      Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee, että vaikka komission on otettava huomioon jäsenvaltion pyyntö tarkastella tehoaineen hyväksyntää uudelleen, se voi käytettävissä olevan uuden tieteellisen tietämyksen perusteella täysin vapaasti arvioida, onko tällainen uudelleentarkastelu käynnistettävä. Tämä myös suojaa hyväksyttyjen tehoaineiden valmistajia perusteettomilta tai jopa väärinkäytöstä merkitseviltä uudelleentarkastelupyynnöiltä, joita jäsenvaltiot saattavat esittää.

Kun on kyse seurantatiedoista uudelleentarkastelua koskevan päätöksen yhteydessä, tällaiset tiedot mainitaan kyseisen alakohdan toisessa virkkeessä yksinomaan määritettäessä edellytyksiä, joiden täyttyessä jäsenvaltiot voivat pyytää hyväksynnän uudelleentarkastelua, ei määritettäessä edellytyksiä, joiden täyttyessä komissio voi tehdä päätöksen uudelleentarkastelun käynnistämisestä. Viimeksi mainitut nimittäin vahvistetaan asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, jossa velvoitetaan ottamaan huomioon ainoastaan uusi tieteellinen ja tekninen tietämys.

(ks. 137 ja 138 kohta)

10.    Ennalta varautumisen periaatteen soveltamista ei ole rajoitettu pelkästään tapauksiin, joissa riskin olemassaolo on epävarmaa, vaan se voi tulla kyseeseen myös tapauksissa, joissa riskin olemassaolo on näytetty toteen ja joissa komission on arvioitava, onko tämä riski kohtuullinen, ja jopa arvioitava, miten sitä olisi riskinhallinnan yhteydessä käsiteltävä.

Kyseisen päätöksen soveltamisesta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen N:o 1107/2009 yhteydessä on todettava, että kuten sen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ja 1 artiklan 4 kohdasta ilmenee, kaikki tämän asetuksen säännökset perustuvat ennalta varautumisen periaatteeseen sen varmistamiseksi, että tehoaineilla tai kasvinsuojeluaineilla ei ole haitallisia vaikutuksia muun muassa ympäristöön. Näin ollen kaikki kyseisen asetuksen pohjalta annetut säädökset perustuvat ilman eri toimenpiteitä ennalta varautumisen periaatteeseen. Tämä peruste ei rajoitu pelkästään asetuksen N:o 1107/2009 kiireellisiä menettelyjä koskeviin 69 ja 70 artiklaan. Ennalta varautumisen periaatetta on sovellettava kyseisen asetuksen 4 artiklassa, johon kyseisen asetuksen 21 artiklan 3 kohdassa viitataan, säädettyihin hyväksymiskriteereihin.

(ks. 153, 154 ja 156 kohta)

11.    Ennalta varautumisen periaatetta koskevan komission tiedonannon 6.3.4 kohdassa velvoitetaan tarkastelemaan toiminnasta tai toimimatta jättämisestä johtuvia etuja ja haittoja. Tämän tarkastelun muotoa ja laajuutta ei sitä vastoin täsmennetä. Tämä ei missään tapauksessa merkitse, että kyseinen viranomainen olisi velvollinen käynnistämään erityisen arviointimenettelyn, jonka päätteeksi olisi esimerkiksi laadittava muodollinen arviointiraportti. Lisäksi tiedonannon tekstistä ilmenee, että ennalta varautumisen periaatetta soveltavalla viranomaisella on laaja harkintavalta analyysimenetelmien osalta. Tiedonannossa todetaan, että tarkasteluun pitäisi sisältyä taloudellinen analyysi, mutta asiaa käsittelevän viranomaisen on joka tapauksessa otettava huomioon myös muita kuin taloudellisia näkökohtia. Lisäksi siinä nimenomaisesti korostetaan, että tietyissä tilanteissa voi olla niin, että taloudellisia näkökohtia on pidettävä vähemmän tärkeinä kuin muita tärkeinä pidettyjä etuja, kuten ympäristön tai terveyden suojelua, jotka mainitaan esimerkinomaisesti.

Taloudellisen kustannus-hyötyanalyysin ei sitä paitsi tarvitse välttämättä perustua tarkkoihin laskelmiin, joissa eritellään toiminnasta ja toimimatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset. Tällaisia tarkkoja laskelmia on useimmissa tapauksissa mahdoton suorittaa, koska ennalta varautumisen periaatetta sovellettaessa niiden tulokset riippuvat useista eri tekijöistä, jotka eivät lähtökohtaisesti ole tiedossa. Jos nimittäin kaikki toiminnasta tai toimimatta jättämisestä aiheutuvat vaikutukset olisivat jo tiedossa, ennalta varautumisen periaatteeseen ei olisi tarpeen turvautua, vaan päätös voitaisiin tehdä varmalta pohjalta. Näin ollen ennalta varautumisen periaatetta koskevan tiedonannon vaatimukset täyttyvät, jos kyseinen viranomainen on tosiasiallisesti perehtynyt suunnitellusta toiminnasta tai toimimatta jättämisestä aiheutuviin positiivisiin ja negatiivisiin vaikutuksiin – taloudellisiin ja muihin – ja jos se on ottanut ne huomioon päätöksessään. Näistä vaikutuksista ei kuitenkaan välttämättä tarvitse esittää tarkkoja lukuja, jos se ei ole mahdollista tai jos se vaatisi kohtuutonta vaivaa.

(ks. 162 ja 163 kohta)

12.    On toki totta, että SEUT 11 artiklan ja SEUT 114 artiklan 3 kohdan perusteella on todettu, että kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annettua asetusta N:o 1107/2009 sovellettaessa ympäristönsuojelu on ensisijaisessa asemassa taloudellisiin seikkoihin nähden, joten se on omiaan oikeuttamaan tietyille toimijoille aiheutuvat jopa huomattavatkin epäedulliset taloudelliset seuraukset, ja tämä muotoilu toistuu ennalta varautumisen periaatetta koskevan komission tiedonannon 6.3.4 kohdassa.

Kyseistä periaatetta koskevan yleisen toteamuksen ei kuitenkaan voida katsoa merkitsevän sitä, että lainsäätäjä olisi käyttänyt ennakoivasti harkintavaltaansa niin, että komissio vapautuisi tarkastelemasta tietyn konkreettisen toimenpiteen etuja ja haittoja. Vaikutusten arviointi koskee nimittäin tiettyä konkreettista riskinhallintatoimenpidettä; tällainen arviointi voidaan siis tehdä vain ottamalla huomioon kyseisen yksittäistapauksen merkitykselliset olosuhteet, sitä ei voida tehdä yleisesti ja etukäteen kaikkien tietyn oikeussäännön soveltamistapausten osalta. Kun tästä arvioinnista ei ole mitään asiakirjatodisteita, ei riitä, että komission jäsenten kollegio oli tietoinen toisesta vaikutustenarvioinnista, joka oli toteutettu aikaisempaa päätöstä varten. Vaikutustenarvioinnin puuttuminen merkitsee ennalta varautumisen periaatteen loukkaamista.

Ennalta varautumisen periaatetta koskevan tiedonannon 6.3.4 kohdassa tarkoitettu velvollisuus tehdä vaikutusten arviointi on loppujen lopuksi lisäksi ainoastaan suhteellisuusperiaatteen erityinen ilmaus. Ei näin ollen voida väittää pätevästi, että komission ei tarvitsisi asetusta N:o 1107/2009 soveltaessaan noudattaa kyseistä periaatetta ainakaan siltä osin kuin kyse on arvioinnin taloudellisesta osasta. Näkemys, jonka mukaan komissiolla olisi jollakin tietyllä alalla, jolla sille on annettu laaja harkintavalta, oikeus toteuttaa toimenpiteitä tarvitsematta mitenkään arvioida niiden etuja ja haittoja, on ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa. Harkintavallan antamisen tarpeellisena ja välttämättömänä seurauksena on nimittäin hallintoviranomaisen velvollisuus käyttää tätä valtaa ja ottaa sitä käyttäessään huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot. Tämä pätee erityisesti sovellettaessa ennalta varautumisen periaatetta, jolloin hallintoviranomainen toteuttaa yksityisillä oikeussubjekteilla olevia oikeuksia rajoittavia toimenpiteitä, jotka eivät perustu tieteelliseen varmuuteen vaan epävarmuuteen: jos siis oikeussubjektia vaaditaan hyväksymään se, että häneltä voidaan kieltää elinkeinotoiminta, vaikkei ole edes varmaa, sisältyykö siihen kohtuuton riski, hallintoviranomaiselta on edellytettävä vähintäänkin sitä, että se mahdollisuuksien mukaan arvioi läpikotaisin toimenpiteestään aiheutuvat vaikutukset ja vertaa niitä toimimatta jättämisestä aiheutuviin vaikutuksiin kyseessä olevien intressien kannalta.

(ks. 168–170 ja 173 kohta)