VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)
21 päivänä helmikuuta 2008
Asia F-4/07
Eleni-Eleftheria Skoulidi
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Komission ja jäsenvaltioiden välinen virkamiesvaihto – Yhteisön virkamiehen asettaminen Helleenien tasavallan hallinnon käytettäväksi – Kieltäytyminen – Vahingonkorvauskanne – Aineeton vahinko – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Tutkittavaksi ottaminen – Sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntymisen edellytykset
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Eleni-Eleftheria Skoulidi vaatii sen aineettoman vahingon korvaamista, joka hänelle aiheutui komission henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtajan nimittävän viranomaisen ominaisuudessa 28.3.2006 tekemästä päätöksestä olla hyväksymättä hänen asettamistaan Kreikan opetus- ja uskontoasiain ministeriön käytettäväksi komission ja jäsenvaltioiden välisessä virkamiesvaihto-ohjelmassa
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Vahingonkorvauskanteen itsenäisyys kumoamiskanteeseen nähden
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Kanteen nostamisen määräaika
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
4. Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Rajat
5. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Yhteisön toimielimen aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeva kanne – Aineettoman vahingon korvaamista koskeva vaatimus
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomiojärjestyksen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
1. Kumoamiskanne ja vahingonkorvauskanne ovat itsenäisiä oikeussuojakeinoja ja henkilö, jota asia koskee, voi valita näistä joko jommankumman tai molemmat yhdessä. Näin ollen silloin kun on olemassa virkamiehelle vastainen päätös, kyseisellä virkamiehellä on oikeus kyseisen toimen kumoamista vaatimatta nostaa saman toimen väitetyn lainvastaisuuden perusteella kanne, jossa vaaditaan yksinomaan sen vahingon korvaamista, joka hänelle tästä toimesta on väitetysti aiheutunut.
(ks. 49 ja 50 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 9/75, Meyer-Burckhardt v. komissio, 22.10.1975 (Kok., s. 1171, 10 ja 11 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑27/90, Latham v. komissio, 24.1.1991 (Kok., s. II‑35, 36 kohta); asia T‑59/96, Burban v. parlamentti, 28.5.1997 (Kok., s. I‑A‑109 ja II‑331, 25 kohta); asia T‑136/03, Schochaert v. neuvosto, 8.7.2004 (Kok. H., s. I‑A‑215 ja II‑957, 24 kohta) ja asia T‑249/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007 (30 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, josta tehty valitus on vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa, asia C‑525/07 P).
Virkamiestuomioistuin: asia F‑85/06, Bellantone v. tilintarkastustuomioistuin, 9.10.2007 (80 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
2. Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely eroaa sen mukaan, aiheutuuko vahinko, jonka korvaamista on vaadittu, henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta asianosaiselle vastaisesta päätöksestä vai hallinnon menettelystä, joka ei ole luonteeltaan päätöksentekoa; ensimmäisessä tapauksessa asianosaisen on tehtävä nimittävälle viranomaiselle valitus kyseisestä toimenpiteestä säädetyssä määräajassa ja vahingonkorvausvaatimukset voidaan esittää joko mainitussa valituksessa tai ensimmäistä kertaa kannekirjelmässä, kun taas toisessa tapauksessa hallinnollinen menettely on aloitettava henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla vahingonkorvausvaatimuksella, ja sen on tarvittaessa jatkuttava kyseisen vaatimuksen hylkäävää päätöstä koskevalla valituksella.
Kun on olemassa virkamiehelle vastainen päätös, kyseisen virkamiehen on käytettävä sen osalta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädettyä valitusmenettelyä paitsi silloin, kun hän vaatii itselleen vastaisen toimen kumoamista, myös yksinomaan vahingonkorvausta koskevan kanteen osalta silloin, kun kyseinen virkamies vaatii ainoastaan sen vahingon korvaamista, jonka hän katsoo kyseisestä toimesta itselleen aiheutuneen.
(ks. 56 ja 66 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑14/91, Weyrich v. komissio, 7.6.1991 (Kok., s. II‑235, 32 ja 34 kohta); asia T‑36/93, Ojha v. komissio, 6.7.1995 (Kok. H., s. I‑A‑161 ja II‑497, 117 kohta); asia T‑500/93, Y v. yhteisöjen tuomioistuin, 28.6.1996 (Kok. H., s. I‑A‑335 ja II‑977, 64 kohta); asia T‑15/96, Liao v. neuvosto, 6.11.1997 (Kok. H., s. I‑A‑329 ja II‑897, 57 kohta) ja asia T‑11/01, Mascetti v. komissio, 1.4.2003 (Kok. H., s. I‑A‑117 ja II‑579, 33 kohta).
Virkamiestuomioistuin: asia F‑27/05, Le Maire v. komissio, 28.6.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑47 ja II‑A‑1‑159, 36 kohta); asia F‑23/05, Giraudy v. komissio, 2.5.2007 (69 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia F‑87/06, Manté v. neuvosto, 27.3.2007 (19 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
3. Virkamiehen, joka haluaa nostaa vahingonkorvauskanteen niiden lainvastaisuuksien perusteella, joiden se katsoo itselleen vastaista toimea rasittavan, on aloitettava oikeudenkäyntiä edeltävä menettely kolmen kuukauden pituisen määräajan kuluessa siitä hetkestä lukien, jolloin kyseinen toimi annettiin hänelle tiedoksi tai jolloin hän sai tästä toimesta tiedon, mikä koskee aineellisen vahingon lisäksi myös aineetonta vahinkoa.
(ks. 70 kohta)
4. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen noudattamisen kanssa, mikä merkitsee sitä, että kukaan ei voi vedota omaksi edukseen toisen hyväksi tehtyyn lainvastaisuuteen, sillä tällainen lähestymistapa merkitsisi sellaisen periaatteen vahvistamista, joka koskee ”yhdenvertaista kohtelua silloin kun on kyse lainvastaisuudesta”. Tästä seuraa, että virkamies ei voi tukeutua lainvastaiseen päätökseen vedotakseen yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Tämä pätee kumoamiskanteiden lisäksi myös vahingonkorvauskanteisiin.
(ks. 81 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑120/04, Peróxidos Orgánicos v. komissio, 16.11.2006 (Kok., s. II‑4441, 77 kohta).
5. Kanteessa, jolla vaaditaan sellaisen vahingon korvaamista, jonka jokin yhteisöjen toimielin on väitetysti aiheuttanut osin lainvastaisella päätöksellä ja osin lainvastaisella menettelyllään, on ilmoitettava, mikä osa kantajan vaatimasta korvausmäärästä perustuu toimielimen lainvastaiseen menettelyyn ja mikä kantajalle vastaisen toimen lainvastaisuuteen. Kantajan on siis ensin kyseisen aineettoman vahingon luonteen täsmennettyään arvioitava tätä vahinkoa ainakin pääpiirteittäin ja erotettava toisistaan vahinko, joka perustuu yhteisöjen toimielimen päätökseen ja vahinko, joka perustuu kyseisen toimielimen väitettyyn lainvastaiseen menettelyyn, jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi arvioida kyseisen vahingon laajuutta ja laatua.
(ks. 82 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑95/05, N v. komissio, 13.12.2007 (91 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).