EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

3 päivänä heinäkuuta 2014

Asia F‑5/12 DEP

Slawomir Bogusz

vastaan

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex)

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Aihe:      Työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohtaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jossa Slawomir Bogusz on esittänyt virkamiestuomioistuimelle vaatimuksen asiassa F-5/12, Bogusz vastaan Frontex, 12.6.2013 annetun tuomion (EU:F:2013:75) johdosta.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston on korvattava Slawomir Boguszille asiassa F-5/12, vahvistetaan 2 547,50 euroa

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Huomioon otettavat seikat – Palkkiot, joita asianosaisten on maksettava asianajajilleen – Niiden palkkioiden määrittäminen, jotka oikeudenkäyntikulujen maksamiseen tuomittu asianosainen voi joutua korvaamaan

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Huomioon otettavat seikat – Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaan menettelyyn liittyvät välttämättömät kulut – Kuuluminen korvattaviin oikeudenkäyntikuluihin

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

1.      Unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa asianosaisten omille asianajajilleen maksamien palkkioiden määrää, vaan niillä on toimivalta määritellä enimmäismäärä, jonka oikeudenkäyntikulujen maksamiseen tuomittu asianosainen voi joutua maksamaan.

Lausuessaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta vaatimuksesta unionin tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon asianomaisen asiamiestensä tai neuvonantajiensa kanssa tältä osin mahdollisesti tekemää sopimusta. Vaikka maksetun laskun esittäminen on omiaan osoittamaan niiden kulujen määrän todellisuuden, joita kantajalle on aiheutunut hänen edustamisestaan virkamiestuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä, ei todistus korvattavaksi vaadittavien oikeudenkäyntikulujen suorittamisesta ole ennakkoedellytys sille, että virkamiestuomioistuin vahvistaa korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän.

Koska tariffeja koskevat unionin säännökset puuttuvat, unionin tuomioistuinten on arvioitava vapaasti asiaan liittyviä tietoja sekä otettava huomioon riidan kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta ja asiaan liittyvät vaikeudet, sen työn laajuus, jota riita-asian käsittely on voinut edellyttää sen toimihenkilöiltä tai neuvonantajilta, jotka ovat osallistuneet siihen, ja taloudelliset intressit, joita riita on edustanut asianosaisille. Unionin tuomioistuimilla näissä asioissa oleva harkinnan vapaus voi johtaa siihen, että korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi vahvistetaan pienempi määrä kuin määrä, jonka se asianosainen, jonka on korvattava oikeudenkäyntikulut, olisi ollut valmis maksamaan toiselle asianosaiselle.

(ks. 30, 33 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: määräys Leeuwarder Papierwarenfabriek v. komissio (318/82‑DEPE, EU:C:1985:468, 2 kohta)

Unionin tuomioistuin: määräys Comunidad autónoma de La Rioja v. Diputación Foral de Vizcaya ym. (C‑465/09 P‑DEP, EU:C:2013:112, 26 ja 27 kohta) ja määräys Kronofrance v. Saksa ym. (C‑75/05 P‑DEP, EU:C:2013:458, 30 kohta)

Virkamiestuomioistuin: määräys X v. parlamentti (F‑14/08 DEP, EU:F:2009:149, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja määräys Cuallado Martorell v. komissio (F‑96/09 DEP, EU:F:2013:186, 28 kohta)

2.      Vaikka virallisesti ei ole tarpeen lausua erikseen niistä kuluista ja palkkioista, joita oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevasta oikeudenkäynnistä on aiheutunut, unionin tuomioistuinten on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava kuitenkin huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti.

Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus on tältä osin lähinnä vakiomallinen ja se erottuu pääsääntöisesti sillä, ettei siihen liity mitään vaikeuksia asianajajalle, joka on jo käsitellyt asian asiakysymysten osalta.

(ks. 45 ja 47 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: määräys France Télévisions v. TF1 (C‑451/10 P‑DEP, EU:C:2012:323, 32 kohta) ja määräys OCVV v. Schräder (C‑38/09 P‑DEP, EU:C:2013:679, 42 kohta)

Virkamiestuomioistuin: määräys Schönberger v. parlamentti (F‑7/08 DEP, EU:F:2010:32, 46 ja 47 kohta)