Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 15.2.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs laajennettu jaosto) asiassa T-518/16, Carreras Sequeros ym. v. komissio, 4.12.2018 antamasta tuomiosta
(asia C-126/19 P)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer ja R. Meyer)
Muut osapuolet: Francisco Carreras Sequeros, Mariola de las Heras Ojeda, Olivier Maes, Gabrio Marinozzi, Giacomo Miserocchi, Marc Thieme Groen, Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti
Vaatimukset
Valitus on hyväksyttävä
Asia on ratkaistava ja ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on hylättävä perusteettomana
Ensimmäisen oikeusasteen kantajat on velvoitettava korvaamaan neuvostolle nyt kyseessä olevassa menettelyssä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1. Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä toimivaltansa osalta. Peruste jakautuu kahteen osaan.
Ensimmäinen osa koskee kanteen kohdetta. Neuvosto väittää, että kumotessaan tuomion tuomiolauselmassa ”päätökset, jotka koskevat [kantajien] vuosilomapäivien lukumäärän vähentämistä vuonna 2014” unionin yleinen tuomioistuin on implisiittisesti määrännyt komission palauttamaan tuomion panemiseksi täytäntöön niiden lomapäivien lukumäärän, joihin kantajilla olisi ollut oikeus ennen henkilöstösääntöjen muuttamista. Näin tehdessään ja jättäessään oikaisematta kanteen kohdetta unionin yleinen tuomioistuin on ylittänyt toimivaltansa. Jos kanteen uudelleenluokittelu ei ollut mahdollista, kanteesta olisi pitänyt todeta, ettei se täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.
Toisessa osassa neuvosto toteaa, että katsoessaan, että kantajat voivat riitauttaa lainvastaisuusväitteellä koko sen vuosilomajärjestelmän lainmukaisuuden, joka määritellään virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, erityisesti vuodesta 2016 lähtien sovellettavien henkilöstösääntöjen, liitteessä X olevassa 6 artiklassa, eikä pelkästään sen säännöksen lainmukaisuutta, jonka komissio panee täytäntöön päätöksessä kantajien lomapäivien vahvistamisesta vuodeksi 2014, unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt noudattamatta toimivaltansa laajuutta vastoin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan lainvastaisuusväitteen ulottuvuus on rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä riidan ratkaisemiseksi, ja riidanalaisen yksittäispäätöksen ja lainvastaisuusväitteen kohteena olevan yleisesti sovellettavan toimen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys.
2. Toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä todetessaan, että vuosilomapäivien lukumäärän vähentäminen, josta virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa uudessa 6 artiklassa säädetään, vaikuttaa kantajien vuosilomaoikeuteen.
Ensinnäkin katsoessaan, että tietyissä tapauksissa direktiiviin (nyt kyseessä olevassa tapauksessa direktiiviin 2003/881 ) voidaan vedota toimielimiä vastaan, unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt noudattamatta vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan direktiivit on osoitettu jäsenvaltioille eikä unionin toimielimille ja elimille, joten direktiivin säännöksissä ei voida sellaisenaan katsoa asetettavan velvoitteita toimielimille niiden ja niiden henkilöstön välisissä suhteissa.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaa koskevissa perusoikeuskirjan valmistelukunnan puheenjohtajiston selityksissä mainitun direktiivin 2003/88 sisältö sitoo lainsäätäjää.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomiotta, mikä ulottuvuus on perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdalla, jonka tavoitteena ei ole – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut – parantaa elin- ja työoloja vaan taata riittävä suojan taso kaikille työntekijöille unionissa.
Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin on katsoessaan, että virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 6 artiklassa loukataan perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa taattua vuosilomaoikeutta, tehnyt oikeudellisen virheen, koska kolmansissa maissa työskentelevillä virkamiehillä olevien lomapäivien kokonaismäärä on selvästi suurempi kuin direktiivissä 2003/88 säädetty vähimmäismäärä, joka on 20 päivää.
3. Kolmas toissijaisesti esitetty valitusperuste koskee oikeudellista virhettä sen osalta, onko lomaoikeuden väitetty loukkaus luonteeltaan oikeutettu. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä katsoessaan, että riidanalaisen toimenpiteen oikeuttamisperusteissa ei voinut olla kyseessä yleisen edun mukaiset tavoitteet, ja jättäessään tutkimatta, puututaanko lomaoikeuden rajoituksella tähän oikeuteen tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin suojatun oikeuden keskeistä sisältöä.
____________
1 Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9).