Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawie (Puola) on esittänyt 12.5.2020 – G.W. ja E.S. v. A. Towarzystwo Ubezpieczeń na Życie S.A.
(asia C-213/20)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawie
Pääasian asianosaiset
Kantajat: G.W. ja E.S.
Vastaaja: A. Towarzystwo Ubezpieczeń na Życie S.A.
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko henkivakuutuksesta 5.11.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY1 [− –] 36 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä liitteessä III olevan A kohdan 12 alakohdan kanssa, ymmärrettävä siten, että velvollisuus ilmoittaa siinä mainitut tiedot koskee myös vakuutettua, jos vakuutettu ei ole samalla vakuutuksenottaja ja hän on henkilö, joka liittyy kuluttajana vakuutusyrityksen ja vakuutuksenottajana olevan elinkeinonharjoittajan tekemään ryhmähenkivakuutussopimukseen (kuoleman- ja elämänvaravakuutukseen), joka on sidottu vakuutusrahastoon, ja hän on tosiasiallinen sijoittaja vakuutusmaksuna maksettujen varojen osalta?
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [direktiivin 2002/83] 36 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä liitteessä III olevan A kohdan 11 ja 12 alakohdan kanssa, ymmärrettävä siten, että ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltaisen oikeussuhteen yhteydessä velvollisuus ilmoittaa vakuutusrahastoon liittyvien sen perustana olevien varojen erityispiirteistä merkitsee myös, että vakuutettuna olevalle kuluttajalle on kerrottava tyhjentävällä ja ymmärrettävällä tavalla kaikista niistä riskeistä, jotka liittyvät sijoittamiseen vakuutusrahaston varoihin (kuten strukturoidut joukkovelkakirjat tai johdannaiset), ja niiden lajista ja laajuudesta, vai riittääkö kyseisen säännöksen mukaan, että vakuutettuna olevalle kuluttajalle ilmoitetaan ainoastaan perustiedot varojen sijoittamiseen vakuutusrahaston välityksellä liittyvän riskin keskeisistä lajeista?
Onko [direktiivin 2002/83] 36 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä liitteessä III olevan A kohdan 11 ja 12 alakohdan kanssa, ymmärrettävä siten, että ensimmäisessä ja toisessa kysymyksessä kuvatun kaltaisen oikeussuhteen yhteydessä sen perusteella on olemassa velvollisuus kertoa kuluttajalle, joka liittyy henkivakuutussopimukseen vakuutettuna, kaikista sijoitusriskeistä ja niihin liittyvistä piirteistä, joista vakuutusrahaston muodostavien varojen (strukturoitujen joukkovelkakirjojen tai johdannaisten) liikkeeseenlaskija on kertonut vakuutuksenantajalle?
Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [direktiivin 2002/83] 36 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kuluttajan, joka liittyy vakuutettuna sellaiseen ryhmähenkivakuutussopimukseen (kuoleman- ja elämänvaravakuutus), joka on sidottu vakuutusrahastoon, on saatava tiedot sen perustana olevien varojen erityispiirteistä ja näihin varoihin sijoittamiseen liittyvistä riskeistä erillisen sopimuksen tekemistä edeltävän menettelyn yhteydessä, ja onko se siis esteenä sellaiselle kansallisen oikeuden säännökselle kuin vakuutustoiminnasta 22.5.2003 annetun lain (Ustawa o działalności ubezpieczeniowej; − −) 13 §:n 4 momentti, jonka mukaan riittää, että nämä tiedot ilmaistaan vasta vakuutussopimuksen sisällössä ja sopimusta tehtäessä, eikä tietojen saamisen ajankohtaa ole yksiselitteisesti ja selvästi irrotettu ja erotettu sopimukseen liittymistä koskevassa menettelyssä?
Jos ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [direktiivin 2002/83] 36 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä liitteessä III olevan A kohdan 11 ja 12 alakohdan kanssa, tulkittava myös siten, että siinä säädetyn tiedonantovelvollisuuden asianmukaista noudattamista on pidettävä vakuutusrahastoon sidotun ryhmähenkivakuutussopimuksen (kuoleman- ja elämänvaravakuutus) olennaisena osatekijänä, ja voiko näin ollen toteamus, että tätä velvollisuutta ei ole noudatettu asianmukaisesti, johtaa siihen, että vakuutetulle kuluttajalle myönnetään oikeus vaatia kaikkien maksettujen vakuutusmaksujen palauttamista, koska sopimus mahdollisesti todetaan pätemättömäksi tai alun perin tehottomaksi tai koska oma ilmoitus tällaiseen sopimukseen liittymisestä todetaan mahdollisesti pätemättömäksi tai tehottomaksi?
____________
1 EUVL 2002, L 345, s. 1.