EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

2 päivänä heinäkuuta 2014

Asia F‑5/13

Paulo Jorge Da Cunha Almeida

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Avoin kilpailu – Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen – Kielellisen päättelykyvyn koe – Kilpailuilmoitusta koskeva lainvastaisuusväite – Toisen kielen valinta kolmen kielen joukosta – Syrjintäkiellon periaate

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Paulo Jorge Da Cunha Almeida vaatii virkamiestuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan kilpailun EPSO/AD/205/10 valintalautakunnan päätökset, joilla hänet jätettiin merkitsemättä varallaololuetteloon ja kumoamaan kilpailuilmoituksen ja varallaololuettelon.

Ratkaisu:      Kilpailun EPSO/AD/205/10 valintalautakunnan 9.3.2012 tekemä päätös, jonka Euroopan henkilöstövalintatoimisto on luovuttanut ja jolla hylättiin uudelleenkäsittelyä koskeva vaatimus, jonka Paulo Jorge da Cunha Almeida esitti sen jälkeen, kun hänet oli 23.11.2011 tehdyllä päätöksellä jätetty merkitsemättä kyseisen kilpailun varallaololuetteloon, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Paulo Jorge da Cunha Almeidan oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Tekemispäivä – Vastaanottaminen hallinnossa – Saapumisleimalla luotu olettama

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

2.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Kanteen kohteen ja perusteen samanlaisuus – Kanneperusteet ja perustelut, jotka eivät sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kielet, joilla kokeisiin voi osallistua – Yhdenvertainen kohtelu – Erityisen kielitaidon vaatimus – Perustelut – Perustelu yksikön edun kannalta – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1 1 ja 6 artikla; henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohta ja 28 artiklan f kohta; liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että valitus on esitetty silloin, kun se saapuu toimielimeen, eikä silloin, kun se lähetetään viimeksi mainitulle. Vaikka sen perusteella, että hallinto ilmoittaa sille lähetetyn asiakirjan saapuneeksi tai rekisteröi sen, ei voida varmuudella vahvistaa asiakirjan saapuneen tiettynä päivänä, se on kuitenkin hyvään hallintotapaan kuuluva keino, jonka perusteella voidaan olettaa, kunnes toisin osoitetaan, että kyseinen asiakirja saapui hallintoviranomaiselle ilmoitettuna päivänä.

(ks. 20 ja 23 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: määräys Schmit v. komissio (F‑3/05, EU:F:2006:31, 28 ja 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Koska oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on luonteeltaan epävirallinen ja koska asianomaiset toimivat yleensä tässä vaiheessa ilman asianajajan avustusta, hallintoviranomaisen ei pidä tulkita valituksia suppeasti, vaan päinvastoin avoimin mielin. Henkilöstösääntöjen 91 artiklalla ei ole tarkoitus rajata oikeudenkäyntimenettelyä ehdottomalla ja lopullisella tavalla, kunhan kanteessa ei muuteta valituksen perustetta eikä kohdetta.

(ks. 36 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio komissio v. Moschonaki (T‑476/11 P, EU:T:2013:557, 76 ja 78 kohta)

3.      Kilpailuilmoitus, jossa rajoitetaan kilpailuun osallistumista varten käytettävää toista kieltä, on lainvastainen silloin kun tässä ilmoituksessa tarkoitetut toimielimet eivät ole saattaneet voimaan unionin kielijärjestelmän soveltamista koskevia sisäisiä sääntöjä Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 6 artiklan mukaisesti tai tehneet muita tiedonantoja, joissa vahvistetaan toisen kielen valinnan rajoittamisperusteita, kun kilpailuilmoituksessa ei esitetä mitään syitä, joiden vuoksi rajoitettu kielivalikoima olisi perusteltu.

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa määritellään 23 kieltä paitsi virallisiksi kieliksi, myös unionin toimielinten työkieliksi. Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa, 1 d artiklan 1 kohdassa ja 6 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ja 28 artiklan f alakohdassa ei säädetä nimenomaisista arviointiperusteista, joilla voidaan rajoittaa kilpailuun osallistumista varten tarpeellisen toisen kielen valintaa. Yksikön etu voi olla perusteltu tavoite, joka voidaan ottaa huomioon tällaisen rajoituksen käyttöön ottamiseksi, edellyttäen että tämä etu on objektiivisesti perusteltu ja että vaadittu kielitaidon taso on suhteutettu yksikön todellisiin tarpeisiin. Toisen kielen valintaa rajoittavissa säännöissä on vahvistettava selkeät, objektiiviset ja ennakoitavissa olevat arviointiperusteet, jotta hakijat voivat tietää riittävän ajoissa, mitä kielitaitoa koskevia vaatimuksia on asetettu, voidakseen valmistautua kilpailuun parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.

(ks. 44 ja 46–50 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: tuomio Italia v. komissio (C‑566/10 P, EU:C:2012:752, 85, 88 ja 90 kohta)