VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
29 päivänä syyskuuta 2011
Asia F‑80/10
AJ
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Henkilöstösääntöjen 43 ja 45 artikla – Arviointikertomus – Ilmeinen arviointivirhe – Perustelut
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa AJ vaatii muun muassa vuodelta 2008 laaditun arviointikertomuksensa kumoamista.
Ratkaisu: Kanne hylätään. AJ vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Arvioijien harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
2. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Tarkoitus – Arvioijien velvollisuudet
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
3. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Aikaisempaan arviointiin nähden huonompi arviointi – Perusteluvelvollisuus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
4. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Komissiossa toimiva arviointi- ja ylennysasioita käsittelevä pariteettikomitea – Väliaikaisten työryhmien asema
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
5. Virkamiehet – Arviointi – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
1. Arvioijille on annettu erittäin laaja harkintavalta heidän arvioidessaan niiden henkilöiden työtä, joiden arviointi on heidän tehtävänään. Näin ollen unionin tuomioistuinten arviointikertomusten sisällön osalta harjoittamassa tuomioistuinvalvonnassa rajoitutaan tutkimaan menettelyn säännönmukaisuutta ja tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä sekä sitä, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä tai käytetty väärin harkintavaltaa. Unionin tuomioistuinten ei näin ollen ole tutkittava sitä, onko hallinnon arviointi virkamiehen ammatillisista taidoista perusteltu silloin, kun se sisältää monitahoisia arvoarvostelmia, joita ei niiden luonteen vuoksi voida tarkistaa objektiivisesti.
Arviointivirhettä voidaan pitää ilmeisenä ainoastaan silloin, kun se voidaan helposti todeta niiden perusteiden valossa, jotka lainsäätäjä on asettanut päätösvallan käyttämiselle.
Sen osoittamiseksi, että hallinto on tosiasioita arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka on omiaan oikeuttamaan ylennyspäätöksen tai arviointikertomuksen kumoamisen, kantajan on näin ollen esitettävä riittävät todisteet siitä, etteivät hallinnon esittämät arvioinnit ole uskottavia. Ilmeistä arviointivirhettä koskeva peruste on toisin sanoen hylättävä, jos kyseenalaistettua arviointia voidaan kantajan esittämistä seikoista huolimatta pitää totena tai pätevänä.
Näin on etenkin silloin, kun kyseisessä päätöksessä on arviointivirheitä, jotka kokonaisuutena tarkastellen ovat luonteeltaan vähäisiä eivätkä ole voineet vaikuttaa hallintoon.
Arviointikertomuksissa oleviin arviointeihin kohdistuvasta tuomioistuinvalvonnasta on tarkemmin ottaen lisäksi syytä todeta, että se on sitäkin suuremmalla syyllä rajattava ilmeiseen arviointivirheeseen, koska unionin tuomioistuimet eivät suoraan tunne arvioitujen virkamiesten tilannetta ja koska arviointimenettelyssä on hallinnollisessa mielessä takeita, joiden nojalla arvioitu virkamies, hänen esimiehensä ja pariteettielin voivat toimia.
(ks. 32 ja 34–37 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 56/77, Agence européenne d’intérims v. komissio, 23.11.1978, 20 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑19/95, Adia interim v. komissio, 8.5.1996, 49 kohta; asia T‑380/94, AIUFFASS ja AKT v. komissio, 12.12.1996, 59 kohta; asia T‑139/99, AICS v. parlamentti, 6.7.2000, 39 kohta; asia T‑289/03, BUPA ym. v. komissio, 12.12.2008, 221 kohta ja asia T‑495/04, Belfass v. neuvosto, 21.5.2008, 63 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑114/07, Wenning v. Europol, 29.9.2009, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia F‑7/09, Faria v. SMHV, 23.2.2010, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑104/09, Canga Fano v. neuvosto, 24.3.2011, 35 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑281/11 P
2. Arviointikertomuksen tarkoituksena on laatia kirjallinen ja virallinen todiste virkamiehen tekemän työn laadusta, joten siinä ei pelkästään kuvata asianomaisen ajanjakson aikana hoidettuja tehtäviä, vaan siinä on myös arviointi niistä inhimillisistä ominaisuuksista, joita arvioitu henkilö on osoittanut omaavansa työtään tehdessään. Tästä seuraa tarkemmin ottaen, ettei arviointikertomuksella pyritä antamaan tyhjentävää kuvaa siitä työstä, joka virkamiehen on ollut suoritettava virkaansa hoitaessaan, vaan tuomaan tiettyjen ratkaisevien seikkojen avulla esille kunkin virkamiehen pätevyys, tuotos ja käyttäytyminen virkaa hoitaessaan. Arvioija laatii lisäksi arviointinsa sellaisen kontradiktorisen menettelyn päätteeksi, joka nimenomaan koskee viitekauden aikana suoritetun työn arviointia. Näin ollen periaatteessa on riittävää, että arviointikertomuksessa tuodaan esille virkamiehen työsuoritusten silmiinpistävät piirteet etenkin tuotoksen, pätevyyden ja sen suhteen, miten hän on käyttäytynyt virkaa hoitaessaan. Perusteluvelvollisuudesta johtuvin varauksin ja kunhan arviointi on selvästi yksilöity eikä se ole persoonaton, arvioijalla ei ole velvollisuutta perustella yksityiskohtaisesti arviointiaan esittämällä arvoarvostelmiaan tukevia konkreettisia esimerkkejä.
Vaikka on totta, ettei arvioija voi delegoida virkamiehen työsuoritusten arviointia koskevaa tehtäväänsä kolmansille, mikään ei estä häntä ottamasta huomioon virallisten ja luotettavien tahojen antamia tietoja. Tällaisella menettelytavalla noudatetaan kaikille viranomaisille kuuluvaa velvollisuutta ratkaista asia se täysin tuntien ja vasta tilanteen kokonaisvaltaisen tutkimisen jälkeen.
(ks. 58 ja 59 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑198/07 P, Gordon v. komissio, 22.12.2008, 44 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑249/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007, 86 kohta ja asia T‑49/08 P, Michail v. komissio, 19.11.2009, 57 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑93/08, N v. parlamentti, 10.11.2009, 46 kohta ja asia F‑139/07, van Arum v. parlamentti, 10.9.2009, 101 kohta
3. Hallinnon on perusteltava arviointikertomus riittävästi ja yksityiskohtaisesti, jotta asianomainen pystyy esittämään huomautuksensa perusteluista, ja näiden vaatimusten noudattaminen on erityisen tärkeää silloin, kun arviointikertomukseen sisältyy aikaisempaan arviointiin nähden heikompi arviointi.
(ks. 86 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑205/04, Ianniello v. komissio, 20.11.2007, 94 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑65/05, Sequeira Wandschneider v. komissio, 13.12.2007, 96 kohta ja asia F‑19/06, Semeraro v. komissio, 21.2.2008, 47 ja 48 kohta
4. Komissiossa käytävässä arviointimenettelyssä väliaikaiset työryhmät vain valmistelevat arviointi- ja ylennysasioita käsittelevän pariteettikomitean täysistuntoja viimeksi mainitulle. Näiden ryhmien käyttöönotto on siis seurausta siitä, että viranomaisella on sisäisen toiminnan järjestämiseen sellainen toimivalta, joka valtuuttaa sen jo hiljaisestikin toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet, joilla varmistetaan sisäinen toiminta hyvän hallinnon asettamien vaatimusten mukaisesti. Lisäksi on todettava, että väliaikaisten työryhmien perustamisella ei millään tavoin delegoida nimittävälle viranomaiselle henkilöstösäännöillä annettuja tehtäviä ja ettei sillä aseteta arvioiduille virkamiehille velvollisuuksia eikä anneta heille menettelyllisiä oikeuksia tai takeita.
(ks. 101 kohta)
5. Vaikka arviointimenettelyssä sovelletaankin puolustautumisoikeuksia, niillä pyritään kuitenkin vain siihen, että arvioitu virkamies voisi arviointimenettelyn aikana riittävällä tavalla esittää näkemyksensä itsestään esitetyistä arvoarvostelmista ennen kuin hänen arviointikertomuksestaan tulee lopullinen.
Valitusta käsittelevä arvioija voi lisäksi joutua hankkimaan tietoja arvioidun virkamiehen esimiehiltä, arvioijalta ja jopa työtovereilta, mutta tämä ei välttämättä merkitse kontradiktorisen menettelyn aloittamista kyseisen virkamiehen kanssa. Tämä koskee sitäkin suuremmalla syyllä komissiossa arviointi- ja ylennysasioita käsittelevän pariteettikomitean väliaikaisia työryhmiä, jotka eivät itse voi arvioida asianomaisen työsuorituksia.
(ks. 108 ja 109 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑308/04, Ianniello v. komissio, 20.11.2007, 73 ja 74 kohta ja asia T‑164/07 P, Sundholm v. komissio, 18.6.2008, 28 ja 29 kohta