Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawie (Puola) on esittänyt 11.5.2020 – MN, DN, JN ja ZN v. X Bank S.A.
(asia C-198/20)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawie
Pääasian asianosaiset
Kantaja: MN, DN, JN ja ZN
Vastaaja: X Bank S.A.
Ennakkoratkaisukysymykset
Ensimmäinen kysymys: Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY1 2 artiklan b alakohtaa, 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 4 artiklaa sekä johdanto-osan perustelukappaleita, joiden mukaan
– kuluttajan on saatava sama suoja niin suullisesti kuin kirjallisesti tehtyjen sopimusten osalta ja jälkimmäisessä tapauksessa riippumatta siitä, sisältyvätkö sopimusehdot yhteen vai useampaan asiakirjaan;
– vahvistettujen yleisten perusteiden mukaisesti suoritettua ehtojen kohtuuttoman luonteen arviointia, erityisesti julkisluonteisessa elinkeinotoiminnassa, jossa tarjotaan yhteisiä palveluja ottaen huomioon käyttäjien yhteisvastuu, on tarpeen täydentää mukana olevien erilaisten etujen yleisellä arvioinnilla; tähän kuuluu lojaliteettiperiaate; arvioitaessa lojaliteettiperiaatetta on kiinnitettävä erityistä huomiota osapuolten neuvotteluasemien vahvuuteen sekä siihen, onko kuluttajaa jollakin tavoin kannustettu suostumaan ehtoon ja onko tavarat ja palvelut myyty tai toimitettu kuluttajan tekemästä erityistilauksesta; lojaliteettiperiaatteen vaatimuksen voi täyttää elinkeinonharjoittaja, joka kohtelee oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti toista osapuolta, jonka lailliset edut hänen on otettava huomioon;
– sopimukset on laadittava selvin ja ymmärrettävin ilmaisuin; kuluttajalle on tosiasiallisesti annettava tilaisuus tutkia kaikki ehdot, ja epäselvässä tapauksessa on kuluttajalle suotuisimman tulkinnan oltava etusijalla;
ottaen huomioon unionin tuomioistuimen 3.9.2015 antaman tuomion Horațiu Ovidiu Costea v. SC Volksbank România SA (C-110/14, EU:C:2015:538) 16 ja 21 kohdan ja julkisasiamies Cruz Villalónin samassa asiassa 23.4.2015 esittämän ratkaisuehdotuksen (EU:C:2015:271) 20 ja 26–33 kohdan,
tulkittava siten, että jokaisella kuluttajalla on oikeus direktiivissä 93/13 taattavaan kuluttajansuojaan?
Vai, kuten unionin tuomioistuimen 30.4.2014 antaman tuomion Árpád Kásler ja Hajnalka Káslerné Rábai v. OTP Jelzálogbank Zrt (C-26/13, EU:C:2014:282) 74 kohdassa esitetään, onko oikeus kuluttajansuojaan vain tavanomaisesti valistuneella ja kohtuullisen tarkkaavaisella ja huolellisella keskivertokuluttajalla? Toisin sanoen: voiko kansallinen tuomioistuin pitää kenen tahansa kuluttajan tekemän sopimuksen sopimusehtoja kohtuuttomina, vai voidaanko kohtuuttomina pitää vain tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan tekemän sopimuksen sopimusehtoja?
Toinen kysymys: Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että oikeutta direktiivin 93/13 takaamaan kuluttajansuojaan ei ole jokaisella kuluttajalla vaan ainoastaan tavanomaisesti valistuneella ja kohtuullisen tarkkaavaisella ja huolellisella keskivertokuluttajalla, voidaanko tällaisena pitää kuluttajaa, joka ei ollut ennen sopimuksen tekemistä lukenut tekemäänsä 30 vuoden ja 150 000 zlotyn määräistä ulkomaan valuuttaan indeksoitua kiinnelainasopimusta? Voidaanko tällaiselle kuluttajalle myöntää suojaa direktiivin 93/13 perusteella?
Kolmas kysymys: Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että oikeutta direktiivin 93/13 takaamaan kuluttajansuojaan ei ole jokaisella kuluttajalla vaan ainoastaan tavanomaisesti valistuneella ja kohtuullisen tarkkaavaisella ja huolellisella keskivertokuluttajalla, voidaanko tällaisena pitää kuluttajaa, joka oli lukenut 30 vuoden ja 150 000 zlotyn määräistä ulkomaan valuuttaan indeksoitua kiinnelainaa koskevan sopimusluonnoksen mutta ei ollut täysin ymmärtänyt sitä eikä ollut siitä huolimatta pyrkinyt ymmärtämään sen merkitystä ennen sopimuksen tekemistä eikä erityisesti ollut ottanut yhteyttä toiseen sopimuspuoleen eli pankkiin ja pyytänyt selventämään sopimuksen ja sen yksittäisten ehtojen merkitystä? Voidaanko tällaiselle kuluttajalle myöntää suojaa direktiivin 93/13 perusteella?
____________
1 EYVL 1993, L 95, s. 29.