Kanne 24.4.2020 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto

(asia C-180/20)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Kellerbauer ja T. Ramopoulos)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Armenian tasavallan välisellä kokonaisvaltaisella ja tehostetulla kumppanuussopimuksella (jäljempänä kumppanuussopimus) perustetussa kumppanuusneuvostossa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta kumppanuusneuvoston, kumppanuuskomitean sekä kumppanuusneuvoston perustamien alakomiteoiden ja muiden elimien työjärjestysten hyväksymiseen ja alakomiteoiden luettelon laatimiseen kyseisen sopimuksen soveltamiseksi lukuun ottamatta sopimuksen II osastoa 17.2.2020 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2020/245¹ (jäljempänä neuvoston päätös 2020/245) ja Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Armenian tasavallan välisellä kokonaisvaltaisella ja tehostetulla kumppanuussopimuksella perustetussa kumppanuusneuvostossa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta kumppanuusneuvoston, kumppanuuskomitean sekä kumppanuusneuvoston perustamien alakomiteoiden ja muiden elimien työjärjestysten hyväksymiseen ja alakomiteoiden luettelon laatimiseen kyseisen sopimuksen II osaston soveltamiseksi 17.2.2020 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2020/246² (jäljempänä neuvoston päätös 2020/246)

velvoittaa Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että i) jättämällä kumppanuussopimuksen II osaston neuvoston päätöksen 2020/245 soveltamisalan ulkopuolelle, ii) antamalla erillisen neuvoston päätöksen 2020/246, joka koskee yksinomaan kumppanuussopimuksen II osastoa ja jonka aineellinen oikeusperusta on SEU 37 artikla, ja iii) lisäämällä SEUT 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan, jossa määrätään, että neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti, jos sopimus koskee alaa, jolla unionin säädöksen antaminen edellyttää yksimielisyyttä, neuvosto rikkoo perustamissopimusta, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Kanne perustuu seuraaviin kanneperusteisiin:

Ensinnäkin unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 218 artiklan 9 kohtaan perustuvan neuvoston päätöksen, joka koskee sopimuksella perusteluissa elimissä unionin puolesta esitettävää kantaa, aineellinen oikeusperusta on määritettävä sopimuksen, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena, painopisteen mukaisesti. Kumppanuussopimus koskee pääasiassa taloudellista yhteistyötä ja kehitysyhteistyötä sekä kuljetuspalvelujen kauppaa, kun taas kumppanuussopimuksen ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan väliset yhteydet eivät ole riittävän merkittävät takaamaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa aineellisena oikeusperustana, kun otetaan huomioon sopimus kokonaisuutena. Näin ollen neuvosto sisällytti SEU 37 artiklan virheellisesti päätöksen 2020/246 oikeusperustaan ja kyseinen päätös annettiin virheellisesti yksimielisyyttä edellyttävän äänestyssäännön mukaisesti.

Toiseksi unionin toimielimet eivät voi keinotekoisesti jakaa yhtä toimea eri osiin ja siten luoda osia, joilla kullakin on eri painopisteet, tai muuten niiden annetaan kiertää SEU 13 artiklan vaatimusta siitä, että kukin toimielin toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa sekä niissä määrättyjen menettelyjen, edellytysten ja tavoitteiden mukaisesti. Kun neuvosto määrittää sopimuksella perusteluissa elimissä unionin puolesta esitettävän kannan SEUT 218 artiklan 9 kohdan mukaisesti ottaen huomioon sopimuksen kaikki määräykset kyseisen elimen toimintaa koskevista säännöistä, neuvoston päätöksen jakaminen kahdeksi päätökseksi ei voi olla perusteltua. Koska kumppanuussopimuksessa ei eroteta toisistaan menettelysääntöjä, joita sovelletaan, kun kyseessä olevat elimet toimivat II osaston nojalla tai kun ne toimivat kumppanuussopimuksen muiden osastojen nojalla, neuvosto toimi virheellisesti antaessaan kaksi erillistä neuvoston päätöstä, joista toinen koskee yksinomaan kumppanuussopimuksen II osastoa.

____________

¹ EUVL 2020, L 52, s. 3.

² EUVL 2020, L 52, s. 5.