Language of document : ECLI:EU:F:2015:111

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

28 päivänä syyskuuta 2015

Asia F‑73/14

Christiana Kriscak

vastaan

Euroopan poliisivirasto (Europol)

Henkilöstö – Europolin henkilöstö – Europol-yleissopimus – Europolin henkilöstösäännöt – Europolin henkilöstösääntöjen liite I – Lihavoiduilla kirjaimilla oleva luettelo viroista, joita voivat hoitaa vain henkilöt, jotka on otettu palvelukseen Europol-yleissopimuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin toimivaltaisiin yksiköihin – Rajoitetut virat – Europol-päätös – Virat, joita voivat hoitaa vain henkilöt, jotka on otettu palvelukseen Europol-päätöksen 3 artiklassa tarkoitettuihin toimivaltaisiin viranomaisiin – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltaminen Europolin työntekijöihin – Väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen tekemisestä kieltäytyminen – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa Christiana Kriscak vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan poliisiviraston (Europol) implisiittisen päätöksen, jolla hylättiin hänen vaatimuksensa hänen 30.11.2013 päättyvän väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksensa uusimisesta toistaiseksi.

Ratkaisu:      Kanne hylätään selvästi perusteettomana.       Euroopan poliisivirasto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa Christiana Kriscakin oikeudenkäyntikuluista. Kriscak vastaa kahdesta kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Perusteluvelvollisuutta ei ole – Poikkeus – Päätös hylätä työntekijän vaatimus hänen määräaikaisen työsopimuksensa uusimisesta

(SEUT 296 artikla; henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta ja 90 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus – Perustelujen esittäminen hallinnollisen valituksen vaiheessa

(SEUT 296 artikla; henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta)

3.      Virkamiehet – Europolin työntekijät – Palvelukseen ottaminen – Sisäiset ohjeet, joissa rajataan toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten tekeminen työntekijöihin, jotka eivät hoida rajoitettua virkaa – Hallinnolla ei ole mahdollisuutta poiketa tämän säännön soveltamisesta

(Neuvoston päätöksen 2009/371 3 artikla)

4.      Henkilöstökanne – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus – Implisiittistä hylkäyspäätöstä merkitsevä hallinnon vastaamatta jättäminen – Huolenpitovelvollisuutta ei ole laiminlyöty

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)

5.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Hallinnon harkintavalta – Ulottuvuus – Velvollisuutta tarkastella mahdollisuutta kyseisen työntekijän asemapaikan siirtoon ei ole

(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohta)

6.      Virkamiehet – Europolin työntekijät – Palvelukseen ottaminen – Sisäiset ohjeet, joissa rajataan toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten tekeminen työntekijöihin, jotka eivät hoida rajoitettua virkaa – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu

(Neuvoston päätöksen 2009/371 57 artiklan 3 kohta)

7.      Henkilöstökanne – Europolin työntekijät – Oikeussuojan tarve – Päätös kieltäytyä tekemästä väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta sellaisen työntekijän kanssa, joka ei täytä edellytyksiä tällaisen sopimuksen tekemiselle – Olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskeva peruste – Tehoton kanneperuste

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla; neuvoston päätöksen 2009/371 39 artiklan 4 kohta ja 57 artiklan 3 kohta)

8.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvausvelvollisuus – Kohtuusvaatimusten huomioon ottaminen – Asian voittaneen asianosaisen velvoittaminen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

1.      Vaikka hallinnon ei täydy perustella päätöstään uusia väliaikaisen toimihenkilön työsopimus sen päättyessä, sen on sitä vastoin perusteltava päätöksensä, jolla se hylkää työntekijän vaatimuksen hänen työsopimuksensa uusimisesta, sillä se on asianomaiselle vastainen toimi.

(ks. 46 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 27.11.2012, Sipos v. SMHV (F‑59/11, EU:F:2012:164, 71 kohta)

2.      Unionin toimielin voi korjata mahdollisen perustelujen puuttumisen hallinnolliseen valitukseen annettavan vastauksen vaiheessa esitetyillä asianmukaisilla perusteluilla, sillä viimeksi mainittujen perustelujen oletetaan olevan samat kuin sen päätöksen perustelut, johon hallinnollinen valitus kohdistuu. Kun kyse on implisiittisestä päätöksestä, mitään perusteluja ei pakostikaan ole, jolloin asianomainen toimielin voi täyttää henkilöstösääntöjen 25 artiklaan ja SEUT 296 artiklaan perustuvan perusteluvelvollisuutensa esittämällä kyseisen päätöksen perustelut valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä.

(ks. 47 ja 48 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 18.9.2003, Lebedef ym. v. komissio (T‑221/02, EU:T:2003:239, 62 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys 20.10.2012, Marcuccio v. komissio (T‑491/11 P, EU:T:2012:608, 24 kohta)

3.      Euroopan poliisiviraston (Europol) hallintoneuvoston vahvistaman, toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten tekemistä koskevien ohjeiden sanamuodosta ilmenee, että tällaisia sopimuksia voidaan tehdä ainoastaan sellaisten työntekijöiden kanssa, jotka hoitavat muuta kuin rajoitettujen virkojen luettelossa olevaa virkaa. Jos Europolin työntekijä hoitaa rajoitettua virkaa, hänen kanssaan ei voida tehdä toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta, ja Europol on siten perustellusti ollut muodostamatta paneelia, jossa tutkittaisiin tällaisen sopimuksen mahdollista tekemistä asianomaisen henkilön kanssa.

Vaikka Europol voi 7.2.2013 tehdyn Europolin hallintoneuvoston päätöksen 3 artiklan nojalla poikkeustapauksissa poiketa säännöstä, jonka mukaan rajoitettuja virkoja voivat hoitaa vain henkilöt, jotka on otettu palvelukseen Europolin perustamisesta tehdyn päätöksen 2009/371 3 artiklassa tarkoitettuihin jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin, se ei voi kuitenkaan poiketa kiellosta tehdä tällaisen työntekijän kanssa toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Kun rajoitettua virkaa voidaan hakea palvelukseenottomenettelyssä, jonka hakijoita ei ole rajattu, 7.2.2013 tehdyn hallintoneuvoston päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että hyväksytty hakija voidaan ottaa palvelukseen ainoastaan määräaikaisella työsopimuksella, joka voidaan uusia kerran määräajaksi.

(ks. 62–64 kohta)

4.      Hallinto ei laiminlyö huolenpitovelvollisuuttaan sillä, että se on jättänyt tekemättä nimenomaisen päätöksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla tehdystä hakemuksesta. Kyseisessä säännöksessä säädetään hallinnon mahdollisuudesta olla antamatta henkilöstösäännöissä asetetussa määräajassa nimenomaista vastausta tällaiseen hakemukseen ja tällaisessa tapauksessa syntyvästä implisiittisestä päätöksestä, josta voidaan tehdä hallinnollinen valitus. Näin ollen pelkästään se, että toimielin ei ole antanut hakemukseen nimenomaista vastausta henkilöstösäännöissä asetetussa määräajassa, ei itsessään merkitse huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä asianomaiseen henkilöön nähden.

(ks. 71 kohta)

5.      Hallinnolla on työsopimusten uusimista koskevissa asioissa laaja harkintavalta, ja unionin tuomioistuinten harjoittama valvonta rajoittuu tässä asiayhteydessä koskemaan vain sitä, että hallinto on pysynyt hyväksyttävissä rajoissa ja ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti, kun huomioon otetaan menetelmät ja keinot, joiden perusteella hallinto on saattanut tehdä arviointinsa. Lisäksi huolenpitovelvollisuus edellyttää, että kun toimivaltainen viranomainen ottaa kantaa työntekijän tilanteeseen, myös laajaa harkintavaltaa käyttäessään, sen on otettava huomioon kaikki sen päätökseen mahdollisesti vaikuttavat seikat. Tässä yhteydessä sen on otettava huomioon paitsi yksikön etu, myös asianomaisen virkamiehen tai toimihenkilön etu. Kun otetaan huomioon nimenomaan sen harkintavallan laajuus, joka toimielimillä on yksikön edun arvioinnissa, unionin tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava koskemaan kysymystä siitä, onko nimittävä viranomainen pysytellyt kohtuullisissa rajoissa, ja siitä, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla.

Tältä osin huolenpitovelvollisuuden noudattaminen ja yksikön etu eivät velvoita hallintoa tutkimaan ennen päätöstä olla uusimatta väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta, onko kyseiselle työntekijälle mahdollista osoittaa jokin toinen tehtävä. Hallinnolla ei siten ole minkäänlaista velvollisuutta tutkia ennen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevaa päätöstä, onko olemassa jokin toinen toimi, johon asianomainen henkilö voitaisiin ottaa palvelukseen yksikön edun vuoksi. Tässä yhteydessä, kun otetaan huomioon ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta, jonka tavoitteena on estää määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttö, sopimusperusteisella henkilöstöllä ei ole oikeutta työn jatkuvuuteen.

(ks. 72–74 ja 77 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 21.5.2014, komissio v. Macchia (T‑368/12 P, EU:T:2014:266, 57 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio 25.6.2014, Molina Solano v. Europol (F‑66/13, EU:F:2014:168, 54 kohta)

6.      Yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tapauksia ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista erilaista tai samanlaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.

Euroopan poliisiviraston (Europol) työntekijä, joka hoitaa rajoitettua virkaa, ei ole työsopimuksen mahdollisen uusimisen osalta samanlaisessa tai rinnastettavassa tilanteessa kuin Europolin työntekijä, joka ei hoida rajoitettua virkaa ja jonka työsopimus voidaan Europolin perustamisesta tehdyn päätöksen 2009/371 57 artiklan 3 kohdan nojalla uusia vain toistaiseksi.

(ks. 79 ja 80 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 28.4.2009, Balieu-Steinmetz ja Noworyta v. parlamentti (F‑115/07, EU:F:2009:41, 26 kohta) ja tuomio 25.6.2014, Molina Solano v. Europol (F‑66/13, EU:F:2014:168, 18 kohta)

7.      Virkamiehellä ei ole mitään perusteltua intressiä vaatia päätöksen kumoamista menettelyvirheen vuoksi eikä varsinkaan sen vuoksi, että oikeutta tulla kuulluksi ei ole noudatettu ennen hänelle vastaisen päätöksen tekemistä tilanteessa, jossa hallinnolla ei ole lainkaan harkintavaltaa ja sen on toimittava tavalla, jolla se on toiminut. Tällaisessa hallinnon sidotun harkintavallan tilanteessa riidanalaisen päätöksen kumoaminen voisi tämän virheen korjaamisen jälkeen johtaa ainoastaan kumotun päätöksen kanssa asiallisesti samanlaisen päätöksen tekemiseen.

Tämä koskee myös Euroopan poliisiviraston (Europol) työntekijän määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevaa päätöstä, koska Europolin perustamisesta tehdyn päätöksen 2009/371 39 artiklan 4 kohdasta ja 57 artiklan 3 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että Europol ei voinut hyväksyä asianomaisen henkilön vaatimusta toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen tekemisestä. Vaikka riidanalainen päätös on tehty kuulematta asianomaista henkilöä, mikä merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, siinäkin tapauksessa, että Europol olisi noudattanut asianomaisen puolustautumisoikeuksia ja kuullut tätä ennen kyseisen päätöksen tekemistä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti, sen olisi kuitenkin pitänyt tehdä riidanalaisen päätöksen kanssa asiallisesti samanlainen päätös, koska se oli sidotun harkintavallan tilanteessa.

(ks. 86–88 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 29.4.2004, parlamentti v. Reynolds (C‑111/02 P, EU:C:2004:265, 59–61 kohta)

8.      Virkamiestuomioistuin voi työjärjestyksensä 102 artiklan 2 kohdan mukaan päättää, että asian voittanut asianosainen velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan toiselle osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen osapuolen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa. Tältä osin toimielin voidaan velvoittaa vastaamaan oikeudenkäyntikuluista sen takia, että se on toiminut huolimattomasti oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Näin on silloin, kun Euroopan poliisivirasto (Europol) on antanut henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun neljän kuukauden määräajan kulua tekemättä nimenomaista päätöstä työntekijän hakemuksen hylkäämisestä. Näin toimiessaan Europol on jättänyt antamatta asianomaiselle henkilölle perustellun vastauksen tämän hakemukseen. Jos Europol olisi asianmukaisesti järjestänyt oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ja antanut henkilöstösäännöissä asetetussa määräajassa tiedoksi perustellun vastauksen, jonka työntekijä olisi sitten voinut riitauttaa valituksella, ei olisi poissuljettua, että työntekijä olisi jättänyt nostamatta kanteen tuomioistuimessa.

(ks. 97 ja 99 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: määräys 5.7.2011, Coedo Suárez v. neuvosto (F‑73/10, EU:F:2011:102, 47 kohta)