VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

8 päivänä marraskuuta 2011

Asia F‑92/09 DEP

U

vastaan

Euroopan parlamentti

Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Valituksen hylkäävä päätös – Välitoimimenettely

Aihe: Hakemus, jolla U saattoi virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Euroopan parlamentin on korvattava kantajalle, vahvistetaan 23 670 euroa, jolle summalle lasketaan tämän määräyksen päivästä maksupäivään asti viivästyskorkoa, joka lasketaan Euroopan keskuspankin jälleenrahoitusoperaatioilleen vahvistaman, edellä mainitun jakson aikana sovellettavan korkokannan mukaisesti, korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Huomioon otettavat seikat

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

4.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta; henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohta)

5.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite – Asianosaisille ennen kanteen nostamista aiheutuneet kulut, jotka eivät ole korvattavia oikeudenkäyntikuluja

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

6.      Oikeudenkäyntimenettely – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan menettelyn yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut – Lausunnon antamisen raukeaminen

(Virkamiestuomioisuimen työjärjestyksen 86 ja 92 artikla)

7.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Viivästyskorot

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdasta ilmenee, että korvattavat kulut on rajattu ensinnäkin asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa aiheutuneisiin kustannuksiin ja toiseksi tätä varten välttämättömiin kustannuksiin. Lisäksi kantajan on esitettävä näyttö, jossa vahvistetaan, että kulut, joiden korvaamista hän vaatii, ovat todellisia.

(ks. 37 kohta)

2.      Unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa niiden palkkioiden määrää, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan niillä on toimivalta määritellä summa, johon asti asianosaisen, joka on määrätty korvaamaan oikeudenkäyntikulut, on korvattava nämä palkkiot. Kun unionin tuomioistuimet vahvistavat oikeudenkäyntikulujen määrää, niiden ei tarvitse ottaa huomioon kansallisia asianajajien palkkiosääntöjä eikä mahdollista asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien tekemää sopimusta asiasta.

Koska taksoista ei ole säännöksiä unionin oikeudessa, unionin tuomioistuinten on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ottamalla huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asian vaikeusaste, oikeudenkäyntimenettelystä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja oikeudenkäynnin taloudellinen merkitys asianosaisille.

(ks. 38 ja 39 kohta)

3.      On todettu, ettei asianosaisten asianajajilleen maksamia palkkioita, jotka liittyvät suullisen käsittelyn jälkeiseen vaiheeseen, voida ottaa huomioon korvattavina oikeudenkäyntikuluina. Asian laita on erityisesti täten niiden palkkioiden osalta, joita pyydetään tuomioiden analysoinnista ja valitusten valmistelusta. SEUT 278 ja SEUT 279 artiklasta kuitenkin seuraa, että välitoimimenettelyn tarkoitus on väliaikaisen tilanteen järjestäminen kanteen käsittelemisen yhteydessä ja odottaessa siihen annettavaa ratkaisua. Lisäksi tarve ottaa huomioon kanteen käsittelemisen yhteydessä välitoimimenettelyssä annetun määräyksen analysoinnin kustannukset on seurausta siitä, että nämä menettelyt eivät ole toisistaan erillisiä ja riippumattomia, koska ne koskevat samaa asiaa, minkä vuoksi niillä on keskeisiä yhteisiä tekijöitä.

(ks. 46 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑5/02 DEP ja T‑80/02 DEP, Tetra Laval v. komissio, 31.3.2011, 77 kohta

4.      Korvattavien oikeudenkäyntikulujen osalta suoritus, joka liittyy valituksen hylkäävän päätöksen lukemiseen, koskee lähtökohtaisesti kanteen käsittelemistä edeltävää menettelyä. Koska menettely virkamiestuomioistuimessa on kuitenkin poikkeuksellisesti aloitettu henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan nojalla eli välittömästi valituksen tekemisen jälkeen ja odottamatta nimittävän viranomaisen siihen antamaa ratkaisua, jotta kanteen käsittelemistä voidaan jatkaa on välttämätöntä, että kantaja saa tiedon tästä oikeudenkäynnin aikana tehdystä päätöksestä ja arvioi sen merkitystä.

(ks. 47 kohta)

5.      Asianajokulut, jotka liittyvät ajanjaksoihin, joiden aikana ei annettu tiedoksi yhtäkään oikeudenkäyntiasiakirjaa, on suljettava pois, koska ne eivät ole menettelyn kannalta välttämättömiä.

(ks. 48 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑104/89 DEP, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, 6.1.2004, 47 kohta ja em. asia Willeme v. komissio, 37 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑34/02 DEP, Le Levant 015 ym. v. komissio, 21.12.2010, 33 kohta

6.      Toisin kuin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa, kyseisen työjärjestyksen 92 artiklassa, joka koskee oikeudenkäyntikuluihin liittyvää riitaa, ei määrätä, että oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asian käsittely saatetaan päätökseen. Vaikka unionin tuomioistuin lausuu työjärjestyksensä 92 artiklan mukaisesti kanteen ratkaisseen tuomioistuimen määräämistä oikeudenkäyntikuluista ja erikseen tästä viimeksi mainitusta riitauttamisesta johtuneista uusista oikeudenkäyntikuluista, sen käsiteltäväksi voitaisiin tarvittaessa saattaa myöhemmin uusia oikeudenkäyntikuluja koskeva uusi riitautus. Ei siis ole aiheellista lausua erikseen kuluista ja palkkioista, jotka ovat aiheutuneet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta menettelystä virkamiestuomioistuimessa. Unionin tuomioistuimen on kuitenkin, kun se vahvistaa korvattavat oikeudenkäyntikulut, otettava huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen tekemisen ajankohtaan asti.

(ks. 63–65 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/08 DEP, Schönberger v. parlamentti, 26.4.2010, 45–47 kohta

7.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan nojalla virkamiestuomioistuin yksi on toimivaltainen yhtäältä toteamaan virkamiestuomioistuimen määräämistä oikeudenkäyntikuluista maksettavien viivästyskorkojen maksamista koskevan velvollisuuden ja toisaalta vahvistamaan, mitä korkokantaa on sovellettava.

(ks. 67 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑147/08 DEP, X v. parlamentti, 10.11.2009, 35 kohta