VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
11 päivänä joulukuuta 2008
Asia F-113/06
Didier Bouis ym.
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Niin kutsuttu ”toisen kierroksen” ylennys – Vuoden 2005 ylennyskierros – Etusijapisteiden myöntäminen – Siirtymäsäännökset – Henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset – Yhdenvertainen kohtelu – Tutkittavaksi ottaminen
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Bouis ja kolme muuta komission virkamiestä vaativat lähinnä niiden päätösten kumoamista, joilla heille jätettiin myöntämättä vuosina 2003 ja 2004 jokaisen pääosaston käytettävänä olevia etusijapisteitä ja tunnustuksena toimielimen edun mukaisesti suoritetuista tehtävistä myönnettäviä etusijapisteitä, sekä niiden päätösten kumoamista, joilla heidän nimensä jätettiin merkitsemättä ansioituneiden virkamiesten luetteloon ja vuoden 2005 ylennyskierroksella palkkaluokkaan A*13 ylennettyjen virkamiesten luetteloon.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Ansioituneimmista virkamiehistä laadittuun luetteloon merkitsemättä jättäminen – Valmisteleva toimenpide – Tutkimatta jättäminen
(Henkilöstösääntöjen 45, 90 ja 91 artikla)
2. Virkamiehet – Kanne – Oikeussuojan tarve
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Komission käyttöön ottama ylennysjärjestelmä – Päätös, jolla myönnetään tiettyihin luokkiin kuuluvia ylennyspisteitä – Valmisteleva toimenpide – Päätös, jolla vahvistetaan virkamiehille myönnettyjen pisteiden kokonaismäärä – Kannekelpoinen päätös
(Henkilöstösääntöjen 45, 90 ja 91 artikla)
4. Virkamiehet – Ylennys – Siirtyminen yhdestä järjestelmästä toiseen
(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)
1. Ansioituneista virkamiehistä laadittu luettelo ja päätös olla merkitsemättä virkamiehen nimeä kyseiseen luetteloon ovat ylennyksiä koskevaa lopullista päätöstä edeltäviä tarpeellisia valmistelevia toimenpiteitä. Näin ollen päätös olla merkitsemättä virkamiestä ansioituneiden virkamiesten luetteloon ei voi olla itsenäisen kumoamiskanteen kohteena, mutta sen lainmukaisuus voidaan aina riitauttaa sellaisen kanteen yhteydessä, joka koskee nimittävän viranomaisen antamaa ylennyksiä koskevaa lopullista päätöstä.
(ks. 32 ja 33 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑134/02, Tejada Fernández v. komissio, 9.4.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑125 ja II‑609, 18 kohta) ja asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok. 2006, s. II‑4137, 96–98 kohta)
2. Virkamies ei voi nostaa kannetta yleisen edun tai toimielinten edun nimissä, ja hän voi vedota kumoamiskanteen tueksi vain häneen itseensä liittyviin kanneperusteisiin. Tästä syystä virkamiehen nostaman kanteen, jossa vaaditaan kumoamaan ylennyskierroksella ylempään palkkaluokkaan ylennettyjen virkamiesten luettelo siltä osin kuin hänen nimeään ei ole tässä luettelossa, tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, jos virkamies ei ole selostanut, millä perusteella hänellä on henkilökohtainen intressi nostaa kanne. Asian laita on täten kun virkamies on vain vedonnut etusijapisteiden määrään, joka hänelle myönnettiin kyseisellä ylennyskierroksella, esittämättä kuitenkaan kirjelmissään yhtäkään konkreettista seikkaa, joiden avulla voidaan määritellä, että hän oli ylennyskelpoinen kyseisellä ylennyskierroksella ja että hänen tavoittelemansa kumoaminen mahdollistaisi hänelle ylennyksen, kun otetaan huomioon hänen henkilökohtainen tilanteensa ja erityisesti hänelle myönnettyjen ylennyspisteiden kokonaismäärä ja hänelle jokaisesta pisteiden luokasta myönnettyjen pisteiden määrä sekä ylennyskynnys, jota kyseisen ylennyskierroksen yhteydessä sovellettiin kyseessä olevaa palkkaluokkaa varten.
(ks. 34–39 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 85/82, Schloh v. neuvosto, 30.6.1983 (Kok. 1983, s. 2105, 14 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑134/96, Smets v. komissio, 10.12.1997 (Kok. 1997, s. II‑2333, 47 kohta) ja asia T‑434/04, Milbert ym. v. komissio, 22.11.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑273 ja II‑A‑2‑1423, 31–33 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑34/05, Lebedef ym. v. komissio, 14.6.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑33 ja II‑A‑1‑105, 21 kohta)
3. Komission käyttöön ottaman ylennysjärjestelmän yhteydessä erilliset päätökset, joilla myönnetään tiettyihin luokkiin kuuluvia ylennyspisteitä ja jotka on tehty ennen kuin nimittävä viranomainen vahvistaa lopullisesti jokaiselle virkamiehelle myönnettyjen pisteiden kokonaismäärän, ovat pisteiden kokonaismäärän vahvistavaa lopullista päätöstä edeltäviä tarpeellisia valmistelevia toimenpiteitä. Asian laita on täten muun muassa kun pääjohtajat myöntävät komission sisäisiä säännöksiä soveltaen jokaisen pääosaston käytettävissä olevia etusijapisteitä tai kun nimittävä viranomainen myöntää kyseisiä säännöksiä soveltaen ja ylennyskomiteoiden ehdotuksen perusteella etusijapisteitä tunnustuksena toimielimen edun mukaisesti suoritetusta työstä. Näissä päätöksissä ei vahvisteta lopullisesti nimittävän viranomaisen kantaa asianomaisten virkamiesten kannalta.
Nimittävän viranomaisen lopullinen päätös, jolla vahvistetaan kullekin virkamiehelle myönnettyjen pisteiden kokonaismäärä ja johon on mahdollista tutustua yksittäisessä ylennyskansiossa, muodostuu useista lopullisista yksittäispäätöksistä, jotka koskevat erityisiin luokkiin kuuluvien ylennyspisteiden myöntämistä ja jotka tulevat esille sellaisenaan yksittäisessä ylennyskansiossa. Vaikka myös jälkimmäisiä päätöksiä on pidettävä pisteiden kokonaismäärän vahvistavia päätöksiä edeltävinä valmistelevina päätöksinä, eikä valituksen tekemistä koskeva määräaika ala niiden tekemisestä, ne ovat kuitenkin päätöksiä, joilla vahvistetaan lopullisesti asianomaisen virkamiehen asema kyseessä olevan pisteiden luokan kannalta.
Näin ollen on katsottava, että kun virkamies on vaatinut ylennysmenettelyn viimeisessä vaiheessa niiden yksittäispäätösten kumoamista, joilla hänelle jätettiin myöntämättä kyseistä ylennyskierrosta edeltäneiltä kahdelta vuodelta sekä jokaisen pääosaston käyttöön myönnettäviä etusijapisteitä että tunnustuksena toimielimen edun mukaisesti suoritetusta työstä myönnettäviä etusijapisteitä, hänen aikomuksensa on välttämättä ollut valittaa hänelle myönnettyjen pisteiden kokonaismäärästä eikä hänen kannettaan voida jättää tutkimatta vain sen seikan vuoksi, ettei sitä virallisesti kohdistettu päätökseen, jolla vahvistettiin pisteiden kokonaismäärä.
(ks. 64–68 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Buendía Sierra v. komissio, 96 ja 97 kohta
4. Rajoitteet, joita virkamiesten uran kannalta väistämättä liittyy siirtymiseen hallinnointijärjestelmästä toiseen, voivat pakottaa hallinnon luopumaan väliaikaisesti ja tietyin rajoituksin niiden pysyvien sääntöjen ja periaatteiden tiukasta soveltamisesta, joita tavanomaisesti sovelletaan tällaisiin tilanteisiin. Poikkeamiset on kuitenkin perusteltava siirtymiseen liittyvällä pakottavalla tarpeella, eikä niillä saa ylittää keston eikä ulottuvuuden osalta sitä, mikä on välttämätöntä, jotta voitaisiin varmistaa hallittu siirtyminen järjestelmästä toiseen.
Ensimmäisellä ylennyskierroksella, johon sovelletaan uutta ylennysjärjestelmää, joka perustuu ansioiden ilmaisemiseen numeroina ja joka on otettu käyttöön komission sisäisillä säännöksillä, joissa säädetään väliaikaisista toimenpiteistä, joilla on tarkoitus varmistaa siirtyminen vanhasta järjestelmästä uuteen, kun palkkaluokan A12 virkamiehille on tarkoitus myöntää erityyppisiä etusijapisteitä tätä ylennyskierrosta edeltäneeltä vuodelta, mutta kun komissio on päättänyt rajoittaa siirtymätoimenpiteenä myönnettäviä pisteitä, ei tällaisen rajoituksen voida katsoa ylittävän toimivaltaa, joka hallinnolla on voidakseen järjestää siirtymävaiheen ajaksi virkamiesten ylentämistä koskevien säännösten muuttamista. Rajoituksella nimittäin vain vahvistetaan raja aikaisemmin tunnustettujen ansioiden huomioon ottamiselle.
Vaikka teoriassa on mahdollista harkita erilaista järjestelmää, hallinto ei ole siihen velvollinen. Sillä, että muutetaan virkamiesten ylennystä koskevia voimassa olevia menetelmiä, pyritään näet korjaamaan tiettyjä puutteita, jotka johtuvat aikaisempien sääntöjen soveltamisesta. Tällaiseen uudistusprosessiin, jonka tarpeellisuutta arvioidessaan hallinnolla on laaja harkintavalta, kuuluu siis erottamattomasti se, että tiettynä päivänä virkamiesten ansioiden arviointi toteutetaan uudelta pohjalta.
(ks. 79–81 ja 85 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 62/75, de Wind v. komissio, 1.7.1976 (Kok. 1976, s. 1167, 17 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑557/93, Rasmussen v. komissio, 13.7.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑195 ja II‑603, 20 kohta); asia T‑30/02, Leonhardt v. parlamentti, 11.2.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑41 ja II‑265, 51, 55 ja 56 kohta); asia T‑393/04, Klaas v. parlamentti, 3.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑103 ja II‑A‑2‑465, 56 kohta) ja em. asia Buendía Sierra v. komissio, 213 ja 220 kohta