Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Špecializovaný trestný súd (Slovakia) on esittänyt 9.8.2019 – Úrad špeciálnej prokuratúry Generálnej prokuratúry Slovenskej republiky v. TG ja UF

(asia C-603/19)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Špecializovaný trestný súd

Pääasian asianosaiset

Syyttäjä: Úrad špeciálnej prokuratúry Generálnej prokuratúry Slovenskej republiky

Syytetyt: TG ja UF

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25.10.2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2012/29/EU1 (erityisesti oikeutta osallistua aktiivisesti rikosoikeudelliseen menettelyyn ja oikeutta saada vahingonkorvausta rikosoikeudellisessa menettelyssä), joka ei sellaisenaan koske ainoastaan luonnollista henkilöä tuntevana olentona, soveltaa oikeushenkilöön ja valtioon eli valtion viranomaisiin, jos kansallisen lainsäädännön nojalla niillä voi olla uhrin asema rikosoikeudellisessa menettelyssä?

Onko sellainen kansallinen oikeuskäytäntö2 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 ja 47 artiklan, SEUT 325 artiklan ja rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/19993 38 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukainen, luettuna yhdessä rakennepolitiikan rahoituksen epäsäännönmukaisuuksista ja aiheettomasti maksettujen summien takaisinperinnästä sekä tätä alaa koskevan tiedotusjärjestelmän perustamisesta 11.7.1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1681/944 kanssa, jonka mukaan valtio ei voi vaatia rikosoikeudellisessa menettelyssä korvausta vahingosta, joka sille on aiheutunut syytetyn petollisesta menettelystä, jonka seurauksena on Euroopan unionin varojen väärinkäyttö, ja kun valtio ei voi rikosprosessilain 256 §:n 3 momentin mukaan hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen, jonka mukaan valtio tai toimivaltainen valtion viranomainen ei voi olla vahingonkorvaukseen oikeutettu osapuoli pääasian käsittelyssä, eikä valtiolla ole käytössään muuta menettelytapaa, jonka avulla se voisi hakea korvausta, minkä seurauksena valtiolla ei ole oikeutta saada korvausta syytetyltä omaisuudelle ja omistusoikeuksille aiheutuneesta vahingosta rikosprosessilain 50 §:n mukaisesti?

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7.5.1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98,5 luettuna yhdessä EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12.1.2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/20016 2 artiklan 2 kohdan kanssa, 2 artiklassa tarkoitettua käsitettä ”sama yritys” tulkittava ainoastaan muodollisesti siten, että ratkaisevana tekijänä on se, onko kansallisen lainsäädännön nojalla kyse toimijoista, joista kukin on itsenäinen oikeushenkilö, jolloin valtionapua voidaan myöntää 100 000 euron rajaan saakka jokaiselle näistä yhtiöistä, vai onko ratkaisevaa se, että nämä yhtiöt, joiden toiminnan ja johdon taustalla ovat samat henkilöt, vaikuttaisivat muodostavan yhden yhtiön määräysvallassa olevien yhtiöiden kokonaisuuden, jolloin on niin, että vaikka kansallisen lainsäädännön mukaan nämä yhtiöt ovat kukin itsenäisiä oikeushenkilöitä, niitä on pidettävä ”samana yrityksenä”, jolloin 100 000 euron suuruinen valtionapu voidaan myöntää yhtiökokonaisuudelle vain kerran?

Onko 26.7.1995 tehtyä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaa yleissopimusta7 sovellettaessa ymmärrettävä käsite ”vahinko” siten, että sillä tarkoitetaan vain sitä perusteettomasti saatujen varojen osaa, joka liittyy suoranaisesti petolliseen menettelyyn, vai tarkoitetaanko sillä myös sitä osaa, joka liittyy tosiasiallisesti toteutettuihin ja uskottavasti toteen näytettyihin kuluihin ja avustuksen käyttöön, jos näytetään toteen, että niiden käyttö on ollut väistämätöntä petollisen menettelyn peittelemiseksi, petollisen menettelyn selvittämisen viivyttämiseksi ja myönnetyn valtionavun koko määrän saamiseksi?

____________

1 EUVL 2012, L 315, s. 57.

2 Najvyšší súd Slovenskej republikyn rikosoikeudellisen kollegion 29.11.2017 antama lausunto.

3 Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1260/1999 (EYVL 1991, L 161, s. 1).

4 Rakennepolitiikan rahoituksen epäsäännönmukaisuuksista ja aiheettomasti maksettujen summien takaisinperinnästä sekä tätä alaa koskevan tiedotusjärjestelmän perustamisesta 11.7.1994 annettu komission asetus (EY) N:o 1681/94 (EYVL 1994, L 178, s. 43)

5 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7.5.1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 994/98 (EYVL 1998, L 142, s. 1).

6 EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12.1.2001 annettu komission asetus (EY) N:o 69/2001 (EYVL 2001, L 10, s. 30).

7 EYVL 1995, C 316, s. 49.