Language of document :

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 6.8.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-20/17, Unkari v. komissio, 27.6.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-596/19 P)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Bottka ja P.-J. Loewenthal)

Muut osapuolet: Unkari ja Puolan tasavalta

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-20/17, Unkari v. komissio, 27.6.2019 antama tuomio on kumottava

Unkarin unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen toinen ja kolmas kanneperuste, joilla tämä vetosi perustelujen puutteellisuuteen ja toimivallan ylittämiseen, on hylättävä ja Unkari on velvoitettava vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa.

Toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiselle tuomioistuimelle, jotta tämä antaisi uuden ratkaisun, jossa se lausuu perusteista, joita ei ole vielä tutkittu, ja määrää, että oikeudenkäyntikuluista ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska se totesi, ettei Unkarin mainosveron progressiivisiin verokantoihin perustuva rakenne ollut valikoiva. Komissio esittää väitteelleen seuraavat kolme perustelua:

Ensimmäiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 78–83 kohdassa virheellisesti, että     komissio oli sivuuttanut viitejärjestelmän yksilöimisen yhteydessä virheellisesti Unkarin mainosveron verokannan progressiivisuuden. Komission mukaan sen päätöksessään ehdottama lähestymistapa on unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen vastaisesti oikeuskäytännön mukainen. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen viitejärjestelmän valinnassa.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 84–90 kohdassa virheen, kun se totesi, että komissio oli yksilöinyt virheellisesti mainosveron tavoitteen, jonka valossa vertailtavuutta arvioidaan. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vertailtavuuden arvioimisen näkökulmasta merkitystä on vain veron sillä tavoitteella, johon toimenpide liittyy, eli verotettavan tapahtuman määrittämällä toimenpiteen verotuksellisella tavoitteella. Muut tavoitteet, kuten esimerkiksi maksukyky, ovat merkityksellisiä vain sen arvioinnin kannalta, voidaanko veroon liittyvä erilainen kohtelu oikeuttaa, jos ne liittyvät kiinteästi veron luonteeseen. Niinpä se, että unionin yleinen tuomioistuin vetoaa vertailtavuuden arvioinnin yhteydessä mainosveron väitettyyn uudelleenjakotavoitteeseen, merkitsee oikeudellista virhettä.

Kolmanneksi komissio katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 91–105 kohdassa ilmaisema näkemys, jonka mukaan komissio teki virheen, kun se totesi, ettei uudelleenjakotavoite oikeuta liikevaihtoon perustuvaa veron progressiivisuutta, on virheellinen. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan Unkarin mainosvero ei ole syrjivä ja että sillä on uudelleenjakotavoite, perustuu komission mukaan virheelliseen oletukseen siitä, että liikevaihdoltaan suurempien yritysten voitotkin ovat väistämättä suurempia kuin yrityksillä, joiden liikevaihto on pienempi. Tämän virheellisen oletuksen seurauksena unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hyväksyi veron aiheuttaman erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteeksi tavoitteen, joka ei kuulu kyseisen veron luonteeseen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin käänsi kyseisen virheellisen oletuksen hyväksymisen vuoksi todistustaakan perusteettomasti ja velvoitti komission osoittamaan, ettei Unkarin mainosveron verokantoja voida oikeuttaa väitetyllä uudelleenjakotavoitteella.

Toisen valitusperusteensa yhteydessä komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi SEUT 107 artiklan 1 kohtaa virheellisesti, koska se totesi, että mahdollisuus vähentää 50 prosenttia tappioista ei ollut valikoiva. Ensinnäkään kyseinen toimenpide ei ole komission mukaan sopusoinnussa sen viitejärjestelmän kanssa, johon toimenpiteen oletetaan kuuluvan, koska sen ansiosta verovelvolliset, jotka maksavat veron liikevaihtonsa perusteella, voivat vähentää siirretyt tappiot, mikä ei ilmennä yrityksen voittoja. Toiseksi mahdollisuus ei unionin yleisen tuomioistuimen toteaman vastaisesti ole luonteeltaan yleinen eikä riipu sattumanvaraisista seikoista vaan ne, jotka hyötyvät edelliseen verokauteen kytketystä toimenpiteestä, on mahdollista yksilöidä silloin, kun vero otetaan käyttöön.

____________