EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

8 päivänä lokakuuta 2015

Asia F‑39/14

FT

vastaan

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA)

Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Kirjanpitäjä – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Toimivaltainen viranomainen – Ilmeinen arviointivirhe – Todistustaakka – Kanteen ja valituksen vastaavuutta koskeva sääntö

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa FT vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) toimitusjohtajan päätöksen olla uusimatta hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimustaan, joka päättyi 31.12.2013.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. FT vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusiminen – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat – Ilmeisen arviointivirheen käsite

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b kohta ja 119 artikla)

Määräaikaisen työsopimuksen tehneellä sopimussuhteisella toimihenkilöllä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta työsopimuksensa uusimiseen, sillä työsopimuksen uusiminen on pelkkä mahdollisuus, joka edellyttää, että tämä uusiminen on yksikön edun mukainen. Hallinnolla on tältä osin laaja harkintavalta työsopimusten uusimista koskevissa asioissa. Kun virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu kumoamiskanne toimenpiteestä, joka on toteutettu tällaista harkintavaltaa käyttäen, virkamiestuomioistuimen on rajoitettava valvontansa koskemaan sitä, onko hallintoviranomainen pitäytynyt sallituissa rajoissa kun otetaan huomioon ne keinot ja perusteet, joiden avulla hallinto on voinut tehdä arvionsa, ja sitä, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla.

Virhettä voidaan pitää ilmeisenä ainoastaan, kun se on helposti havaittavissa ja voidaan todeta selvästi niiden arviointiperusteiden valossa, joita lainsäätäjä on tarkoittanut käytettäväksi hallinnon käyttäessä harkintavaltaansa. Sen osoittaminen, että hallinto on tosiasioita arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka on omiaan oikeuttamaan tämän arvioinnin perusteella tehdyn päätöksen kumoamisen, edellyttää näin ollen, että todisteet, jotka kantajan on esitettävä, riittävät viemään uskottavuuden hallinnon esittämiltä arvioinneilta. Toisin sanoen ilmeistä virhettä koskeva peruste on hylättävä, jos kyseenalaistettua arviointia voidaan kantajan esittämistä seikoista huolimatta pitää totena tai pätevänä.

(ks. 72–74 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 11.7.2012, AI v. unionin tuomioistuin (F‑85/10, EU:F:2012:97, 152 ja 153 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 19.2.2013, BB v. komissio (F‑17/11, EU:F:2013:14, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)