JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
GERARD HOGAN
14 päivänä maaliskuuta 2019 (1)
Asia C-226/18
Krohn & Schröder GmbH
vastaan
Hauptzollamt Hamburg-Hafen
(Ennakkoratkaisupyyntö – Finanzgericht Hamburg (verotuomioistuin, Hampuri, Saksa))
Ennakkoratkaisupyyntö – Tulliliitto – Tuonti- ja vientimenettelyt – Tullivelka – Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 – 212 a artikla – Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1238/2013 – Lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1239/2013 – Vapautukset
I Johdanto
1. Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92,(2) sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan (jäljempänä tullikoodeksi), 212 a artiklan, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 2.12.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1238/2013(3) 3 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta 2.12.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013(4) 2 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan tulkintaa.
2. Tämä pyyntö on esitetty Krohn & Schröder GmbH:n ja Hauptzollamt Hamburg-Hafenin (Hampurin sataman päätullivirasto, jäljempänä päätullivirasto) välisessä riita-asiassa, joka koskee polkumyynti- ja tasoitustullien määräämistä, koska tavaroille ei ollut varastoinnin määräajan päätyttyä osoitettu uutta tulliselvitysmuotoa.
3. Käsiteltävä asia antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden selventää tullikoodeksin ja täytäntöönpanoasetusten, joissa otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli ja lopullinen tasoitustulli, keskinäistä suhdetta etenkin vapauttamisen edellytysten osalta.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Tullikoodeksi
4. Tullikoodeksin 4 artiklan 7 alakohdan määritelmän mukaan ”yhteisötavaroilla” tarkoitetaan tavaroita, jotka ”on tuotu [unionin] tullialueen ulkopuolisista maista tai sen ulkopuolisilta alueilta ja luovutettu vapaaseen liikkeeseen”.
5. Saman artiklan 20 alakohdan mukaan ”tavaran luovutuksella” tarkoitetaan ”tointa, jolla tulliviranomaiset luovuttavat tavaran sen tullimenettelyn mukaisiin tarkoituksiin, johon tavara on asetettu”.
6. Tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kun tavaroista on tehty yleisilmoitus, muodollisuudet tulliselvitysmuodon osoittamiseksi niille on suoritettava:
a) meriteitse kuljetettujen tavaroiden osalta 45 päivän kuluessa siitä päivästä, jona yleisilmoitus on tehty;
b) muutoin kuin meriteitse kuljetettujen tavaroiden osalta 20 päivän kuluessa siitä päivästä, jona yleisilmoitus on tehty.”
7. Tullikoodeksin 53 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos tulliselvitysmuodon osoittamiseksi tarvittavia muodollisuuksia ei ole aloitettu 49 artiklan mukaisesti asetetussa määräajassa, tulliviranomaisten on viipymättä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, tavaroiden myynti mukaan luettuna, tilanteen korjaamiseksi.”
8. Tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos tulliviranomaiset tavaroille ilmoitettua tullimenettelyä koskevien säännösten mukaisesti vaativat vakuuden, tavaroita ei saa luovuttaa kyseiseen tullimenettelyyn ennen kuin vakuus on annettu.”
9. Tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tuontitullivelka syntyy, kun:
a) ei täytetä jotakin velvollisuutta, joka johtuu tuontitullien alaisen tavaran väliaikaisesta varastoinnista tai sen tullimenettelyn käyttämisestä, johon tavara on asetettu”.
10. Tullikoodeksin 212 a artiklassa säädetään seuraavaa:
”Kun tullilainsäädännössä säädetään tavaran edullisesta tullikohtelusta sen luonteen tai tietyn käyttötarkoituksen perusteella, tullittomuudesta tai osittaisesta tai täydellisestä tuonti- tai vientitulleista vapauttamisesta 21, 82, 145 tai 184–187 artiklan nojalla, tätä edullista tullikohtelua, tullittomuutta tai vapauttamista sovelletaan myös niissä tapauksissa, joissa tullivelka syntyy 202–205, 210 tai 211 artiklan nojalla, jos tavaranhaltijan toiminnassa ei ole havaittavissa vilpillistä menettelyä eikä ilmeistä huolimattomuutta ja hän esittää todisteet siitä, että muut edullisen tullikohtelun, tullittomuuden tai tullista vapauttamisen soveltamista koskevat edellytykset ovat täyttyneet.”
B Komission asetus (ETY) N:o 2454/93
11. Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(5) 866 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos tullivelka on syntynyt tuonnissa koodeksin 202, 203, 204 tai 205 artiklan säännösten mukaisesti ja jos tuontitullit on maksettu, tavaraa on pidettävä yhteisötavarana, eikä siitä tarvitse tehdä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa ilmoitusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseistä tavaraa mahdollisesti koskevien kielto- tai rajoitusäännösten soveltamista.”
C Täytäntöönpanoasetus N:o 1238/2013
12. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 1 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.”
13. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuontitavarat, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 8541 40 90 (Taric-koodit 8541409021, 8541409029, 8541409031 ja 8541409039) ja jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio on hyväksynyt ja jonka nimi mainitaan [Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevassa polkumyynnin ja tukien vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisen vahvistamisesta lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi 4.12.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU (EUVL 2013, L 325, s. 214)] liitteessä, vapautetaan 1 artiklassa vahvistetusta polkumyyntitullista sillä edellytyksellä, että
a) täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä mainittu yritys on valmistanut edellä tarkoitetut tuotteet ja lähettänyt ne joko siihen etuyhteydessä olevalle unionissa toimivalle yritykselle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, tai ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, sekä laskuttanut niistä suoraan tai siihen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, joka on niin ikään mainittu täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä;
b) tuonnin mukana on sitoumuslasku, joka on kauppalasku, joka sisältää ainakin tämän asetuksen liitteessä III tarkoitetut tiedot ja siinä määrätyn ilmoituksen;
c) tuonnin mukana on tämän asetuksen liitteen IV mukainen vientisitoumustodistus; ja
d) tulliviranomaisille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat täsmälleen sitoumuslaskussa esitettyä kuvausta.
2. Tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä,
a) kun 1 kohdassa kuvattujen tuontituotteiden osalta todetaan, että yksi tai useampi kyseisessä kohdassa mainituista ehdoista ei täyty; – –
– –”
D Täytäntöönpanoasetus N:o 1239/2013
14. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 1 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.”
15. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuontitavarat, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 8541 40 90 (Taric-koodit 8541409021, 8541409029, 8541409031 ja 8541409039) ja jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio on hyväksynyt ja jonka nimi mainitaan täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä, vapautetaan 1 artiklassa vahvistetusta tasoitustullista sillä edellytyksellä, että
a) täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä mainittu yritys on valmistanut edellä tarkoitetut tuotteet ja lähettänyt ne joko siihen etuyhteydessä olevalle unionissa toimivalle yritykselle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, tai ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, sekä laskuttanut niistä suoraan tai siihen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, joka on niin ikään mainittu täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä;
b) tuonnin mukana on sitoumuslasku, joka on kauppalasku, joka sisältää ainakin tämän asetuksen liitteessä 2 tarkoitetut tiedot ja siinä määrätyn ilmoituksen;
c) tuonnin mukana on tämän asetuksen liitteen 3 mukainen vientisitoumustodistus; ja
d) tulliviranomaisille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat täsmälleen sitoumuslaskussa esitettyä kuvausta.
2. Tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä,
a) kun 1 kohdassa kuvattujen tuontituotteiden osalta todetaan, että yksi tai useampi kyseisessä kohdassa mainituista ehdoista ei täyty; – –
– –”
III Pääasian tosiseikat
16. Kantaja on yhtiö, joka harjoittaa varastointia ja lastin käsittelyä Hampurin satamassa. Se otti kaksi aurinkosähkömoduuleja sisältävää toimitusta (jäljempänä kyseiset tavarat) varastoonsa 21.8.2014 ja ilmoitti niiden väliaikaisesta varastoinnista.
17. Kyseiset tavarat oli valmistanut ja lähettänyt Wuxi Suntech Power Co., Ltd ‑niminen yritys (jäljempänä Wuxi), joka on yksi komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/707 liitteessä mainituista yrityksistä. Tavarat oli tarkoitettu toimitettavaksi SF Suntech Deutschland GmbH ‑nimiselle, Wuxiin etuyhteydessä olevalle yritykselle.
18. Koska kyseiset tavarat kuljetettiin muutoin kuin meriteitse, kantajan olisi pitänyt suorittaa muodollisuudet tulliselvitysmuodon tai käyttötarkoituksen osoittamiseksi niille 20 päivän kuluessa siitä päivästä, jona yleisilmoitus oli tehty, eli ennen 10.9.2014.
19. Vastaaja ilmoitti kantajalle 11.9.2014 päivätyssä kirjeessä, että kyseisille tavaroille ei ollut varastoinnin määräajan päättyessä 10.9.2014 osoitettu uutta tulliselvitysmuotoa, ja vaati kantajaa esittämään tuontia varten tarvittavat asiakirjat. Se huomautti, ettei tavaroita saa luovuttaa ennen kuin asiasta on päätetty muulla tavalla.
20. Kantaja toimitti 26.9.2014 päivätyllä kirjeellään joitain asiakirjoja, joista ilmeni, että Wuxin valmistamat tavarat oli toimitettu SF Suntech Deutschland GmbH:lle, joka on yksi Wuxiin etuyhteydessä olevista Saksaan sijoittautuneista yrityksistä. Näihin asiakirjoihin kuului sitoumuslasku, jolla Wuxi laskuttaa tavarat SF Suntech Deutschland GmbH:lta ja johon sisältyi viittaus Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisestä 2.8.2013 annettuun komission päätökseen 2013/423/EU,(6) ja China Chamber of Commerce for Import & Export of Machinery & Electronic Productsin (koneiden ja sähkölaitteiden tuonnista ja viennistä vastaava Kiinan kauppakamari, CCCME) antama vientisitoumustodistus. Vientisitoumustodistukseen sisältyi vastaava maininta kuin sitoumuslaskuun, mutta siinä viitattiin täytäntöönpanopäätökseen 2013/707.
21. Todettuaan, että tuontitullivelka syntyi tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, koska kyseisille tavaroille ei ollut tullikoodeksin 49 artiklassa asetetun varastoinnin määräajan päätyttyä osoitettu uutta tulliselvitysmuotoa, vastaaja määräsi 24.11.2014 tekemällään päätöksellä muun muassa polkumyynti- ja tasoitustullin.
22. Kantaja teki kyseisestä päätöksestä oikaisuvaatimuksen 28.11.2014. Se väitti muun muassa, että vaikka tuontitullivelka syntyikin tavaroiden väliaikaisesta varastoinnista johtuvan velvollisuuden rikkomisen seurauksena, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa säädettyä vapautusta polkumyynti- ja tasoitustulleista on sovellettava tullikoodeksin 212 a artiklan mukaisesti.
23. Päätullivirasto alensi 4.5.2015 polkumyynti- ja tasoitustulleja Wuxin valmistamiin aurinkosähkömoduuleihin sovellettaviin tulleihin nähden, sellaisina kuin niistä säädetään täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1238/2013 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1239/2013. Se sitä vastoin kieltäytyi vapauttamasta tavaroita kokonaan tulleista sillä perusteella, etteivät edellytykset vapautukselle täyttyneet, koska kantajan toimittamassa sitoumuslaskussa viitattiin komission päätökseen 2013/423 eikä vientisitoumustodistuksessa mainittuun täytäntöönpanopäätökseen 2013/707.
24. Kantaja toimitti 19.5.2015 korjatun sitoumuslaskun, jossa viitattiin komission täytäntöönpanopäätökseen 2013/707. Kun hakija antoi vaaditun vakuuden, päätullivirasto luovutti kyseiset tavarat, ja ne toimitettiin SF Suntech Deutschland GmbH:lle.
25. Päätullivirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen 7.7.2015. Se totesi, että täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1238/2013 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1239/2013 säädettyjä vapautuksia ei voitu myöntää, ellei tavaroita ollut luovutettu vapaaseen liikkeeseen. Lisäksi toimitettu lasku ei täyttänyt näissä asetuksissa säädettyjä muotovaatimuksia.
26. Tämän jälkeen kantaja nosti kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Kantaja väittää, että polkumyynti- ja tasoitustulleista vapauttaminen merkitsee tullikoodeksin 212 a artiklan mukaista edullista tullikohtelua tai ainakin vapauttamista tuonti- tai vientitulleista. Kantaja vetoaa myös siihen, että sen toimittama ensimmäinen lasku täytti täytäntöönpanoasetuksissa asetetut edellytykset. Lisäksi 19.5.2015 toimitettu korjattu sitoumuslasku täytti muotovaatimukset. Kantaja huomauttaa, että tullikoodeksin 212 a artiklan soveltamisalalla ei ole olemassa vapaaseen liikkeeseen luovuttamista ja ettei sen näin ollen voida edellyttää toimittavan sitoumuslaskua kyseisenä ajankohtana. Päätullivirasto torjuu tämän sovellettavan lainsäädännön tulkinnan.
IV Ennakkoratkaisupyyntö ja menettely unionin tuomioistuimessa
27. Tässä yhteydessä Finanzgericht Hamburg (verotuomioistuin, Hampuri, Saksa) on epävarma tullikoodeksin sekä täytäntöönpanoasetusten N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 keskinäisestä suhteesta. Se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Koskeeko tullikoodeksin 212 a artikla täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa tai täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta polkumyynti- ja tasoitustullista?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täyttyykö täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa asetettu edellytys, kun tullikoodeksin 212 a artiklaa sovelletaan tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, ja kun yritys, joka on etuyhteydessä täytäntöönpanopäätöksen 2013/707 liitteessä mainittuun – kyseiset tavarat valmistaneeseen, lähettäneeseen ja laskuttaneeseen – yritykseen, ei kylläkään ole toiminut kyseisten tavaroiden tuojana eikä myöskään ole huolehtinut niiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta mutta sillä on ollut aikomus toimia niin ja kyseiset tavarat on tosiasiassa toimitettu sille?
3) Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko silloin, kun tullikoodeksin 212 a artiklaa sovelletaan tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, sallittua, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut sitoumuslasku ja vientisitoumustodistus esitetään sellaisen määräajan kuluessa, jonka tulliviranomainen on asettanut tullikoodeksin 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti?
4) Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täyttääkö täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sitoumuslasku, jossa täytäntöönpanopäätöksen 2013/707 sijasta mainitaan päätös 2013/423, pääasian oikeudenkäynnin kaltaisissa olosuhteissa ja yleiset oikeusperiaatteet huomioon ottaen täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 liitteessä III olevan 9 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 liitteessä 2 olevan 9 kohdan edellytykset?
5) Jos neljänteen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko silloin, kun tullikoodeksin 212 a artiklaa sovelletaan tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, sallittua, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sitoumuslasku esitetään vasta tullivelan määrittämistä koskevassa muutoksenhakumenettelyssä?”
28. Kirjallisia huomautuksia esittivät pääasian kantaja ja Euroopan komissio. Molemmat esittivät lisäksi suulliset lausumansa 31.1.2019 pidetyssä istunnossa.
V Asian tarkastelu
29. Kuten unionin tuomioistuin on pyytänyt, esitän tässä ratkaisuehdotuksessa huomautuksia ainoastaan kolmesta ensimmäisestä kysymyksestä, jotka ovat Finanzgericht Hamburgin esittämän ennakkoratkaisupyynnön kohteena.
A Ensimmäinen kysymys
30. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään unionin tuomioistuimelta, koskeeko tullikoodeksin 212 a artikla täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa tai täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta polkumyynti- ja tasoitustullista.
31. Ensimmäisestä vastattavasta osatekijästä säädetään sekä täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1238/2013 että täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1239/2013. Kyseisten asetusten 1 artiklan 3 kohdassa nimittäin säädetään, että ”jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä”. Koska täytäntöönpanoasetuksissa N:o 1238/2013 ja N:o 1239/2013 ei jätetä tullikoodeksin 212 a artiklaa niiden soveltamisalan ulkopuolelle, sitä voidaan näin ollen soveltaa.
32. Jotta sitä kuitenkin sovellettaisiin, täytäntöönpanoasetuksissa sallittuja vapautuksia polkumyynti- ja tasoitustulleista on pidettävä ”tavaran edullisena tullikohteluna sen luonteen tai tietyn käyttötarkoituksen perusteella, tullittomuutena tai osittaisena tai täydellisenä tuonti- tai vientitulleista vapauttamisena [tullikoodeksin] 21, 82, 145 tai 184–187 artiklan nojalla”.(7)
33. Tältä osin katson, että vapautukset polkumyynti- ja tasoitustulleista kuuluvat lähtökohtaisesti edullisen tullikohtelun käsitteeseen, vaikka ne eivät olisikaan perusteltuja niiden luonteen tai tietyn käyttötarkoituksen perusteella. Tällainen tulkinta on yhdenmukainen tullikoodeksin 212 a artiklan tavoitteen ja polkumyynti- ja tasoitustullien tavoitteen kanssa. Olen tullut tähän johtopäätökseen seuraavista syistä.
34. Ensinnäkin, kuten yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 muuttamisesta 19.12.1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 82/97,(8) jolla lisättiin tullikoodeksin 212 a artiklan alkuperäinen versio, johdanto-osan 12 perustelukappaleessa korostetaan, olosuhteet, joissa tullivelka syntyy, ovat merkityksettömiä, kun unionin oikeudessa säädetään tuonti- ja vientitulleista vapauttamisesta osittain tai kokonaan. Nimittäin ”säädettäessä yhteisön lainsäädännössä tuonti- tai vientitullihelpotuksista taikka tuonti- tai vientitulleista vapautuksesta kyseistä tullittomuutta taikka tuonti- tai vientitulleista vapautusta olisi voitava soveltaa kaikissa tapauksissa riippumatta olosuhteista, joissa tullivelka syntyy; jos tullimenettelysääntöjä ei noudateta kyseisen kaltaisessa tilanteessa, tavanomaisen tullin soveltaminen ei vaikuta asianmukaiselta seuraamukselta”.(9) Toiseksi, kuten komissio muistuttaa, polkumyynti- ja tasoitustullien tavoitteena on välttää unionin teollisuudenalalle aiheutuva vahinko eikä rangaista tullisääntöjen rikkomisesta.
35. Toisaalta mainittu tulkinta on myös yhdenmukainen täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan tai täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan sanamuodon kanssa, sillä mainituissa säännöksissä käytetään ilmaisua ”vapautetaan”, kun taas tullikoodeksin 212 a artikla koskee ”osittaista tai täydellistä – – vapauttamista”.
36. On myös syytä huomauttaa, että kuten unionin tuomioistuin muistutti tuomiossa Isaac International,(10) ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin otti lähtökohdakseen sen, että vapautusta polkumyyntitulleista on pidettävä tullikoodeksin 212 a artiklassa tarkoitettuna ”edullisena tullikohteluna”.(11) Unionin tuomioistuin ei kyseenalaistanut tätä. Se päinvastoin vastasi sille esitettyyn kysymykseen, joka koski tullikoodeksin 212 a artiklassa tarkoitettujen ”muiden – – soveltamista koskevien edellytysten” täyttymistä.
37. Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on ilmeistä, että tullikoodeksin 212 a artikla koskee täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa tai täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta polkumyynti- ja tasoitustulleista sillä edellytyksellä, että myös näissä asetuksissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
B Toinen kysymys
38. Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, täyttyykö täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vaadittu edellytys, kun tullikoodeksin 212 a artiklaa sovelletaan tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, ja kun yritys, joka on etuyhteydessä täytäntöönpanopäätöksen 2013/707 liitteessä mainittuun (kyseiset tavarat valmistaneeseen, lähettäneeseen ja laskuttaneeseen) yritykseen, ei kylläkään ole toiminut kyseisten tavaroiden tuojana eikä myöskään ole huolehtinut niiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta mutta sillä on ollut aikomus toimia niin ja se on yhtiö, jolle kyseiset tavarat on tosiasiassa toimitettu.
39. Alustavasti on syytä muistuttaa, että kantaja on tullikoodeksin 212 a artiklassa tarkoitettu henkilö (”tavaranhaltija”). Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että tämä käsite ”on ymmärrettävä tämän säännöksen sanamuodon perusteella siten, että se koskee kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joita pidetään mainitun koodeksin 202–205 artiklasta jonkin nojalla tullivelan velallisena”,(12) kuten on Krohn & Schröder GmbH:n tapauksessa käsiteltävässä asiassa.
40. Unionin tuomioistuin ei mielestäni voi kuitenkaan vastata toiseen kysymykseen myöntävästi.
41. Kun unionin tuomioistuinta näet pyydettiin aiemmin tulkitsemaan täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohtaa vastaavaa säännöstä, se totesi, että ”vapautus polkumyyntitulleista voidaan myöntää vain tiettyjen edellytysten täyttyessä nimenomaisesti säädetyissä tilanteissa ja vapautus muodostaa täten poikkeuksen tavanomaisesta polkumyyntitullisääntelystä. Säännöksiä, joissa säädetään tällaisesta vapautuksesta, on näin ollen tulkittava suppeasti”.(13)
42. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan edellytyksenä polkumyynti- tai tasoitustullista vapauttamisen soveltamiselle on se, että kyseessä olevat tavarat on ilmoitettu luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen. Käsiteltävässä asiassa on selvää, ettei tämä edellytys ole täyttynyt, koska riidanalainen tullivelka on syntynyt sen vuoksi, että muodollisuuksia tulliselvitysmuodon tai käyttötarkoituksen – kuten vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen – osoittamiseksi ei suoritettu tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetetussa määräajassa.
43. Vaikka siis voitaisiin olettaa, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohtaa voitaisiin soveltaa tullikoodeksin 212 a artiklan perusteella ilman, että kyseinen edellytys täyttyy, pelkästään sen vuoksi, että tullivelka syntyi tullikoodeksin 204 artiklan mukaisesti, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa vaadittavien muiden edellytysten on myös täytyttävä.
44. Ensimmäinen näistä edellytyksistä on se, että komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/707 liitteessä mainittu yritys on valmistanut edellä tarkoitetut tuotteet ja lähettänyt ne joko siihen etuyhteydessä olevalle unionissa toimivalle yritykselle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, tai ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, sekä laskuttanut niistä suoraan. Yksinkertaistettuna vastaanottajan on toimittava tuojana ja luovutettava tuotteet vapaaseen liikkeeseen.
45. Käsiteltävässä asiassa yritys, joka vastaanotti tavarat, ei ole tuoja eikä luovuttanut niitä vapaaseen liikkeeseen. Vaikka voitaisiin olettaa, että kantaja vastaanotti tavarat tuojan puolesta – kuten kantaja totesi 31.1.2019 pidetyssä istunnossa –, ongelmana on edelleen velvollisuus hyväksyä tavarat luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen.
46. Tavaroita ei nimittäin ole ilmoitettu luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen eikä niitä ilmeisesti ole myöskään hyväksytty luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen.(14) Jos kyseessä olevia tavaroita pidetään ”yhteisötavaroina” ja jos ne on toimitettu, tällöin sovelletaan ainoastaan komission asetuksen N:o 2454/93 866 artiklaa.
47. Lisäksi lähtökohtaisesti, jotta tästä säännöksestä voidaan hyötyä, tuontitullivelan on täytynyt syntyä tullikoodeksin 204 artiklan mukaisesti, ja tuontitullit on täytynyt maksaa. Käsiteltävässä asiassa tällaisia tuontitulleja ei kuitenkaan tosiasiallisesti maksettu. Jos tavarat on toimitettu aiotulle vastaanottajalle, se johtuu vain vaaditun vakuuden antamisesta. Kun unionin tuomioistuimen jäsenet kysyivät tästä seikasta 31.1.2019 pidetyssä istunnossa, asianosaiset olivat yhtä mieltä siitä, ettei vakuuden antamisen voida katsoa vastaavan tuontitullien maksamista.
48. Yhteenvetona on todettava, että käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa vaadittava ennakkoedellytys sen enempää kuin ensimmäinen edellytyskään eivät täyty: tuontitavaroita ei ole ilmoitettu luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen, tavarat vastaanottanut yritys ei ole tuoja, eikä tavaroita ole muodollisesti luovutettu vapaaseen liikkeeseen.
49. Toisin sanoen täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vapautuksia sovellettaisiin vain, jos sovellettaisiin eräitä muita asetuksia ja turvauduttaisiin useisiin oikeudellisiin fiktioihin – esimerkiksi pitämällä kantajaa tuojana ja kohtelemalla vakuuden maksamista ikään kuin se olisi asetuksen N:o 2454/93 866 artiklan mukaisesti maksettava tuontitulli.
50. Lainsäädännön soveltaminen tällä tavalla johtaisi käytännössä täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan vääristymiseen ja olisi räikeässä ristiriidassa sen tulkintasäännön kanssa, josta aiemmin muistutin ja jonka mukaan säännöksiä, joissa säädetään polkumyyntitullista vapautuksesta, on tulkittava suppeasti.(15)
51. Lisäksi on syytä huomauttaa, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kaltaiset edellytykset on täsmennetty, ”jotta komissio ja tulliviranomaiset voisivat valvoa yritysten antamien sitoumusten noudattamista vieläkin tehokkaammin vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa pyyntöä asianomaiselle tulliviranomaiselle esitettäessä. Tästä seuraa, että jos nämä edellytykset eivät täyty, asianmukainen polkumyyntitulli syntyy, kun vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva ilmoitus hyväksytään vastaanotetuksi”.(16)
52. Kuten unionin tuomioistuin on jo huomauttanut tuomiossa Isaac International,(17) edellytyksellä, jonka perusteella tulliviranomaiset voivat tarkistaa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, että kaikki kyseessä olevista polkumyyntitulleista myönnettävää vapautusta koskevat edellytykset täyttyvät, on erityinen merkitys.(18) Näin ollen tullikoodeksin 212 a artiklan soveltaminen ei voi johtaa siihen tulokseen, että tällainen polkumyyntitulleja koskeva vapautus voitaisiin myöntää myös silloin, kun tämänkaltaista edellytystä ei ole noudatettu.(19)
53. Käsiteltävän asian kaltaisessa asiayhteydessä katson, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyillä edellytyksillä on erityinen merkitys. Se, ettei näiden edellytysten täyttymistä ole varmistettu, myös alleviivaa päätelmää, jonka mukaan vapautusta polkumyyntitullista ei yksinkertaisesti sovelleta.
54. Kuten komissio nimittäin kirjallisissa huomautuksissaan esitti,(20) ei voida sulkea pois sitä, että kolmannen osapuolen – kuten käsiteltävässä asiassa kantajan – osallistuminen menettelyyn ja ”yhteisötavaroiden” aseman saaminen muun toimen kuin tavaroiden ”vapaaseen liikkeeseen” luovuttamisen jälkeen – esimerkiksi asetuksen N:o 2454/93 866 artiklan mukaisesti – vaarantavat mahdollisuuden todentaa täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa säädettyjen muiden edellytysten täyttymisen ja siten mahdollisesti vaarantavat unionin taloudelliset edut.
55. Edellä esitetyn perusteella minun on katsottava, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa asetetut edellytykset eivät täyty, kun tullikoodeksin 212 a artiklaa sovelletaan tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, ja kun yritys, joka on etuyhteydessä täytäntöönpanopäätöksen 2013/707 liitteessä mainittuun (kyseiset tavarat valmistaneeseen, lähettäneeseen ja laskuttaneeseen) yritykseen, ei ole toiminut kyseisten tavaroiden tuojana eikä myöskään ole huolehtinut niiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta, vaikka sillä on ollut aikomus toimia niin ja se on yhtiö, jolle kyseiset tavarat on tosiasiassa toimitettu.
C Kolmas kysymys
56. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmas kysymys esitetään ainoastaan siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi. Koska näin ei ole, kolmanteen kysymykseen ei nähdäkseni ole tarpeen vastata. Täydellisyyden nimissä aion kuitenkin tutkia sen.
57. Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko silloin, kun tullikoodeksin 212 a artiklaa sovelletaan tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, sallittua, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut sitoumuslasku ja vientisitoumustodistus esitetään sellaisen määräajan kuluessa, jonka tulliviranomainen on asettanut tullikoodeksin 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
58. Kuten jo muistutin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 41 kohdassa, säännöksiä, joissa säädetään polkumyyntitulleista vapautuksesta, on tulkittava suppeasti.
59. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsi, unionin tuomioistuin kuitenkin totesi tuomiossa Tigers, että tullikoodeksin 78 artiklan nojalla on sallittua esittää uusia seikkoja, jotka tulliviranomaiset voivat ottaa huomioon tulli-ilmoituksen jälkeen.(21)
60. Katson, että tätä ratkaisua voidaan soveltaa analogisesti myös tullikoodeksin 53 artiklaa koskeviin tapauksiin. Näkemykseni perustuu seuraaviin syihin.
61. Ensinnäkin täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan sanamuodosta seuraa, että kyseisissä asetuksissa säädetyistä polkumyynti- ja tasoitustulleista vapauttaminen edellyttää, että vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tuontitavaroiden mukana on sitoumuslasku ja vientisitoumustodistus. Niiden sanamuodosta ei kuitenkaan ilmene, milloin kyseinen sitoumuslasku on esitettävä.
62. Jos kyseinen sanamuoto viittaa siihen, että ”oikea” ajankohta on se, jona tulli-ilmoitus esitetään, on syytä huomauttaa samalla tavalla kuin unionin tuomioistuin ja julkisasiamies korostivat asiassa Tigers,(22) joka koski lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 13.5.2013 annettua neuvoston täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 412/2013,(23) että toisin kuin muissa polkumyyntiasetuksissa, missään muussa täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 tai täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 säännöksessä ei täsmennetä ajankohtaa, jolloin sitoumuslasku ja vientisitoumustodistus on esitettävä tullille.(24)
63. Lisäksi on huomattava, että vaikka tullikoodeksin 62 artiklaan sisältyy samankaltainen sääntö, jonka mukaan ”tulli-ilmoitukseen on liitettävä kaikki asiakirjat, jotka tarvitaan tavaroille ilmoitettavaa tullimenettelyä koskevien säännösten soveltamiseksi”, unionin tuomioistuin totesi, että ”kyseisessä säännöksessä ei täsmennetä, mitä seurauksia aiheutuu siitä, että kyseisen ilmoituksen liitteenä olevat asiakirjat – – eivät ole vaatimusten mukaisia”.(25)
64. Toiseksi tulli-ilmoituksen esittämisajankohta on merkityksellinen ainoastaan sen tilanteen kannalta, johon viitataan täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa, toisin sanoen tilanteen, jossa tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen jälkeen.
65. Käsiteltävässä asiassa näin ei ole. Jos unionin tuomioistuin katsoo, että tullikoodeksin 212 a artiklaa voidaan soveltaa tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, olisi tunnustettava, että ajankohta, jona sitoumuslasku ja vientisitoumustodistus on esitettävä, ei voi olla tulli-ilmoituksen esittämisajankohta. Kuten olen jo todennut, käsiteltävässä asiassa näin ei tapahtunut.
66. Koska tullikoodeksin 53 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jos tulliselvitysmuodon osoittamiseksi tarvittavia muodollisuuksia ei ole aloitettu 49 artiklan mukaisesti asetetussa määräajassa, tulliviranomaisten on viipymättä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet – – tilanteen korjaamiseksi”,(26) sitoumuslasku ja vientisitoumustodistus olisi voitava esittää tämän menettelyn yhteydessä tulliviranomaisten asettamassa määräajassa tai viimeistään ennen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamista, jotta vältetään riski tullien kiertämisestä.
67. Tämä logiikka on yhdenmukainen polkumyynti- ja tasoitustullien tavoitteen kanssa, jona on – kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 34 kohdassa jo huomautettiin – välttää unionin teollisuudenalalle aiheutuva vahinko eikä rangaista tullisääntöjen rikkomisesta. Laajemmin tarkasteltuna mainittu logiikka vastaa tullikoodeksin tavoitetta, jona on sen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan varmistaa siinä säädettyjen maksujen asianmukainen soveltaminen.(27)
68. Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella katson, että silloin, kun tullikoodeksin 212 a artiklaa sovelletaan tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, on sallittua, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen (N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut sitoumuslasku ja vientisitoumustodistus esitetään tulliviranomaisten asettamassa määräajassa tai viimeistään ennen tavaroiden luovutusta.
VI Ratkaisuehdotus
69. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Finanzgericht Hamburgin esittämiin kahteen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
1) Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 212 a artikla koskee Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 2.12.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdassa ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta 2.12.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta polkumyynti- ja tasoitustullista sillä edellytyksellä, että näissä asetuksissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
2) Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa asetetut edellytykset eivät täyty, kun tullikoodeksin 212 a artiklaa sovelletaan tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, ja kun yritys, joka on etuyhteydessä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevassa polkumyynnin ja tukien vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisen vahvistamisesta lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi 4.12.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä mainittuun (kyseiset tavarat valmistaneeseen, lähettäneeseen ja laskuttaneeseen) yritykseen, ei ole toiminut kyseisten tavaroiden tuojana eikä myöskään ole huolehtinut niiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta, vaikka sillä on ollut aikomus toimia niin ja se on yhtiö, jolle kyseiset tavarat on tosiasiassa toimitettu.
70. Jos unionin tuomioistuin ei yhdy toisesta ennakkoratkaisukysymyksestä esittämiini näkemyksiin, ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Finanzgericht Hamburgin kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
3) Silloin, kun tullikoodeksin 212 a artiklaa sovelletaan tilanteessa, jossa tullivelka syntyy tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan nojalla tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan ylityksen vuoksi, on sallittua, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1239/2013 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut sitoumuslasku ja vientisitoumustodistus esitetään tulliviranomaisten asettamassa määräajassa tai viimeistään ennen tavaroiden luovutusta.