Väliaikainen versio

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

4 päivänä toukokuuta 2016

Asia F‑42/12

Florence Bouvret

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Eläkkeet – Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohta – Ennen unionin palvelukseen tuloa kansallisessa eläkejärjestelmässä saavutetut eläkeoikeudet – Siirto unionin eläkejärjestelmään – Uusiin yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin perustuva hyvitettäviä palvelusvuosia koskeva ehdotus, jonka asianomainen on hyväksynyt – Oikeudenkäyntiväite – Asianomaiselle vastaisen toimen käsite – Työjärjestyksen 83 artikla

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Florence Bouvret vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan Euroopan komission nimittävän viranomaisen 1.8.2011 tekemän päätöksen, jolla tämä viranomainen vahvisti lopullisesti Euroopan unionin eläkejärjestelmässä kantajan ennen unionin palvelukseen tuloaan saavuttamat eläkeoikeudet.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta. Florence Bouvret vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Ehdotus palvelusvuosien hyvittämisestä ennen unionin palvelukseen tuloa saavutettujen eläkeoikeuksien siirtämiseksi unionin järjestelmään – Käsitteen soveltamisalan ulkopuolelle jääminen – Saavutettuja eläkeoikeuksia edustavan pääoman siirron jälkeen tehty päätös palvelusvuosien hyväksymisestä – Kuuluminen käsitteen soveltamisalaan

(SEUT 270 artikla ; henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta ja liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohta)

2.      Henkilöstökanne – Oikaisuvaatimuksen hylkäämistä koskevasta päätöksestä nostettu kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus lausua vaatimuksista, jotka kohdistuvat oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen – Vaatimukset, joilla ei ole itsenäistä sisältöä, tai pelkästään vahvistava päätös – Velvollisuutta ei ole

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 11 artiklan 2 kohdan mukaisessa eläkeoikeuksien siirtoa koskevassa menettelyssä nimittävän viranomaisen tekemä päätös on virkamiehelle vastainen päätös, josta voidaan nostaa kanne SEUT 270 artiklan ja henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan nojalla, kun asianomaisen ennen unionin palvelukseen tuloaan saavuttamia eläkeoikeuksia edustava pääoma on tosiasiallisesti siirretty. Eläkeoikeuksien hyvittämiseen liittyvä ehdotus, vaikka asianomainen olisi sen hyväksynytkin, ei sitä vastoin ole asianomaiselle vastainen päätös, josta voitaisiin nostaa kanne SEUT 270 artiklan ja henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan nojalla.

Hyvitettävät palvelusvuodet voidaan näet myöntää vain silloin, jos virkamies on antanut suostumuksensa siihen, että jatketaan menettelyä, jossa pääoma, joka edustaa eläkeoikeuksia, jotka asianomainen on saavuttanut aikaisemmin kyseisessä ulkopuolisessa eläkekassassa, siirretään unionin eläkejärjestelmään, ja tätä suostumusta selventää nimittävän viranomaisen kyseisen kansallisen eläkekassan ilmoittaman pääoman alustavan määrän perusteella tekemä hyvitettäviä palvelusvuosia koskeva ehdotus.

Tässä yhteydessä asianomainen toimielin sitoutuu eläkeoikeuksien hyvittämistä koskevassa ehdotuksessa ainoastaan soveltamaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa ja yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä asianomaisen henkilön tilanteeseen. Tämä kyseessä olevan toimielimen velvollisuus johtuu kuitenkin suoraan kyseessä olevista henkilöstösääntöjen määräyksistä myös nimenomaisen sitoumuksen puuttuessa.

Tällaisesta hyvitettäviä palvelusvuosia koskevassa ehdotuksessa ilmaistusta sitoumuksesta ei seuraa kyseiselle toimielimelle uutta velvoitetta eikä näin ollen asianomaisen oikeudellisen tilanteen muutosta muun muassa sen vuoksi, että silloinkin kun asianomainen antaa suostumuksensa toisessa järjestelmässä hankkimiensa eläkeoikeuksien siirtämiseen unionin eläkejärjestelmään, ehdotuksen tehneellä toimielimellä ei ole vastaavaa velvollisuutta myöntää asianomaiselle automaattisesti alkuperäisessä ehdotuksessa mainittua palvelusvuosien määrää, jonka perusteella virkamies on vahvistanut halunsa siirtää kyseinen pääoma unionin eläkejärjestelmään, sen jälkeen kun kansallisen eläkekassan ilmoittaman pääoman määrän siirto on suoritettu.

(ks. 28–32 kohta)

Viittaukset:

Euroopan unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 13.10.2015, komissio v. Verile ja Gjergji, T‑104/14 P, EU:T:2015:776, 50, 52, 53 ja 74 kohta; komissio v. Cocchi ja Falcione, T‑103/13 P, EU:T:2015:777, 66 kohta, ja Teughels v. komissio, T‑131/14 P, EU:T:2015:778, 37, 46, 48, 49, 58 ja 70 kohta

2.      Prosessiekonomian periaatteen mukaan unionin tuomioistuimet voivat kuitenkin päättää, ettei vaatimuksista, jotka kohdistuvat valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, ole aihetta lausua erikseen, jos se toteaa, että näillä vaatimuksilla ei ole itsenäistä sisältöä ja että ne tosiasiallisesti vastaavat vaatimuksia, jotka kohdistuivat päätökseen, josta oikaisuvaatimus oli tehty. Näin voi olla erityisesti silloin, jos se toteaa, että oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä ainoastaan pysytetään tämän oikaisuvaatimuksen kohteena ollut toimi ja että tämä toimi ei myöskään ole henkilöstösääntöjen 90 artiklassa tarkoitettu virkamiehelle vastainen toimi.

(ks. 35 kohta)

Viittaukset:

Euroopan unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 21.9.2011, Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 33 kohta

Virkamiestuomioistuin: tuomio 19.11.2014, EH v. komissio, F‑42/14, EU:F:2014:250, 85 kohta