JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
12 päivänä marraskuuta 2019 (1)
Asia C-502/19
Rikosoikeudenkäynti,
Oriol Junqueras Viesin,
Ministerio Fiscalin,
Abogacía del Estadon ja
Partido político Voxin osallistuessa asian käsittelyyn
(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja))
Ennakkoratkaisupyyntö – Tutkintavankeudessa oleva jäsenvaltion kansalainen, joka on rikosoikeudenkäynnin pääkäsittelyn vaiheessa valittu Euroopan parlamentin jäseneksi – Kansallisessa lainsäädännössä säädetyn edellytyksen täyttämistä koskevan oikeuden epääminen asianomaiselta henkilöltä – Pöytäkirja (N:o 7) Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista – 9 artikla – Parlamentaarisen koskemattomuuden ala ja ulottuvuus – Valituksi tulleen henkilön ja Euroopan parlamentin jäsenen käsitteet – Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta annettu säädös – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 39 artikla – Vaalikelpoisuus
Johdanto
1. Jokaisen uuden vaalikauden alussa House of Commonsin (parlamentin alahuone, Yhdistynyt kuningaskunta) speaker (puhemies) esittää kuninkaalle (tai nykytilanteessa kuningattarelle) pyynnön, jotta tämä myöntäisi parlamentille sananvapauden, suojan pidättämistä vastaan ja oikeuden kääntyä Hänen Majesteettinsa puoleen tilanteen niin vaatiessa ja jotta tämä suhtautuisi mahdollisimman suopeasti parlamentin työhön. Vastauksessaan kuningas vahvistaa kaikki hänen tai lukuisten edeltäjiensä myöntämät erioikeudet.(2)
2. Parlamentaarisen koskemattomuuden (englanniksi ”parliamentary privilege”) perusta on nimittäin juuri Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin historiassa. Koskemattomuuden tärkein osatekijä, sananvapaus, vahvistettiin pysyvästi 1600-luvun lopussa ja kodifioitiin perusoikeuksia koskevaan lakiin (Bill of Rights) vuonna 1689. Siitä sai alkunsa nykyinen koskemattomuus (aineellinen koskemattomuus) parlamentaarista edustajantointa hoidettaessa ilmaistujen mielipiteiden tai tehtyjen tekojen osalta.
3. Parlamentaarisen koskemattomuuden sisällyttäminen Manner-Euroopan oikeusjärjestyksiin liitetään yleensä Ranskan vallankumoukseen. Vallankumouksen aikana syntynyttä uutta instituutiota, kansalliskokousta, oli suojeltava kuningasvallalta, joka oli siihen saakka ollut absoluuttista. Koskemattomuus ilmaistiin ensimmäisen kerran kansalliskokouksen omissa säädöksissä. Se käsitti jo nykyisen kaltaisena tunnetun parlamentaarisen koskemattomuuden molemmat osa-alueet: aineellisen koskemattomuuden parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa tehtyjen tekojen(3) osalta ja prosessuaalisen koskemattomuuden (rikosoikeudellinen koskemattomuus) kaikkien muiden tekojen osalta, lukuun ottamatta tapausta, jossa kansalliskokous antaa luvan syytteeseen asettamiseen.(4) Parlamentaarisesta koskemattomuudesta tehtiin sen jälkeen perustuslaissa turvattu oikeus vuoden 1791 perustuslaissa.
4. Nämä kaksi osaa eli aineellisen koskemattomuuden ja rikosoikeudellisen koskemattomuuden käsittävä koskemattomuuden muoto, joka vahvistettiin Ranskan vallankumouksen jälkeen, on sisällytetty laajalti Manner-Euroopan valtioiden parlamentaarisiin oikeuksiin.
5. Vaikka parlamentaarinen koskemattomuus muodostuu kullekin parlamentin jäsenelle henkilökohtaisesti annettavasta suojasta, sen tarkoitus on kuitenkin aivan toinen. Se ei ole parlamentin jäsenen erioikeus, jonka turvin hän pystyy välttämään yleisten lakien noudattamisen, vaan koko parlamenttia suojaava järjestelmä.(5)
6. Erityisesti rikosoikeudellisen koskemattomuuden osalta yksi tämän suojan tavoitteista on varmistaa, että parlamentti voi kokoontua täysilukuisena ilman, että väärinkäyttönä pidettävät tai haitantekomielessä aiheutetut rikosoikeudelliset (tai siviilioikeudelliset) tutkinnat estävät tiettyjä sen jäseniä osallistumasta keskusteluihin.(6)
7. Nykyisin tämän koskemattomuuden perusteet asetetaan usein kyseenalaiseksi. Sen väitetään nimittäin olevan vanhentunut jäänne ajalta, jolloin parlamentit joutuivat toimeenpanovallan ja usein sen palveluksessa olleen oikeuslaitoksen vaikutusyritysten kohteiksi. Tuomioistuinten riippumattomuuden väitetään sitä paitsi olevan paras tae siitä, että parlamentti on suojassa aiheettomilta yrityksiltä vaikuttaa sen toimintaan tai kokoonpanoon, joten prosessuaalinen koskemattomuus menettää tarkoituksensa. Kyseinen koskemattomuus johtaa väitteiden mukaan lisäksi väärinkäytöksiin ja loukkaa niiden henkilöiden, joille parlamentin jäsenten muutoin kuin tehtäviään hoitaessaan tekemät teot ovat aiheuttaneet vahinkoa, perusoikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa.(7)
8. Tämä kritiikki on varmasti monilta osin perusteltua.
9. Silti se on mielestäni yhtäältä osoitus hyvin optimisesta katsantokannasta: oikeusvaltion kehitys ei ole kaikkialla yhtä pitkällä eikä poliittinen kehitys aina pelkästään vahvista sitä. Lisäksi on todettava, että vaikka tuomioistuimet ovat lähtökohtaisesti riippumattomia, sama ei välttämättä koske poliisivoimia ja syyttäjälaitosta.(8)
10. Toisaalta koskemattomuuden pidättämistä koskevien päätösten tuomioistuinvalvonnan ja sen laajuuden tai ulottuvuuden rajoittamisen kaltaiset toimenpiteet sekä parlamenttien käytäntö pidättää koskemattomuus lähtökohtaisesti paitsi silloin, kun kyseessä on fumus persecutionis, antavat mahdollisuuden välttää väärinkäytökset ja soveltaa koskemattomuutta sen tehtävän mukaisissa rajoissa parlamentin suojakeinona.
11. Asianmukaisesti sovellettuna parlamentin jäsenten koskemattomuus on siis yksi tae heidän ja koko parlamentin, kuten Euroopan parlamentin, riippumattomuudesta.
12. Tämän koskemattomuuden saaminen edellyttää kuitenkin ensin parlamentin jäsenen asemaa. Euroopan unionin institutionaalisessa järjestelmässä kyseisen aseman saamista koskevaan prosessiin sovelletaan osittain jäsenvaltioiden kansallisia ja osittain unionin oikeuden säännöksiä. Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin kyse näiden eri oikeusjärjestysten soveltamisalojen jakautumisesta. Sillä on näin ollen perustuslaillinen merkitys, joka ylittää selvästi pääasian valittajan henkilökohtaisen tilanteen ja kansallisen poliittisen keskustelun, johon se liittyy. Tarkastelen käsiteltävässä asiassa esiin tulleita oikeuskysymyksiä juuri tästä perustuslaillisesta näkökulmasta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
13. EU- ja EUT-sopimusten liitteenä olevan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7)(9) (jäljempänä pöytäkirja) 9 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on
a) oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;
b) toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.
Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.
Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.”
14. Parlamentin jäsenten vaaleja koskevasta menettelystä säädetään 20.9.1976 tehdyn neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom liitteenä olevassa säädöstä edustajien valitsemista Euroopan parlamenttiin yleisillä, välittömillä vaaleilla koskevassa päätöksessä(10), sellaisena kuin se on muutettuna 25.6.2002 ja 23.9.2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom(11) (jäljempänä vuoden 1976 säädös). Kyseisen säädöksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Viisivuotiskausi, joksi Euroopan parlamentin jäsenet on valittu, alkaa kun kulloistenkin vaalien jälkeen pidettävä ensimmäinen istunto julistetaan alkaneeksi.
– –
2. Kunkin Euroopan parlamentin jäsenen toimikausi alkaa ja päättyy samaan aikaan kuin 1 kohdassa tarkoitettu kausi.”
15. Mainitun säädöksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Euroopan parlamentin jäsenet nauttivat niitä erioikeuksia ja vapauksia, joita heihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan nojalla.”
16. Saman säädöksen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tämän säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan.”
17. Vuoden 1976 säädöksen 12 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Euroopan parlamentti tarkastaa valtuudet. Tätä varten se merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset ja ratkaisee tämän säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat erimielisyydet lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä joihin säädöksessä viitataan.”
18. Kyseisen säädöksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Euroopan parlamentin jäsenen paikka vapautuu, kun hänen toimikautensa päättyy hänen erottuaan, kuoltuaan tai kun hänen edustajan toimensa päättyy.”
Espanjan oikeus
19. Espanjan perustuslain 71 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Edustajainhuoneen jäsenillä ja senaatin jäsenillä on koskemattomuus[(12)] tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden osalta.
2. Toimikautensa aikana edustajainhuoneen jäsenillä ja senaatin jäsenillä on samoin koskemattomuus, ja heidät voidaan pidättää vain, jos heidät tavataan itse teosta. Heihin ei voida kohdistaa esitutkintaa eikä heitä voida asettaa syytteeseen ilman Espanjan parlamentin sen kamarin, jonka jäseniä he ovat, etukäteen antamaa suostumusta.
3. Edustajainhuoneen jäseniä ja senaatin jäseniä vastaan vireille pannuissa asioissa on toimivaltainen Tribunal Supremon [(ylin tuomioistuin, Espanja)] rikosasioiden jaosto.
– –”
20. Espanjan vaalijärjestelmää säännellään yleisestä vaalijärjestelmästä 19.6.1985 annetulla lailla 5/1985 (Ley Orgánica 5/1985 del Régimen Electoral General)(13), sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä vaalilaki). Kyseisen lain VI osasto sisältää Euroopan parlamentin vaaleja koskevat erityissäännökset. Mainitun lain 224 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään erityisesti seuraavaa:
”1. Keskusvaalilautakunnan [(Junta Electoral Central, Espanja)] on viimeistään kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun vaalit on pidetty, laskettava äänet kansallisella tasolla, jaettava paikat kullekin ehdokkaalle ja julistettava valituksi tulleet.
2. Viiden päivän kuluessa valituksi tulemisensa julistamisesta valituksi tulleiden ehdokkaiden on vannottava vala tai annettava vakuutus keskusvaalilautakunnassa perustuslain noudattamisesta. Tämän määräajan päätyttyä keskusvaalilautakunta toteaa niiden Euroopan parlamentin jäsenten, jotka eivät ole vannoneet valaa tai antaneet vakuutusta perustuslain noudattamisesta, edustajantoimet avoimiksi ja kaikki heille heidän toimensa perusteella mahdollisesti kuuluvat erioikeudet keskeytetyiksi, kunnes tällainen vala on vannottu tai vakuutus annettu.”
21. Rikosprosessilain hyväksymisestä 14.9.1882 annetun kuninkaan asetuksen (Real Decreto por el que se aprueba la Ley de Enjuiciamiento Criminal, jäljempänä rikosprosessilaki)(14) 384 bis §:ssä säädetään seuraavaa:
” Jos on tehty lopullinen päätös rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisesta ja henkilö on määrätty tutkintavankeuteen rikoksesta sillä perusteella, että hän on osallistunut aseellisten ryhmien toimintaan tai ollut niihin yhteydessä tai syyllistynyt terrori- tai kapinatoimintaan, ja jos kyseinen henkilö hoitaa julkista tehtävää tai toimea, tämän tehtävän tai toimen hoitaminen keskeytyy automaattisesti siksi ajaksi, kun tutkintavankeus jatkuu.”
22. Kyseisen lain 750–755 §:ssä säädetään seuraavaa:
”750 §
Tuomari tai tuomioistuin, joka pitää perusteltuna rikosoikeudellisen menettelyn kohdistamista Espanjan parlamentin [(Cortes)] senaatin jäseneen tai edustajainhuoneen jäseneen rikoksen perusteella, voi ryhtyä menettelyyn parlamentin istuntokauden aikana vasta saatuaan siihen suostumuksen siltä parlamentin kamarilta, jonka jäsen kyseinen henkilö on.
751 §
Kun Espanjan parlamentin senaatin jäsen tai edustajainhuoneen jäsen tavataan itse teosta, hänet voidaan pidättää ja häneen voidaan kohdistaa rikosoikeudellinen menettely ilman edellisessä pykälässä tarkoitettua suostumusta, mutta pidättämisestä tai rikosoikeudellisesta menettelystä on 24 tunnin kuluessa ilmoitettava sille parlamentin kamarille, jonka jäsen kyseinen henkilö on.
Asianomaiselle kamarille on ilmoitettava myös, jos henkilöä vastaan on vireillä rikosoikeudellinen menettely silloin, kun hän tulee valituksi Espanjan parlamentin senaatin jäseneksi tai edustajainhuoneen jäseneksi.
752 §
Jos Espanjan parlamentin senaatin jäsentä tai edustajainhuoneen jäsentä vastaan aloitetaan rikosoikeudellinen menettely parlamentin istuntokausien välisenä aikana, asiaa käsittelevän tuomarin tai tuomioistuimen on välittömästi ilmoitettava asiasta asianomaiselle parlamentin kamarille.
Sama pätee tilanteessa, jossa Espanjan parlamentin senaatin jäseneksi tai edustajainhuoneen jäseneksi valittua henkilöä vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely ennen parlamentin kokoontumista.
753 §
Joka tapauksessa tuomioistuimen kirjaaja [(Secretario judicial)] keskeyttää asian käsittelyn siitä päivästä alkaen, jona kyseinen ilmoitus annetaan Espanjan parlamentille, olipa tämän istuntokausi käynnissä tai ei, ja asiat pysyvät sillään, kunnes asianomainen parlamentin kamari päättää, mikä on asianmukaista.
754 §
Jos parlamentin senaatti tai edustajainhuone epää pyydetyn suostumuksen, senaatin jäseneen tai edustajainhuoneen jäseneen kohdistettu asia raukeaa, mutta sen käsittely jatkuu niitä muita henkilöitä vastaan, joihin on kohdistettu rikosoikeudellinen menettely.
755 §
Suostumuksen antamisesta esitetään pyyntö [(suplicatorio)], jonka mukana toimitetaan luottamuksellisena oikeaksi todistettu jäljennös syytteistä, jotka senaatin jäseneen tai edustajainhuoneen jäseneen on kohdistettu, sekä syyttäjän lausunnot ja erityiset vaatimukset, joita varten suostumusta on pyydetty.”
Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset
23. Pääasian valittaja, Oriol Junqueras Vies, oli Gobierno autonómico de Cataluñan (Katalonian itsehallintoalueen hallitus, Espanja) varapuheenjohtaja kansanäänestyksen järjestämisestä itsemääräämisoikeudesta 6.9.2017 annetun Parlamento de Cataluñan (Katalonian parlamentti) lain 19/2017(15) (Ley 19/2017 del referéndum de autodeterminación) ja oikeudellisesta siirtymäkaudesta ja tasavallan perustamisesta 8.9.2017 annetun lain 20/2017(16) (Ley 20/2017 de transitoríedad jurídica y fundacional de la República) antamisajankohtana sekä 1.10.2017 ensiksi mainitussa laissa, jonka säännösten soveltaminen oli sillä välin keskeytetty Tribunal Constitucionalin ratkaisulla, säädetyn itsemääräämisoikeudesta järjestettävän kansanäänestyksen ajankohtana.
24. Näiden tapahtumien johdosta Ministerio fiscal (syyttäjäviranomainen, Espanja), Abogado del Estado (julkisen vallan edustaja, Espanja) ja Vox-puolue panivat vireille rikosoikeudenkäynnin eräitä henkilöitä, muun muassa Junqueras Viesiä, vastaan ja väittivät näiden osallistuneen eroa Espanjasta ajavaan menettelyyn ja tässä yhteydessä syyllistyneen kolmeen rikokseksi luokiteltavaan tekoon eli kapinaan tai vaihtoehtoisesti kansankiihotukseen, toiseksi tottelemattomuuteen ja kolmanneksi varojen väärinkäyttöön.
25. Junqueras Vies määrättiin tutkintavankeuteen kyseisen menettelyn esitutkintavaiheessa 2.11.2017 tehdyllä päätöksellä. Kyseinen päätös on tämän jälkeen uusittu keskeytyksettä.
26. Häntä vastaan käynnistetyn rikosoikeudellisen menettelyn pääkäsittelyn alettua Junqueras Vies asettui ehdolle Congreso de los Diputadosin (Espanjan edustajainhuone) yleisissä vaaleissa, jotka toimitettiin 28.4.2019. Hänet valittiin edustajainhuoneen jäseneksi.
27. Tribunal Supremo katsoi 14.5.2019 antamassaan määräyksessä(17), ettei edustajainhuoneelta ollut syytä pyytää Espanjan perustuslain 71 §:n 2 momentissa sekä rikosprosessilain 755 §:ssä tarkoitettua etukäteissuostumusta, koska Junqueras Viesin valinta oli tapahtunut häntä vastaan aloitetun rikosoikeudellisen menettelyn pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen. Kyseisen tuomioistuimen mukaan mainitusta perustuslain määräyksestä johtuvaa koskemattomuutta sovelletaan ainoastaan sellaisten rikosoikeudellisten menettelyjen osalta, jotka eivät ole vielä pääkäsittelyvaiheessa kyseessä olevan edustajainhuoneen jäsenen tai senaatin jäsenen osalta.
28. Samassa määräyksessä kyseinen tuomioistuin antoi Junqueras Viesille tämän esittämän pyynnön johdosta vankilasta poistumista koskevan poikkeusluvan, jotta hänellä olisi mahdollisuus osallistua poliisin valvonnassa ja turvallisuutensa takaavissa olosuhteissa edustajainhuoneen ensimmäiseen täysistuntoon täyttääkseen kyseisessä tilaisuudessa edustajantoimen hoitamiselle asetetut vaatimukset, muun muassa valan vannomisen, sellaisina kuin niistä määrätään edustajainhuoneen työjärjestyksen 20 artiklassa.
29. Junqueras Viesin täytettyä nämä vaatimukset ja ryhdyttyä hoitamaan edustajantointaan hänet palautettiin vankilaan ja hänen edustajantoimensa hoitaminen keskeytettiin edustajainhuoneen puhemiehistön 24.5.2019 tekemällä päätöksellä rikosprosessilain 384 bis §:n mukaisesti.
30. Junqueras Vies asettui ehdolle myös parlamentin vaaleissa, jotka toimitettiin 26.5.2019. Hänet valittiin parlamentin jäseneksi, ja keskusvaalilautakunta ilmoitti tästä vaalituloksesta 26.5.2019 toimitetuissa Euroopan parlamentin vaaleissa valituksi tulleiden ehdokkaiden julistamisesta 13.6.2019 tehdyllä päätöksellä(18) vaalilain 224 §:n 1 momentin mukaisesti.
31. Tribunal Supremo ratkaisi 14.6.2019 antamallaan määräyksellä (jäljempänä 14.6.2019 annettu määräys) Junqueras Viesin pyynnön saada vankilasta poistumista koskeva poikkeuslupa, jotta hän voisi keskusvaalilautakunnassa vannoa Espanjan perustuslain noudattamista koskevan valan parlamentin jäseniksi valituille henkilöille vaalilain 224 §:n 2 momentissa asetettujen edellytysten mukaisesti. Kyseinen tuomioistuin epäsi pyydetyn luvan.
32. Keskusvaalilautakunta totesi 20.6.2019 tekemässään päätöksessä, että Junqueras Vies ei ollut vannonut kyseessä olevaa valaa, ja ilmoitti vaalilain 224 §:n 2 momentin nojalla asianomaiselle henkilölle parlamentissa myönnetyn edustajanpaikan vapautumisesta sekä kaikkien hänelle edustajantoimensa perusteella mahdollisesti kuuluvien erioikeuksien keskeyttämisestä. Samanaikaisesti kyseinen lautakunta toimitti parlamentille Espanjassa valituiksi tulleiden edustajien luettelon, jossa ei ollut Junqueras Viesin nimeä.
33. Yhdeksänneksi vaalikaudeksi valittu parlamentti piti ensimmäisen istuntonsa 2.7.2019.
34. Sillä välin Junqueras Vies haki Tribunal Supremossa muutosta 14.6.2019 annettuun määräykseen ja vetosi muutoksenhaun yhteydessä pöytäkirjan 9 artiklassa määrättyyn koskemattomuuteen.
35. Tribunal Supremo päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Sovelletaanko [pöytäkirjan] 9 artiklaa ennen ’istuntojen’ alkamista henkilöön, joka on vakavista rikoksista syytettynä tutkintavankeudessa, johon tuomioistuin on hänet määrännyt sellaisen vaalimenettelyn alkamista edeltäneistä teoista, jonka tuloksena hänet on julistettu valituksi [parlamenttiin], mutta jolta on tuomioistuimen päätöksellä evätty vankilasta poistumista koskeva sellainen poikkeuslupa, jolla hän voisi täyttää kansallisessa vaalilainsäädännössä, johon [vuoden 1976 säädöksen] 8 artiklassa viitataan, säädetyt edellytykset?
2) Mikäli vastaus on myöntävä, olisiko niin, että jos kansallisessa vaalisäännöstössä nimetty elin olisi ilmoittanut [parlamentille], että tämän jäseneksi valittu henkilö ei vaaleista säädettyjen edellytysten täyttämättä jättämisen (hänen on mahdoton täyttää näitä edellytyksiä, koska hänen liikkumisvapauttaan on rajoitettu määräämällä hänet tutkintavankeuteen vakavien rikosten perusteella) takia saisi kyseistä parlamentin jäsenen asemaa ennen kuin hän täyttää kyseiset edellytykset, sovelletaan edelleen ilmaisun ’istunnot’ laajaa tulkintaa, vaikka kyseinen valituksi tullut henkilö ei tilapäisesti voi odottaa voivansa ryhtyä hoitamaan edustajantointaan?
3) Jos vastauksena olisi se, että sovelletaan laajaa tulkintaa, olisiko tapauksessa, jossa [parlamentin] jäseneksi valittu henkilö on varsin kauan ennen vaalimenettelyn alkamista joutunut tutkintavankeuteen vakavien rikosten perusteella, tuomioistuin, joka on määrännyt kyseisestä vankeudesta, [pöytäkirjan] 9 artiklaan sisältyvän ilmauksen ’silloin kun he matkustavat [parlamentin] istuntoihin tai palaavat niistä’ perusteella velvollinen lopettamaan kyseisen vankeustilanteen ehdottomasti, miltei automaattisesti, jotta kyseinen henkilö voi täyttää muodollisuudet ja matkustaa [parlamenttiin], vai olisiko käytettävä kriteeriä, jonka mukaan konkreettisessa tapauksessa punnitaan keskenään yhtäältä lainkäytön edusta ja asianmukaisesta menettelystä johtuvia oikeuksia ja intressejä ja toisaalta koskemattomuuden instituutioon liittyviä oikeuksia ja intressejä sekä siltä osin kuin kyse on parlamentin toiminnan ja riippumattomuuden kunnioittamisesta että parlamentin jäseneksi valitun henkilön oikeudesta hoitaa julkisia tehtäviä?”
36. Tribunal Supremo korosti ennakkoratkaisupyynnössään, että se saattoi unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi unionin oikeuden tulkintaa koskevia kysymyksiä, joita ei esitetty sille Junqueras Viesiä vastaan käynnistetyssä rikosoikeudellisessa menettelyssä tuolloin tuomioneuvotteluvaiheessa ollutta asiaa koskevan tuomion valmisteluvaiheessa vaan sellaisen oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvän seikan yhteydessä, joka perustuu asianomaisen henkilön 14.6.2019 annetusta määräyksestä tekemään muutoksenhakuun. Se totesi myös, että sen oli esitettävä unionin tuomioistuimelle nämä kysymykset ensimmäisen ja viimeisen oikeusasteen tuomioistuimena Espanjan perustuslain 71 §:n 3 momentin mukaisesti.
37. Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 1.7.2019. Kirjallisia huomautuksia esittivät Junqueras Vies, syyttäjäviranomainen, Vox-puolue, Espanjan hallitus, parlamentti ja Euroopan komissio. Samat osapuolet olivat edustettuina 14.10.2019 pidetyssä istunnossa.
38. Samana päivänä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antoi tuomion nro 459/2019 (jäljempänä 14.10.2019 annettu tuomio), jossa se tuomitsi muun muassa Junqueras Viesin 13 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja menettämään kansalaisoikeutensa (inhabilitación absoluta) yhtä monen vuoden ajaksi. Kyseinen tuomioistuin ilmoitti samana päivänä unionin tuomioistuimelle lähettämässään kirjeessä pysyttävänsä ennakkoratkaisupyynnön.
Asian tarkastelu
39. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kolme ennakkoratkaisukysymystä, jotka koskevat lähinnä pöytäkirjan 9 artiklassa määrätyn parlamentin jäsenten koskemattomuuden henkilöllistä ja ajallista soveltamisalaa. Useiden osapuolten käsiteltävässä asiassa esittämistä huomautuksista kuitenkin ilmenee, että pääasian valittajan tapauksessa nousee esiin selvästi olennaisempi esikysymys: onko Junqueras Viesillä parlamentin jäsenen(19) asema? Aloitan tarkasteluni siis tutkimalla tätä kysymystä.
Parlamentin jäsenen asema
40. Pöytäkirjan 9 artiklassa määrätty parlamentaarinen koskemattomuus koskee parlamentin jäseniä. Huomautuksia esittäneet pääasian asianosaiset, luonnollisesti pääasian valittajaa lukuun ottamatta, kuitenkin katsovat, ettei tämä ole saanut kyseistä asemaa, ainakaan täysimääräisesti. Ne nimittäin väittävät, että vuoden 1976 säädöksen nojalla parlamentin vaalien toimittamisesta säädetään jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa. Kyseiset osapuolet katsovat, että vaalilain 224 §:ssä parlamenttiin valituille henkilöille asetettu velvollisuus vannoa Espanjan perustuslain noudattamista koskeva vala on Espanjan vaalimenettelyyn kuuluva vaihe, joten parlamenttiin valituksi julistettu henkilö saa parlamentin edustajantoimen kaikkine siitä johtuvine erioikeuksineen, mukaan lukien koskemattomuus, vasta täytettyään kyseisen velvollisuuden. Tämän logiikan mukaisesti keskusvaalilautakunta toimitti parlamentille valituksi tulleiden henkilöiden luettelon, jossa ei ollut pääasian valittajan nimeä.
41. Sekä parlamentti että pääosin myös komissio yhtyvät tähän päättelyyn käsiteltävässä asiassa esittämissään huomautuksissa. Tämä näyttää olevan myös ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössä esittämä kanta.
42. Omalta osaltani en yhdy tähän päättelyyn seuraavista syistä.
Alustavat huomautukset
43. SEU 14 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentti koostuu unionin kansalaisten edustajista. SEU 14 artiklan 3 kohdan mukaan heidät valitaan yleisillä, välittömillä vaaleilla. Näihin vaaleihin sovelletaan vuoden 1976 säädöksen säännöksiä. Kyseisen säädöksen mukaan on niin, että jollei siinä yhdenmukaistetuista seikoista muuta johdu, vaalimenettelyä säännellään jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa (mainitun säädöksen 8 artikla). Tämä viittaus kansalliseen oikeuteen koskee varsinaisen vaalimenettelyn lisäksi esimerkiksi äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden, vaalien pätevyyden valvonnan tai osittain yhteensopimattomuuksien kaltaisia kysymyksiä.
44. Sitä vastoin parlamentin jäsenten asemaa välittömillä vaaleilla valittuina unionin kansalaisten edustajina ja unionin toimielimen jäseninä voidaan säännellä vain unionin oikeudessa. Se, että jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa olisi mahdollista säätää parlamentin jäsenten asemasta, vaikuttaisi paitsi parlamentin riippumattomuuteen jäsenvaltioihin nähden myös koko unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyteen.
45. Parlamentin jäsenen aseman saamista koskevaa kysymystä on arvioitava juuri tältä toimielinten riippumattomuuden ja oikeudellisen itsemääräämisvallan kannalta.
Välittömien vaalien luonne
46. Ensinnäkin päättely, jonka mukaan parlamentin jäsenen aseman saaminen edellyttää kansallisessa oikeudessa asetettujen muodollisuuksien, kuten valan vannomisen, täyttämistä, vaikuttaa minusta olevan vastoin koko ajatusta yleisistä välittömistä vaaleista ja edustajantoimesta. Tällaisen edustajantoimen voi saada vain äänestäjien antamien äänien perusteella, eikä sen edellytykseksi voida asettaa minkäänlaisen myöhemmän muodollisuuden täyttämistä, sillä, kuten käsiteltävä asia osoittaa, sen täyttäminen ei aina ole riippuvainen pelkästään valituksi tulleesta henkilöstä. Onhan selvää, että äänestäjät valitsevat jäseniä, eivät ”jäseniksi pyrkijöitä”. Heidän äänestyspäätöksensä ei tarvitse minkäänlaista kelpuuttamista tai vahvistamista.
47. Parlamentaarisen edustajantoimen ja sen myöntämisen edellytyksenä on luonnollisesti tiettyjä vaatimuksia ja muodollisia rajoituksia: ehdokkaan vaalikelpoisuus, yhteensopimattomuudet ja valinnan pätevyys. Niissä on kuitenkin kyse valituksi tulleen henkilön asemaan tai vaalimenettelyyn liittyvistä objektiivisista olosuhteista. Näiden vaatimusten noudattamatta jättäminen tekee edustajantoimen saamisesta tai voimassa pitämisestä oikeudellisesti mahdotonta ja voi johtaa sen ennenaikaiseen päättymiseen.
48. On myös totta, että erilaisissa parlamentaarisissa järjestelmissä määrätään muodollisista velvoitteista, jotka parlamentin jäsenten on täytettävä ennen kuin he ryhtyvät tosiasiallisesti hoitamaan edustajantointaan ja jotka voivat vaihdella valan vannomisesta taloudellisten tai muiden etujen ilmoittamiseen. Näitä velvoitteita sovelletaan kuitenkin parlamentin jäseniin, toisin sanoen henkilöihin, jotka ovat jo saaneet edustajantoimen. Sitä vastoin ne eivät ole kyseisen edustajantoimen saamisen edellytys, vaan se voi perustua ainoastaan äänestäjien vaaleissa ilmaisemaan tahtoon.(20)
49. Tulosten ilmoittaminen on vaalimenettelyn päättävä ja valituksi tulleiden henkilöiden edustajantoimen saamisen muodostava toimi.(21) Kaikki tämän toimen jälkeen tulevat muodollisuudet vaalien mitätöintiä lukuun ottamatta ovat luonteeltaan vain toteavia, eivätkä ne voi olla edustajantoimen saamisen edellytys.
50. Voin siis hyväksyä sen, että Espanjan oikeuden mukaan Espanjan perustuslain noudattamista koskevan valan vannominen, joka on vaalilain 224 §:ssä Espanjassa parlamenttiin valituille jäsenille säädetty velvollisuus, voidaan asettaa edellytykseksi sille, että kyseiset jäsenet voivat tosiasiallisesti ryhtyä hoitamaan edustajantointaan.(22) Se ei voi kuitenkaan olla edellytys sille, että he saavat parlamentin jäsenen aseman ja tästä asemasta johtuvat erioikeudet, muun muassa koskemattomuuden. Näkemys, jonka mukaan jäsenen asema ja siis siitä johtuva koskemattomuus kuuluisivat vain sille, joka on ryhtynyt tosiasiallisesti hoitamaan tehtäviään, johtaisi kehäpäätelmään: valituksi tullut henkilö ei voisi vedota koskemattomuuteensa, koska hänellä ei olisi parlamentin jäsenen asemaa, eikä hän voisi tämän aseman puuttumisen takia täyttää velvoitetta, joka mahdollistaisi kyseisen aseman ja siitä johtuvan koskemattomuuden saamisen. Sen estäminen, että sääntöjenmukaisesti julkiseen tehtävään valittu henkilö vannoo kyseisen tehtävän hoitamiseksi edellytetyn valan, on kuitenkin täydellinen keino evätä tältä henkilöltä kyseessä oleva tehtävä huolimatta niiden henkilöiden tahdosta, joilla on lain mukaan oikeus valtuuttaa hänet siihen.
51. On totta, että parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan mukaisesti parlamentin jäsenten valtakirjojen tarkastaminen perustuu siihen, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat valituiksi tulleiden henkilöiden nimet. On täysin johdonmukaista, että parlamentille on ilmoitettava virallisesti vaalien tulos, koska sitä ei voida velvoittaa etsimään näitä tietoja kunkin jäsenvaltion virallisesta lehdestä. Tämä ilmoitus on kuitenkin ainoastaan tekninen toimenpide, joka – toisin kuin erityisesti komissio väittää – ei voi tarkoittaa edustajantoimen saamista. Kyseisen ilmoituksen oletetaan myös vastaavan tarkasti vaalien tulosta, sillä parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan valtakirjojen tarkastaminen perustuu ”kunkin jäsenvaltion vaalien kokonaistuloksesta antamaan viralliseen ilmoitukseen, jossa täsmennetään valituksi tulleet ehdokkaat”. Vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan nojalla parlamentti myös, tarkastaakseen jäsentensä valtuudet, merkitsee tiedoksi ”jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset”.(23) Normatiivisena säädöksenä vuoden 1976 säädös on ensisijainen parlamentin työjärjestykseen nähden.(24)
Yhteensopivuus vuoden 1976 säädöksen kanssa
52. Espanjan oikeuden mukainen seuraus Espanjan perustuslain noudattamista koskevan valan vannomatta jättämisestä eli edustajantoimen toteaminen (väliaikaisesti) vapautuneeksi ja kyseisestä toimesta johtuvien erioikeuksien keskeytyminen siihen saakka, kunnes kyseisen valan vannomista koskeva velvoite on täytetty, on mielestäni ristiriidassa vuoden 1976 säädöksen merkityksellisten säännösten kanssa.
53. Vaikka kyseisessä säädöksessä nimittäin annetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi toimittaa parlamentin jäsenten vaalit, siinä ei anneta niille mahdollisuutta säännellä vapaasti näiden edustajantointa. Jäsenvaltiot tosin voivat ensinnäkin tarkistaa, että vaalit on toimitettu pätevästi. Tämä vaikuttaa johdonmukaiselta, koska jäsenvaltiot ovat vastuussa äänestyksen toimittamisesta. Sääntöjenvastaisuuksien toteamisen perusteella vaalit ja siis myös niiden tulos voidaan mitätöidä, mikä johtaa lähtökohtaisesti uusiin vaaleihin. Tämän jälkeen jäsenvaltiot voivat todeta parlamentin jäsenen edustajantoimen menetetyksi. Menettämisen syynä voivat olla muun muassa parlamentin jäsenen vaalikelpoisuuden menettäminen tai mahdolliset yhteensopimattomuudet parlamentin jäsenen edustajantoimen kanssa.
54. Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse mistään edellä mainitusta seikasta, ainakaan 14.10.2019 annetun tuomion julistamiseen saakka. Se, ettei pääasian valittaja ole vannonut vaadittua valaa, ei nimittäin tarkoita hänen edustajantoimensa menettämistä vaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käyttämän sanamuodon mukaan vain ”[sen tosiasiallisen saamisen] väliaikaista lykkäämistä siihen asti, kun oikeudenkäynnin mahdollisen lopputuloksen mukaan parlamentin jäsenen aseman saamisen esteet poistuvat”. Vuoden 1976 säädöksessä tai missään muussakaan unionin oikeuden määräyksessä tai säännöksessä ei kuitenkaan säädetä jäsenvaltioiden toimivallasta keskeyttää parlamentin jäsenen edustajantoimi (väliaikaisesti) määräämättömäksi ajaksi, joka voi mahdollisesti kestää koko vaalikauden.
Espanjan oikeus
55. Kolmanneksi väite, jonka mukaan vaalilain 224 §:ssä säädetty velvollisuus vannoa Espanjan perustuslain noudattamista koskeva vala on osa vaalimenettelyä, ei mielestäni vaikuta perustuvan Espanjan oikeuteen.
56. Tämä velvoite säädetään nimittäin vaalilain 108 §:n 8 momentissa kaikille valituiksi tulleille henkilöille. Mainitun pykälän mukaan kyseessä oleva velvoite on kuitenkin täytettävä ”ryhdyttäessä hoitamaan edustajantointa ja tehtävän edellyttämän täysivaltaisen aseman saamiseksi”. Toisin kuin Espanjan hallitus istunnossa väitti, mainitusta pykälästä ei siis seuraa, että kyseessä olevan velvoitteen täyttäminen on mandaatin saamisen edellytys.
57. Tämä päätelmä vahvistetaan erityisesti Espanjan parlamenttiin (Cortes Generales) valittujen edustajien osalta. Kyseessä olevasta velvoitteesta määrätään Espanjan parlamentin edustajainhuoneen ja senaatin työjärjestyksissä. Velvoite täytetään siinä kamarissa, johon kukin parlamentin jäsen kuuluu, lähtökohtaisesti sen ensimmäisessä täysistunnossa. Seuraamus, jossa edustajantoimi todetaan vapautuneeksi, määrätään kuitenkin vasta, jos parlamentin jäsen ei ole täyttänyt kyseistä velvoitetta viimeistään kolmannessa täysistunnossa.
58. Näin ollen kyse on mielestäni selvästi Espanjan parlamentin jäsenille kuuluvasta muodollisuudesta, sillä työjärjestysten määräykset koskevat vain heitä ja he voivat osallistua kamarien täysistuntoihin. Vaikka edustajantoimen tosiasiallinen hoitaminen voi edellyttää kyseisen muodollisuuden täyttämistä, se ei millään tavalla ole edustajantoimen saamisen edellytyksenä, koska sen saaminen perustuu ainoastaan vaalien tulokseen.
59. Tribunal Constitucional on nimenomaisesti vahvistanut tämän ja todennut velvoitteesta vannoa Espanjan perustuslain noudattamista koskeva vala, että ”sen mahdollinen täyttämättä jättäminen ei johda edustajainhuoneen tai senaatin jäsenen aseman menettämiseen, koska kyseinen asema perustuu ainoastaan yleisiin vaaleihin, vaan yksinomaan siihen, että hän ei voi hoitaa tällaisen aseman mukaisia tehtäviä”.(25) Kyse on siis nimenomaan parlamentaarisen tehtävän hoitamisesta eikä edustajantoimen saamisesta.
60. Kun asia on näin Espanjan parlamentin jäsenten osalta, en ymmärrä, miten se voisi olla toisin parlamentin jäsenten osalta. Parlamentin (tai senaatin) jäsenelle asetettu muodollinen velvoite, joka on edellytyksenä sille, että tämä voi tosiasiallisesti ryhtyä hoitamaan tehtäviään, eli Espanjan perustuslain noudattamista koskevan valan vannominen ei voi äkillisesti muuttaa luonnettaan ja muuttua vaalimenettelyn kannalta välttämättömäksi seikaksi, jolla on ratkaiseva merkitys parlamentin jäsenen tehtävän saamiselle.
Parlamentin jäsenten erilainen kohtelu kansallisten parlamenttien jäseniin nähden
61. Käsittelen lopulta neljänneksi suoraan pöytäkirjan 9 artiklan tulkintaan liittyviä kysymyksiä, ja on todettava, että väite, jonka mukaan Espanjan perustuslain noudattamista koskevan velvoitteen täyttäminen on Espanjassa valittujen parlamentin jäsenten edustajantoimen saamisen edellytys, asettaisi kyseiset parlamentin jäsenet, samoin kuin parlamentin, selvästi Espanjan parlamenttia ja sen jäseniä epäedullisempaan asemaan siltä osin kuin on kyse parlamentaarisen koskemattomuuden saamisesta ja sen pidättämistä tai pysyttämistä koskevasta toimivallasta.
62. Espanjan parlamentin jäsenet nimittäin vannovat kyseisen valan joko edustajainhuoneessa tai senaatissa, lähtökohtaisesti osallistuessaan ensimmäiseen täysistuntoon. Tämän velvoitteen täyttämisestä säädetään kummankin kamarin työjärjestyksessä. Kyse on siis asianomaisen kamarin sisäisestä menettelystä, johon mikään ulkopuolinen toimielin ei puutu. Lisäksi, kuten jo totesin, kyseinen velvollisuus ei ole parlamentin jäsenen aseman saamisen vaan ainoastaan tämän aseman täysimääräisen käyttämisen edellytys. Ainakin edustajainhuoneen osalta on lisäksi niin, että seuraamus, jossa jäsenen erioikeudet keskeytetään, määrätään vasta, kun jäsen ei ole täyttänyt kyseistä velvoitetta vielä kolmannessakaan täysistunnossa.(26) Ei myöskään ole varmaa, että keskeyttäminen koskee myös parlamentaarista koskemattomuutta.(27)
63. Parlamentin jäsenten tapauksessa vala kuitenkin vannotaan keskusvaalilautakunnassa, joka on parlamentin ulkopuolinen elin, eikä parlamentilla ole mitään tekemistä sen kanssa. Se, että Euroopan parlamentin jäsen (tai vaalilain 224 §:n mukaan valituksi tullut ehdokas) ei noudata tätä velvollisuutta, vaikka se johtuisi hänen tahdostaan riippumattomista syistä, johtaa välittömästi ja automaattisesti siihen, että hänen edustajantoimensa todetaan vapautuneen, joten hänen nimeään ei edes ilmoiteta parlamentille valituksi tulleiden henkilöiden nimien joukossa, ja että – kuten väitettiin – hänellä ei ole parlamentaarisen koskemattomuuden suojaa.
64. Pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan parlamentin jäsenillä on ”oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus”, ja parlamentilla on pöytäkirjan 9 artiklan kolmannen kohdan nojalla toimivalta pidättää koskemattomuus. En kuitenkaan ymmärrä, miten kyseistä koskemattomuutta voitaisiin pitää samana kuin kansallisten parlamentin jäsenille myönnettyä koskemattomuutta, jos parlamentin jäsenen aseman saamisen edellytykset ennen koskemattomuuden myöntämistä eivät vastaa toisiaan.
Päätelmä ja loppuhuomautukset
65. Edellä esitetystä seuraa, että – toisin kuin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 40 ja 41 kohdassa mainitut osapuolet väittävät – Espanjan perustuslain noudattamista koskevan valan vannominen ei ole Euroopan parlamentin vaalimenettelyä Espanjassa koskeva vaihe, koska kyseisen menettelyn on katsottava päättyvän virallisten vaalitulosten julkistamiseen. Näin ollen parlamentin jäsenen asema on katsottava saaduksi pelkästään tämän julkistamisen perusteella ja siitä alkaen.
66. Ennakkoratkaisupyyntöön ja Espanjan hallituksen esittämiin huomautuksiin sisältyvien tietojen mukaan pääasian valittajan kansallisilla vaaleilla täytettävän tehtävän (Katalonian itsehallintoalueen parlamentin ja Espanjan parlamentin edustajainhuoneen jäsenen tehtävän) hoitaminen keskeytettiin rikosprosessilain 384 bis §:n nojalla.
67. Totean vielä kerran, että – toisin kuin Espanjan hallitus väittää – on mielestäni selvää, että tällainen keskeyttämistoimenpide ei voi koskea pääasian valittajaa parlamentin jäsenenä. On tosin totta, että parlamentin jäsenet valitaan jäsenvaltioissa niiden kansallisessa oikeudessa, joka on yhdenmukaistettu tiettyjen kohtien osalta vuoden 1976 säädöksellä, säädettyjen menettelysääntöjen mukaisesti. Tätä valintaa varten parlamentin edustajanpaikat jaetaan jäsenvaltioille perussopimuksessa määrättyä alenevan suhteellisuuden periaatetta noudattaen (SEU 14 artiklan 2 kohdan kolmas virke). Myös tästä syystä jäsenvaltiot soveltavat puhtaasti menettelyä koskevien säännösten ja määräysten lisäksi omia sääntöjään muun muassa vaalikelpoisuuden osalta. Ne voivat myös soveltaa alueillaan valittuihin parlamentin jäseniin omia yhteensopimattomuussääntöjään vuoden 1976 säädöksen 7 artiklaan sisältyvän ristiriidassa olevien tehtävien luettelon lisäksi. On myös luonnollista, että vaalien pätevyyden valvontaa säännellään jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa.
68. Kun parlamentin jäsenet on valittu, he ovat kuitenkin saaneet edustajantoimen, jota säännellään unionin oikeudessa ja jota jäsenvaltiot eivät voi peruuttaa eivätkä rajoittaa ilman unionin oikeuteen perustuvaa nimenomaista valtuutusta. Ainoa tilanne, jossa parlamentin jäsenen toimikausi umpeutuu ennen sen tavanomaista loppumista, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tämä eroaa tai kuolee, on edustajantoimen päättyminen (vuoden 1976 säädöksen 13 artiklan 1 kohta). Päättyminen voi olla seurausta sen jäsenvaltion kansallisesta lainsäädännöstä, jossa kyseinen jäsen on valittu. Tämä on luonnollista, sillä eurooppalainen parlamentaarinen edustajantoimi päättyy tavallisesti siksi, että asianomainen henkilö menettää vaalikelpoisuutensa tai että hänellä on kyseisen toimen kanssa yhteensopimattomia tehtäviä, ja näitä seikkoja säännellään – jälkimmäisessä tapauksessa osittain – jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa.
69. Vuoden 1976 säädöksen perusteella jäsenvaltio ei voi keskeyttää parlamentin jäsenen edustajantointa eikä siitä johtuvia erioikeuksia mistään syystä riippumatta siitä, onko jäsen valittu kyseisessä vai jossain muussa jäsenvaltiossa.(28) Jollei vuoden 1976 säädöksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetyistä toimikauden päättymisen syistä muuta johdu, parlamentin jäsen säilyttää asemansa koko toimikautensa tavanomaisen keston ajan.
70. Tämän osan lopuksi katson, että henkilö, jonka valinnan parlamenttiin on virallisesti julkistanut sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa tämä valinta tapahtui, saa pelkästään sen vuoksi ja siitä hetkestä alkaen parlamentin jäsenen aseman riippumatta kaikista muodollisuuksista, joita kyseisen henkilön on myöhemmin täytettävä joko unionin oikeuden tai asianomaisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden nojalla. Tällainen henkilö säilyttää asemansa toimikautensa päättymiseen asti, ellei vuoden 1976 säädöksen 13 artiklan 1 kohdassa mainituista päättymiseen johtavista tapauksista muuta johdu.
Parlamentin jäsenten koskemattomuus
71. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kolme kysymystä, jotka koskevat pöytäkirjan 9 artiklan tulkintaa. Tarkemmin sanottuna ensimmäinen ja toinen kysymys koskevat kyseisen pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan ajallista ja henkilöllistä soveltamisalaa. Kolmas kysymys koskee mainitun pöytäkirjan 9 artiklan toisen kohdan sovellettavuutta ja ulottuvuutta.
Alustavat huomautukset
72. Parlamentin jäsenten parlamentaarisesta koskemattomuudesta määrätään pöytäkirjan 8 ja 9 artiklassa.
73. Pöytäkirjan 8 artiklassa vahvistetaan näiden jäsenten aineellinen koskemattomuus heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä osalta (aineellinen koskemattomuus). On selvää, ettei kyseistä artiklaa sovelleta käsiteltävään asiaan.
74. Pöytäkirjan 9 artiklassa määrätään puolestaan parlamentin jäsenten rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta (prosessuaalinen koskemattomuus). Pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisesti kyseisillä jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus.(29) Kahdessa ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä käsitellään tätä määräystä. Mainituilla jäsenillä on muiden jäsenvaltioiden alueella kyseisen pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan nojalla ”vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus”. Pöytäkirjan 9 artiklan toisen kohdan mukaan koskemattomuus koskee parlamentin jäseniä myös silloin, kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä. Tämä määräys on kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen kohteena. Pöytäkirjan 9 artiklan kolmannen kohdan mukaan parlamentti voi pidättää sekä kyseisen artiklan ensimmäisen kohdan a ja b alakohdassa että sen toisessa kohdassa määrätyn koskemattomuuden. Tämä toimivalta on yksinomainen kaikkien muiden kansallisten tai unionin toimielinten toimivaltaan nähden.
75. Pöytäkirjan nykyisen 9 artiklan ensimmäisen kohdan sanamuoto on pysynyt käytännössä muuttumattomana Euroopan hiili- ja teräsyhteisön erioikeuksista ja vapauksista vuonna 1951 tehdystä pöytäkirjasta lähtien. Yhdyn oikeuskirjallisuudessa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan viittaaminen kansalliseen oikeuteen siltä osin kuin kyse on parlamentin jäsenten koskemattomuudesta omissa jäsenvaltioissaan on jäänne ajalta, jolloin edustajakokouksen jäsenet olivat myös kansallisten parlamenttien jäseniä. Heillä oli tuolloin jo kansallisen oikeuden mukaan koskemattomuus, joten muu koskemattomuus ei enää ollut tarpeen. Tämä ratkaisu oli vanhentunut jo silloin, kun parlamentin jäsenet alettiin valita välittömillä vaaleilla, ja varsinkin sen jälkeen, kun molempien edustajantoimien hoitaminen yhtä aikaa kiellettiin. Sitä on myös kritisoitu voimakkaasti itsessään ja epäyhdenvertaisen kohtelun aiheuttajana.(30)
76. Huomattakoon, että parlamentin ehdotuksia parlamentaarisen koskemattomuuden yhtenäistämisestä ei ole hyväksytty.(31)
77. Pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa on kuitenkin tulkittava siten, että parlamentin jäsenten aseman johdonmukaisuus ja yhtenäisyys säilytetään.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys: pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa määrätyn suojan kesto
78. Pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan siinä määrättyä koskemattomuutta sovelletaan ”parlamentin istuntojen ajan”. Tämä määräys koskee sekä kansallisen oikeuden mukaista koskemattomuutta (joka mainitaan kyseisen pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa) että koskemattomuutta unionin alueella (joka mainitaan pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa). Vaikka kansalliseen oikeuteen perustuvan koskemattomuuden aineellinen sisältö nimittäin riippuu kyseisestä oikeudesta, suojan kestoa säännellään kuitenkin unionin oikeudessa samalla tavalla kaikkien parlamentin jäsenten osalta. Koska jäsenvaltioiden lainsäädännöt eroavat toisistaan parlamentaarisen koskemattomuuden antaman suojan ajallisen ulottuvuuden osalta, muunlainen tulkinta lisäisi parlamentin jäsenten eriarvoista kohtelua sen mukaan, missä jäsenvaltiossa he ovat tulleet valituiksi. Parlamentin istuntojen käsitettä on siis tulkittava unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä.(32)
79. SEUT 229 artiklan mukaisesti parlamentti pitää istunnon vuosittain. Uuden parlamentin ensimmäinen istunto pidetään ensimmäisenä tiistaina, joka seuraa äänestysajanjakson päättymisestä alkavan yhden kuukauden määräajan päättymistä (vuoden 1976 säädöksen 11 artiklan 3 kohta).(33) Parlamentti vahvistaa vuosittaisten istuntojen päättämisen sisäisenä järjestelytoimena. Nykykäytännön mukaan istuntokaudella tarkoitetaan yhden vuoden ajanjaksoa, joten parlamentin istuntokausi on keskeytyksetön.(34) Unionin tuomioistuimella on ollut jo tilaisuus todeta, että pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu istuntojen käsite kattaa koko kyseisen ajanjakson riippumatta siitä, onko parlamentilla tosiasiallisesti istuntoa vai ei.(35)
80. Näin ollen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen esittänyt, on vastattava, että pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu parlamentin istuntojen kesto alkaa siitä, kun uuden parlamentin ensimmäinen istunto julistetaan alkaneeksi, eli vuoden 1976 säädöksen 11 artiklan 3 kohdassa mainitusta päivämäärästä. Samana päivänä aletaan soveltaa kyseistä pöytäkirjan määräystä.
Toinen ennakkoratkaisukysymys: pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn koskemattomuuden henkilöllinen soveltamisala
81. Toinen ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, sovelletaanko pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrättyä koskemattomuutta myös henkilöön, joka on valittu parlamentin jäseneksi mutta joka ei ole voinut ryhtyä hoitamaan tehtäviään, koska hän ei ole täyttänyt Espanjan oikeudessa säädettyä valan vannomista koskevaa velvoitetta.
82. Kuten jo tämän ratkaisuehdotuksen ensimmäisessä osassa totesin, pääasian valittajan tilanteessa olevan henkilön on katsottava saaneen parlamentaarisen edustajantoimen ja näin ollen parlamentin jäsenen aseman. Kyseisellä henkilöllä voi siis olla pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätty koskemattomuus. Vielä on kuitenkin määritettävä hetki, jolloin tällaisen parlamentin jäsenen koskemattomuus alkaa.
83. Pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätty koskemattomuus koskee parlamentin jäseniä lähtökohtaisesti siitä alkaen, kun uuden parlamentin ensimmäinen istunto julistetaan alkaneeksi. Kyseisten parlamentin jäsenten toimikausi alkaa samalla hetkellä (vuoden 1976 säädöksen 5 artiklan 2 kohta). Kun otetaan huomioon, että parlamentin istuntokausi on keskeytyksetön, kyseessä olevan koskemattomuuden antaman suojan kesto vastaa toimikauden kestoa.
84. Vuoden 1976 säädöksen 5 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen säädöksen 5 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaan kunkin parlamentin jäsenen toimikausi alkaa, kun ensimmäinen vaalien jälkeen pidettävä istunto julistetaan alkaneeksi.(36) Kyseisessä tai muissakaan säännöksissä tai määräyksissä ei aseteta toimikauden alkamisen edellytykseksi sitä, että Euroopan parlamentin jäsen on tosiasiallisesti paikalla uuden parlamentin kokoontuessa ensimmäisen kerran tai että hän ryhtyy tosiasiallisesti hoitamaan yleisiä tehtäviään, eikä mitään muutakaan seikkaa. On siis katsottava, että myös sellaisen Euroopan parlamentin jäsenen, joka ei ole tosiasiallisesti ryhtynyt hoitamaan tehtäviään, koska hän ei ole täyttänyt kaikkia kansallisessa oikeudessa vaadittuja muodollisuuksia, toimikausi alkaa, kun uuden parlamentin ensimmäinen istunto julistetaan alkaneeksi. Pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätty koskemattomuus suojaa siis kyseistä parlamentin jäsentä samasta hetkestä alkaen.
Kolmas ennakkoratkaisukysymys: pöytäkirjan 9 artiklan toinen kohta
85. Kolmas ennakkoratkaisukysymys koskee pöytäkirjan 9 artiklan toisen kohdan tulkintaa.
86. Kyseisen määräyksen nojalla koskemattomuus koskee parlamentin jäseniä myös silloin, kun he matkustavat parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä. Heti aluksi on tärkeää eritellä tarkemmin tämän koskemattomuuden täsmällistä luonnetta.
87. Kyseessä oleva määräys ei ole tältä osin yksiselitteinen: siinä käsitellään koskemattomuutta yleisesti. Mielestäni kyseinen termi on ymmärrettävä viittaukseksi pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a ja b alakohdassa määrättyyn koskemattomuuteen. Siten parlamentin jäsen, joka matkustaa parlamentin istuntopaikkaan tai palaa sieltä, kuuluu oman jäsenvaltionsa alueella kyseisessä jäsenvaltiossa parlamentin jäsenillä olevan koskemattomuuden piiriin.
88. Tätä tulkintaa tukee se, että pöytäkirjan 9 artiklan kolmannessa kohdassa, joka koskee erityisesti Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuuden pidättämistä, käytetään myös termiä ”koskemattomuus” esittämättä muita tarkennuksia. On kuitenkin kiistatonta, että siinä on kyse pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätystä koskemattomuudesta.
89. Pöytäkirjan 9 artiklan toisessa kohdassa määrätyn koskemattomuuden ajallisen ulottuvuuden osalta unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus todeta, että sitä voidaan soveltaa sen ajanjakson ulkopuolella, jolloin parlamentti on kokoontuneena istuntoon, toisin sanoen sen päättämisen jälkeen.(37)
90. En näe mitään syytä siihen, ettei kyseistä koskemattomuutta voitaisi soveltaa myös ennen mainittua ajanjaksoa, mukaan lukien ennen vaalien jälkeen pidettävän ensimmäisen istunnon julistamista alkaneeksi. Se olisi mielestäni jopa melko johdonmukaista, kun otetaan huomioon, että parlamentin jäsenten oletetaan matkustavan parlamentin istuntopaikkaan ennen istuntojen alkua.
91. En yhdy komission kirjallisissa huomautuksissaan esittämään ja istunnossa toistamaan väitteeseen, jonka mukaan pöytäkirjan 9 artiklan toisella kohdalla oli merkitystä vain menneisyydessä, kun parlamentin istunto ei ollut yhtäjaksoinen, ja että siitä on näin ollen tullut merkityksetön. Voimassa olevan määräyksen tekstiä ei ole aiheellista tulkita viittaamalla oletettuihin tarkoituksiin, joita sillä on saattanut olla aikaisemmassa normatiivisessa asiayhteydessä, vaan nykyisten olosuhteiden valossa. Komission logiikan mukaisesti myös pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa olevan viittauksen kansalliseen oikeuteen voitaisiin todeta tulleen merkityksettömäksi.
92. Tämä merkitsee tosiasiassa, että koskemattomuutta sovelletaan jo ennen parlamentin jäsenten toimikauden alkamista. Mielestäni tämä ei ole mitenkään yllättävää. Ei ole epätavallista, että jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa koskemattomuutta sovelletaan vaalituloksen julkistamisesta alkaen, vaikka edustajantoimi, tai sen hoitaminen, alkaa virallisesti myöhempänä ajankohtana.(38) Tämä ratkaisu on täysin yhdenmukainen parlamentaarisen rikosoikeudellisen koskemattomuuden tavoitteen eli sen varmistamisen kanssa, että parlamentti voi aloittaa toimintansa täysilukuisena. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin itsekin toteaa, tämä tavoite voisi vaarantua, jos koskemattomuus ei koskisi parlamenttiin valittuja jäseniä silloin, kun heidän nimensä ovat jo tiedossa.
93. On vielä tulkittava ilmausta ”kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin”. Pelkästään sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella kyse on ainoastaan siitä hetkestä, jolloin parlamentin jäsen on matkalla parlamentin istuntopaikkaan. Tällainen suppea tulkinta veisi kuitenkin mielestäni kyseessä olevalta määräykseltä kaiken merkityksen.
94. Merkitystä ei nimittäin ole niinkään sillä, ettei parlamentin jäsentä pidätetä hänen ollessaan matkalla parlamentin istuntopaikkaan, vaan sillä, että hän voi asianmukaisesti aloittaa kyseisen siirtymisen eli että hän voi vapaasti toteuttaa välttämättömät menettelyt ryhtyäkseen tosiasiallisesti hoitamaan tehtäviään sekä siirtyäkseen kokouspaikkaan. Tällä tavoin pöytäkirjan 9 artiklassa määrätty koskemattomuus tarjoaa parlamentin jäsenille kattavan suojan, ja sen tehokas vaikutus on täysimääräinen. Koskemattomuuden tarkoitus eli parlamentin toiminnan ja riippumattomuuden suojaaminen ei nimittäin edellytä sen jäsenten suojaamista kaikilta toimenpiteiltä, jotka voivat johtaa rikosoikeudelliseen menettelyyn heitä vastaan. Kyseinen tarkoitus kuitenkin edellyttää, ettei heitä estetä hoitamasta tehtäviään silloin, kun parlamentin istunnot alkavat.
95. Sen jäsenvaltion osalta, jossa kyseinen jäsen on tullut valituksi, kansallisilla viranomaisilla on siis velvollisuus pidättyä kaikista toimenpiteistä ja keskeyttää jo käynnistetyt toimenpiteet, jotka voisivat vaikeuttaa jäsenen toimintaa, ellei parlamentti ole pidättänyt hänen koskemattomuuttaan. On selvää, että koska pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa viitataan koskemattomuuden aineellisen sisällön osalta kansalliseen oikeuteen, tämä velvoite koskee vain toimenpiteitä, jotka kuuluvat kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaisen parlamentaarisen koskemattomuuden alaan.
Kansallisen tuomioistuimen 14.10.2019 antaman tuomion seuraukset
96. Muistutettakoon, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö liittyy menettelyyn, jossa pääasian valittaja valitti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen päätöksestä evätä häneltä vankilasta poistumista koskeva lupa, jota hän pyysi vannoakseen Espanjan perustuslain noudattamista koskevan valan, mikä oli edellytys sille, että hän voi tosiasiallisesti aloittaa parlamentin edustajantoimen hoitamisen.
97. Tuomio, jolla pääasian valittaja tuomittiin lainvoimaisesti, annettiin samana päivänä kuin käsiteltävässä asiassa pidettiin istunto, mikä asetti kyseenalaiseksi sekä tämän menettelyn että sen seurauksena myös ennakkoratkaisupyynnön varsinaisen kohteen.
98. On totta, että kansallinen tuomioistuin pysytti ennakkoratkaisupyyntönsä toteamalla, että ”[unionin tuomioistuimen] vastaus on välttämätön riippumatta siitä, onko [Junqueras Vies] tutkintavankeudessa vai tuomittu vankeuteen”.
99. Ongelmana eivät kuitenkaan ole pääasian valittajan vangitsemisperusteet vaan se, että hänet tuomittiin lisärangaistuksena menettämään kansalaisoikeutensa. Saatavilla olevien tietojen mukaan kyseinen seuraamus johtaa muun muassa julkisten tehtävien, mukaan lukien vaaleilla täytettävät tehtävät, sekä vaalikelpoisuuden (oikeus tulla valituksi) lopulliseen menettämiseen.(39) Koska vaalikelpoisuudesta parlamentin jäsenen edustajantoimeen, mikä kuuluu vaalilainsäädännön alaan, säädetään kansallisessa oikeudessa,(40) kyseisen vaalikelpoisuuden menettäminen koskee myös vaalikelpoisuutta parlamentissa. Sen on näin ollen johdettava vuoden 1976 säädöksen 13 artiklassa tarkoitettuun edustajantoimen päättymiseen.
100. Koska 14.10.2019 annettu tuomio johtaa pääasian valittajan edustajantoimen menettämiseen,(41) ei mielestäni ole järkevää tutkia sitä, olisiko hänelle myönnettävä kyseessä oleva lupa, koska mahdollinen valan vannominen menettää joka tapauksessa merkityksensä.
101. Näin ollen minulla on epäilyjä unionin tuomioistuimen toimivaltaisuudesta vastata ennakkoratkaisukysymyksiin käsiteltävässä asiassa. On totta, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 100 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan ennakkoratkaisupyyntö pysyy vireillä, jollei tuomioistuin, joka on saattanut ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, peruuta sitä. Kyseisen työjärjestyksen 100 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi kuitenkin milloin tahansa todeta, etteivät sen toimivaltaisuuden edellytykset enää täyty. SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimella on toimivalta vastata unionin oikeuden tulkintaa koskeviin kysymyksiin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevien todellisten riita-asioiden yhteydessä. Näin ollen silloin, kun pääasian oikeusriita ei enää ole ajankohtainen, unionin tuomioistuin lakkaa olemasta toimivaltainen, koska sen vastaus olisi luonteeltaan hypoteettinen.
102. 14.10.2019 annetun tuomion ja 14.5.2019 annetun määräyksen seurauksena pääasian valittaja – vaikka hän tuli valituksi parlamenttiin ja, kuten tässä ratkaisuehdotuksessa totesin, sai kyseisen aseman voimatta kuitenkaan ryhtyä tosiasiallisesti hoitamaan edustajantointaan – on tuomittu rikoksesta, eikä parlamentti ole voinut ottaa kantaa hänen parlamentaarisen koskemattomuutensa pidättämiseen tai sen mahdolliseen pysyttämiseen.
103. Pöytäkirjan 9 artiklan sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan kaikki on tapahtunut sääntöjenmukaisesti. Parlamentin jäsenellä on jäsenvaltiossaan koskemattomuus sellaisena kuin siitä on säädetty kansallisessa oikeudessa, jota voivat tulkita vain kansalliset tuomioistuimet.
104. Kuten kuitenkin jo huomautin, pöytäkirjan 9 artiklan sanamuoto on pysynyt muuttumattomana EHTY-sopimuksesta ja sen pöytäkirjasta (N:o 7) lähtien. Kyseistä pöytäkirjaa lukuun ottamatta koko sääntely-ympäristö on kuitenkin muuttunut.
105. Parlamentista, joka oli ennen pelkkä neuvoa-antava ja valvontaa harjoittava edustajakokous, on tullut unionin keskeinen lakiasäätävä ja poliittinen elin, joka varmistaa sen demokraattisen legitimiteetin. Se ei koostu enää jäsenvaltioiden kansojen vaan unionin kansalaisten edustajista. Kansalliset parlamentit eivät enää valtuuta näitä edustajia, vaan heidät valitaan yleisillä, välittömillä vaaleilla. Kaksoismandaatin kielto vahvistaa parlamentin riippumattomuutta kansallisiin parlamentteihin nähden.
106. Lisäksi äänioikeudesta on tehty perusoikeuden tasoinen oikeus Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 39 artiklan 2 kohdassa. Unionin tuomioistuimella on nimittäin jo ollut tilaisuus katsoa, että perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohta, jonka mukaan ”parlamentin jäsenet valitaan yleisillä, välittömillä, vapailla ja salaisilla vaaleilla”, on ”perusoikeuskirjaan sisältyvä ilmaus – – unionin kansalaisten äänioikeudesta Euroopan parlamentin vaaleissa”.(42) Vaikka perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdassa suojataankin unionin kansalaisten äänioikeus, siinä on välttämättä suojattava myös heidän oikeutensa asettua ehdolle ja tulla valituksi. Äänioikeudella välittömissä ja vapaissa vaaleissa ei nimittäin ole mitään arvoa ilman ehdokkaiden oikeutta asettua ensin vapaasti ehdolle vaaleissa ja sen jälkeen, mikäli tulevat valituiksi, hoitaa tehtäväänsä tarvittaessa parlamentaarisen koskemattomuuden suojaamina.
107. Nämä muutokset huomioon ottaen pöytäkirjan 9 artiklan sanamuodon mukainen tulkinta ei johda tyydyttävään tulokseen. On siis pohdittava, onko kyseisen määräyksen tulkinnan säilyttävä muuttumattomana hiili- ja teräsyhteisön aikakaudessa vai onko sen pysyttävä sääntely-ympäristön ja toimielinjärjestelmän kehityksen tasalla.
108. Tämä tulkinta voisi korostaa parlamentin toimivaltaa sen jäsenten koskemattomuutta koskevissa asioissa asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa olevaa viittausta kansalliseen lainsäädäntöön. Kyseisessä määräyksessä viitataan kansallisiin sääntöihin muun muassa koskemattomuuden aineellisen sisällön osalta mutta jätetään parlamentin tehtäväksi kyseisten sääntöjen soveltaminen. Mielestäni on siis täysin luonnollista – siitä hetkestä alkaen, jolloin jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa tunnustetaan parlamentin jäsenten koskemattomuus –, ettei toimivaltainen kansallinen tuomioistuin arvioi, onko aiheellista pyytää koskemattomuuden pidättämistä, vaan että parlamentti päättää koskemattomuuden pidättämisen tai pysyttämisen aiheellisuudesta.
Loppuhuomautus
109. Kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessään kansallinen tuomioistuin käsittelee vielä kysymystä etujen punnitsemisesta, joka on tehtävä päätettäessä pääasian valittajalle mahdollisesti myönnettävästä vankilasta poistumista koskevasta luvasta. Tämä kysymys on kuitenkin jäänyt vaille kohdetta 14.10.2019 annetun tuomion julistamisen johdosta. Ainoa edelleen merkityksellinen kysymys on se, koskiko parlamentin jäsenen koskemattomuus pääasian valittajaa silloin, kun tuomio julistettiin.
Ratkaisuehdotus
110. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal Supremon esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Henkilö, jonka valinnan Euroopan parlamenttiin sen jäsenvaltion, jossa kyseinen henkilö on tullut valituksi, toimivaltainen viranomainen on julkistanut virallisesti, saa pelkästään tästä syystä ja kyseisestä hetkestä alkaen parlamentin jäsenen aseman riippumatta kaikista muodollisuuksista, jotka kyseinen henkilö on myöhemmin velvollinen täyttämään joko unionin oikeuden tai kyseessä olevan jäsenvaltion kansallisen oikeuden perusteella. Hän säilyttää tämän aseman toimikautensa päättymiseen saakka, ellei 20.9.1976 tehdyn neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom, sellaisena kuin se on muutettuna 25.6.2002 ja 23.9.2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom, liitteenä olevan, edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen 13 artiklan 1 kohdassa mainituista toimikauden päättymisen syistä muuta johdu.
2) EU- ja EUT-sopimusten liitteenä olevan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu parlamentin istuntojen kesto alkaa siitä, kun uuden parlamentin ensimmäinen istunto julistetaan alkaneeksi, eli päätöksen 76/787, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2002/772, liitteenä olevan, edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä, välittömillä vaaleilla annetun säädöksen 11 artiklan 3 kohdassa mainitusta päivämäärästä. Samana päivänä aletaan soveltaa mainitun pöytäkirjan kyseistä määräystä. Sama koskee parlamentin jäsentä, joka ei ole ryhtynyt tosiasiallisesti hoitamaan tehtäväänsä, koska hän ei ole täyttänyt kaikkia kansallisessa oikeudessa vaadittuja muodollisuuksia.
3) Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 9 artiklan toista kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että ennen kuin vaalien jälkeen pidettävä ensimmäinen parlamentin istunto julistetaan alkaneeksi, sen jäsenvaltion, jossa parlamentin jäsen on tullut valituksi, toimivaltaiset viranomaiset ovat velvollisia pidättymään kaikista toimenpiteistä ja keskeyttämään jo käynnistetyt toimenpiteet, jotka voivat vaikeuttaa menettelyjä, joita kyseisen jäsenen on välttämättä noudatettava, jotta hän voi ryhtyä tosiasiallisesti hoitamaan tehtäviään, ellei parlamentti ole pidättänyt kyseisen jäsenen koskemattomuutta. Tämä velvoite koskee vain toimenpiteitä, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön mukaisen parlamentaarisen koskemattomuuden alaan.
4) Siitä hetkestä alkaen, kun jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa annetaan kansallisen parlamentin jäsenille koskemattomuus, Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen pöytäkirjan 9 artiklan kolmannen kohdan kanssa, on tulkittava siten, että parlamentin tehtävänä on päättää jäsentensä koskemattomuuden pidättämisen tai pysyttämisen aiheellisuudesta.