EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
10 päivänä heinäkuuta 2014 (*)
Henkilöstö – EIP:n henkilöstö – Nimitys – Osastopäällikön toimi – Muun hakijan kuin kantajan nimittäminen – Valintamenettelyn sääntöjenvastaisuudet – Valintalautakunnan jäsenten puolueettomuusvelvollisuus – Valintalautakunnan puheenjohtajan moitittavat menettelytavat – Eturistiriita – Kaikille hakijoille yhteinen suullinen esitys – Suullista esitystä varten toimitetut asiakirjat, joilla mahdollisesti suositaan yhtä hakijoista – Toimitettujen asiakirjojen laatimiseen osallistunut hakija – Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen – Kumoamiskanne – Vahingonkorvausvaatimus
Asiassa F‑115/11,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvasta kanteesta,
CG, Euroopan investointipankin henkilöstön jäsen, kotipaikka Sandweiler (Luxemburg), edustajanaan aluksi asianajaja N. Thieltgen, sittemmin asianajajat J.-N. Louis ja D. de Abreu Caldas,
kantajana,
vastaan
Euroopan investointipankki (EIP), asiamiehinään G. Nuvoli ja T. Gilliams, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. I. Rofes i Pujol (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Bradley ja J. Svenningsen,
kirjaaja: hallintovirkamies X. Lopez Bancalari,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.3.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 CG vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 27.10.2011 saapuneella kannekirjelmällä virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan Euroopan investointipankin (EIP tai jäljempänä pankki) pääjohtajan päätöksen, jolla A nimitettiin kantajan sijasta ”riskien hinnoittelun ja riskien hallintapolitiikan” jaoston (”Risk Policy and Pricing division”, jäljempänä RPP-jaosto), joka kuuluu riskienhallinnan pääosaston (PO) (jäljempänä riskienhallinnan PO) luottoriskien osastoon, päällikön virkaan ja velvoittamaan pankin korvaamaan hänelle aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 SEUT 308 artiklan mukaisesti pankin perussääntö vahvistetaan pöytäkirjassa, joka on liitetty tähän sopimukseen ja EU-sopimukseen, joiden olennainen osa se on.
3 Pankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 5 7 artiklan 3 kohdan h alakohdan mukaan valtuusto hyväksyy pankin työjärjestyksen. Kyseinen työjärjestys hyväksyttiin 4.12.1958 ja sitä on muutettu useaan kertaan. Siinä määrätään, että pankin henkilöstösäännöt vahvistaa hallintoneuvosto.
4 Hallintoneuvosto vahvisti 20.4.1960 pankin henkilöstösäännöt. Henkilöstösääntöjen 14 artiklassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan tässä asiassa, todetaan, että pankin henkilöstö muodostuu kolmesta työntekijöiden ura-alueesta, joka määräytyy hoidetun tehtävän mukaan: ensimmäiseen ura-alueeseen kuuluu johtohenkilöstö ja siinä on kaksi tehtäväryhmää, joita ovat ”johtajisto” ja ”tehtäväryhmä C”; toiseen ura-alueeseen kuuluu suunnitteluhenkilöstö ja siinä on kolme tehtäväryhmää, joita ovat ”tehtäväryhmä D”, ”tehtäväryhmä E” ja ”tehtäväryhmä F”; kolmanteen ura-alueeseen kuuluu toimeenpanohenkilöstö ja siinä on neljä tehtäväryhmää.
5 Pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Euroopan [unionin] tuomioistuin ratkaisee kaikki pankin ja sen henkilöstön jäsenten väliset yksittäiset riidat.
Kaikki paitsi [kurinpidollisista] toimista syntyneet riidat käsitellään sovittelumenettelyssä pankin sovittelutoimikunnassa huolimatta siitä, onko Euroopan [unionin] tuomioistuimessa nostettu kanne.
[– –]”
6 Pankin johtokunta hyväksyi 25.5.2004 asiakirjan, jonka otsikko on ”Sisäisiä siirtoja ja ylennyksiä koskevat ohjeet” (jäljempänä ohjeet).
7 Ohjeiden 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Avointen toimien julkaiseminen”, säädetään seuraavaa:
”Kaikki avoimet toimet ovat pääsääntöisesti avoimia kaikille henkilöstön jäsenille ja ne julkaistaan. [– –]”
8 Ohjeiden 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Lautakuntien käyttö”, säädetään seuraavaa:
”Lautakuntia käyttämällä tapahtuvan johtohenkilöstön kollektiivisen arvioinnin tarkoituksena on edistää omalta osaltaan päätöksentekomenettelyn tasapainoa, oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta avoimia toimia täytettäessä. [– –] lautakuntien käyttöä edellytetään täytettäessä tehtäväryhmän C tai sitä ylempiä toimia [– –]”
9 Ohjeiden liitteessä I, joka koskee valintalautakuntien kokoonpanoa ja tehtävää, määrätään seuraavaa:
”[– –] Johtoryhmän on oltava mahdollisimman hyvin edustettuna lautakunnissa ottaen huomioon tarkastellun viran puitteet ja vaikutus. Niissä on oltava viisi jäsentä, jotka ovat naisia ja miehiä. Niissä on oltava vähintään yksi [henkilöstöosaston] edustaja ja yksi jonkun muun kuin täytettävän viran pääosaston edustaja. Lautakunnan jäsenten tehtävien tason on oltava vähintään sama kuin täytettävän toimen.
Toimesta vastaava pääjohtaja ja henkilöstö[osasto] päättävät yhdessä lautakunnan kokoonpanosta.”
10 Pankin henkilöstöosasto on laatinut asiakirjan, jonka otsikko on ”Valintalautakuntien hyvät toimintatavat” (jäljempänä hyvät toimintatavat). Niiden 4.1 artiklassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan asiassa, säädetään seuraavaa:
”Lautakunnissa on viisi äänivaltaista jäsentä ja yksi tarkkailija, joka edustaa [miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevää sekakomiteaa]. Lautakunnan puheenjohtaja edustaa yleensä sitä pääosastoa, joka täyttää viran. Viidellä äänivaltaisella jäsenellä on samat äänioikeudet. [Miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän sekakomitean] tarkkailijalla ei ole äänioikeutta. Viiden äänivaltaisen jäsenen tehtävien tason olisi vastattava vähintään avoimen toimen tasoa. Lautakunnan kokoonpanosta sovitaan [henkilöstöosaston] ja sen pääosaston kesken, joka täyttää toimen, ja siihen on otettava mukaan vähintään yksi naispuolinen äänivaltainen jäsen.”
11 Hyvien toimintatapojen 5.1 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Lautakunnan puheenjohtajalla on samat äänioikeudet kuin muilla äänivaltaisilla jäsenillä mutta hän on ‘primus inter pares’ [– –], mikä tarkoittaa, että jos lopullisesta suosituksesta ei päästä yksimielisyyteen, lopullisessa suosituksessa puheenjohtajalla on ratkaiseva ääni, josta on esitettävä äänestysselitys (jos sitä on käytetty) lautakunnan kokouksen pöytäkirjassa.”
12 Hyvien toimintatapojen 10.3 artiklan sanamuoto on seuraava:
”[– –] Lautakunnan jälkiarvioinneissa ja keskusteluissa [– –] puheenjohtaja puhuu viimeisenä, jotta muilla jäsenillä olisi mahdollisuus ilmaista näkemyksensä joutumatta alttiiksi sen pääosaston vaikutukselle, joka täyttää toimen. [– –]”
13 Hyvien toimintatapojen 17 artiklan sanamuoto on seuraava:
”[Pankin] pääjohtaja tekee nimityspäätöksen henkilöstöosaston johtajan ehdotuksesta kuultuaan asiasta muita johtokunnan jäseniä. Tätä tarkoitusta varten henkilöstöosaston johtaja osoittaa lautakunnan pöytäkirjaan perustuvan nimittämistä koskevan ehdotuksen [komitealle, jonka muodostavat johtokunta ja pääsihteeri] lisäämällä siihen, jos hän katsoo sen asianmukaiseksi, kaikki [henkilöstöosaston] lisähuomiot. ”
Tosiseikat
14 Kantaja otettiin pankin palvelukseen 16.7.1998 suunnitteluhenkilöstön ura-alueeseen kuuluvaan tehtäväryhmään E.
15 Kantaja ylennettiin 1.4.2001 suunnitteluhenkilöstön ura-alueeseen kuuluvaan tehtäväryhmään D palkkaluokkaan 1.
16 Kantaja nimitettiin 1.1.2008 koordinaatiojaoston päälliköksi riskienhallinnan pääosastossa ja ylennettiin johtohenkilöstön ura-alueen tehtäväryhmään C. Kanteen nostamisen ajankohtana kantaja toimi edelleen tässä virassa.
17 Kantajan aloittaessa koordinaatiojaoston päällikön virassa riskienhallinnan pääosastoa johti pääjohtaja, jonka suoraan alaisuuteen kuuluivat luottoriskien osaston johtaja X, rahoitusriskien osaston johtaja Y ja kantaja.
18 Kantajasta vuodelle 2008 laaditussa arviointikertomuksessa riskienhallinnan pääosaston pääjohtaja katsoi arvioijana, että hänen suorituksensa oli ollut kaikkien odotusten mukainen, ja kantajalle myönnettiin palkanlisä.
19 Kantajasta vuoden 2009 ensimmäiselle vuosipuoliskolle laaditussa arviointikertomuksessa arvioija totesi lopuksi, että kantajan suoritus oli ollut erittäin hyvä. Kantaja sai kolmen pienoispalkkatason palkankorotuksen ja palkanlisiä.
20 Riskienhallinnan pääosaston pääjohtaja esitti 16.2.2011 päivätyllä muistiolla pankin johtokunnalle ehdotuksen kyseisen pääosaston uudelleenjärjestämisestä.
21 Kantaja esitti 18.2.2011 pyynnön X:ään ja Y:hyn kohdistuvan tutkintamenettelyn aloittamisesta ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskevassa asiassa. Tässä pyynnössä kantaja väitti, että vuoden 2010 kesäkuusta alkaen X ja vuoden 2008 syyskuusta alkaen Y olivat syyllistyneet häneen kohdistuvaan pelotteluun ja kiusaamiseen, joissa oli kyse muun muassa ”hyllyttämisestä” siten, että hänen tehtäviään ja vastuutaan ryhdyttiin heikentämään ja/tai vähentämään.
22 Pankin johtokunta vahvisti 22.2.2011 riskienhallinnan PO:n uudelleenjärjestämistä koskevan suunnitelman (jäljempänä riskienhallinnan PO:n uudelleenjärjestäminen), ja tämä uusi organisaatio oli erilainen kuin riskienhallinnan PO:n pääjohtajan 16.2.2011 päivättyyn muistioon sisältynyt ehdotus.
23 Kantajalle ilmoitettiin henkilöstöosaston johtajan 28.2.2011 päivätyllä kirjeellä tutkintamenettelyn aloittamisesta ja häntä kehotettiin esittämään kantelunsa muistiossa.
24 Kantaja ilmoitti 14.3.2011 päivätyllä muistiolla kiusaamisesta ja pelottelusta, joita väitetyt kiusaajat X ja Y olivat häneen kohdistaneet.
25 Pankin pääjohtaja ilmoitti 30.3.2011 päivätyllä tiedotteella henkilöstölle, että johtokunta oli hyväksynyt riskienhallinnan PO:n uudelleenjärjestämisen 1.4.2011 alkaen (jäljempänä 30.3.2011 päivätty henkilöstötiedote). Tästä tiedotteesta ilmenee, että kyseisestä ajankohdasta alkaen yleinen riskienhallintapolitiikka, mukaan lukien Basel-sopimus, omien varojen riittävyys, stressitestit ja hinnoittelu kuuluvat äskettäin perustettuun RPP-jaostoon, joka osa riskienhallinnan PO:n luottoriskien osastoa. Kyseisessä 30.3.2011 päivätyssä henkilöstötiedotteessa mainittiin myös, että riskienhallinnan PO:n uudelleenjärjestämisen yhteydessä rahoitusriskien osaston johtaja Y:stä tulisi luottoriskien osaston johtaja ja että ilmoitus RPP-jaoston päällikön uudesta virasta (jäljempänä riidanalainen virka) julkaistaisiin pankin tavanomaisten menettelyjen mukaan.
26 Ilmoitus riidanalaisesta avoimesta virasta julkaistiin 20.5.2011. Hakuajan päättymispäiväksi vahvistettiin 7.6.2011.
27 Kantaja pyysi henkilöstöosaston johtajalle osoitetussa 3.6.2011 päivätyssä sähköpostiviestissä riidanalaisen viran täyttämistä koskevan menettelyn lykkäämistä erityisesti sen vuoksi, että Y:stä, joka kuului valintalautakuntaan, oli aloitettu tutkintamenettely, jonka hän itse oli pannut vireille. kantaja ei saanut vastausta viestiinsä.
28 Kantaja esitti 7.6.2011 hakemuksensa riidanalaiseen virkaan.
29 Kantaja kutsuttiin 10.6.2011 päivätyllä sähköpostiviestillä valintalautakunnan haastatteluun, jonka ajankohdaksi oli määrätty 17.6.2011. Haastattelukutsussa mainittiin, että lautakunnassa oli viisi jäsentä, ja että sen puheenjohtajana toimi Y. Lisäksi täsmennettiin, että haastattelun aikana kantajan olisi pidettävä kymmenen minuutin pituinen esitelmä aiheesta, joka oli ilmoitettu hänelle sähköpostiviestissä ja jota varten hän sai käyttää sähköpostiviestin liitteenä olevia asiakirjoja.
30 Kantaja pyysi henkilöstöosaston johtajalle 14.6.2011 osoittamassaan sähköpostiviestissä, että Y:n tilalle otetaan toinen henkilö.
31 Henkilöstöosaston johtaja vastasi samana päivänä päivätyllä sähköpostiviestillä kantajalle, että valintalautakunnan kokoonpano pysyisi ennallaan. Hän ilmoitti kantajalle, ettei ”tulisi kysymykseen”, ettei luottoriskien osaston johtaja Y toimisi puheenjohtajana kaikissa valintalautakunnan suorittamissa haastatteluissa. Hän korosti, että valintalautakunnan jäsenissä oli yksi henkilöstöosaston työntekijä ja että yksi viimeksi mainitun tärkeimmistä tehtävistä oli varmistaa, että kaikkia hakijoita kohdellaan oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti.
32 Kantaja lähetti 16.6.2011 puolilta päivin sähköpostilla saatekirjeensä ja ansioluettelonsa valintalautakunnan sihteeristölle.
33 Samana iltana kantaja ilmoitti valintalautakunnan sihteeristölle, ettei hän voisi lääketieteellisistä syistä esiintyä seuraavaksi päiväksi sovitussa haastattelussa ja että hän olisi sairauslomalla kolmen viikon ajan.
34 Kaikki hakijat kantajaa lukuun ottamatta olivat 17.6.2011 valintalautakunnan haastattelussa.
35 Henkilöstöosaston edustaja valintalautakunnassa pyysi 29.6.2011 päivätyllä sähköpostiviestillä, joka lähetettiin myös kirjeitse, kantajaa ilmoittamaan hänelle valintalautakunnan haastattelua varten jonkin päivän 8. ja 14.7.2011 väliseltä ajalta. Koska kantaja ei vastannut, edellä mainittu lautakunnan jäsen pyysi 7.7.2011 päivätyllä sähköpostiviestillä ja kirjatulla kirjeellä häntä vahvistamaan, oliko hän käytettävissä 11., 13. tai 14.7.2011 kyseistä haastattelua varten.
36 Kantaja ilmoitti 11.7.2011 päivätyllä sähköpostiviestillä olevansa käytettävissä 13. ja 14.7.2011 sen mukaan, miten lautakunnalle sopii.
37 Kantajan tekemän kiusaamista koskevan kantelun tutkinnasta vastaava tutkintakomitea antoi lausuntonsa 11.7.2011 (jäljempänä tutkintakomitean lausunto). X:n osalta tutkintakomitea päätyi siihen, ettei se ollut voinut ”todeta hänen tahollaan lainvastaista ja tahallista käyttäytymistä, joka olisi mahdollista määritellä kiusaamiseksi”, ja todettuaan Y:n osalta, että tietyt kantajan ilmoittamat menettelytavat oli näytetty toteen, tutkintakomitea ei lausunut siitä, merkitsikö tämä toiminta työpaikkakiusaamista. Tutkintakomitea esitti kyseisessä lausunnossa myös useita suosituksia pankin huomioitavaksi.
38 Valintalautakunta kuuli kantajaa 13.7.2011 Y:n toimiessa puheenjohtajana.
39 Valintamenettelyn päätteeksi laaditussa 18.7.2011 päivätyssä pöytäkirjassaan valintalautakunta päätyi katsomaan yksimielisesti, että A oli paras hakija riidanalaiseen virkaan ja suositteli hänen nimittämistään.
40 Kantajalle ilmoitettiin 27.7.2011 päivätyllä sähköpostiviestillä, että lautakunta oli valinnut A:n.
41 Pankin pääjohtaja ilmoitti 28.7.2011 päivätyllä tiedotteella henkilöstölle päätöksestään, jonka hän oli tehnyt neuvoteltuaan johtokunnan kollegojensa kanssa ja jonka mukaan A nimitetään riidanalaiseen toimeen (jäljempänä 28.7.2011 tehty päätös).
42 Kantaja pyysi 29.7.2011 päivätyllä sähköpostiviestillä henkilöstöosaston johtajaa ilmoittamaan kirjallisesti perusteet, joiden vuoksi hänen hakemustaan ei ollut hyväksytty, sekä syyt, joilla perusteltiin toisen hakijan valintaa.
43 Kantaja osoitti pankin pääjohtajalle 5.9.2011 päivätyllä kirjeellä valituksen, jossa hän vaati 28.7.2011 tehdyn päätöksen kumoamista, sekä vaatimuksen niiden vahinkojen korvaamisesta, jotka väitetysti olivat aiheutuneet kyseisen päätöksen lainvastaisuudesta ja siitä, että hänen oli pakko esiintyä sellaisen valintalautakunnan edessä, jonka jäseniin kuului yksi väitetyistä kiusaajista, joita kohtaan oli vireillä tutkintamenettely.
44 Kantajan otti vastaan 8.9.2011 henkilöstöosaston toimihenkilö, joka luovutti hänelle häntä koskevan valintalautakunnan pöytäkirjan osan.
45 Pankin pääjohtaja ilmoitti 19.9.2011 päivätyllä kirjeellä vastaanottaneensa 5.9.2011 päivätyn valituksen. Hän ilmoitti kantajalle, että koska henkilöstöosastossa asiasta vastaava henkilö oli poissa 23.9.2011 saakka, valitus ja vahingonkorvausvaatimus käsiteltäisiin heti kyseisen työntekijän palattua lomalta ja että hän ilmoittaisi kantajalle päätöksestään kyseisen ajankohdan jälkeen.
Asianosaisten vaatimukset ja asian käsittely
46 Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa 28.7.2011 tehdyn päätöksen
– velvoittaa pankin ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin riidanalaisen viran täyttämistä varten järjestettävän asianmukaisen menettelyn toteuttamiseksi,
– toteaa, että pankki on hänen osaltaan vastuussa siitä, että päätös, jolla A nimitettiin riidanalaiseen virkaan, on lainvastainen
– velvoittaa pankin korvaamaan hänelle aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen viivästyskorkoineen seuraavasti:
– 50 000 euroa henkisestä kärsimyksestä
– 436 100 euroa palkanmenetyksestä johtuneena aineellisena vahinkona
– määrää asian selvittämistoimena hankittavaksi asiantuntijalausunnnon, jossa todetaan 28.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen laajuus ja jonka kohde on esitetty seikkaperäisemmin kannekirjelmään liitetyssä näytön hankkimista koskevassa ehdotuksessa
– velvoittaa pankin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
47 Pankki vaatii, että virkamiestuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta ja/tai hylkää sen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
48 Kantaja vaati 6.6.2012 esittämässään vastauksessa virkamiestuomioistuinta määräämään asian selvittämistoimena todistajan kuulemisen, sellaisena kuin se on täsmennetty kyseiseen vastaukseen liitetyssä näytön hankkimista koskevassa ehdotuksessa, ja toissijaisesti hyväksymään uutena näyttönä tässä liitteessä esitetyn kyseisen todistajan todistuksen. Tämä vaatimus on esitetty kanteen kumoamisvaatimusten tueksi. Kun virkamiestuomioistuin esitti kantajalle kysymyksiä tästä asian selvittämistoimea koskevasta pyynnöstä seuraavassa kohdassa mainittujen prosessinjohtotoimien yhteydessä, kantaja täsmensi, ettei hän voinut esittää sitä kannekirjelmässään, koska hän oli saanut vasta vuoden 2012 helmikuussa tiedon tosiseikoista, joista kyseinen todistaja voisi ilmaista käsityksensä.
49 Asianosaisia pyydettiin kirjaamon 29.1.2014 päivätyillä kirjeillä vastaamaan prosessinjohtotoimiin. Nämä noudattivat pyyntöä asianmukaisesti.
50 Kantaja luopui suullisessa käsittelyssä kannekirjelmänsä toisesta ja viidennestä vaatimuksesta.
Oikeudellinen arviointi
1. Ensimmäinen vaatimus, joka koskee 28.7.2011 tehdyn päätöksen kumoamista
51 Kantaja vetoaa kumoamisvaatimuksensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäinen perustuu sellaisten sääntöjenvastaisuuksien olemassaoloon, joiden vuoksi palvelukseenottomenettely on virheellinen. Toinen kanneperuste koskee ilmeistä arviointivirhettä. Kolmas kanneperuste perustuu harkintavallan väärinkäyttöön.
52 Kantaja ilmoitti suullisessa käsittelyssä luopuvansa toisesta ja kolmannesta kanneperusteesta.
53 Näin ollen on katsottava, että kantaja esittää yhden ainoan kanneperusteen, joka koskee sellaisia sääntöjenvastaisuuksia, joiden vuoksi palvelukseenottomenettely on virheellinen. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan: ensimmäinen koskee sitä, ettei valintalautakunta ollut puolueeton ja toinen sitä, että A:ta suosittiin kantajan mukaan hakijoille esitettyjen kysymysten valinnalla, jolla loukattiin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee valintalautakunnan puolueettomuuden puuttumista
54 Kantaja esittää ainoan kumoamisperusteensa ensimmäisessä osassakaksi väitettä: hän väittää ensimmäiseksi, että valintalautakunnan puheenjohtaja Y oli puolueellinen ja toiseksi, että lautakunnan muut jäsenet olivat puolueellisia.
Ensimmäinen väite, joka koskee Y:n puolueellisuutta valintalautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana
– Asianosaisten lausumat
55 Kantaja korostaa, että 28.7.2011 tehty päätös tehtiin henkilöstöosaston johtajan suosituksesta, joka perustui palvelukseenottomenettelyyn, jossa tapahtui sääntöjenvastaisuuksia ja joka on näin ollen kumottava. Hän toteaa, että 28.2.2011 aloitettiin hänen pyynnöstään ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskeva tutkintamenettely pelottelun ja kiusaamisen vuoksi, jonka kohteeksi hän katsoi joutuneensa vuoden 2008 syyskuusta alkaen erityisesti Y:n taholta. Tutkintakomitea täsmensi kantajan mukaan lausunnossaan 11.7.2011, että Y:tä pidettiin ”kunnianhimoisena miehenä”, jota kuvailtiin ”tiejyräksi, joka etenee huolehtimatta liiemmin muille mahdollisesti aiheuttamistaan vahingoista” ja että hän oli syrjäyttänyt kantajan tehtävistään ottamalla haltuunsa kaikki koordinaatiojaostoon liittyvät strategiset näkökohdat.
56 Kantaja väittää, että Y:stä hänen vaatimuksestaan aloitetun, kiusaamista koskevan tutkintamenettelyn vuoksi, Y oli valintamenettelyn aikana häneen nähden eturistiriitatilanteessa, jonka vuoksi hän ei voinut lausua hänen hakemuksestaan objektiivisesti ja puolueettomasti. Kantaja lisää, että Y oli vieläpä valintalautakunnan puheenjohtaja, mikä tarjosi hänelle mahdollisuuden vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti muihin lautakunnan jäseniin virkaan valittavan hakijan valinnassa. Koska Y oli mukana valintalautakunnassa, kyseisen lautakunnan lausunnolla ei siis voinut olla vaadittuja takeita puolueettomuudesta ja objektiivisuudesta.
57 Kantaja on tyytymätön myös siihen, että pankki ei muuttanut lautakunnan kokoonpanoa huolimatta tutkintakomitean lausunnosta, jossa Y:n oli todettu syyllistyneen tiettyihin hänen ilmoittamiinsa menettelytapoihin, ja huolimatta hänen nimenomaisesta vaatimuksestaan, että Y ei olisi mukana valintalautakunnassa, ja että hän oli joutunut esiintymään sellaisen valintalautakunnan edessä, jossa oli jäsenenä yksi hänen väitetyistä kiusaajistaan.
58 Pankki vastaa, että koska Y oli palvelukseenottavan osaston johtaja, hänen nimeämisensä valintalautakunnan jäseneksi vastasi vakiintunutta käytäntöä ja oli hyvien toimintatapojen mukaista. Tutkintakomitean lausunnosta pankki toteaa, että tämä oli päätynyt katsomaan, ettei mitään kiusaamista merkitsevää tekoa voitu lukea väitettyjen kiusaajien syyksi. Pankki oli myös toteuttanut toimenpiteitä, jotka ovat omiaan takaamaan lautakuntien puolueettomuuden, kuten henkilöstöosaston edustajan läsnäolo lautakunnassa ja naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän sekakomitean edustajan läsnäolo tarkkailijajäsenenä. Lopuksi pankki katsoo valintalautakunnan pöytäkirjan osoittavan, ettei Y ollut omaksunut kantajaan nähden syrjivää kantaa ja ettei hänen asemallaan lautakunnan puheenjohtajana ollut ollut mitään merkitystä 28.7.2011 tehdyssä päätöksessä. Lautakunnan pöytäkirjasta nimittäin ilmenee, että kantaja oli sijoitettu viidestä hakijasta viimeiselle sijalle, että lautakunnan jäsenet olivat yksimielisesti tehneet päätöksen suositella A:ta riidanalaiseen toimeen ja että lautakunnan jäsenten kullekin hakijalle antamat arvosanat olivat yhtenäisiä, koska yksikään jäsen ei poikennut merkittävästi muiden ilmaisemasta linjasta.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
59 Oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että laajan harkintavallan, joka kilpailun valintalautakunnalla tai muulla valintalautakunnalla on niitä suullisia kokeita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja kokeiden yksityiskohtaisen sisällön osalta, jotka hakijat joutuvat suorittamaan, vastapainona näiden kokeiden järjestämistä koskevia sääntöjä tulee noudattaa tunnontarkasti (tuomiot Girardot v. komissio, T‑92/01, EU:T:2002:220, 24 kohta ja Christensen v. komissio, T‑336/02, EU:T:2005:115, 38 kohta).
60 Oikeuskäytännössä todetaan myös vakiintuneesti, että kilpailun valintalautakunnan on taattava, että sen arvioinnit kaikista tarkastelluista hakijoista suullisten kokeiden aikana tehdään yhdenvertaisissa ja objektiivisissa olosuhteissa (tuomio Pantoulis v. komissio, T‑290/03, EU:T:2005:316, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vaikka kyseessä oleva palvelukseenottomenettely ei tapahtunut kilpailun muodossa, kyseistä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska valintalautakunnan tarkoituksena on kilpailun valintalautakunnan tapaan valita parhaat hakijat niiden joukosta, jotka ovat hakeneet virkaa avointa virkaa koskevan ilmoituksen johdosta, ja koska sillä on laaja harkintavalta valintakokeiden järjestämistä varten.
61 Näin ollen pankin tehtävänä oli hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden nojalla valvoa valintamenettelyn asianmukaista järjestämistä ja varmistaa kaikille hakijoille kyseisessä valintamenettelyssä valintalautakunnan haastattelujen mahdollisimman häiriötön ja sääntöjenmukainen kulku. Tämä edellytti, että kaikilla pankin nimeämillä valintalautakunnan jäsenillä oli tarpeellinen riippumattomuus, jotta heidän objektiivisuuttaan ei voitaisi epäillä.
62 Virkamiestuomioistuimen tehtävänä on näin ollen tutkia, muodostettiinko valintalautakunta sääntöjenmukaisesti ja oliko sen toiminta sääntöjenmukaista ja noudattiko se erityisesti puolueettomuusvelvollisuutta, jonka noudattaminen on yksi säännöistä, jotka ovat ensisijaisia kilpailujen valintalautakuntien työskentelyssä sekä muiden valintalautakuntien työskentelyssä ja joita unionin tuomioistuimet valvovat (ks. kilpailun valintalautakunnan toiminnan osalta määräys Meierhofer v. komissio, F‑74/07 RENV, EU:F:2011:63, 62 kohta).
63 Virkamiestuomioistuimen on siis tutkittava käsiteltävässä asiassa, oliko Y eturistiriitatilanteessa suhteessa kantajaan, koska hän oli kiusaamista koskevan, kantajan vireillepaneman tutkintamenettelyn kohteena. Jos tähän on vastattava myöntävästi, se, ettei Y noudattanut velvollisuuttaan pidättyä arvioimasta kantajan hakemusta, merkitsisi hänen puolueettomuusvelvollisuutensa ja tämän vuoksi koko valintalautakunnan puolueettomuusvelvollisuuden rikkomista.
64 Tältä osin on muistutettava, että eturistiriita koskee tilannetta, jossa virkamies tai toimihenkilö joutuu tehtäviään hoitaessaan ottamaan kantaa asiaan, jonka käsittelemisen tai ratkaisun osalta hänellä on sellainen henkilökohtainen intressi, että se saattaa vaarantaa hänen riippumattomuutensa (esimerkiksi asia T‑100/04, Giannini v. komissio, jäljempänä asiassa Giannini annettu tuomio, EU:T:2008:68, 223 kohta).
65 Kuitenkaan pelkästään se seikka, että kilpailun valintalautakunnan jäseneen tai muun valintalautakunnan jäseneen kohdistuu valintamenettelyn yhteydessä kilpailun tai valintamenettelyn hakijan tekemä kiusaamista koskeva kantelu, ei voi sellaisenaan merkitä asianomaiselle jäsenelle velvollisuutta jäävätä itsensä kilpailun valintalautakunnasta tai muusta valintalautakunnasta (ks. vastaavasti tuomio BY v. EASA, F‑81/11, EU:F:2013:82, 72 kohta). Sitä vastoin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella näyttää siltä, että kyseinen valintalautakunnan jäsen on eturistiriitatilanteessa siten, että hänellä on suoraan tai epäsuorasti henkilökohtainen intressi suosia tai syrjiä jotakin hakijaa, puolueettomuusvelvollisuus, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa, edellyttää, että tämä ei voi ilmaista kantaansa kyseisen hakijan ansioista, varsinkaan, jos kyseisen valintamenettelyn läpäisseen henkilön oletetaan työskentelevän myöhemmin yhteistyössä hänen alaisuudessaan.
66 Tässä tapauksessa on selvää, että vastikään perustettu RPP-jaosto kuului luottoriskien osastoon ja että Y:stä tämän osaston johtajana tulisi riidanalaiseen toimeen nimitettävän hakijan lähin esimies. Virkamiestuomioistuimen on näin ollen tutkittava, onko kantaja esittänyt objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä seikkoja, joiden mukaan Y:llä valintalautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana oli henkilökohtainen intressi, joka oli omiaan vaarantamaan hänen riippumattomuutensa kantajan riidanalaiseen toimeen esittämän hakemuksen arvioinnissa.
67 Tältä osin on yhtäältä selvää, että 28.2.2011 aloitettiin kantajan pyynnöstä ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskeva tutkintamenettely pelottelun ja kiusaamisen vuoksi, joihin erityisesti Y oli syyllistynyt. Näin ollen virkamiestuomioistuin toteaa, että pankki on katsonut, että tällainen tutkintamenettely oli olosuhteet huomioon ottaen tarpeellinen ja ettei kantajan pyyntöä ollut syytä hylätä suoralta kädeltä.
68 Ei ole myöskään kiistetty, että kantajan tekemän kantelun käsittelystä vastaava tutkintakomitea antoi 11.7.2011 lausuntonsa, joka ei sisällä yhtäkään muodollista päätelmää siitä kysymyksestä, merkitsivätkö menettelytavat, joista Y:tä moitittiin, kiusaamista, vaikka tutkintakomitea totesi erityisesti, että tietyt kantajan ilmoittamat menettelytavat oli näytetty toteen. Vastauksena virkamiestuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen pankki totesi, että yleensä kiusaamista koskeva tutkintakomitean lausunto toimitetaan pankin pääjohtajalle päätöksen tekemistä varten, mutta ei suoraan väitetyille kiusaajille eikä kantelijalle. Pankki täsmensi myös, että Y oli epäilemättä saanut muodollisen tiedoksiannon päätöksestä, jonka pankin pääjohtaja teki tutkintakomitean lausunnon perusteella ja jonka mukaan kantajan kantelun johdosta ei ryhdyttäisi toimenpiteisiin, mutta hän ei ollut saanut tiedoksiantoa itse lausunnosta.
69 Toisaalta on myös selvää, että riidanalaista toimea koskeva ilmoitus avoimesta toimesta julkaistiin 20.5.2011 ja että kantajan haastattelu valintalautakunnassa tapahtui 13.7.2011, toisin sanoen kaksi päivää sen jälkeen, kun tutkintakomitea oli antanut lausuntonsa, minkä jälkeen 18.7.2011 valintalautakunta laati pöytäkirjansa ja valitsi A:n kyseiseen toimeen.
70 Edellä esitetyistä seikoista ilmenee siten, että valintamenettely tapahtui rinnakkain tutkintamenettelyn kanssa.
71 Lisäksi tutkintakomitean lausunnosta ilmenee, että kantajan kantelu koski erityisesti ”hyllyttämistä”, jonka Y toteutti heikentämällä ja/tai vähentämällä hänen tehtäviään ja vastuutaan.
72 Tältä osin tutkintakomitea totesi, että ”ajan mittaan [kantajan] asema [Y:n] silmissä muuttui: arvostetusta ja erittäin suotuisasti arvioidusta työtoverista tuli häiritsevä tekijä hänen uralla etenemistään koskeville tavoitteilleen. Koska kantaja kilpaili lisäksi [riskienhallinnan PO:n] pääjohtajan paikasta, [Y] ei epäillyt lainkaan niiden valtatyhjiöiden täyttämisessä, jotka [kantaja] oli jättänyt sairautensa vuoksi ja joita viimeksi mainittu yritti sairasvuoteeltaan täyttää edes hieman”, ja että tämän vuoksi Y ” vähitellen syrjäytti [kantajan] tehtävistään ottamalla haltuunsa kaikki koordinaatioyksikköön liittyvät strategiset näkökohdat. Tällä hetkellä on siten selvää [– –], että [riskienhallinnan PO:n] organisaatiokaavio on sellainen, että [Y] keskittää käsiinsä kaikki strategiset avaintoiminnot, jotka antavat suuren näkyvyyden pankin hierarkiassa ja että [kantaja] on rajoitettu hoitamaan hallinnollisia tehtäviä. Se, mitä [kantaja] ennakoi, on siis toteutunut”.
73 Tutkintakomitea toteaa lausunnossaan myös, että ”[kantajan] aikaisemmin erinomaiset suhteet [Y:n] kanssa huonontuivat, koska [Y] täytti [kantajan] jättämän tyhjiön ja siirsi vähitellen itselleen tärkeimmät ja älyllisesti vaativimmat tehtävät, joita [kantaja] oli hoitanut; viimeksi mainittu ei hyväksynyt tällaista toimivaltansa murentamista. Lopulta kaikki yhteydenpito ja kaikki luottamukselliset suhteet näiden kahden välillä tulivat mahdottomiksi”.
74 Tutkintakomitea panee myös merkille, että Y:tä ”pidetään [– –] kunnianhimoisena miehenä, jolla on näkemyksiä ammatillisesta tulevaisuudestaan ja jota jotkut kuvailevat tiejyräksi, joka jatkaa eteenpäin huolehtimatta liiemmin muille mahdollisesti aiheuttamistaan vahingoista”, ja että ”[kantaja] oli läsnä, hän haittasi Y:n pyrkimyksiä ja hänen sairauspoissaolonsa [– –] esti osittain työn asianmukaisen suorittamisen, joten hänet oli työnnettävä syrjään”.
75 Tutkintakomitean lausunnosta käy siten ilmi, että Y oli todellakin omaksunut tiettyjä menettelytapoja, joista kantaja häntä moitti, ja että valintalautakunnan haastatellessa kantajaa 13.7.2011 ammatilliset suhteet kantajan ja Y:n välillä olivat pahasti heikentyneet.
76 Koska Y:stä olisi tullut kantajan lähin esimies, jos hänet olisi valittu ja nimitetty riidanalaiseen toimeen, virkamiestuomioistuin katsoo, että kun otetaan huomioon tämän tuomion 67–75 kohdassa esitetyt näkökohdat ja tosiseikat ja erityisesti tosiseikat, joiden tutkintakomitea katsoo lausunnossaan tulleen näytetyiksi toteen, kantaja on esittänyt käsiteltävässä asiassa objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä seikkoja tukemaan väitettään, jonka mukaan Y oli eturistiriitatilanteessa silloin, kun hänet nimettiin valintalautakunnan jäseneksi, mikä oli omiaan asettamaan kyseenalaiseksi hänen kykynsä arvioida tarvittavalla objektiivisuudella kantajan hakemusta.
77 On selvää, että Y osallistui kantajan haastatteluun ja arviointiin, vaikka hänen olisi tullut pidättäytyä siitä, koska hän oli eturistiriitatilanteessa kantajaan nähden.
78 Lisäksi on muistutettava, että hyvien toimintatapojen 5.1 ja 10.3 artiklassa määrätään, että valintalautakunnan puheenjohtajan ääni ratkaisee siinä tapauksessa, että lopullisesta suosituksesta ei päästä yksimielisyyteen ja että hänen on puhuttava asiaa käsiteltäessä viimeisenä, jotta hän ei vaikuttaisi muihin valintalautakunnan jäseniin. Näin ollen kyseisistä artikloista seuraa, että Y:llä oli valintalautakunnan puheenjohtajana ratkaiseva rooli lautakunnan työskentelyssä ja hän kykeni vaikuttamaan valintalautakunnan muihin jäseniin.
79 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ja ottamatta kantaa valintalautakunnan jäsenten välisten keskustelujen sisältöön ja lautakunnan eri jäsenten, Y mukaan lukien, kannanottoihin, on pääteltävä, että Y rikkoi puolueettomuusvelvollisuuttaan, koska hän oli valintalautakunnan jäsen. Tämän seurauksena ja koska valintalautakunnan kullakin jäsenellä on oltava tarvittava riippumattomuus, jotta koko valintalautakunnan objektiivisuus ei vaarantuisi, on katsottava, että koko lautakunnan puolueettomuusvelvollisuutta on rikottu.
80 Pankin väitteet eivät kumoa tätä päätelmää.
81 Aluksi väitteestä, jonka mukaan ”ei tulisi kysymykseen”, ettei palvelukseenottavan osaston johtaja, käsiteltävässä asiassa Y, ei johtaisi puhetta kaikissa valintalautakunnan haastatteluissa, on riittävää todeta, että hyvien toimintatapojen 4.1 artiklan mukaan lautakunnan puheenjohtaja edustaa ”yleensä pääosastoa”, joka täyttää toimen, ja ettei ohjeiden liitteessä I vaadita, että lautakunnan kokoonpanoon kuuluu palvelukseenottavan osaston johtaja. Näin ollen pankin sisäisissä säännöissä ei ole kysymys palvelukseenottavasta osastosta vaan palvelukseenottavasta pääosastosta, ja on sallittua, että toimen täyttävän osaston johtaja ei ole valintalautakunnan jäsen.
82 Lisäksi on muistutettava (ks. 30 ja 31 kohta edellä), että kantaja oli pyytänyt henkilöstöosaston johtajalle 14.6.2011 lähetetyllä sähköpostiviestillä Y:n korvaamista toisella henkilöllä, minkä pyynnön kyseinen johtaja hylkäsi samana päivänä. Eturistiriitatilanteessa pankin olisi kuitenkin pitänyt välttää nimittämästä Y:tä valintalautakunnan jäseneksi ja varsinkin sen puheenjohtajaksi, tai sen olisi ainakin pitänyt toimia niin, että tämä pidättyy puuttumasta millään tavalla kantajan haastatteluun ja arviointiin, mitä pankki ei ole tehnyt.
83 Mitä sitten tulee väitteeseen, jonka mukaan 11.7.2011 päivätyssä tutkintakomitean lausunnossa todettiin, ettei Y ollut syyllistynyt kiusaamiseen, minkä vuoksi Y:n taholla ei ollut eturistiriitaa, virkamiestuomioistuin muistuttaa, että valintamenettely tapahtui rinnakkain tutkintamenettelyn kanssa (ks. tämän tuomion 70 kohta) ja että henkilöstöosaston johtajan kieltäytyessä 14.6.2011 korvaamasta Y:tä valintalautakunnassa tutkintakomitea ei ollut vielä antanut lausuntoaan. Koska valintalautakunnan oli määrä haastatella kantajaa alunperin 17.6.2011, pankilla ei siis ollut mitään sitä vastaan, että Y, joka kyseisenä ajankohtana oli kiusaamista koskevan tutkintamenettelyn kohteena, olisi valintalautakunnan jäsen. Pankin väitteellä, jonka mukaan tutkintakomitean lausunnossa todettiin, ettei Y ollut syyllistynyt kiusaamiseen, ei siis ole merkitystä. Joka tapauksessa riippumatta siitä, minä päivänä Y mahdollisesti tiesi, että tutkintakomitea oli antanut lausuntonsa, tällä lausunnolla ei voinut olla mitään vaikutusta itse eturistiriidan olemassaoloon Y:n taholla valintamenettelyn aikana. Nimittäin se seikka, että Y:n ja kantajan väliset ammatilliset suhteet olivat vakavasti huonontuneet ennen valintamenettelyn alkua, kuten tutkintakomitean lausunnosta ilmenee, riittää käsiteltävässä asiassa sen päätelmän tekemiseen, että Y:llä oli eturistiriita.
84 Virkamiestuomioistuin korostaa myös, että eturistiriidan vaaran olemassaoloa valintalautakunnan jäsenen taholla suhteessa johonkin hakijaan ei voi tasapainottaa henkilöstöosaston edustajan läsnäolo lautakunnassa eikä miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän sekakomitean tarkkailijan läsnäolo.
85 Lopuksi pankin argumentista, jonka mukaan valintalautakunnan pöytäkirjasta ilmenee, ettei Y:n kantajasta tekemä kannanotto ollut syrjivä ja että A valittiin yksimielisesti, virkamiestuomioistuin toteaa, että valintalautakunnan kunkin jäsenen kullekin hakijalle antamat arvosanat ovat todellakin suhteellisen yhtenäisiä, kuten pankki väittää. Tämän toteamuksen perusteella ei kuitenkaan voida sulkea pois Y:n eturistiriidan olemassaoloa eikä sitä mahdollisuutta, että Y saattoi lautakunnan puheenjohtajana vaikuttaa valintalautakunnan muiden jäsenten hakijoista suorittamaan arviointiin.
86 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on katsottava, että valintamenettely oli sääntöjenvastainen siltä osin kuin valintalautakunnan puheenjohtaja ja sen seurauksena valintalautakunta kokonaisuudessaan rikkoi puolueettomuusvelvollisuuttaan. Näin ollen kanneperusteen ensimmäisen osan ensimmäinen väite on todettava perustelluksi.
Toinen väite, joka koskee valintalautakunnan muiden jäsenten puolueellisuutta
– Asianosaisten lausumat
87 Kantaja väittää, että valintalautakunnan muut jäsenet kuin Y saattoivat olla puolueellisia, sillä suurin osa heistä oli hyväksynyt riskienhallinnan PO:n uudelleenjärjestämisen ja erityisesti RPP-jaoston, jonka päällikölle annettiin lähes kaikki kantajan tehtäviin koordinaatiojaoston päällikkönä kuuluneet tehtävät ja vastuut, perustamisen.
88 Pankki ei ole ottanut kantaa tähän toiseen väitteeseen.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
89 On riittävää, että pannaan merkille, että kantaja rajoittuu vain väittämään, että valintalautakunnan muut jäsenet saattoivat rikkoa puolueettomuusvelvollisuuttaan, väittämättä kuitenkaan, että nämä todellakin tekivät näin käsiteltävässä asiassa. Täten kantaja esittää pelkkiä olettamuksia asiasta esittämättä mitään todisteita tämän väitteen näyttämiseksi toteen. Näissä olosuhteissa kanneperusteen ensimmäisen osan toinen väite on hylättävä perusteettomana.
90 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava, että ainoan kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee valintamenettelyssä tapahtuneita menettelyvirheitä, on osittain perusteltu.
Kanneperusteen toinen osa, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista
Asianosaisten lausumat
91 Kantaja toteaa, että valintalautakunnalle pidetty kymmenen minuutin mittainen suullinen esitys, joka kaikkien hakijoiden oli pidettävä, muodostui teknistä aihetta koskevasta lyhyestä esittelystä, joka perustui kahteen pankin sisäiseen muistioon, jotka jaettiin kaikille hakijoille ennen valintalautakunnan haastattelua. Koska A oli väitetysti laatinut nämä kaksi sisäistä muistiota tai osallistunut niiden laatimiseen, hän oli epäoikeudenmukaisesti etuoikeutetussa asemassa muihin hakijoihin nähden. Kantaja väittää, että valintalautakunta loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta suosimalla selvästi yhtä riidanalaisen toimen hakijoista valitessaan suullista esitystä koskevan kokeen aineistoksi kaksi edellä mainittua sisäistä muistiota.
92 Pankki myöntää, että A osallistui kummankin kyseessä olevan sisäisen muistion valmisteluvaiheeseen, mutta katsoo, ettei yhtäkään hakijaa ollut asetettu perusteettomasti huonompaan asemaan, sillä näiden muistioiden ymmärtäminen ei edellyttänyt erityisiä tietoja ja ne oli jaettu kaikille hakijoille ennen haastattelua. Suullinen esitys oli ainoastaan yksi useista kokeista, joista valintamenettely koostui, eikä sen tarkoituksena ollut arvioida hakijoiden teknistä pätevyyttä vaan pikemminkin heidän viestintä- ja vakuuttelutaitojaan.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
93 On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintäkiellon, tai yhdenvertaisen kohtelun, periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. Tästä seuraa siten, että syrjintäkiellon periaatetta loukataan, jos kahta henkilöryhmää, joiden oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne ei ole olennaisesti erilainen, kohdellaan eri tavoin tai jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavoin. Jotta erilainen kohtelu voisi olla yleisen syrjintäkiellon periaatteen mukaista, tämän eron on oltava perusteltu objektiivisen ja kohtuullisen kriteerin perusteella, joka on oikeassa suhteessa tällä erottelulla tavoiteltuun päämäärään (ks. esim. tuomiot Giannini, EU:T:2008:68, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja Brown v. komissio, F‑37/05, EU:F:2009:121, 64 kohta).
94 Yhdenvertaisen kohtelun periaate on unionin oikeuden perusperiaate, jota sovelletaan muun muassa kilpailuja koskevissa asioissa ja jonka noudattamista kilpailun valintalautakunnan on valvottava tarkasti kilpailun aikana. Vaikka valintalautakunnalla on laaja harkintavalta kokeita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja kokeiden yksityiskohtaisen sisällön osalta, unionin tuomioistuinten tehtävänä on kuitenkin harjoittaa valvontaansa siltä osin kuin on tarpeellista hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja valintalautakunnan näiden välillä tekemän valinnan objektiivisuuden varmistamiseksi (asia Giannini, EU:T:2008:68, tuomion 132 kohta ja asia F‑127/11, De Mendoza Asensi v. komissio, EU:F:2014:14, tuomion 43 kohta).
95 Lopuksi on katsottava, että jokaiseen kokeeseen liittyy yleisesti ja erottamattomasti epäyhdenvertaisen kohtelun vaara, koska niiden kysymysten lukumäärä, joita voidaan järkevästi esittää tiettyä aihetta koskevassa kokeessa, on väistämättä rajallinen. On näin ollen hyväksytty, että yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen voidaan todeta vain silloin, kun valintalautakunta ei ole rajoittanut kokeita valitessaan epäyhdenvertaisuuden vaaraa, joka liittyy yleensä kaikkiin kokeisiin (asia Giannini, EU:T:2008:68, tuomion 133 kohta ja asia De Mendoza Asensi v. komissio, EU:F:2014:14, tuomion 45 kohta).
96 Käsiteltävässä asiassa asiakirjoista ilmenee, että kaikkien hakijoiden oli vastattava yhteen samankaltaiseen kysymykseen, jonka kukin valintalautakunnan jäsen heille esitti. Lisäksi valintalautakunta oli ottanut käyttöön kaikille hakijoille saman kokeen, joka käsitti kahteen pankin sisäiseen muistioon perustuvan suullisen esityksen ja jolla arvioitiin heidän kykyään esittää monimutkainen tekninen aihe muulle kuin asiantuntijayleisölle ja saada yleisö vakuuttuneeksi ehdotuksesta. Kahta edellä mainittua muistiota oli siis määrä käyttää hakijoiden viestintä-, esittely-, selitys- ja vakuuttelukyvyn, ei heidän teknisten tietojensa testaamisessa.
97 Asiakirjoista ilmenee myös, että A osallistui niiden molempien sisäisten muistioiden laatimiseen, jotka hakijoille toimitettiin valintalautakunnan edessä pidettävää suullista esitystä varten. Virkamiestuomioistuin katsoo, että pelkkä tällaisten muistioiden laatiminen tai niiden laatimiseen osallistuminen mahdollistaa todellisen perehtyneisyyden niiden sisältöön ja helpottaa mahdollisesti kaikkia niihin perustuvia esityksiä.
98 Kuten pankki väittää, on katsottu, että se, että tietyt kilpailun hakijat ovat saattaneet tutustua työnsä kautta johonkin asiakirjaan, ei merkitse sitä, että heille koituisi perusteetonta etua siitä, että valintalautakunta on päättänyt ottaa tämän asiakirjan kokeen kysymysten perustaksi, koska yhtäältä etu, jota tämän asiakirjan valitsemisesta koituu tietyille hakijoille, on osa kaikkiin kokeisiin yleisesti liittyvää mahdollisuutta, ja toisaalta koska kyseisen asiakirjan teksti oli ollut saatavilla ennen koetta (asia Giannini, EU:T:2008:68, tuomion 164 kohta).
99 Tältä osin virkamiestuomioistuin korostaa, että asiassa Giannini annetussa tuomiossa (EU:T:2008:68) kantaja, joka oli hylätty kilpailussa, arvosteli sitä, että muut hakijat olivat työskennelleet ennen kilpailua sen asiakirjan valmisteluasiakirjojen parissa, jota oli käytetty kirjallisen kokeen perustana. Asiassa Giannini annetusta tuomiosta (EU:T:2008:68) ilmenee, että sitä, että valmisteluasiakirjat ja hakijoille toimitettu asiakirja olivat samat, ei voitu olettaa ja että valmisteluasiakirjojen parissa työskennelleet hakijat eivät voineet luottaa tietoon, jonka he mahdollisesti olivat työnsä kautta saanet kyseisistä valmisteluasiakirjoista. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli tästä, että sillä, että valmisteluasiakirjojen parissa työskennelleiden hakijoiden olisi voinut olla helppoa läpäistä kirjallinen koe kyseisiin valmisteluasiakirjoihin tutustumisensa ansiosta, oli erittäin vähäinen merkitys, ja katsoi, etteivät kyseiset hakijat olleet saaneet perusteetonta etua.
100 Käsiteltävässä asiassa on sitä vastoin todettava, että yksi ainoa hakija, joka oli A, tunsi kilpailijoitaan paremmin asiakirjat, jotka annettiin hakijoiden käyttöön heidän esitelmänsä valmistelua varten. Lisäksi asiassa Giannini annetusta tuomiosta (EU:T:2008:68) poiketen A oli kirjoittajana tai avustajana työskennellyt suoraan pankin molempien sisäisten muistioiden parissa eikä näiden kahden sisäisen muistion valmisteluasiakirjojen parissa, joiden sisältö valmisteluasiakirjoina ei olisi välttämättä ollut sama kuin kyseisten kahden sisäisen muistion sisältö. Näin ollen siltä osin kuin hakijoiden suullisella esityksellä pyrittiin erityisesti arvioimaan heidän kykyään vakuuttaa muut kuin asiantuntijat se etu, jonka A sai suhteessa muihin hakijoihin suullista esitystä koskevassa kokeessa siitä, että hän oli osallistunut molempien edellä mainittujen muistioiden laatimiseen kokonaan tai osittain, on hyvinkin todellinen ja merkityksellinen.
101 Tätä arviointia ei voida tehdä tyhjäksi sillä, että molemmat kyseessä olevat sisäiset muistiot oli annettu kaikkien hakijoiden käytettäväksi ennen heidän haastatteluaan valintalautakunnassa, eikä pankin suullisessa käsittelyssä esittämällä argumentilla, jonka mukaan nämä kaksi muistiota olivat kaikkien hakijoiden hyvin tuntemia paljon ennen valintamenettelyn alkua. Suullisessa käsittelyssä pankki myönsi, että valintalautakunta olisi voinut valita suullista esitystä koskevaa koetta varten muita tekstejä kuin kaksi edellä mainittua muistiota. On siis näytetty toteen, että A oli perusteettomasti etuoikeutetussa asemassa muihin hakijoihin nähden.
102 Näin ollen on pääteltävä, että pankki loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta päättäessään käyttää kaikille hakijoille yhteisessä suullista esitystä koskevassa kokeessa kahta edellä mainittua pankin sisäistä muistiota.
103 Ainoan kanneperusteen toinen osa on näin ollen perusteltu.
104 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ja ilman, että on tarpeen tutkia asian selvittämistoimia koskevaa pyyntöä, ensimmäinen vaatimus, jolla pyritään 28.7.2011 tehdyn päätöksen kumoamiseen, on hyväksyttävä.
2. Toinen ja kolmas vaatimus, joilla pyritään saamaan vahingonkorvausta
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
105 Pankki väittää, että unionin tuomioistuimilla ei ole lainkaan toimivaltaa, jos niiden käsiteltäväksi saatettu kanne ei kohdistu hallinnon toimenpiteeseen, jolla hylätään kantajan vaatimukset. Käsiteltävässä asiassa pankin pääjohtaja ilmoitti 19.9.2011 päivätyllä kirjeellään kantajalle, että hänen 5.9.2011 päivätty vahingonkorvausvaatimuksensa käsiteltäisiin heti henkilöstöosastolla asiasta vastaavan henkilön palattua lomalta. Kantaja saattoi kuitenkin vahingonkorvausvaatimuksensa virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi 27.10.2011 ilman, että hän oli saanut 5.9.2011 päivättyyn vaatimukseensa pankin nimenomaista vastausta, ja ennen kuin kyseisen vaatimuksen implisiittistä hylkäämistä koskeva kolmen kuukauden määräaika oli päättynyt. Tämän vuoksi vahingonkorvausvaatimukset on pankin mukaan jätettävä tutkimatta.
106 Pankki lisää, että vahingonkorvausvaatimukset ovat tarpeettomia ainakin osittain, koska vahingonkorvausvaatimus on esitetty kanteessa, joka on nostettu 28.9.2011 virkamiestuomioistuimessa ja kirjattu viitteellä F‑95/11, sen vahingon osalta, jonka kantaja katsoo kärsineensä riidanalaisen toimen julkaisemisen vuoksi. Vahingonkorvausvaatimukset on siis joka tapauksessa jätettävä tutkimatta myös vireilläolovaikutuksen vuoksi ainakin osittain.
107 Vastauksena virkamiestuomioistuimen prosessinjohtotoimien yhteydessä esittämään pyyntöön, joka koskee pankin kannan selventämistä vahingonkorvausvaatimusten tutkittavaksi ottamiseen asiassa T-37/10 P, De Nicola vastaan EIP annettuun tuomioon (EU:T:2012:205) ja asiassa T-264/11 P, De Nicola vastaan EIP annettuun tuomioon (EU:T:2013:461) nähden, pankki katsoo, että vaikka kyseisten tuomioiden mukaan vahingonkorvausvaatimus voitaisiin saattaa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi ilman, että hallinnolle on ensin osoitettu vahingonkorvausvaatimusta, silloin kun henkilö päättää pyytää ensin hallintoa ottamaan kantaa tiettyyn kysymykseen, vaikka tämä menettely ei ole pakollinen, asianomaisen on annettava hallinnolle, jonka puoleen hän on kääntynyt, kohtuullinen aika ilmaista kantansa. Tätä kohtuullisen määräajan käsitettä, joka on tuotu esiin asiassa C-334/12 RX-II, Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. vastaan EIP (EU:C:2013:134, 26–30 kohta), sovelletaan sekä siihen määräaikaan, joka henkilöllä on osoittaa pyyntö hallinnolle, että määräaikaan, joka hallinnolla on ottaa kantaa kyseiseen pyyntöön.
108 Kantaja vastaa, että hänen kanteeseensa sisältyvät vahingonkorvausvaatimukset on otettava tutkittavaksi.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
109 Ensimmäiseksi virkamiestuomioistuin muistuttaa kaikkien vahingonkorvausvaatimusten tutkittavaksi ottamisesta, että pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaan kaikissa pankin ja sen henkilöstön välisissä riidoissa voidaan nostaa kanne unionin tuomioistuimissa ja että tällaista kannetta voi kuitenkin edeltää sovittelumenettely pankin sovittelutoimikunnassa huolimatta siitä, onko tuomioistuimessa nostettu kanne (asiassa De Nicola v. EIP annettu tuomio, EU:T:2012:205, 74 kohta).
110 On jo todettu, että pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklasta, jonka mukaan sovittelumenettely tapahtuu tuomioistuimessa nostetusta kanteesta riippumatta, ilmenee selvästi, että kyseisen kanteen tutkittavaksi ottaminen ei millään tavalla edellytä, että kyseinen hallinnollinen menettely, joka on pankin henkilöstölle valinnainen, on käyty loppuun (ks. vastaavasti yhdistetyissä asioissa T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, annettu tuomio, EU:T:2001:69, 96 kohta), vaikka virkamiesten tai toimihenkilöiden on odotettava Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä säädetyn oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn päättymistä.
111 Lisäksi asiassa De Nicola vastaan EIP annetussa tuomiossa (EU:T:2013:461, 69–73 kohta), joka on annettu asiassa F-59/09, De Nicola vastaan EIP annetusta sellaisesta tuomiosta (EU:F:2011:19) tehtyyn valitukseen, jossa virkamiestuomioistuin oli katsonut soveltamalla analogisesti Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohtaa, ettei sillä ollut toimivaltaa lausua sen käsiteltäväksi saatetusta vahingonkorvauskanteesta sen vuoksi, että tämä kanne ei kohdistunut asianomaiselle vastaiseen pankin toteuttamaan toimenpiteeseen, koska mitään vahingonkorvausvaatimusta ei ollut esitetty ensin pankille, katsottiin, että pankin sisäisen asiaa koskevan sääntelyn puuttumisen vuoksi virkamiestuomioistuimella ei ollut oikeutta tehdä toimivaltaansa tai sen käsiteltäväksi saatetun vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottamista riippuvaiseksi ”pankille osoitetun vahingonkorvausvaatimuksen ja sellaisen asianomaiselle vastaisen toimen puuttumisesta, johon olisi mahdollista liittää vahingonkorvausvaatimuksia”. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että ainoa merkityksellinen säännös tässä yhteydessä oli pankin henkilöstösääntöjen 41 artikla, joka on luonteeltaan ja tarkoitukseltaan hyvin erilainen kuin Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt, mukaan lukien niiden 90 ja 91 artikla, ja että itse pankin henkilöstösääntöjen olemassaolo estää ehdottomat analogiat suhteessa mainittuihin henkilöstösääntöihin.
112 Edellisessä kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että pankin työntekijän vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä ei voi olla vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen ensin pankille eikä myöskään sellaisen asianomaiselle vastaisen toimen olemassaolo, johon olisi mahdollista liittää vahingonkorvausvaatimuksia. Näin ollen pankin työntekijän pankille osoittama vahingonkorvausvaatimus kuuluu sisäiseen sovittelumenettelyyn, joka on pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaisesti joka tapauksessa valinnainen.
113 Käsiteltävässä asiassa, kuten tämän tuomion 43 kohdassa mainitaan, kantaja lähetti 5.9.2011 päivätyllä kirjeellä vahingonkorvausvaatimuksen saadakseen korvausta erityisesti 28.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuuden vuoksi väitetysti aiheutuneista vahingoista. Vaikka pankki ei ollut vielä vastannut kantajan vaatimukseen, tämä nosti 27.10.2011 käsiteltävänä olevan kanteen. Koska pankille osoitettu vahingonkorvausvaatimus esitettiin työntekijöiden ja pankin välisten riitojen sovittelua koskevan sisäisen hallinnollisen menettelyn yhteydessä ja koska vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottaminen virkamiestuomioistuimessa ei edellytä, että kyseinen hallinnollinen menettely on käyty loppuun, tämä vahingonkorvauskanne on otettava tutkittavaksi.
114 Tätä päätelmää ei voida kumota oikeuskäytännöllä, johon pankki vetoaa vastineessaan. Nimittäin virkamiestuomioistuimen asiassa F-55/08, De Nicola vastaan EIP antama tuomio (EU:F:2009:159) ja asiassa F 59/09, De Nicola vastaan EIP antama tuomio (EU:F:2011:19), joihin pankki viittaa, on vastaavasti kumottu erityisesti niiden kohtien osalta, joihin pankki vetoaa, Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa De Nicola vastaan EIP (EU:T:2012:205) ja asiassa De Nicola vastaan EIP (EU:T:2013:461) antamilla tuomioilla, jotka virkamiestuomioistuin on sitä paitsi toimittanut pankille huomautuksia varten prosessinjohtotoimien yhteydessä (ks. 107 kohta edellä).
115 Lisäksi virkamiestuomioistuin toteaa, että virkamiestuomioistuimen asiassa De Nicola vastaan EIP antaman tuomion (EU:F:2011:19) 137 kohta, johon pankki myös vetoaa vastineessaan, ei ole merkityksellinen, kun otetaan huomioon, että se koskee kysymystä siitä, mistä ajankohdasta aloitetaan sen kohtuullisen määräajan laskeminen, jossa pankin työntekijän on nostettava kanteensa virkamiestuomioistuimessa, jotta sitä ei katsottaisi liian myöhään nostetuksi. Myöskään asiassa Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. vastaan EIP annetun tuomion (EU:C:2013:134) 26–30 kohta, joihin pankki vetoaa vastauksena prosessinjohtotoimiin antamissaan huomautuksissa Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa De Nicola vastaan EIP antamasta tuomiosta (EU:T:2012:205) ja asiassa De Nicola vastaan EIP antamasta tuomiosta (EU:T:2013:461), ei ole myöskään merkitystä, sillä niissä käsitellään sen kohtuullisen määräajan käsitettä, jossa pankin työntekijän on nostettava kumoamiskanne hänelle vastaisesta pankin toimenpiteestä.
116 Käsiteltävässä asiassa virkamiestuomioistuinta ei ole vaadittu tutkimaan kysymystä sen määräajan pituudesta, jonka kuluessa kanne on nostettava unionin tuomioistuimissa sillä uhalla, että kanne katsotaan liian myöhään nostetuksi, vaan tutkimaan, voiko se ottaa käsiteltäväksi vahingonkorvauskanteen vai ei. Sen tehtävänä on tarkastella erityisesti, voiko se ottaa käsiteltäväksi pankin työntekijän vahingonkorvauskanteen, jonka kantaja on nostanut odottamatta pankin vastausta vahingonkorvausvaatimukseen, jonka hän oli ensin osoittanut pankille. Pankin vastineessaan esittämillä perusteluilla ei siis ole merkitystä.
117 Toiseksi, kun kysymys on vahingonkorvausvaatimusten tutkimatta jättämisestä osittain vireilläolovaikutuksen vuoksi, on muistutettava, että silloin, kun kanteen asianosaiset, kohde ja kanneperusteet ovat samat kuin aiemmin nostetussa kanteessa, kanne on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jätettävä tutkimatta (asia F‑22/06, Vienne ym. v. parlamentti, EU:F:2006:89, määräyksen 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
118 Virkamiestuomioistuimen tehtävänä on siis tutkia, ovatko asiassa F‑95/11 ja esillä olevassa asiassa vastaavasti 28.9. ja 27.10.2011 nostettujen kanteiden asianosaiset samat, koskevatko ne samaa kohdetta ja perustuvatko ne samoihin kanneperusteisiin.
119 Edellytyksestä, jonka mukaan näissä kummassakin kanteessa on oltava samat asianosaiset, on todettava, että se täyttyy käsiteltävässä asiassa. Molemmissa kanteissa ovat nimittäin vastakkain kantaja ja pankki.
120 Kohteen samanlaisuutta koskevista edellytyksistä on todettava, että asian F‑95/11 kantaja vaatii korvausta pankin sen päätöksen lainvastaisuudesta aiheutuneista vahingoista, jolla muutettiin kantajan tehtävien luonnetta sekä niiden hoitamisen edellytyksiä ottamalla häneltä pois vastuutehtävät, jotka hänellä oli yleisen riskienhallintapolitiikan alalla, sellaisena kuin tämä päätös ilmenee 30.3.2011 päivätystä henkilöstötiedotteesta. Hän vaatii myös korvausta vahingoista, joita hän väittää kärsineensä siitä, että pankki rikkoi huolenpito- ja suojeluvelvollisuuksiaan, joita sen oli noudatettava sen työntekijöiden ollessa poissa sairauden vuoksi, sekä pankin henkilöstösääntöjen 42 artiklaa sen vuoksi, ettei se ollut tehnyt hänen tehtäviensä hoitamisen edellytysten ja luonteen muuttamisesta häntä koskevaa yksittäispäätöstä toimittaakseen sen hänelle myöhemmin.
121 Käsiteltävässä asiassa kantaja vaatii korvausta vahingoista, joita hänelle on aiheutunut 28.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta ja siitä, että hän joutui esiintymään sellaisen valintalautakunnan edessä, jonka jäsenistä yksi oli hänen pyynnöstään aloitetun työpaikkakiusaamista koskevan tutkintamenettelyn kohteena.
122 Näin ollen on todettava, että tämän kanteen ja asiassa F-95/11 nostetun kanteen vahingonkorvausvaatimusten kohde ei ole sama. Pankin esittämä vireilläolovaikutukseen perustuva oikeudenkäyntiväite on siis hylättävä.
123 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on katsottava, että vahingonkorvausvaatimukset on otettava tutkittavaksi.
Asiakysymys
Asianosaisten lausumat
124 Kantaja väittää, että valintamenettely aiheutti hänelle paljon huolta, kun hän joutui pyynnöistään huolimatta esiintymään sellaisen valintalautakunnan edessä, jonka jäsenistä yksi oli yksi hänen väitetyistä kiusaajistaan, joka oli hänen pyynnöstään vireille saatetun tutkintamenettelyn kohteena.
125 Kantaja toteaa myös, että 28.7.2011 tehty päätös sai hänessä aikaan ymmärtämättömyyden ja nöyryytyksen tunteen sekä syvän pettymyksen suhteessa pankkiin. Kyseinen päätös aiheutti myös vahinkoa hänen ammatilliselle maineelleen, koska häntä ei nimitetty kyseiseen toimeen, vaikka suurin osa riidanalaiseen toimeen liittyvistä tehtävistä oli kuulunut hänelle ennen riskienhallinnan PO:n uudelleenorganisointia. Siten 28.7.2011 tehty päätös aiheutti hänelle merkittävää henkistä kärsimystä, jota koskevan korvauksen kohtuulliseksi määräksi hän arvioi 50 000 euroa.
126 Lopuksi kantaja väittää, että 28.7.2011 tehdystä päätöksestä aiheutui hänelle aineellista vahinkoa, joka vastaa palkan menetystä, kun otetaan huomioon, että hänen nimityksensä riidanalaiseen toimeen olisi antanut hänelle mahdollisuuden osoittaa ratkaiseva panoksensa riskienhallinnan PO:n strategisiin tavoitteisiin ja edetä uralla nopeammin. Kantaja arvioi aineellista vahinkoa koskevan kohtuullisen korvauksen määräksi 436 100 euroa.
127 Pankki väittää, että vahingonkorvausvaatimus on täysin perusteeton, koska pankkia ei voida moittia mistään lainvastaisesta käyttäytymisestä. Kantaja ei joka tapauksessa ole aineellisen vahingon osalta osoittanut tämän vahingon tosiasiallisuutta, koska palkan menetys on pelkästään hypoteettinen.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
128 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hallinto on vastuussa vahingosta ainoastaan, jos kantaja näyttää toteen sääntöjenvastaisuuden, tosiasiallisen vahingon sekä sääntöjenvastaisuuden ja väitetyn vahingon syy-yhteyden olemassaolon. Koska näiden edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, yhden edellytyksen täyttymättä jääminen on riittävä peruste vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämiselle (asia F‑122/12, Arguelles Arias v. neuvosto, EU:F:2013:185, tuomion 128 kohta).
129 Käsiteltävässä asiassa on korostettava, että henkinen kärsimys, johon kantaja vetoaa, aiheutui osittain 28.7.2011 tehdystä päätöksestä ja osittain siitä, että hän joutui esiintymään sellaisen valintalautakunnan edessä, jonka kokoonpanoon kuului yksi hänen väitetyistä kiusaajistaan, johon hän tiesi kohdistuvan meneillään olevan tutkintamenettelyn ja joka oli eturistiriitatilanteessa häneen nähden.
130 Tämän tuomion 104 kohdassa todetaan, että 28.7.2011 tehty päätös on kumottava valintalautakunnan puolueettomuusvelvollisuuden rikkomisen ja hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen vuoksi, ja tämän tuomion 77 kohdassa katsotaan, että Y:n olisi tullut pidättäytyä tehtävistään valintalautakunnan haastatellessa kantajaa ja arvioidessa tätä. Koska sääntöjenvastaisuudet pankin taholla on todettu, on tutkittava, oliko näillä virheillä vahingollisia seurauksia kantajalle.
131 Henkisestä kärsimyksestä, jota kantaja katsoo kärsineensä, on aluksi todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lainvastaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan olla kohtuullinen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, jota kantajalle on voinut tästä toimesta aiheutua, jollei kantaja osoita, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erotettavissa kumoamisen perusteena olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaisuudessaan korvata tällä kumoamisella (asia F‑129/12, CH v. parlamentti, EU:F:2013:203, tuomion 64 kohta).
132 Virkamiestuomioistuin muistuttaa, että on selvää, että epäoikeudenmukaisuuden tunne ja ahdistus, jota henkilölle aiheutuu siitä, että hänen on käytävä läpi oikeudenkäynti saadakseen oikeutensa tunnustetuiksi, muodostaa vahingon, joka voidaan päätellä pelkästään siitä seikasta, että hallinto on syyllistynyt lainvastaisuuksiin. Tietoisena siitä, että nämä vahingot ovat korvattavissa silloin, kun ne eivät tule hyvitetyiksi toimen kumoamisella (ks. vastaavasti asia F‑9/12, CC v. parlamentti, EU:F:2013:116, tuomion 128 kohta, jota koskeva muutoksenhaku on vireillä Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑457/13 P), virkamiestuomioistuin ottaa huomioon olosuhteet, joissa 28.7.2011 tehty päätös tehtiin, toisin sanoen, että se tehtiin sellaisen valintamenettelyn päätteeksi, jossa kantaja joutui esiintymään sellaisen valintalautakunnan edessä, jonka puheenjohtaja oli yksi hänen väitetyistä kiusaajistaan, johon kohdistuvan tutkintamenettelyn hän tiesi olevan meneillään ja joka oli eturistiriitatilanteessa suhteessa häneen, ja että menettelyn aikana yhdenvertaisen kohtelun periaatetta hakijoiden välillä ei ollut noudatettu, ja päättää, että käsiteltävän asian olosuhteissa tehdään oikeudenmukainen arvio kantajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, kun kohtuulliseksi korvaukseksi kyseisestä vahingosta vahvistetaan 25 000 euroa.
133 Toiseksi kantajan vaatimuksesta, joka koskee pankin velvoittamista korvaamaan hänelle 28.7.2011 tehdystä päätöksestä siitä syystä aiheutunut aineellinen vahinko, että päätös olla nimittämättä häntä riidanalaiseen toimeen vaikutti hänen tulevaan palkkaansa, virkamiestuomioistuin toteaa, ettei kantaja osoittanut, että vahinko on tosiasiallisesti aiheutunut. Jos nimittäin oletetaan, että kantaja olisi valintamenettelyn päätteeksi nimitetty riidanalaiseen toimeen, ei ole mahdollista määrittää konkreettisesti, mitkä olisivat olleet hänen mahdollisuutensa edetä uralla, koska tällaiset etenemismahdollisuudet ovat puhtaasti hypoteettisia. Tästä seuraa, että kantajan vahingonkorvausvaatimuksia ei voida tältä osin hyväksyä.
134 Kaiken edellä esitetyn perusteella pankki on velvoitettava maksamaan kantajalle 25 000 euroa.
Oikeudenkäyntikulut
135 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden määräysten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
136 Tässä tuomiossa esitetyistä perusteista seuraa, että koska kanne on pääosin hyväksytty, pankki on hävinnyt asian. Lisäksi kantaja on vaatimuksissaan nimenomaisesti vaatinut, että pankki velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi on päätettävä, että pankki vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan investointipankin pääjohtajan 28.7.2011 tekemä päätös, jolla A nimitettiin riskien hinnoittelun ja riskienhallintapolitiikan osastopäällikön toimeen, kumotaan.
2) Euroopan investointipankki velvoitetaan maksamaan CG:lle 25 000 euroa.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) Euroopan investointipankki vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan CG:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Rofes i Pujol | Bradley | Svenningsen |
Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä heinäkuuta 2014.
W. Hakenberg | | M. I. Rofes i Pujol |
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |