Language of document :

Valitus, jonka Nestlé Unternehmungen Deutschland GmbH on tehnyt 18.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-41/17, Lotte v. EUIPO, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-580/18 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Nestlé Unternehmungen Deutschland GmbH (edustajat: A. Jaeger-Lenz, C. Elkemann ja A. Lambrecht, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Lotte Co. Ltd ja Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-140/16 12.7.2018 antama tuomio on kumottava ja sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) neljännen valituslautakunnan 28.10.2016 (asia R-0250/2016-5) tekemästä päätöksestä nostettu kanne on hylättävä

toissijaisesti unionin yleisen tuomioistuimen antama valituksenalainen tuomio on kumottava ja sen seurauksena asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen

kantaja (Lotte Co. Ltd) on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi seuraaviin valitusperusteisiin:

Unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt oikeudellisesti virheellisellä tavalla asetuksen N:o 207/20091 65 artiklan 3 kohtaan perustuvaa päätöksen muuttamista koskevaa toimivaltaansa, vaikka valituslautakunta ei ollut vielä selvittänyt tosiseikkoja riittävästi käytön toistuvuutta ja ajallista jatkuvuutta koskevan kysymyksen osalta. Tämä oli valittajan intressien vastaista, koska unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset olivat liian pinnallisia eikä niissä otettu huomioon merkityksellistä näyttöä. Jos vastaavat toteamukset olisi esitetty jo valituslautakunnassa, valittaja olisi voinut riitauttaa ne nostamalla kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Unionin yleinen tuomioistuin perustaa asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua ”tosiasiallista käyttöä” koskevan arvioinnin ratkaisevasti siihen, että laskuissa ilmoitetut liikevaihtoa koskevat luvut olivat liian pieniä suhteessa esitettyyn valaehtoiseen vakuutukseen perustuviin liikevaihtoa koskeviin lukuihin. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi kuitenkin pitänyt ottaa huomioon ainakin alalle objektiivisesti tyypillinen tuotanto- ja myyntikapasiteetti. Yksittäisen yrityksen tosiasiallisella subjektiivisella tilanteella ei saisi olla mitään merkitystä käytön laajuuden osalta. Tavaramerkin käyttöä on lisäksi pidettävä tosiasiallisena jopa silloin, kun se on määrällisesti merkityksetöntä; ehdotonta alarajaa ei ole. Liiketoimintastrategiaa ja kyseessä olevien tuotteiden kaupallista menestystä ei ole tarpeen arvioida. Merkityksellistä on yksin se, onko kyse täysin symbolisesta käytöstä.

Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut oikeudellisesti virheellisellä tavalla asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun ”tosiasiallisen käytön” tunnusmerkistöä myös siltä osin kuin se on antanut kokonaisvaltaisesti merkitystä kokonaismarkkinoiden koolle ottamatta huomioon alalle objektiivisesti tyypillistä tuotanto- ja myyntikapasiteettia ja yritysten monipuolistumisen astetta kyseessä olevilla markkinoilla.

Unionin yleinen tuomioistuin on vääristänyt aikaisemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskevia tosiseikkoja siltä osin kuin se on sivuuttanut valaehtoisessa vakuutuksessa esitetyt ratkaisevat tiedot erityisesti käytön ajallisesta jatkuvuudesta.

Se, että unionin yleinen tuomioistuin on perustanut arviointinsa tavaramerkin oikeusvaikutukset voimassa pysyttävää käyttöä koskevasta kysymyksestä valittajan lisenssinsaajan tosiasialliseen tilanteeseen ja antanut merkitystä erityisesti myös lisenssinsaajan liiketoiminnan laajuudelle sekä tuotanto- ja myyntikapasiteetille, on ristiriidassa yleisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.

Yleistä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu myös sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin on poikennut unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen aikaisemmista ratkaisuista, joissa unionin yleinen tuomioistuin tai unionin tuomioistuin on katsonut vastaavissa tilanteissa, että kyse oli tosiasiallisesta käytöstä.

____________

1 Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (kodifioitu toisinto) (EUVL 2009, L 78, s. 1).