Language of document : ECLI:EU:F:2011:184

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

16 päivänä marraskuuta 2011

Asia F‑67/11 R

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty – Intressivertailu

Aihe:      SEUT 278 ja EA 157 artiklaan sekä SEUT 279 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva hakemus, jossa Luigi Marcuccio vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä lykkäämään hänen 28.2.2011 esittämänsä sen vaatimuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa, jossa vaadittiin muun muassa virkamiestuomioistuimen asiassa F‑56/09, Marcuccio vastaan komissio, 9.6.2010 antaman tuomion tuomiolauselman 2 kohdan täytäntöönpanon edellyttämien toimenpiteiden toteuttamista.

Ratkaisu:      Kantajan välitoimihakemus hylätään. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Toteuttamisjärjestys ja tarkastustapa – Välitoimista päättävän tuomioistuimen harkintavalta

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka – Taloudellinen vahinko

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti välitoimihakemuksessa on ilmoitettava muun muassa seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua.

Kiireellisyyttä ja fumus boni jurisia koskevat edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimiahakemus on hylättävä, jos jokin näistä edellytyksistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomioistuimen on myös tarvittaessa vertailtava kaikkia kysymyksessä olevia intressejä.

Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomioistuimella on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä ei ole olemassa oikeussääntöä, jossa säädettäisiin siitä, miten tuomioistuimen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.

Kun välitoimista päättävä tuomari, jolle on esitetty väite, jonka mukaan on vaarana, että hakijalle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, välitoimihakemusta käsitellessään vertailee kyseessä olevia eri intressejä, hänen on tutkittava, voidaanko vaikutukset, joita aiheutuu, jollei välitoimia määrätä, poistaa siinä tapauksessa, että pääasiasta päättävä tuomioistuin mahdollisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen, ja päinvastoin, estetäänkö päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisellä päätöksen täysien oikeusvaikutusten ilmeneminen, jos pääasian kanne hylätään.

Jos pelkkä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkääminen ei muuta kantajan asemaa, koska se ei sellaisenaan voi luoda oikeutta vaadittuun asiakirjojen valokuvien hävittämiseen, ei tällaisella täytäntöönpanon lykkäämisellä ole vaikutuksia ja se on siis hyödytön. Välitoimista päättävällä tuomioistuimella on SEUT 279 artiklan perusteella toimivalta määrätä muitakin välitoimia kuin täytäntöönpanon lykkääminen, mutta tällaisella välitoimella ei voida muuttaa tilannetta siten, että kanne jää vaille kohdetta.

(ks. 15–17, 26 ja 27 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 4/78 R, Salerno v. komissio, 13.1.1978, 2 kohta ja asia 206/89 R, S. v. komissio, 31.7.1989, 14 ja 15 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑65/08 R, Espanja v. komissio, 30.4.2008, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: asia F‑52/08 R, Plasa v. komissio, 3.7.2008, 21 ja 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑104/10 R, de Pretis Cagnodo ja Trampuz de Pretis Cagnodo v. komissio, 15.2.2011, 16 kohta

2.      Välitoimimenettelyn tavoitteena ei ole varmistaa vahingon korjaamista vaan kanteeseen annettavan tuomion täysi tehokkuus. Viimeksi mainitun tavoitteen saavuttamiseksi edellytetään, että haettavat toimenpiteet ovat siinä mielessä kiireellisiä, että kantajan intresseihin kohdistuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on välttämätöntä, että niistä määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kanteeseen annettavaa ratkaisua. Välitoimien määräämistä vaativan asianosaisen on näytettävä toteen, että se ei voi odottaa kanteeseen annettavaa ratkaisua ilman, että tällaista vahinkoa syntyisi.

Kun on kyse taloudellisesta vahingosta, joka on seurausta vaaditun korvauksen ja uhkasakkojen maksamatta jättämisestä, jotta välitoimista päättävä tuomioistuin voisi perustella kiireellisyysedellytyksen täyttymistä, sillä olisi oltava hallussaan konkreettisia ja täsmällisiä osoituksia, joita tukevat yksityiskohtaiset asiakirjat, joissa osoitetaan kantajan taloudellinen tilanne ja joiden avulla se voi arvioida vaadittujen toimenpiteiden toteuttamatta jättämisen todennäköisiä seurauksia.

(ks. 19 ja 21 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑65/99 P(R), Willeme v. komissio, 25.3.1999, 62 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/99 R, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, 10.9.1999, 25 kohta ja asia T‑320/02 R, Esch-Leonhardt ym. v. EKP, 19.12.2002, 27 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑103/10 P(R), parlamentti v. U, 27.4.2010, 37 kohta