VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

11 päivänä syyskuuta 2008

Asia F-135/07

Daniele Smadja

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Nimitys – Palkkatason määrittäminen – Kantajan nimittäminen uudelleen samaan virkaan sen jälkeen, kun kantajan alkuperäinen nimitys oli kumottu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamalla tuomiolla – Suhteellisuusperiaate – Luottamuksensuojan periaate − Huolenpitovelvollisuus

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Smadja vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan komission 21.12.2006 tekemän päätöksen, jolla hänen palkkaluokakseen vahvistettiin A*15, taso 1, ja hänen ikälisänsä 1.11.2005 alkaen, hänen tultuaan nimitetyksi uudelleen ulkosuhteiden pääosastoon kuuluvan osaston B ”Monenkeskiset suhteet ja ihmisoikeudet” johtajaksi 15.11.2005 sen jälkeen, kun hänen alkuperäinen nimityksensä kyseiseen virkaan oli kumottu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-218/02, Napoli Buzzanca vastaan komissio, 29.9.2005 antamalla tuomiolla (Kok. H. 2005, s. I‑A‑267 ja II‑1221).

Ratkaisu: Komission 21.12.2006 tekemä päätös, jolla vahvistetaan kantajan palkkaluokaksi A*15, taso 1, ja hänen ikälisänsä 1.11.2005 alkaen, kumotaan. Komissio velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Kanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Hakemuksen hylkäämisestä ja hyväksytyn hakijan nimittämisestä tehdyn päätöksen kumoaminen perustelujen puuttumisen vuoksi – Hakijan nimittäminen uudelleen hylkäämispäätöksen perustelemisen jälkeen

(EY 233 artikla)

Kun hallinto panee kumoamistuomion täytäntöön, sen on oikeusvoimavaikutusta kunnioittaen noudatettava yhteisön oikeuden periaatteita ja erityisesti suhteellisuusperiaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta sekä huolenpitovelvollisuutta, joka edellyttää muun muassa, että toimivaltainen viranomainen ottaa huomioon kaikki sellaiset tekijät, joilla voi olla vaikutusta sen päätökseen, ja että se ottaa siten huomioon sekä yksikön että asianomaisen henkilön edut.

Kun tuomiolla on kumottu päätös hakemuksen hylkäämisestä ja siten hyväksytyn hakijan nimittämisestä perustelujen puuttumisen vuoksi ilman, että tätä viimeksi mainittua päätöstä olisi kyseenalaistettu sisäisen laillisuuden kannalta, ja kun hallinto on aloitettuaan menettelyn uudelleen ja perusteltuaan uuden päätöksen syrjäytetyn hakijan hylkäämisestä päättänyt nimittää uudelleen hyväksytyn hakijan mutta vahvistaa hänen palkkaluokakseen paljon alemman palkkaluokan kuin ensimmäisen nimityksen yhteydessä tällä välin tapahtuneen henkilöstösääntöjen muutoksen vuoksi, hallinnon on pyrittävä ratkaisuun, jolla voidaan oikeusvoimavaikutusta kunnioittaen välttää hyväksytyn hakijan palkkaluokan aleneminen, joka olisi kohtuuton seuraus alkuperäisen nimityksen kumoamisesta, kun otetaan huomioon hallinnon tekemä ja tuomioistuimen sanktioima virhe, yksikön etu sekä kyseisen hakijan perusteltu intressi siihen, ettei hänen palkkaluokkansa alene tämän virheen johdosta. Hallinto voi siten oikeusvoimavaikutusta ja kumoamistuomion vaikutuksia sivuuttamatta taata hyväksytylle hakijalle tuomion julistamispäivänä voimassa olevaa palkkaluokkaa korkeamman palkkaluokan vahvistamalla uuden nimityksen vaikutusten tulevan taannehtivasti voimaan alkuperäisestä nimityspäivämäärästä lukien. Mikäli hallinto ei tee tällaista ratkaisua tai toteuta muuta toimenpidettä, jolla voidaan sovittaa yhteen yksikön etu ja hakijan perusteltu intressi, se loukkaa suhteellisuusperiaatetta ja laiminlyö huolenpitovelvollisuutensa.

(ks. 35–37, 39, 40 ja 45–49 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 24/79, Oberthür v. komissio, 5.6.1980 (Kok. 1980, s. 1743, 13 kohta); asia C‑242/90 P, komissio v. Albani ym., 6.7.1993 (Kok. 1993, s. I‑3839, 13 ja 14 kohta) ja asia C‑298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.6.1994 (Kok. 1994, s. I‑3009, 38 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑133/89, Burban v. parlamentti, 20.7.1990 (Kok. 1990, s. II‑245, 27 kohta); asia T‑159/96, Wenk v. komissio, 12.5.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑193 ja II‑593, 121 kohta); yhdistetyt asiat T‑114/98 ja T‑115/98, Rodríguez Pérez ym. v. komissio, 1.6.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑97 ja II‑529, 32 kohta); yhdistetyt asiat T‑357/00, T‑361/00, T‑363/00 ja T‑364/00, Martínez Alarcón ym. v. komissio, 13.3.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑37 ja II‑161, 97 kohta); asia T‑10/02, Girardot v. komissio, 31.3.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑109 ja II‑483, 86 kohta) ja asia T‑218/02, Napoli Buzzanca v. komissio, 29.9.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑267 ja II‑1221).

Virkamiestuomioistuin: asia F-21/06, Da Silva v. komissio, 28.6.2007 (80 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).