EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

8 päivänä heinäkuuta 2014

Asia F‑26/13

Rhys Morgan

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Arviointikertomuksen kumoamista koskeva vaatimus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa Rhys Morgan vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan hänestä ajanjaksolle 1.10.2010–30.9.2011 laaditun arviointikertomuksen ja velvoittamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) maksamaan hänelle vähintään 500 euroa vahingonkorvausta.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Rhys Morgan vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Virkamiehen tuottavuuden arviointi – Arviointijakson aikaisen epätyydyttävän tuottavuuden ja parantuneen tuottavuuden vertailu – Ilmeistä virhettä ei ole

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Arvioijan arvioinnin muuttuminen lopullisen kokonaisarvioinnin yhteydessä – Kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta ei ole loukattu

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Oikeudellisten perusteiden keskeisten tekijöiden puuttuminen kannekirjelmästä – Liitteeseen tehty viittaus – Tutkimatta jättäminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohta)

1.      Tapauksessa, jossa virkamiehen tuottavuuden katsotaan olleen epätyydyttävä arviointijakson ensimmäisen puolikkaan aikana ja huomattavasti korkeampi tämän jakson toisen puolikkaan aikana, toimielin ei tee ilmeistä virhettä vertaillessaan tuottavuutta näiden puolikkaiden aikana ja katsoessaan vertailun perusteella, että koko arviointijakson aikana virkamiehen tuottavuus, pätevyys ja käytös yksikössä eivät vastanneet hyväksyttävää tasoa. Virkamies tai toimihenkilö ei myöskään voi vedota omaan menettelyynsä vapautuakseen ammatillisista velvollisuuksistaan. Se, että virkamies ylitti tavoitteensa arviointijakson toisen puolikkaan aikana, ei näin ollen vapauta häntä velvollisuudesta noudattaa tätä tavoitetta arviointijakson ensimmäisen puolikkaan aikana.

(ks. 57 ja 60 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio komissio v. De Bry (C‑344/05 P, EU:C:2006:710, 44 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Ntouvas v. ECDC (F‑107/11, EU:F:2012:182, 68 kohta) ja tuomio Bogusz v. Frontex (F‑5/12, EU:F:2013:75, 57 kohta)

2.      Virkamiehen oikeutta tulla kuulluksi ei loukata sillä, että arvioija muuttaa arviointiaan siitä, mitä hän oli ehdottanut arviointikeskustelussa, tapauksessa, jossa arviointia koskevien säännösten mukaisesti kokonaisarviointi ei tässä vaiheessa ole vielä lopullinen.

(ks. 73 kohta)

3.      Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmän tekstistä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Vaikka kannekirjelmän sanamuotoa voidaan tältä osin tukea ja täydentää erityisten seikkojen osalta viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen otteisiin, yleisluontoinen viittaus muihin kirjelmiin, vaikka ne olisivat kannekirjelmän liitteenäkin, ei voi korjata sitä, että olennaiset oikeudellisten perustelujen osatekijät puuttuvat, sillä niiden on sisällyttävä kannekirjelmään. Virkamiestuomioistuimen tehtävänä ei ole yrittää etsiä ja tunnistaa liitteistä niitä perusteita ja väitteitä, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä.

(ks. 88 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Honeywell v. komissio, (T‑209/01, EU:T:2005:455, 56 ja 57 kohta) ja tuomio Angelidis v. parlamentti, (T‑424/04, EU:T:2006:376, 39–41 kohta)