Language of document : ECLI:EU:C:2016:418

Asia C‑470/14

Entidad de Gestión de Derechos de los Productores Audiovisuales (EGEDA) ym.

vastaan

Administración del Estado

ja

Asociación Multisectorial de Empresas de la Electrónica, las Tecnologías de la Información y la Comunicación, de las Telecomunicaciones y de los contenidos Digitales (AMETIC)

(Tribunal Supremon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Henkinen ja teollinen omaisuus – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – 5 artiklan 2 kohdan b alakohta – Kappaleen valmistamista koskeva oikeus – Poikkeukset ja rajoitukset – Yksityiskäyttöön tapahtuva kappaleen valmistaminen – Sopiva hyvitys – Valtion yleisestä talousarviosta myönnetty rahoitus – Hyväksyttävyys – Edellytykset

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 9.6.2016

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Sopiva hyvitys – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Tarkoitus – Tekijänoikeuden haltijoiden suojaaminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 johdanto-osan 35 ja 38 perustelukappale ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Sopiva hyvitys – Kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan hyvitys rahoitetaan valtion talousarviosta ilman, että oikeushenkilöillä olisi mahdollisuus saada vapautus osallistumisesta rahoittamiseen, ei voida hyväksyä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 johdanto-osan neljäs ja yhdeksäs perustelukappale ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohta)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Sopiva hyvitys – Itsenäinen unionin oikeuden käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 19–28 kohta)

2.        Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava niin, että se on esteenä yksityisen kopioinnin sopivan hyvityksen järjestelmälle, joka rahoitetaan valtion yleisestä talousarviosta siten, ettei voida varmistaa, että yksityisten kopioiden käyttäjät kattavat tämän sopivan hyvityksen kustannukset.

Yhtäältä tämän säännöksen selvästä sanamuodosta nimittäin ilmenee, että yksityistä kopiointia koskeva poikkeus on laadittu pelkästään luonnollisten henkilöiden hyväksi, kun he valmistavat tai voivat valmistaa teoksista tai muusta suojatusta aineistosta yksityiseen käyttöön kappaleita, joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen. Tästä johtuu, että toisin kuin luonnolliset henkilöt, jotka kuuluvat yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen piiriin direktiivissä 2001/29 tarkennetuilla edellytyksillä, oikeushenkilöt on joka tapauksessa suljettu tämän poikkeuksen ulkopuolelle, minkä vuoksi niillä ei ole oikeutta valmistaa yksityisiä kopioita ilman kyseisten teosten tai aineiston oikeudenhaltijoiden ennakkolupaa.

Toisaalta on niin, että vaikka unionin oikeuden nykytilassa jäsenvaltiot voivat perustaa järjestelmän, jonka mukaan oikeushenkilöt ovat tietyin edellytyksin velvollisia suorittamaan maksun, jolla rahoitetaan direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sopiva hyvitys, tällaiset oikeushenkilöt eivät kuitenkaan voi viime kädessä jäädä mainitun maksun tosiasiallisiksi velallisiksi, ja näin on riippumatta siitä, onko yksityisen kopioinnin poikkeuksen käyttöön ottanut jäsenvaltio perustanut maksulla rahoitettavan vai sen yleisestä talousarviosta rahoitettavan sopivan hyvityksen järjestelmän.

Tässä tilanteessa sellainen sopivan hyvityksen järjestelmä, joka rahoitetaan valtion yleisestä talousarviosta siten, ettei yhtäältä konkreettisia tuloja ole kohdennettu tiettyihin menoihin sillä tavoin, että sopivan hyvityksen maksamiseen tarkoitettu talousarvion kohta rahoitetaan kaikista valtion yleiseen talousarvioon kirjatuista varoista, joten sen maksamiseen osallistuvat samalla tavoin kaikki veronmaksajat eli myös oikeushenkilöt, ja ettei toisaalta ole säännöstä, jonka mukaan oikeushenkilöt voisivat pyytää vapautusta velvollisuudesta osallistua mainitun hyvityksen rahoittamiseen tai ainakin pyytää maksun palauttamista, ei voi varmistaa, että yksityisten kopioiden käyttäjät kattavat tämän hyvityksen kustannukset.

(ks. 29, 30, 36, 37 ja 39–42 kohta ja tuomiolauselma)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 38 kohta)