UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)
29 päivänä heinäkuuta 2019 (*)
Muutoksenhaku – EU-tavaramerkki – Asetus (EY) N:o 207/2009 – 4 artikla ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohta – Ehdoton hylkäysperuste – Mitättömyysmenettely – Kahden värin yhdistelmä sellaisenaan – Sellaisen systemaattisen sommitelman puuttuminen, jossa värit on yhdistetty keskenään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla
Asiassa C‑124/18 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 15.2.2018,
Red Bull GmbH, kotipaikka Fuschl am See (Itävalta), edustajinaan A. Renck, Rechtsanwalt, ja S. Petivlasova, abogada,
valittajana,
ja jossa muina osapuolina ovat
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään A. Folliard-Monguiral ja D. Botis,
vastaajana unionin yleisessä tuomioistuimessa,
Marques, kotipaikka Leicester (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan R. Mallinson, solicitor, ja T. Müller, Rechtsanwalt, ja
Optimum Mark sp. z o.o., kotipaikka Varsova (Puola), edustajinaan R. Skubisz, J. Dudzik, M. Mazurek, adwokaci, ja E. Jaroszyńska-Kozłowska, advocate,
väliintulijoina ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos sekä tuomarit E. Juhász (esittelevä tuomari) ja M. Ilešič,
julkisasiamies: G. Pitruzzella,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Red Bull GmbH vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 30.11.2017 antaman tuomion Red Bull v. EUIPO – Optimum mark (Värien sininen ja hopea yhdistelmä) (T‑101/15 ja T‑102/15, EU:T:2017:852; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä hylkäsi sen kumoamiskanteen Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ensimmäisen valituslautakunnan 2.12.2014 tekemistä kahdesta päätöksestä (asia R 2036/2013-1 ja asia 2037/2013-1), jotka liittyvät Optimum Mark sp. z o.o:n ja Red Bullin väliseen kahteen mitättömyysmenettelyyn.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus (EY) N:o 40/94
2 Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhteisön tavaramerkin muodostavat merkit”, säädetään seuraavaa:
”Yhteisön tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, erityisesti sanat, henkilönnimet mukaan lukien, kuviot, kirjaimet, numerot taikka tavaroiden tai niiden päällyksen muoto, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.”
3 Kyseisen asetuksen 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Ehdottomat hylkäysperusteet”, säädetään seuraavaa:
”1 Seuraavia merkkejä ei rekisteröidä:
a) merkit, jotka eivät ole 4 artiklan mukaisia;
b) tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky;
– –
3. Edellä 1 kohdan b, c ja d alakohtaa ei sovelleta, jos tavaramerkki on käytössä tullut erottamiskykyiseksi niiden tavaroiden tai palvelujen osalta, joille rekisteröintiä haetaan.”
4 Asetuksen N:o 40/94 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhteisön tavaramerkin käyttäminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jos yhteisön tavaramerkin haltija ei viiden vuoden kuluessa rekisteröinnistä ole ottanut yhteisössä tavaramerkkiä tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, tai jos tällainen käyttö on ollut viisi vuotta yhtäjaksoisesti keskeytyneenä eikä käyttämättä jättämiseen ole pätevää syytä, yhteisön tavaramerkkiin sovelletaan tässä asetuksessa säädettyjä seuraamuksia.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua käyttöä on myös:
a) tavaramerkin käyttäminen muodossa, joka poikkeaa sen rekisteröidystä muodosta ainoastaan sellaisilta osin, että poikkeaminen ei vaikuta tavaramerkin erottamiskykyyn;
– –”
5 Mainitun asetuksen 51 artiklan, jonka otsikko on ”Ehdottomat mitättömyysperusteet”, sanamuoto on seuraava:
”1. Yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi [EUIPO:lle] tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella [oikeammin: virastolle tehdyn vaatimuksen tai loukkauskanteeseen kohdistuvan vastakanteen perusteella], jos:
a) yhteisön tavaramerkki on rekisteröity 5 artiklan tai 7 artiklan säännösten vastaisesti;
b) hakija on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä.
2. Jos yhteisön tavaramerkki on rekisteröity 7 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan vastaisesti, sitä ei kuitenkaan voida julistaa mitättömäksi, jos se on rekisteröinnin jälkeen käytön seurauksena tullut erottamiskykyiseksi niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity.
– –”
Asetus (EY) N:o 207/2009
6 [Euroopan unionin] tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), joka tuli voimaan 13.4.2009, kumottiin ja korvattiin asetus N:o 40/94.
7 Asetuksen N:o 207/2009 4 artiklassa, 7 artiklassa, 15 artiklan 1 kohdassa ja 52 artiklassa toistetaan olennaisilta osin asetuksen N:o 40/94 4 artiklan, 7 artiklan, 15 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 51 artiklan sisältö.
Riidan tausta
8 Valituksenalaisen tuomion 1–26 kohdasta ilmenevä asian tausta voidaan tiivistää tämän oikeudenkäynnin tarpeita varten seuraavasti.
9 Asiassa T‑101/15 Red Bull esitti 15.1.2002 rekisteröintihakemuksen, joka koski seuraavaa kahden seuraavan värin yhdistelmää sellaisenaan:
10 Valittaja toimitti 30.6.2003 päivätyllä tiedonannolla täydentäviä asiakirjoja osoittaakseen tämän tavaramerkin käytössä hankitun erottamiskyvyn. Valittaja toimitti 11.10.2004 sen sanallisen kuvauksen, joka on laadittu seuraavasti:
”Haettu suoja käsittää seuraavat värit: sininen (RAL 5002) ja hopea (RAL 9006). Molempien värien suhde on noin 50 %–50 %.”
11 Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 32, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Energiajuomat”.
12 Kyseinen yhteisön tavaramerkkihakemus julkaistiin 7.3.2005 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 10/2005. Tavaramerkki rekisteröitiin 25.7.2005 numerolla 002534774, ja rekisteröintiin sisältyi merkintä käytöllä hankitusta erottamiskyvystä ja edellä 10 kohdassa mainittu sanallinen kuvaus.
13 Optimum Mark teki 20.9.2013 EUIPO:lle vaatimuksen tavaramerkin mitättömäksi julistamisesta.
14 Kyseinen yhtiö väitti vaatimuksensa tueksi yhtäältä, että tavaramerkki ei täytä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimuksia, koska sen graafinen esitys ei sisällä värien systemaattista sommitelmaa, jossa värit on yhdistetty ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla, ja toisaalta, että tavaramerkin sanallinen kuvaus, jonka mukaan merkin muodostavien kahden värin suhde on ”noin 50 %–50 %”, mahdollistaa useita yhdistelmiä, minkä vuoksi kuluttajat eivät voi käyttää kuvausta varmuudella hyväkseen myöhempää ostosta tehdessään.
15 Asian T-102/15 osalta valittaja jätti EUIPO:lle 1.10.2010 toisen EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen, joka liittyi edellä 9 kohdassa esitettyyn värien yhdistelmään sellaisenaan ja koski samoja tavaroita kuin edellä 11 kohdassa mainitut tavarat.
16 EU-tavaramerkkihakemus julkaistiin 29.11.2010 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 48/2011.
17 Tutkija lähetti 22.12.2010 tiedonannon muotovaatimusten noudattamatta jättämisestä ja pyysi siinä valittajaa täsmentämään ”suhteelliset osuudet, joissa kahta väriä käytetään (esimerkiksi samassa suhteessa) ja tavan, jolla ne ilmenevät”.
18 Valittaja ilmoitti 10.2.2011 tutkijalle, että se ”oli 22.12.2010 päivätyn tiedonannon mukaisesti ilmoittanut EUIPO:lle, että kahta väriä käytetään samassa suhteessa ja vierekkäin aseteltuina”.
19 Tämä toinen tavaramerkki rekisteröitiin 8.3.2011 käytössä hankitun erottamiskyvyn perusteella ja sen yhteydessä ilmoitettiin värit ”sininen (Pantone 2747 C), hopea (Pantone 877 C)” ja seuraava sanallinen kuvaus: ”Kahta väriä käytetään samassa suhteessa ja vierekkäin aseteltuina”.
20 Optimum Mark teki 27.9.2011 EUIPO:lle vaatimuksen mainitun tavaramerkin mitättömäksi julistamisesta väittäen yhtäältä, ettei tavaramerkki täytä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimuksia, ja toisaalta, että koska ilmaisulla ”vierekkäin aseteltuina” on todennäköisesti useita merkityksiä, tavaramerkin kuvauksessa ei ilmoiteta sommittelun tyyppiä, jonka mukaan kahta väriä käytetään tavaroissa, eikä kuvaus siis ole sellaisenaan täydellinen, selkeä ja täsmällinen.
21 EUIPO:n mitättömyysosasto julisti kahdella 9.10.2013 tekemällään päätöksellä kyseiset tavaramerkit mitättömiksi (jäljempänä riidanalaiset tavaramerkit) muun muassa sillä perusteella, että ne eivät olleet riittävän täsmällisiä. Mitättömyysosasto nojautui nimittäin siihen, että ne mahdollistivat useita erilaisia yhdistelmiä, joiden avulla kuluttaja ei voi tunnistaa ja painaa mieleensä tiettyä yhdistelmää, jota hän voisi käyttää varmuudella hyväkseen myöhempää ostosta tehdessään.
22 Red Bull valitti näistä kahdesta päätöksestä EUIPO:n valituslautakunnalle.
23 EUIPO:n ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi 2.12.2014 tekemillään kahdella päätöksellä (jäljempänä riidanalaiset päätökset) nämä valitukset todeten lähinnä, että riidanalaisten tavaramerkkien graafinen esitys, jota arvioidaan yhdessä niiden sanallisen kuvauksen kanssa, ei täytä täsmällisyyden ja muuttumattomuuden vaatimuksia, jotka asetettiin 24.6.2004 annetussa tuomiossa Heidelberger Bauchemie (C-49/02, EU:C:2004:384) ja joiden mukaan väriyhdistelmästä koostuvissa tavaramerkeissä on oltava systemaattinen sommitelma, jossa värit yhdistetään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla. EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan mukaan riidanalaiset tavaramerkit nimittäin mahdollistavat kahden värin sommittelun lukuisiin eri yhdistelmiin, joista syntyy hyvin erilainen kokonaisvaikutelma.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
24 Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.2.2015 toimittamillaan kannekirjelmillä kaksi kumoamiskannetta riidanalaisista päätöksistä.
25 Red Bull vetosi kanteidensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koski asetuksen N:o 207/2009 4 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkomista sekä suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja toinen luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista.
26 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kanteet kokonaisuudessaan.
Asianosaisten vaatimukset unionin tuomioistuimessa
27 Valittaja, jota Marques tukee, vaatii, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– kumoaa riidanalaiset päätökset ja
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
28 EUIPO vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen ja
– velvoittaa Red Bullin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
29 Optimum Mark vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen ja
– velvoittaa Red Bullin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Valituksen tarkastelu
30 Valittaja vetoaa valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista asetuksen N:o 207/2009 4 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan yhteydessä, toinen asetuksen N:o 207/2009 4 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkomista, kolmas luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista ja neljäs suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja lopuksi viides unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan ja 135 artiklan rikkomista.
Toinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
31 Valittaja väittää toisessa valitusperusteessaan, jota on tarkasteltava ensin, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti 24.6.2004 annettua tuomiota Heidelberger Bauchemie (C‑49/02, EU:C:2004:384) ja rikkoi asetuksen N:o 207/2009 4 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa todetessaan, että väriyhdistelmästä koostuvien tavaramerkkien on järjestelmällisesti sisällettävä täsmennyksiä värien sommittelusta tilassa, ja tämän jälkeen todetessaan, että käsiteltävässä asiassa riidanalaisten tavaramerkkien graafinen esitys ei ole riittävän täsmällinen, koska tällainen sommitelma puuttuu.
32 Valittaja väittää toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että 24.6.2004 annettua tuomiota Heidelberger Bauchemie (C‑49/02, EU:C:2004:384) ja erityisesti sen 34 kohtaa on – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 55, 64, 96, 114 ja 119 kohdassa – tulkittava ottamalla huomioon erityinen asiayhteys, joka johti kyseiseen tuomioon, jossa oli kyse väriyhdistelmästä koostuvasta tavaramerkistä, jonka kuvauksessa todettiin, että värejä käytetään ”kaikissa mahdollisissa muodoissa”. Kun unionin yleinen tuomioistuin totesi nyt esillä olevassa asiassa, että pelkkä värien vierekkäin asettelu ei riitä muodostamaan täsmällistä ja muuttumatonta graafista esitystä, se rikkoi sääntöä, jonka mukaan tavaramerkkiä on arvioitava sellaisena kuin sitä on haettu, kuten unionin tuomioistuin on todennut 10.7.2014 antamassaan tuomiossa Apple (C‑421/13, EU:C:2014:2070), ja kielsi tällä tavoin väriyhdistelmästä koostuvien tavaramerkkien erityisyyden, jona on se, ettei niissä ole ääriviivoja.
33 Valittaja arvostelee toisen valitusperusteensa toisessa osassa valituksenalaisen tuomion 78 ja 89 kohtaa siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on niissä todennut, että väriyhdistelmästä koostuvien tavaramerkkien on sisällettävä graafisen esityksen sanallinen kuvaus, vaikka tämä on aina jätetty osapuolten harkintaan. Joka tapauksessa riidanalaiset tavaramerkit sisälsivät kukin kuvauksen, joka ei ole ristiriidassa graafisen esityksen kanssa ja joka ei näin ollen ole peruste niiden mitättömäksi julistamiselle.
34 Toisen valitusperusteensa kolmannessa osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut valituksenalaisen tuomion 65, 66, 69, 71, 72 ja 90 kohdassa huomioon riidanalaisten tavaramerkkien todellisen käytön todetakseen, että niiden graafinen esitys mahdollistaa lukuisia sommitelmia, ja on tällä tavoin sekoittanut kyseisen merkin graafisen esityksen tarkastelun sen erottamiskyvyn arviointiin, vaikka asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohdan ja 15 artiklan 1 kohdan nojalla tavaramerkin haltijalla on oikeus käyttää kyseistä tavaramerkkiä eri muodoissa eikä väriyhdistelmästä koostuvia tavaramerkkejä näin ollen voida rajoittaa pelkästään yhteen kuviosommitelmaan, joka vastaa niiden tosiasiallista käyttötapaa.
35 EUIPO ja Optimum Mark vaativat, että tämä valitusperuste hylätään.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
36 Toisen valitusperusteen ensimmäisestä osasta on todettava, että unionin tuomioistuimen asetuksia N:o 40/94 ja N:o 207/2009 koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkki voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi vain, jos hakija on tehnyt siitä graafisen esityksen näiden asetusten 4 artiklassa olevan vaatimuksen mukaisesti siten, että haetun suojan kohde ja laajuus on määritetty selvästi ja täsmällisesti (ks. vastaavasti tuomio 27.3.2019, Hartwall, C‑578/17, EU:C:2019:261, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Kun hakemukseen on liitetty merkin sanallinen kuvaus, tässä kuvauksessa on täsmennettävä tavaramerkkioikeuden nojalla haetun suojan laajuus eikä tällaisen kuvauksen pitäisi olla ristiriidassa tavaramerkin graafisen esityksen kanssa tai herättää epäilyksiä tämän graafisen esityksen kohteesta ja laajuudesta (ks. vastaavasti tuomio 27.3.2019, Hartwall, C‑578/17, EU:C:2019:261, 39 ja 40 kohta).
38 Lisäksi unionin tuomioistuin totesi 24.6.2004 annetun tuomion Heidelberger Bauchemie (C‑49/02, EU:C:2004:384) 33 kohdassa, että kahden tai useamman värin, jotka on kuvattu abstraktilla tavalla ja ilman ääriviivoja, on muodostettava systemaattinen sommitelma, jossa kyseiset värit yhdistetään keskenään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla, ja totesi mainitun tuomion 34 kohdassa, että pelkkä kahden tai useamman värin vierekkäin asettelu ilman muotoa tai ääriviivoja taikka maininta kahdesta tai useammasta väristä ”kaikissa ajateltavissa olevissa muodoissa” ei osoita sellaista täsmällisyyttä ja muuttumattomuutta, jota vaaditaan asetuksen N:o 40/94 4 artiklassa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 4 artikla). Kuten unionin tuomioistuin totesi mainitun tuomion 35 kohdassa, tällaiset esitystavat mahdollistaisivat nimittäin lukuisia eri yhdistelmiä, ja tästä syystä kuluttaja ei voisi tunnistaa ja painaa mieleensä sellaista erityistä yhdistelmää, jota hän voisi käyttää varmuudella hyväkseen myöhempää ostosta tehdessään, eivätkä myöskään toimivaltaiset viranomaiset ja taloudelliset toimijat voisi tietää tavaramerkin haltijan suojattujen oikeuksien laajuutta.
39 Nyt esillä olevassa asiassa on kiistatonta, että Red Bullin tekemät rekisteröintihakemukset koskivat molemmat sinisen ja hopean värin yhdistelmää sellaisenaan.
40 Kaksi merkkiä, joille haettiin tavaramerkkioikeuden mukaista suojaa, esitettiin graafisesti kahden vierekkäisen, vertikaalisen ja toisiinsa rajoittuvan nauhan, jotka ovat samankokoisia ja joista toinen on väriltään sininen ja toinen hopea, muodossa.
41 Lisäksi näiden graafisten esitysten liitteenä oli kaksi sanallista kuvausta, joista ensimmäisessä ilmoitetaan, että värien suhde on ”noin 50 %–50 %”, ja toisessa, että värit on aseteltu vierekkäin ja että niitä käytetään samassa suhteessa.
42 Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti valituslautakunnan päätelmät ja totesi valituksenalaisen tuomion 89 kohdassa, että pelkkä kahden värin, sininen ja hopea, suhteellisen osuuden ilmoittaminen mahdollistaa näiden värien sommittelun lukuisissa eri yhdistelmissä eikä siis ole systemaattinen sommitelma, jossa ne on yhdistetty ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla, ja että käsiteltävässä asiassa toimitettua graafista esitystä, johon on liitetty kuvaus, jossa ilmoitetaan pelkästään kahden värin suhteelliset osuudet, ei voida katsoa riittävän täsmälliseksi ja että riidanalainen tavaramerkki on rekisteröity asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan vastaisesti.
43 Ensimmäisestä rekisteröintihakemuksesta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa, että kuvauksessa oleva sana ”noin” vain vahvistaa graafisen esityksen, joka mahdollistaa kyseisten kahden värin erilaisia sommitelmia, epätarkkuutta.
44 Toisesta rekisteröintihakemuksesta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa – vaikka valittaja oli ilmoittanut, että ”kahta väriä käytetään samassa suhteessa ja vierekkäin aseteltuina” –, että tällainen vierekkäin asettelu voi esiintyä eri muodoissa, jotka voivat muodostaa erilaisia kuvia tai kuvioita, joissa sama suhde säilyy.
45 Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi erityisesti valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa, että näiden kahden graafisen esityksen, joihin on liitetty niiden sanallinen kuvaus, riittämätöntä täsmällisyyttä vahvistaa se, että valittaja on liittänyt riidanalaisten tavaramerkkien käytössä hankitun erottamiskyvyn perusteella esitettyihin rekisteröintihakemuksiinsa todisteita, joissa merkit ilmenevät hyvin eri tavalla suhteessa mainittuihin hakemuksiin sisältyvän graafisen esityksen mukaiseen kahden värin vertikaaliseen vierekkäin asetteluun.
46 Vaikka oletettaisiin, että kyseiset graafiset esitykset olisivat tarkempia kuin ne, jotka johtivat 24.6.2004 annettuun tuomioon Heidelberger Bauchemie (C‑49/02, EU:C:2004:384), valittaja ei ole kuitenkaan perustellusti väittänyt, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tosiseikkojen arvioinnissaan, jonka mukaan ei ole kyse systemaattisesta sommitelmasta, jossa kyseiset värit yhdistetään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla, soveltanut virheellisesti kyseisestä tuomiosta johtuvia periaatteita.
47 Unionin yleinen tuomioistuin on voinut oikeudellista virhettä tekemättä todeta valituksenalaisessa tuomiossa, että sellaisen tavaramerkin rekisteröinti, joka mahdollistaa useita esitystapoja, joita ei ole määrätty ennalta ja jotka eivät ole muuttumattomia, on ristiriidassa asetuksen N:o 207/2009 4 artiklan ja 24.6.2004 annetun tuomion Heidelberger Bauchemie (C‑49/02, EU:C:2004:384) kanssa.
48 Lisäksi vastoin valittajan väitettä vaatimus, jonka mukaan väriyhdistelmästä koostuvan tavaramerkin on oltava systemaattinen sommitelma, jossa värit yhdistetään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla, ei voi mitenkään muuttaa tämän tyyppistä tavaramerkkiä kuviomerkiksi, koska tämä vaatimus ei tarkoita, että värit rajattaisiin ääriviivoin.
49 On vielä todettava, että valittaja ei voi vedota 10.7.2014 annettuun tuomioon Apple (C‑421/13, EU:C:2014:2070) väittääkseen, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, ettei riidanalaisten tavaramerkkien graafinen esitys ole riittävän täsmällinen.
50 Kyseiseen tuomioon johtanut tapaus koski nimittäin tavaramerkkiä, jonka graafinen esitys koostui ”viivoista, ääriviivoista ja muodoista”, eikä näin ole riidanalaisten tavaramerkkien osalta, minkä vuoksi kyseisessä tuomiossa annettua ratkaisua ei voida soveltaa esillä olevassa asiassa.
51 Edellä esitetystä seuraa, että toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.
52 Toisen valitusperusteen toisesta osasta on todettava, että väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi virheellisesti katsonut valituksenalaisen tuomion 78 ja 89 kohdassa, että väriyhdistelmästä koostuvan tavaramerkin graafiseen esitykseen on aina liitettävä kunkin värin osuus sommitelmassa, on hylättävä tehottomana.
53 On nimittäin riidatonta, että kumpaankin riidanalaiseen tavaramerkkiin liittyi sanallinen kuvaus.
54 Vaikka unionin tuomioistuin hyväksyisikin tämän väitteen, tämä ei vaikuttaisi valituksen arviointiin käsiteltävänä olevassa asiassa.
55 Toisen valitusperusteen kolmannesta osasta on huomattava, että asetuksen N:o 207/2009 4 artiklan mukaan kaikki merkit, jotka voidaan esittää graafisesti, voivat olla EU-tavaramerkkejä, jos ne voivat erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.
56 Näin ollen merkin on oltava erottamiskykyinen, jotta se voidaan rekisteröidä EU-tavaramerkiksi, jotta kyseisen yrityksen tavarat tai palvelut voidaan erottaa muiden yritysten tavaroista tai palveluista.
57 Esillä olevassa asiassa riidanalaiset tavaramerkit on rekisteröity käytössä hankitun erottamiskyvyn perusteella.
58 Tässä tilanteessa oli perusteltua, että EUIPO ja sen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin tutkivat, täyttävätkö riidanalaiset tavaramerkit asetuksen N:o 207/2009 4 artiklan vaatimukset, ja ottivat tämän tarkastelun yhteydessä huomioon kyseisen käytön erilaiset ilmenemismuodot, erityisesti näiden tavaramerkkien tosiasiallisen käytön.
59 Edellä esitetyn perusteella toisen valitusperusteen kolmas osa ja näin ollen toinen valitusperuste kokonaisuudessaan on hylättävä perusteettomana.
Ensimmäinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
60 Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta asetuksen N:o 207/2009 4 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan yhteydessä.
61 Valittaja arvostelee valituksenalaisen tuomion 85, 96 ja 114 kohtaa väittäen, että unionin yleinen tuomioistuin otti virheellisesti huomioon ”värimerkkien sellaisinaan epätäsmällisemmän luonteen”, niiden rajallisen kapasiteetin välittää minkäänlaista täsmällistä merkitystä samoin kuin kilpailuun liittyvät näkökohdat, joiden vuoksi väriyhdistelmästä koostuvalta tavaramerkiltä on vaadittava systemaattista sommitelmaa.
62 Valittajan mukaan tällaiset näkökohdat eivät kuulu tavaramerkin graafisen esityksen analysointiin, minkä vuoksi unionin yleinen tuomioistuin näin tehdessään kohteli väriyhdistelmästä koostuvia tavaramerkkejä eriarvoisesti ja kohtuuttomasti muuntyyppisiin tavaramerkkeihin nähden ja piti niitä pelkkinä värillisinä kuviomerkkeinä, kuviosarjamerkkeinä tai sijaintimerkkeinä.
63 EUIPO ja Optimum Mark vaativat, että tämä valitusperuste hylätään.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
64 On huomattava, että unionin yleinen tuomioistuin muistutti olennaisilta osin valituksenalaisen tuomion 85–87 kohdassa, että väriyhdistelmästä koostuvissa tavaramerkeissä on oltava systemaattinen sommitelma, jossa värit on yhdistetty ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla.
65 Viittaamalla tältä osin ”värien vapaana pitämisen tarpeeseen” elinkeinoelämässä, unionin yleinen tuomioistuin sovelsi asianmukaisesti unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan silloin, kun tutkitaan väriyhdistelmästä koostuvan merkin rekisteröintiä, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että ei rajoiteta aiheettomasti muiden talouden toimijoiden, jotka tarjoavat rekisteröintihakemuksessa mainitun kaltaisia tavaroita tai palveluja, mahdollisuutta käyttää värejä (ks. vastaavasti tuomio 6.5.2003, Libertel, C‑104/01, EU:C:2003:244, 54–56 kohta ja tuomio 24.6.2004, Heidelberger Bauchemie, C‑49/02, EU:C:2004:384, 41 kohta).
66 Kuten edellä esitetystä lisäksi käy ilmi, vaatimus siitä, että väriyhdistelmästä koostuva merkki on systemaattinen sommitelma, jossa värit yhdistetään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla, vaikuttaa välttämättömältä, jotta tavaramerkin selkeyden ja täsmällisyyden edellytys täyttyisi.
67 Tässä tilanteessa unionin yleinen tuomioistuin ei ole tästä vaatimuksesta muistuttamalla loukannut suhteellisuusperiaatetta eikä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
68 Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Kolmas valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
69 Valittaja väittää kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut luottamuksensuojan periaatetta.
70 Valittaja väittää kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että 19.6.2012 annetun tuomion Chartered Institute of Patent Attorneys (C‑307/10, EU:C:2012:361), joka käsitteli tavaroiden ja palvelujen ilmoittamisen selvyyttä ja täsmällisyyttä tavaramerkkien rekisteröinnin yhteydessä, jälkeen 16.2.2017 annetussa tuomiossa Brandconcern v. EUIPO ja Scooters India (C‑577/14 P, EU:C:2017:122) ja tämän jälkeen 11.10.2017 annetussa tuomiossa EUIPO v. Cactus (C‑501/15 P, EU:C:2017:750) on huolehdittu siitä, etteivät ensiksi mainitun tuomion vaikutukset, jotka olivat EUIPO:n vakiintuneen käytännön vastaisia, ole takautuvia eivätkä koske ennen kyseisen tuomion antamista rekisteröityjä tavaramerkkejä, jotta luottamuksensuojan periaatetta noudatetaan.
71 Valittaja täsmentää, että koska EUIPO piti riidanalaisia tavaramerkkejä pätevinä ennen 24.6.2004 annettua tuomiota Heidelberger Bauchemie (C‑49/02, EU:C:2004:384), kyseisestä tuomiosta johtuvia vaatimuksia olisi sovellettava ainoastaan kyseisen tuomion jälkeen rekisteröityihin tavaramerkkeihin.
72 Valittaja arvostelee kolmannen valitusperusteensa toisessa osassa valituksenalaisen tuomion 100 ja 129–144 kohtaa ja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole arvioinut kattavasti, antoiko EUIPO:n toiminta sille aihetta perusteltuun luottamukseen riidanalaisten tavaramerkkien, joiden erottamiskyky perustuu käyttöön, pätevyydestä.
73 Valittaja väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että sillä ei voinut olla perusteltua luottamusta EUIPO:n antamien säännöstenvastaisten vakuuttelujen perusteella, vaikka tuolloin ainoastaan 24.6.2004 annettu tuomio Heidelberger Bauchemie (C‑49/02, EU:C:2004:384) koski väriyhdistelmiä ”kaikissa mahdollisissa muodoissa” ja vaikka ainoat valittajan käytettävissä olevat ohjeet olivat EUIPO:n voimassa olevat ohjeet, joiden mukaan riidanalaisia tavaramerkkejä pidettiin pätevinä. Valittaja väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 100 kohdassa virheellisesti ainoastaan EUIPO:n vuoden 2016 jälkeen antamiin ohjeisiin, vaikka riidanalaiset tavaramerkit katsottiin aikaisempien ohjeiden mukaan päteviksi, ja totesi virheellisesti valituksenalaisen tuomion 141 ja 142 kohdassa, ettei valittaja voi vedota unionin tuomioistuinten antamiin tuomioihin, jotka perustuvat pelkästään asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Valittaja arvostelee edelleen valituksenalaisen tuomion 126, 134, 135 ja 138 kohtaa siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että väriyhdistelmästä koostuvia tavaramerkkejä koskeva EUIPO:n käytäntö on säännöstenvastainen.
74 EUIPO vaatii, että tämä valitusperuste jätetään tutkimatta. Valitusperusteen ensimmäisen osan osalta valittaja ei voi vedota unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä 16.2.2017 annettuun tuomioon Brandconcern v. EUIPO ja Scooters India (C‑577/14 P, EU:C:2017:122). Tämän valitusperusteen toista osaa, joka koskee luottamuksensuojan periaatetta, koskevat valittajan perusteet ovat pelkkiä väittämiä.
75 Optimum Mark väittää, että tämä valitusperuste on perusteeton.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
– Valitusperusteen tutkittavaksi ottaminen
76 Kolmannen valitusperusteen ensimmäisestä osasta on todettava, että valittaja esitti unionin yleiseen tuomioistuimeen jättämänsä kannekirjelmän 85 kohdassa perusteita, jotka nojautuivat olennaisesti 16.2.2017 annettuun tuomioon Brandconcern v. EUIPO ja Scooters India (C‑577/14 P, EU:C:2017:122). Tässä tilanteessa valittajan ei voida katsoa vetoavan sellaiseen uuteen seikkaan, jota ei ollut toimitettu unionin yleisen tuomioistuimen arvioitavaksi.
77 Tämän valitusperusteen toisen osan osalta kaikkien valittajan esittämien perusteiden tarkoituksena on tukea sitä seikkaa, että sillä olisi oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, mikä ei itsessään ole tutkimatta jättämisen syy.
78 Tämä peruste voidaan siis ottaa käsiteltäväksi kokonaisuudessaan.
– Asiakysymys
79 Tämän valitusperusteen toisen osan, jota on tarkasteltava ensiksi, osalta unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mahdollisuus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on kaikilla henkilöillä, joille unionin toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia. Tämän periaatteen loukkaamiseen ei voida vedota, jollei hallintoviranomainen ole antanut täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja (tuomio 22.9.2011, Bell & Ross v. SMHV, C‑426/10 P, EU:C:2011:612, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 14.6.2016, Marchiani v. parlamentti, C‑566/14 P, EU:C:2016:437, 77 kohta).
80 Käsiteltävässä asiassa mikään valittajan esittämistä perusteista ei pysty osoittamaan, että EUIPO olisi rikkonut luottamuksensuojan periaatetta, eikä siis sitä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen.
81 Tyytymällä viittaamaan ”tekijöiden yhdistelmään”, jonka kokonaisarviointi antaisi sille mahdollisuuden nojautua tällaiseen periaatteeseen, valittaja ei nimittäin todellisuudessa ole vedonnut EUIPO:n positiiviseen toimeen, jolla sille olisi annettu täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja siitä, ettei riidanalaisia tavaramerkkejä voitaisi kumota.
82 Tältä osin on ensinnäkin todettava, ettei valittaja vetoa mihinkään EUIPO:n ohjeiden täsmälliseen osaan, jossa tämä olisi ilmoittanut yleisölle katsovansa, ettei ole tarpeen, että väriyhdistelmästä koostuva tavaramerkki sisältää näiden värien systemaattisen sommitelman, jossa värit yhdistetään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla. Toiseksi on niin, kuten unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 132 kohdassa todennut, että sen seikan, että EUIPO:n tutkija on pyytänyt lisätäsmennyksiä riidanalaisista tavaramerkeistä, ei voida katsoa tarkoittavan EUIPO:n valittajalle antamaa täsmällistä ja ehdotonta vakuuttelua näiden tavaramerkkien graafisten esitysten riittävän täsmällisestä luonteesta. Päinvastoin tutkijan toiminta osoitti pikemminkin, että EUIPO:n mukaan nämä merkit eivät ole riittävän täsmällisiä täyttääkseen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimukset. Kolmanneksi se seikka, että EUIPO oli alun perin rekisteröinyt riidanalaiset tavaramerkit, ei sitonut EUIPO:ta tulevaisuudessa, koska – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 133 kohdassa – tavaramerkin rekisteröinti ei estä sen julistamista mitättömäksi, jos rekisteröinti on tapahtunut jonkin asetuksen 7 artiklassa säädetyn ehdottoman hylkäysperusteen vastaisesti. Vastakkainen tulkinta tekisi asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan säännöksistä merkityksettömiä.
83 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on voinut oikeudellista virhettä tekemättä todeta, että EUIPO ei ole antanut valittajalle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja siitä, että sen toimittamat kuvaukset vastaisivat asetuksen N:o 207/2009 4 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.
84 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 134 kohdassa pelkästään täydentävästi, että vaikka EUIPO:n tutkijan antamia tietoja voitaisiin pitää täsmällisinä ja ehdottomina vakuutteluina, kyseiset vakuuttelut, jotka eivät ole sovellettavien säännösten mukaisia, eivät voi luoda perusteltua luottamusta. Tästä seuraa, että valittajan tätä perustelua, joka esitettiin vain täydentävänä, koskeva väite on tehoton.
85 On lisättävä, että – toisin kuin valittaja väittää – unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 142 kohdassa, ettei siitä, että unionin tuomioistuin lausuu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta tavaramerkin erottamiskyvystä, välttämättä voida johtaa, että sen katsotaan olevan kyseisen asetuksen 4 artiklan mukainen. EUIPO:n tai unionin tuomioistuinten suorittama erottamiskyvyn tarkastelu ei tarkoita, että tavaramerkin selkeyden ja täsmällisyyden vaatimus olisi jo täytetty.
86 Koska nämä seikat yksin riittävät osoittamaan, että valittaja ei voinut perustellusti vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, unionin yleisen tuomioistuimen EUIPO:n ohjeisiin vuoden 2016 jälkeen tekemään viittaukseen liittyvä väite on hylättävä tehottomana.
87 Näin ollen kolmannen valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.
88 Tämän valitusperusteen ensimmäisestä osasta on riittävää todeta, ettei 16.2.2017 annettua tuomiota Brandconcern v. EUIPO ja Scooters India (C‑577/14 P, EU:C:2017:122) ja 11.10.2017 annettua tuomiota EUIPO v. Cactus (C‑501/15 P, EU:C:2017:750) voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska – kuten EUIPO huomautti – yhtäältä näihin tuomioihin johtaneet tapaukset eivät koskeneet ehdotonta mitättömyysperustetta ja toisaalta mainitut tuomiot annettiin sen jälkeen, kun 19.6.2012 annetussa tuomiossa Chartered Institute of Patent Attorneys (C‑307/10, EU:C:2012:361) oli kumottu EUIPO:n käytäntö, jota oli aiemmin kuvattu yksityiskohtaisesti eräässä sen tiedonannoista.
89 Käsiteltävä asia koskee ehdotonta mitättömyyttä, ja on aiheutunut, kuten tämän tuomion 81 kohdassa muistutetaan, ilman että osapuolet olisivat noudattaneet EUIPO:n tiedonannossa annettuja täsmällisiä ja yhtäpitäviä ohjeita.
90 Myös tämän valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana, ja kolmas valitusperuste on siis hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.
Neljäs valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
91 Neljännessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa on loukattu suhteellisuusperiaatetta, koska siinä ei ole tarkasteltu riidanalaisten päätösten suhteettomuutta eikä annettu mahdollisuutta selventää riidanalaisten tavaramerkkien kuvausta sen välttämiseksi, että ne julistetaan mitättömiksi.
92 Valittaja ei kiistä sitä, että asetuksen N:o 207/2009 43 ja 48 artiklassa ei lähtökohtaisesti sallita tavaramerkin ja sen kohteen muuttamista sen jälkeen, kun se on rekisteröity. Riidanalaisten tavaramerkkien sanalliset kuvaukset kuitenkin lisättiin hakemusten jättämisen jälkeen. Tämä puute on kuitenkin voitu korjata 6.5.2003 annetun tuomion Libertel (C‑104/01, EU:C:2003:244) 37 ja 38 kohdan mukaisesti lisäämällä tarvittavat täsmennykset, mikä on ollut käytännössä sallittua EUIPOn pääjohtajan 10.11.2003 antaman ilmoituksen nro 6/03 nojalla.
93 EUIPO ja Optimum Mark vaativat, että tämä valitusperuste hylätään.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
94 On huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan uusi peruste, johon vedotaan ensi kertaa vasta muutoksenhakuvaiheessa unionin tuomioistuimessa, on jätettävä tutkimatta. Jos nimittäin asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta unionin tuomioistuimessa vaatimuksilleen sellaisia uusia perusteita, joihin hän ei ole unionin yleisessä tuomioistuimessa vedonnut, tämä tarkoittaisi, että asianosaisella olisi oikeus laajentaa unionin tuomioistuimessa, jonka toimivalta valitusasioissa on rajoitettu, kannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden. Unionin tuomioistuin on siten valitusasioissa toimivaltainen arvioimaan lähtökohtaisesti ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen arviointia perusteista, joista unionin yleisessä tuomioistuimessa on lausuttu (määräys 13.11.2018, Toontrack Music v. EUIPO, C‑48/18 P, ei julkaistu, EU:C:2018:895, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
95 Nyt esillä olevassa asiassa on todettava, että vaikka valittaja nojautuu valitusperusteessaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut suhteellisuusperiaatetta, on todettava, että sen unionin yleiselle tuomioistuimelle jättämässä kannekirjelmässä esittämä vaatimus riidanalaisten tavaramerkkien tarkistamisesta ei perustunut suhteellisuusperiaatteeseen vaan luottamuksensuojan periaatteeseen.
96 Koska neljäs valitusperuste on näin ollen uusi peruste, se on jätettävä tutkimatta.
Viides valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
97 Viidennessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut työjärjestyksensä 134 ja 135 artiklaa velvoittamalla sen korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.
98 Valittaja esittää valitusperusteensa tueksi, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt asian poikkeuksellisen luonteen ja kohtuusnäkökohtien vuoksi velvoittaa EUIPO maksamaan oikeudenkäyntikulut.
99 EUIPO ja Optimum Mark vaativat, että tämä valitusperuste hylätään.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
100 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan toisen kohdan mukaan ”muutosta ei voida hakea vain oikeudenkäyntikulujen määrän osalta tai siltä osin, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista”. Kun kaikki muut valitusperusteet on hylätty, unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevaa väitettyä lainvastaisuutta koskevat vaatimukset on jätettävä tutkimatta tämän määräyksen nojalla (ks. vastaavasti määräys 15.10.2012, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C‑554/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:629, 38 ja 39 kohta).
101 Koska käsiteltävänä olevassa asiassa neljä ensimmäistä valitusperustetta on hylätty, viides valitusperuste on edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti jätettävä tutkimatta.
102 Edellä esitetystä seuraa, että valitus on osittain hylättävä perusteettomana ja osittain jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
103 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska EUIPO ja Optimum Mark ovat vaatineet valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, valittaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Red Bull GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset