EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
30 päivänä marraskuuta 2009 (*)
Henkilöstö – Virkamiehet – Kurinpitomenettely – Virkamiehen pidättäminen virantoimituksesta – Palkanpidätys – Vakavaa virhettä koskeva väite – Puolustautumisoikeudet – Toimivalta – Toimivallan siirtoa ei ole julkistettu – Riidanalaisen toimen tekijän toimivallan puuttuminen
Asiassa F‑80/08,
jossa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvasta kanteesta,
Fritz Harald Wenig, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Woluwé-Saint-Pierre (Belgia), edustajinaan asianajajat G.-A. Dal, D. Voillemot, D. Bosquet ja S. Woog,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J. Currall ja D. Martin,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit H. Kreppel (esittelevä tuomari) ja H. Tagaras,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.6.2009 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Fritz Harald Wenig vaatii 13.10.2008 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon sähköpostitse toimittamallaan kannekirjelmällä (alkuperäinen saapui samana päivänä) kumoamaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä IX olevan 23 ja 24 artiklan nojalla 18.9.2008 tehdyn komission päätöksen, jolla hänet pidätettiin toistaiseksi virantoimituksesta ja jolla hänen palkastaan määrättiin pidätettäväksi 1 000 euroa kuukaudessa kuuden kuukauden ajan.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Henkilöstösääntöjen 86 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Virkamiehelle tai entiselle virkamiehelle, joka tahallisesti tai tuottamuksellisesti jättää täyttämättä näiden henkilöstösääntöjen mukaiset velvollisuutensa, voidaan määrätä kurinpitoseuraamus.
– –
3. Kurinpidolliset säännöt, menettelyt ja toimenpiteet sekä hallinnollisia tutkimuksia koskevat säännöt ja menettelyt vahvistetaan liitteessä IX.”
3 Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 23 artikla on sanamuodoltaan seuraava:
”1. Jos nimittävä viranomainen katsoo virkamiehen tehneen vakavan virheen, se voi pidättää tämän virantoimituksesta koska tahansa määräajaksi tai toistaiseksi riippumatta siitä, onko kyse virkavelvollisuuksien vai säännösten rikkomisesta.
2. Nimittävä viranomainen tekee päätöksen kuultuaan kyseistä virkamiestä, paitsi jos kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet.”
4 Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 1 ja 2 kohta ovat sanamuodoltaan seuraavat:
”1. Virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskevassa päätöksessä on mainittava, saako hän täyden palkan virantoimituksesta pidättämisen aikana vai pidätetäänkö siitä kyseisessä päätöksessä vahvistettava määrä. Virkamiehelle maksettava määrä ei kuitenkaan voi missään tapauksessa olla pienempi kuin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 6 artiklassa säädetty vähimmäistoimeentulo, jota on tarvittaessa korotettu perhelisillä.
2. Virantoimituksesta pidätettyä virkamiestä koskeva lopullinen päätös on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen voimaantulosta. Jos päätöstä ei ole tehty kuuden kuukauden määräajan päätyttyä, virkamies saa jälleen palkkansa kokonaisuudessaan, jollei 3 kohdan säännöksistä muuta johdu.”
5 Komissio teki 30.11.2007 päätöksen K(2007) 5730 henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa palvelussopimukset tekevälle viranomaiselle myönnetyn toimivallan käytöstä. Tämän päätöksen, joka on julkaistu 6.12.2007 hallinnollisissa tiedonannoissa nro 57‑2007, 1 artiklan 1 kohta oli sanamuodoltaan seuraava:
”– – henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa palvelussopimukset tekevälle viranomaiselle myönnettyä toimivaltaa komission sen henkilöstön osalta, jonka palkka maksetaan toimintamäärärahoista, ja sen henkilöstön osalta, jonka palkka maksetaan tutkimukseen ja teknologiseen kehittämisen osoitetuista määrärahoista yhteisen tutkimuskeskuksen palveluksessa olevaa henkilöstöä lukuun ottamatta, käyttävät tapauksesta riippuen ja ottaen huomioon, mitä jäljempänä on määrätty, komissio, henkilöstöstä vastaava komission jäsen, yhteisestä ulkomaanedustuksesta vastaava komission jäsen, henkilöstön pääosaston pääjohtaja ja muut pääjohtajat, mukaan lukien henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston, Brysselin infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston ja Luxemburgin infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston yksikönpäälliköt ja johtajat liitteessä I vahvistetuilla edellytyksillä.”
6 ”Toimintaan ja tutkimukseen (yhteistä tutkimuskeskusta lukuun ottamatta) osoitetuilla määrärahoilla palkattavan komission henkilöstön nimittävien viranomaisten taulukon” VI osan, jonka otsikkona on ”Kurinpito” ja johon päätöksen K(2007) 5730 liitteessä I viitataan, 14 kohdan mukaan nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 ja 24 artiklan nojalla myönnettyjä toimivaltuuksia pidättää virkamies virantoimituksesta käyttää palkkaluokkiin AD 16 ja AD 15 kuuluvien virkamiesten ja palkkaluokkaan AD 14 kuuluvien ylemmän johdon (johtajat tai vastaavat) virkamiesten osalta komissio ja muiden virkamiesten osalta henkilöstön pääosaston pääjohtaja.
7 Ehdotus päätökseksi K(2008) 5085 päätöksen K(2007) 5730 muuttamisesta sisällytettiin 9.9.2008 tehdyllä ilmoituksella 10.9.2008 pidetyn komission kollegion 1 842. kokouksen esityslistalle. Tämän päätösehdotuksen mukaan toimivalta pidättää virantoimituksesta palkkaluokkiin AD 16 ja AD 15 kuuluvia virkamiehiä sekä palkkaluokkaan AD 14 kuuluvia ylemmän johdon (johtajat tai vastaavat) virkamiehiä siirrettiin henkilöstöstä vastaavalle komission jäsenelle. Komission jäsenten kollegio päätti 10.9.2008 pidetyn kokouksen aikana ”muuttaa päätöstä K(2007) 5730 – – sellaiseksi kuin se on esitetty asiakirjassa K(2008) 5085” ja täsmensi, että tämä päätös ”tulisi voimaan välittömästi” (jäljempänä 10.9.2008 tehty päätös). Tätä päätöstä ei ole julkaistu hallinnollisissa tiedonannoissa.
8 Komissio teki 29.4.2009 päätöksen K(2009) 3074 ”päätöksen K(2007) 5730 muuttamisesta”, ja ensiksi mainitun päätöksen mukaan nimittävälle viranomaiselle myönnettyä toimivaltaa pidättää virkamies virantoimituksesta käyttäisi vastedes palkkaluokkiin AD 16 ja AD 15 kuuluvien virkamiesten ja palkkaluokkaan AD 14 kuuluvien ylemmän johdon (johtajat tai vastaavat) virkamiesten osalta henkilöstöstä vastaava komission jäsen. Tämä päätös julkaistiin 8.5.2009 hallinnollisissa tiedonannoissa nro 33‑2009.
Asian taustalla olevat tosiseikat
9 Kantaja oli riidanalaisten seikkojen tapahtuma-aikaan palkkaluokkaan AD 15 kuuluva komission virkamies, joka hoiti komission kaupan pääosastoon (PO) kuuluvan linjan G ”Markkinoille pääsy ja teollisuus” johtajan tehtäviä, ja hänen vastuullaan oli erityisesti polkumyyntipolitiikan täytäntöönpano.
10 Brittiläinen Sunday Times -niminen viikkolehti julkaisi 7.9.2008 lehden paperiversiossa ja internet-sivullaan artikkelin, jonka otsikkona oli ”Paljastuksia: miten eurokraatti paljastaa liikesalaisuuksia ylenpalttisilla päivällisillä” (”Revealed: how Eurocrat leaked trade secrets over lavish dinners”). Tässä artikkelissa vedottiin kolmeen päivälliseen, jotka kantajan väitettiin nauttineen vuoden 2008 maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana Brysselin (Belgia) ravintoloissa Sunday Timesin toimittajien kanssa, jotka olivat esittäytyneet hänelle tietyistä komission käynnistämistä polkumyyntimenettelyistä kiinnostuneen kiinalaisen viejän liiketuttavina. Kantajan väitettiin edelleen kyseisen artikkelin mukaan välittäneen keskustelukumppaneilleen näiden päivällisten aikana ja puhelinkeskusteluissa komissiossa vireillä oleviin menettelyihin liittyviä tietoja, joita hänellä ei ollut lupa ilmoittaa. Artikkelin mukaan asianomaiselle virkamiehelle oli myös ehdotettu korvaukseksi näistä tiedoista osallistumista kiinalaisen viejän toimintaan 600 000 euron vuosittaista korvausta vastaan, mutta kantaja oli harkinnut tällaista yhteistyötä vasta eläkkeelle siirtymisensä jälkeen. Lopuksi asianomaisen virkamiehen väitetään vastanneen hänelle toisen päivällisen aikana tehtyyn ehdotukseen, että hänelle maksettaisiin 100 000 euroa ja että tällainen summa voitaisiin siirtää hänelle suljetulle tilille, jota hänellä olisi mahdollisuus käyttää eläkkeelle siirtymisensä jälkeen, kuitenkin täsmentäen, että maksu voisi tapahtua ainoastaan niiden tulosten perusteella, jotka kiinalainen viejä saisi toimitettujen tietojen ansiosta.
11 Komission käynnistämän hallinnollisen tutkimuksen yhteydessä kaksi tutkimus- ja kurinpitoasioista vastaavan yksikön (IDOC) virkamiestä kuuli kantajaa 10.9.2008. Tämän kuulemisen yhteydessä kantaja, jota hänen asianajajansa avusti, myönsi saaneensa kutsun ja menneensä kolmelle Sunday Timesin artikkelissa kuvatulle päivälliselle ilmoittamatta asiasta esimiehelleen. Hän myös tunnusti välittäneensä keskustelukumppaneilleen useita tietoja, erityisesti kahden sellaisen kynttilöitä valmistavan kiinalaisen yhtiön nimen, joilla oli mahdollisuus saada tuolloin meneillään olleen polkumyyntimenettelyn jälkeen markkinatalousolosuhteissa toimivan yhtiön asema. Kantaja korosti kuitenkin, että nämä tiedot olivat puolijulkisia ja ettei niillä missään tapauksessa ollut mitään kaupallista arvoa. Vaikka asianomainen ilmoitti IDOCin virkamiehille, että toisen päivällisen aikana hänen keskustelukumppaninsa olivat ehdottaneet rahasumman maksamista hänelle edullisen verokohtelun maassa sijaitsevalle pankkitilille korvauksesi näiden tietojen ilmoittamisesta, hän kielsi hyväksyneensä tämän ehdotuksen ja korosti ainoastaan harkinneensa näissä yhteyksissä mahdollisuutta osallistua kiinalaisen viejän toimintaan eläkkeelle siirtymisensä jälkeen.
12 Vedoten asemaansa nimittävänä viranomaisena henkilöstöstä vastaava komission jäsen ilmoitti kantajalle 11.9.2008 päivätyllä kirjeellä aikovansa tehdä päätöksen henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 ja 24 artiklan nojalla tämän virantoimituksesta pidättämisestä sekä palkanpidätyksestä, ja kutsui hänet kuulemistilaisuuteen, joka oli määrä pitää 12.9.2008.
13 Kantajan neuvonantaja pyysi 12.9.2008 päivätyllä kirjeellä komissiota lykkäämään kuulemista ja ilmoitti lisäksi, että asianomainen virkamies aikoi ”käyttää ranskan kieltä koko häntä vastaan käynnistetyssä menettelyssä”.
14 Henkilöstöstä vastaava komission jäsen ilmoitti samana päivänä 12.9.2008 kantajalle, että kuuleminen pidettäisiin 16.9.2008, ja täsmensi, että asianomaisella virkamiehellä olisi mahdollisuus käyttää kyseisen kuulemisen yhteydessä ranskan kieltä.
15 Henkilöstöstä vastaava komission jäsen kuuli kantajaa 16.9.2008. Tämän kuulemisen yhteydessä, jota koskeva pöytäkirja on laadittu englannin kielellä, asianomainen virkamies pääasiallisesti toisti IDOCille annetut lausumat.
16 Samana päivänä 16.9.2008 kantaja nosti asianomistajana syytteen erityisesti Sunday Timesin artikkelin kirjoittajia vastaan.
17 Henkilöstöstä vastaava komission jäsen pidätti henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 ja 24 artiklan nojalla kantajan virantoimituksesta toistaiseksi ja määräsi hänen palkastaan pidätettäväksi 1 000 euroa kuukaudessa enintään kuuden kuukauden ajan 18.9.2008 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös), jonka viittauskappaleissa viitattiin 30.11.2007 tehtyyn komission päätökseen K(2007) 5730, joka koskee henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa palvelussopimukset tekevälle viranomaiselle myönnetyn toimivallan käyttöä ja ”jota on viimeksi muutettu – – 10.9.2008 tehdyllä päätöksellä”.
18 Henkilöstöstä vastaava komission jäsen perusteli riidanlaista päätöstä nojautumalla siihen ”useissa lehtiartikkeleissa ja erityisesti Sunday Timesissa” julkaistuissa tiedoissa sekä IDOCin virkamiesten ja hänen itsensä suorittamissa kantajan kuulemisissa ilmi tulleeseen seikkaan, että asianomainen oli jättänyt noudattamatta henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklaa ja 17 artiklan 1 kohtaa. Riidanalaisen päätöksen mukaan kantaja on nimittäin ilmoittanut luottamuksellisia tietoja henkilöille, joille niitä ei saanut ilmoittaa, ja osoittanut olevansa valmis siihen, että kyseiset henkilöt rekrytoivat hänet myöhemmin ja maksavat huomattavaa palkkaa korvaukseksi jo ennen hänen eläkkeelle siirtymistään alkaneesta yhteistyöstä. Päätöksen mukaan hän ei myöskään ole ilmoittanut esimiehelleen siitä, että kyseiset keskustelukumppanit olivat lähestyneet häntä, eikä ole pyytänyt tältä lupaa pitää yllä näitä toistuvia yhteyksiä. Lopuksi riidanalaisessa päätöksessä korostettiin, että tällainen toiminta, jos se näytettäisiin toteen, muodostaisi ” kantajan osalta vakavan ammatillisen virheen”, kun huomioidaan erityisesti suuri vahinko, joka siitä väitetään aiheutuneen komission maineelle, ja asianomaisen virkamiehen korkea asema komissiossa.
19 Kantaja esitti 24.9.2008 henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla avustuspyynnön, joka oli päivätty 23.9.2008 ja jolla pyrittiin siihen, että komissio ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin hänen ammatillisen kunniansa palauttamiseksi ja erityisesti kääntyy tuomioistuimen puoleen, jotta Sunday Timesin artikkelin kirjoittajien toiminnan lainvastaisuus todetaan.
20 Kantaja teki 3.10.2008 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen saadakseen riidanalaisen päätöksen kumotuksi.
21 Komissio vastasi 22.1.2009 päivätyllä ilmoituksella kantajan 24.9.2008 esittämään avustuspyyntöön ja totesi, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) aloittama tutkimus korvasi tutkimukset, jotka nimittävä viranomainen olisi voinut suorittaa henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla. Komissio lisäsi, että tämä ilmoitus ei muodostanut avustuspyynnön hylkäämistä.
22 OLAF päätti tutkimuksen 29.1.2009 ja toimitti päätelmänsä Belgian oikeusviranomaisille seuraavan helmikuun 12. päivänä.
23 Nimittävä viranomainen hylkäsi 3.2.2009 riidanalaiseen päätökseen kohdistuvan valituksen.
24 Kantajan sallittiin 18.2.2009 tehdyllä päätöksellä omasta pyynnöstään vedota eläkeoikeuksiinsa 1.5.2009 alkavin vaikutuksin.
Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely
25 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 13.10.2008 sähköpostitse saapuneella kannekirjelmällä. Samana päivänä virkamiestuomioistuimeen saapui myös riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus.
26 Asianosaisille ilmoitettiin 14.10.2008 päivätyillä kirjaamon kirjeillä pääasian käsittelyn lykkäämisestä siihen saakka, kunnes tehtäisiin nimenomainen tai implisiittinen päätös kantajan 3.10.2008 tekemän valituksen hylkäämisestä.
27 Virkamiestuomioistuimen presidentti hylkäsi 17.12.2008 antamallaan määräyksellä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen.
28 Valituksen hylkäämistä koskevan päätöksen jälkeen kirjaamo ilmoitti asianosaisille 25.2.2009 päivätyillä kirjeillä käsittelyn jatkumisesta virkamiestuomioistuimessa.
29 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
30 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
31 Virkamiestuomioistuin kehotti prosessinjohtotoimena komissiota vahvistamaan, että riidanalaisen päätöksen viittauskappaleissa mainittu 10.9.2008 päivätty päätös oli tehty, ja jos näin oli, esittämään jäljennöksen kyseisestä päätöksestä ja täsmentämään, oliko se julkaistu. Vastauksena tähän toimenpiteeseen komissio toimitti 3.6.2009 postitse yhtäältä jäljennöksen komission varapuheenjohtajan 9.9.2008 päivätystä ilmoituksesta, johon sisältyi 10.9.2008 tehdyn päätöksen perustana ollut ehdotus, ja toisaalta pöytäkirjan komission jäsenten kollegion 10.9.2008 pidetystä kokouksesta, jonka aikana ehdotus oli hyväksytty. Lisäksi komissio korosti – myöntäen samalla, että 10.9.2008 tehtyä päätöstä ei ollut julkaistu hallinnollisissa tiedonannoissa – että 9.9.2008 päivätty ilmoitus oli kuitenkin julkistettu komission intranetissä, ja ilmoitti sähköisen yhteyden, jonka kautta siihen oli mahdollista tutustua.
32 Virkamiestuomioistuin kehotti suullista käsittelyä varten laaditussa valmistelevassa kertomuksessa asianosaisia keskittymään suullisissa esityksissään kysymykseen siitä, oliko henkilöstöstä vastaava komission jäsen toimivaltainen tekemään riidanalaisen päätöksen.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
33 Muistutettuaan, että riidanalaisella päätöksellä oli yhtäältä pidätetty kantaja toistaiseksi virantoimituksesta ja toisaalta määrätty hänen palkastaan pidätettäväksi 1 000 euron kuukausittainen määrä enintään kuusi kuukautta kestävän ajanjakson ajan, komissio korostaa, että kantajalla, joka oli siirtynyt eläkkeelle 1.5.2009, ei ole enää perusteltua intressiä vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista ainakaan siltä osin kuin tällä päätöksellä on pidätetty hänet virantoimituksesta.
34 Tältä osin pitää paikkansa, että riidanalainen päätös on implisiittisesti mutta välttämättä kumottu siltä osin kuin siinä määrättiin kantajan pidättämisestä toistaiseksi virantoimituksesta, kun asianomainen on siirtynyt eläkkeelle 1.5.2009, koska virantoimituksesta pidättäminen voi koskea ainoastaan palveluksessa olevia virkamiehiä. Lisäksi riidanalainen päätös oli lakannut olemasta voimassa jo ennen tämän kanteen nostamista siltä osin kuin siinä määrättiin kantajan palkan pidättämisestä, koska tämä pidätys oli rajoitettu henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuuden kuukauden ajanjaksoon.
35 Käsiteltävänä oleva kanne ei ole kuitenkaan menettänyt kohdettaan eikä kantajan intressi vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan ole kadonnut edellä mainittujen seikkojen johdosta, koska päätöksellä ei ole ollut vaikutuksia ainoastaan hänen aineelliseen asemaansa vaan myös hänen kunniaansa (ks. analogisesti täydellisen työkyvyttömyyden johdosta eläkkeelle siirtyneen virkamiehen intressistä vaatia arviointikertomuksensa kumoamista asia C‑198/07 P, Gordon v. komissio, tuomio 22.12.2008, 44 ja 45 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
36 Tästä seuraa, että oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Asiakysymys
37 Kantaja esittää kannekirjelmässään seitsemän kanneperustetta, jotka koskevat
– henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan rikkomista tapahtuneeksi puutteellisten perustelujen vuoksi
– puolustautumisoikeuksien loukkaamista
– ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun Euroopan yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan rikkomista
– ilmeisiä arviointivirheitä esitettyjen tosiseikkojen osalta
– henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 artiklan rikkomista väitetyn vakavan virheen osalta
– suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
– huolenpitovelvollisuuden noudattamatta jättämistä.
38 Lisäksi kantaja esitti suullisessa käsittelyssä kahdeksannen kanneperusteen, jonka mukaan riidanalainen päätös on tehty vailla toimivaltaa.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan rikkomista puutteellisten perustelujen vuoksi
– Asianosaisten lausumat
39 Kantaja väittää, että riidanalainen päätös ei ole riittävästi eikä pätevästi perusteltu siltä osin kuin siinä ei ilmaista yksityiskohtaisesti syitä, joiden vuoksi häntä vastaan esitetyt tosiseikat muodostaisivat virheen ja kaiken lisäksi vakavan virheen.
40 Vastineessaan komissio vaatii kanneperusteen hylkäämistä ja korostaa, että riidanalainen päätös on riittävästi perusteltu.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
41 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on antaa yhteisöjen tuomioistuimille mahdollisuus valvoa päätöksen laillisuutta ja antaa asianosaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko siinä sellainen virhe, jonka perusteella sen laillisuus voidaan riitauttaa. Tämä velvollisuus on täytetty, kun kanteen perustana oleva toimi on toteutettu asianomaisen virkamiehen tuntemassa yhteydessä niin, että hänellä on ollut mahdollisuus ymmärtää häntä koskevan toimenpiteen merkitys (asia T‑80/92, Turner v. komissio, tuomio 16.12.1993, Kok., s. II‑1465, 62 kohta ja asia T‑20/96, Pascall v. komissio, tuomio 27.11.1997, Kok. H.., s. I‑A‑361 ja II‑977, 44 kohta).
42 Käsiteltävänä olevassa asiassa asiakirjoista ilmenee, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä, jonka sisältö on palautettu mieleen tämän tuomion 18 kohdassa, kuvaillut yksityiskohtaisesti kantajaa vastaan esitettyjen vakavaa virhettä koskevien väitteiden luonnetta. Se on myös ilmoittanut, että näiden väitteiden perustana olivat ”useissa lehtiartikkeleissa ja erityisesti Sunday Timesin [artikkelissa]” ilmi tulleet tiedot, ja korostanut, että tällainen toiminta muodostaisi ”kantajan osalta vakavan ammatillisen virheen”, jos se näytettäisiin toteen, kun otetaan huomioon erityisesti se ”suuri vahinko komission maineelle”, joka toiminnasta väitetään aiheutuneen, ja asianomaisen virkamiehen korkea asema komissiossa.
43 Tästä seuraa, että kantajalla ei ole perusteita väittää, ettei riidanalaista päätöstä ole riittävästi perusteltu.
44 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista
– Asianosaisten lausumat
45 Kantaja esittää, että komissio nojautuu riidanalaisen päätöksen tekemisen osalta ”eri lehtiartikkeleissa ja erityisesti Sunday Timesissa 7.9.2008” julkaistuihin tietoihin. Asianomaisen virkamiehen mukaan hänelle on annettu tiedoksi kuitenkin ainoastaan Sunday Timesin artikkeli eikä muita lehtiartikkeleita. Tämän vuoksi hän katsoo, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevaa periaatetta on loukattu.
46 Vastineessaan komissio vastaa, että se on noudattanut puolustautumisoikeuksia koskevaa periaatetta, kun se on kuullut kantajaa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.
47 Komissio lisää, että kantajalle annettaisiin joka tapauksessa uudelleen tilaisuus ilmaista kantansa, jos myöhemmin aloitettaisiin mahdollinen rikosoikeudenkäynti tai kurinpitomenettely.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
48 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa tiettyä henkilöä kohtaan aloitetuissa menettelyissä, joiden perusteella saatetaan tehdä hänelle vastainen päätös, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava vaikka siitä ei olisi erityisesti säädetty kyseessä olevaa menettelyä koskevassa lainsäädännössä (ks. asia T‑169/95, Quijano v. komissio, tuomio 6.5.1997, Kok. H., s. I‑A‑91 ja II‑273, 44 kohta ja asia T‑36/96, Gaspari v. parlamentti, tuomio 10.7.1997, Kok. H., s. I‑A‑201 ja II‑595, 32 kohta).
49 Tämä periaate, joka vastaa hyvän hallinnon vaatimuksia, edellyttää, että jokaiselle, jonka osalta saatetaan tehdä hänelle vastainen päätös, on annettava tilaisuus ilmaista tehokkaasti kantansa niistä seikoista, jotka on esitetty häntä vastaan ja joihin päätöstä tehdessä tukeudutaan (asia T‑450/93, Lisrestal ym. v. komissio, tuomio 6.12.1994, Kok., s. II‑1177, 42 kohta, joka on vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C‑32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., 24.10.1996 antamassa tuomiossa, Kok., s. I‑5373, 21 kohta).
50 On tärkeää myös muistuttaa, että henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 artiklan 2 kohdan säännöksissä, jolla on tarkoitus varmistaa puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen virkamiesten virantoimituksesta pidättämistä koskevissa menettelyissä, säädetään, että nimittävä viranomainen voi tehdä virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen vasta kyseistä virkamiestä kuultuaan, paitsi jos kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet.
51 Asiakirjoista ilmenee käsiteltävänä olevassa asiassa, että henkilöstöstä vastaava komission varapuheenjohtaja on kuullut kantajaa 16.9.2008 henkilöstösääntöjen edellä mainittujen liitteessä IX olevan 23 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, toisin sanoen ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, ja on ilmoittanut kantajalle häntä vastaan esitetyistä vakavaa virhettä koskevista väitteistä ja antanut hänelle mahdollisuuden ilmaista kantansa näistä väitteistä.
52 Vaikka kantaja väittää, että komissio on antanut hänelle tiedoksi ennen 16.9.2008 pidettyä kuulemista ainoastaan Sunday Timesin artikkelin siitä huolimatta, että komissio itse oli ilmoittanut riidanalaisessa päätöksessä nojautuvansa ”useisiin lehtiartikkeleihin ja erityisesti Sunday Timesin artikkeliin”, asiakirjoista käy toisaalta ilmi, että Sunday Timesin artikkelin julkaisemisen jälkeen julkaistuissa lehtiartikkeleissa rajoituttiin itse asiassa toistamaan Sunday Timesin toimittajien paljastamien tietojen sisältö, kuten asianomainen virkamies on sitä paitsi myöntänyt suullisessa käsittelyssä.
53 Kantajalla ei ole näin ollen perusteita väittää, että komissio olisi loukannut puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevaa periaatetta.
54 Tästä seuraa, että toinen kanneperuste on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomista
– Asianosaisten lausumat
55 Kantaja korostaa, että riidanalaista päätöstä tehtäessä ei ole noudatettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa taattua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa periaatetta, koska tiedot, joihin nimittävä viranomainen on nojautunut tehdessään päätöksen virantoimituksesta pidättämisestä, on saatu hänen tietämättään Sunday Timesin toimittajien järjestämän ansan johdosta.
56 Vastineessaan komissio korostaa, että yhteisön oikeuskäytäntöä, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ei sovelleta kurinpitomenettelyihin, on sovellettava sitäkin suuremmalla syyllä, kun kyseessä on virantoimituksesta pidättäminen.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
57 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeudet ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuimet valvovat. Yhteisöjen tuomioistuimet tukeutuvat tältä osin jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja kansainvälisiin ihmisoikeuksia koskeviin asiakirjoihin, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet. Euroopan ihmisoikeussopimuksella on tässä yhteydessä erityinen merkitys (asia C-112/00, Schmidberger, tuomio 12.6.2003, Kok., s. I-5659, 71 kohta; asia C-540/03, parlamentti v. neuvosto, tuomio 27.6.2006, Kok., s. I‑5769, 35 kohta ja asia C‑229/05 P, PKK ja KNK v. neuvosto, tuomio 18.1.2007, Kok., s. I‑439, 76 kohta).
58 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.
59 On kuitenkin muistutettava, että virantoimituksesta pidättämistä ja palkanpidätystä koskeva menettely ei ole lainkäyttöä vaan hallinnollinen menettely, joten komissiota ei voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuna ”tuomioistuimena” (ks. analogisesti asia C‑252/97 P, N v. komissio, määräys 16.7.1998, Kok., s. I‑4871, 52 kohta; asia T‑26/89, de Compte v. parlamentti, tuomio 17.10.1991, Kok., s. II‑781, 94 kohta ja asia T‑23/00, A v. komissio, tuomio 21.11.2000, Kok. H., s. I‑A‑263 ja II‑1211, 24 kohta). Näin ollen tässä artiklassa ”tuomioistuimelle” asetettujen velvollisuuksien noudattamista ei voida vaatia komissiolta, kun se suorittaa virkamiehen virantoimituksesta pidättämisen ja tämän palkanpidätyksen.
60 Tästä seuraa, että kantaja ei voi tehokkaasti vedota siihen, että komissio on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa.
61 Kolmatta kanneperustetta ei voida näin ollen hyväksyä.
Neljäs ja viides kanneperuste, jotka koskevat ilmeisiä arviointivirheitä esitettyjen tosiseikkojen osalta ja henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 artiklan rikkomista tapahtuneeksi väitetyn vakavan virheen osalta
– Asianosaisten lausumat
62 Kantaja korostaa, että komission häntä kohtaan esittämät vakavaa virhettä koskevat väitteet, jotka koskevat erityisesti sitä, että hän olisi rikkonut henkilöstösääntöjen 11 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan 1 kohdan säännöksiä, ovat selvästi täysin perusteettomia, koska niiden lähteenä ovat Sunday Timesin artikkelissa kerrotut virheelliset tiedot.
63 Tältä osin kantaja väittää luovuttaneensa ainoastaan ”puolijulkisia” tietoja, joilla ei ole mitään kaupallista merkitystä ja jotka koskevat polkumyyntimenettelyjä ja erityisesti kyseisten menettelyjen ennustettavissa olevaa kestoa, markkinatalousolosuhteissa toimivan yhtiön aseman saamisen perusteita taikka tarvetta turvautua asianajajaan tai konsulttiin tässä asiassa.
64 Lisäksi vaikka kantaja myöntää hyväksyneensä kolme kutsua päivällisille Sunday Timesin sellaisten toimittajien kanssa, jotka väittivät olevansa kiinalaisen viejän liiketuttavia, hän korostaa, että päivällisille osallistumisen, joka on yleinen käytäntö komissiossa, ei voida katsoa olevan virkamiesten ammatillisten velvollisuuksien vastaista eikä se edellytä henkilöstösääntöjen 11 artiklan 2 kohdassa säädetyn luvan hankkimista etukäteen.
65 Lopuksi kantaja korostaa, ettei hän ole koskaan saanut mitään rahasummaa eikä asettanut lisätietojen luovuttamisen edellytykseksi sitä, että hän saisi eläkkeelle siirtymisensä jälkeen työpaikan kyseessä olevan kiinalaisen viejän palveluksessa.
66 Vastineessaan komissio muistuttaa aluksi, että kysymystä siitä, onko kantaja todella syyllistynyt vakaviin virheisiin, joista häntä moititaan, voidaan tutkia ainoastaan mahdollisen kurinpitomenettelyn yhteydessä. Kantajaa vastaan esitetyt väitteet eivät ole kuitenkaan komission mukaan selvästi täysin perusteettomia, koska Sunday Timesin artikkeli, joka on ollut mainittujen väitteiden perusteena, on erittäin yksityiskohtainen ja koska kantaja on myöntänyt sen olevan osittain paikkansapitävä.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
67 On tärkeää korostaa aluksi, että virantoimituksesta pidättämistä koskevan toimenpiteen perusteltavuuden tuomioistuinvalvonta voi olla ainoastaan erittäin rajoitettua, kun otetaan huomioon tällaisen toimenpiteen väliaikainen luonne. Tuomioistuimen on siten rajoituttava valvomaan, ovatko vakavaa virhettä koskevat väitteet luonteeltaan riittävän todennäköisiä ja etteivät ne ole selvästi täysin perusteettomia (ks. analogisesti tapaus, joka koski määräystä, jolla hylättiin virantoimituksesta pidättämistä koskevaan toimenpiteeseen kohdistuva välitoimihakemus, asia T‑211/98 R, Willeme v. komissio, määräys 10.2.1999, Kok. H., s. I‑A‑15 ja II‑57, 30 kohta).
68 Käsiteltävänä olevassa asiassa on ensinnäkin todettava, että Sunday Timesin artikkeli, jonka tiedot yhdessä kantajan kuulemisissaan antamien lausumien kanssa ovat riidanalaisen päätöksen perustana, on kirjoitettu erittäin yksityiskohtaisesti ja siinä toistetaan moneen otteeseen ja lainausmerkeissä asianomaisen vastaukset kysymyksiin, joita toimittajien väitetään esittäneen hänelle.
69 Toiseksi asiakirjoista ilmenee, että kantaja myönsi osan Sunday Timesin artikkelissa selostetuista seikoista IDOCin yksikön virkamiesten ja henkilöstöstä vastaavan komission jäsenen suorittamissa kuulemisissa, jossa hänen asianajajansa avusti häntä. Hän on siten myöntänyt luovuttaneensa keskustelukumppaneilleen päivällisten aikana, joille hänet oli kutsuttu, tai puhelinkeskusteluissa tiettyjä tietoja ja erityisesti kahden sellaisen kiinalaisen kynttilöitä valmistavan yhtiön nimet, jotka mahdollisesti saisivat markkinatalousolosuhteissa toimivan yhtiön aseman tuolloin meneillään olleessa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä. Tältä osin kantaja ei voi vakavasti kiistää näiden tietojen luottamuksellisuutta ja väittää, että ne olisivat olleet ”puolijulkisia”, koska ne olivat omiaan antamaan tietyn edun toimijalle, joka halusi tehdä sopimuksia kyseisten yhtiöiden kanssa ennen polkumyynnin vastaisen menettelyn päättymistä. Sitä paitsi on tärkeää korostaa, että molemmat kyseessä olevat yhtiöt todella saivat markkinatalousolosuhteissa toimivan yhtiön aseman eikä niille määrätty polkumyyntitulleja väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen steariini-, parafiini- ja vahakynttilöiden sekä niiden kaltaisten tavaroiden tuonnissa 14.11.2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1130/2008 (EUVL L 306, s. 22).
70 Kolmanneksi on selvää, että vaikka kantaja ilmoitti IDOCin virkamiehille, että toisen päivällisen aikana hänelle ehdotettiin rahasumman maksamista hänen nimellään edullisen verokohtelun maassa avatulle tilille korvaukseksi tietojen luovuttamisesta, asianomainen virkamies ei ilmoittanut esimiehelleen kyseisistä seikoista eikä keskeyttänyt yhteyksiään keskustelukumppaneihinsa vaan hyväksyi näiltä jopa uuden päivälliskutsun.
71 Neljänneksi on totta, että Sunday Timesin artikkeliin sisältyvät tiedot on saatu sellaisen ”ansan” johdosta, jonka tarkoituksena oli houkutella kantaja tekemään virhe, mutta on kuitenkin tärkeää korostaa, että tätä ansaa ei asettanut komissio vaan kolmas osapuoli ja tässä tapauksessa Sunday Timesin toimittajat, joiden osalta ei ole millään tavalla osoitettu eikä edes väitetty, että hallinto olisi pyytänyt heitä toimimaan näin. Näin ollen kantaja ei voi moittia komissiota siitä, että se on nojautunut Sunday Timesin artikkelissa kerrottuihin tietoihin.
72 On sitä paitsi lisättävä, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole rajoituttu toistamaan Sunday Timesin artikkeliin sisältyviä tietoja, vaan siinä on myös viitattu nimenomaisesti niihin lausumiin, jotka kantaja on antanut IDOCin virkamiesten ja henkilöstöstä vastaavan komission varapuheenjohtajan suorittamien kuulemisten yhteydessä.
73 Näin ollen ja vaikka rajoituttaisiin ainoastaan edellä esitettyihin seikkoihin, kantajalla ei ole perusteita väittää, että komission esittämät vakavaa virhettä koskevat väitteet olisivat selvästi täysin perusteettomia.
74 Neljäs ja viides kanneperuste on näissä olosuhteissa hylättävä.
Kuudes ja seitsemäs kanneperuste, jotka koskevat suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden noudattamatta jättämistä
– Asianosaisten lausumat
75 Kantaja korostaa, että koska hän oli lomalla, kun henkilöstöstä vastaava komission varapuheenjohtaja kuuli häntä, hän oli ehdottanut tälle kyseisen loman pidentämistä kahdeksaksi viikoksi. Kuitenkin sen sijaan, että komissio olisi hyväksynyt tämän ratkaisun, jonka avulla olisi ollut mahdollista välttää hänen julkinen syyttämisensä ja antaa hallinnolle riittävä aika asian tutkimiseksi, komissio piti parempana tehdä riidanalaisen päätöksen. Tämän vuoksi komissio on kantajan mukaan jättänyt noudattamatta sekä suhteellisuusperiaatetta että huolenpitovelvollisuutta.
76 Kantaja lisää, että komissio on myös jättänyt noudattamatta huolenpitovelvollisuuttaan, kun se on ollut yhteydessä hänen kanssaan englannin kielellä ja kun se on laatinut riidanalaisen päätöksen tällä samalla kielellä huolimatta hänen toistuvista pyynnöistään, että menettelyssä käytettäisiin ranskan kieltä, jotta hänen asianajajansa ”ymmärtäisivät täydellisesti” sitä.
77 Vastineessaan komissio kiistää jättäneensä noudattamatta suhteellisuusperiaatetta tai huolenpitovelvollisuutta ja huomauttaa, että lomaoikeudet ovat täysin riippumattomia nimittävän viranomaisen toimivallasta pidättää virkamies virantoimituksesta henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 artiklan nojalla. Lisäksi kantajan intressit on sen mukaan otettu huomioon, koska hänen palkastaan pidätettävä määrä on rajoitettu 1 000 euroon kuukaudessa.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
78 Kun otetaan huomioon ensinnäkin kantajaa, joka oli kaupan pääosaston linjasta G ”Markkinoille pääsy ja teollisuus” vastaava korkea virkamies, vastaan esitettyjen väitteiden vakavuus, toiseksi komission imagolle tämän asian saaman julkisuuden vuoksi aiheutunut vahinko ja kolmanneksi komission tarve saada OLAF suorittamaan hallinnollinen tutkimus kaikessa rauhassa, on syytä katsoa, että nimittävä viranomainen ei ole jättänyt noudattamatta suhteellisuusperiaatetta eikä huolenpitovelvollisuutta tehdessään riidanalaisen päätöksen tapaukseen soveltuvan väliaikaisen kokonaisarvioinnin perusteella. Tältä osin se seikka, että kantaja on asianomistajana nostanut syytteen Sunday Timesin artikkelin kirjoittajia vastaan, ei voi heikentää tätä päätelmää, koska tällä seikalla ei ole yhteyttä niiden virheiden olemassaoloon tai vakavuuteen, joihin asianomaisen virkamiehen väitetään syyllistyneen.
79 Perustelua, jonka mukaan huolenpitovelvollisuutta ei ole noudatettu, koska komissio on pitänyt yhteyttä kantajaan englannin kielellä ja laatinut riidanalaisen päätöksen kyseisellä kielellä, ei voida hyväksyä. Vaikka kantaja oli pyytänyt asianajajansa 12.9.2008 päivätyn kirjeen välityksellä mahdollisuutta ”käyttää ranskan kieltä koko häntä vastaan käynnistetyn menettelyn yhteydessä”, on selvää, että asianomainen virkamies on kyennyt ilmaisemaan itseään ranskaksi 16.9.2008 pidetyssä kuulemisessa. Lisäksi, vaikka onkin totta, että kyseisessä kuulemisessa pöytäkirja ja riidanalainen päätös on laadittu englannin kielellä, kantaja ei osoita eikä edes väitä, että hän tai hänen asianajajansa eivät olisi voineet ymmärtää kyseisiä asiakirjoja. Itse asiassa asiakirjoista ilmenee päinvastoin, että asianomainen hallitsee perusteellisesti englannin kielen (ks. vastaavasti asia T‑197/98, Rudolph v. komissio, tuomio 23.3.2000, Kok. H.., s. I‑A‑55 ja II‑241, 46 kohta ja asia T‑95/04, Lavagnoli v. komissio, tuomio 17.5.2006, Kok. H.., s. I‑A‑2‑121 ja II‑A‑2‑569, 48 kohta).
80 Tästä seuraa, että kuudes ja seitsemäs kanneperuste on hylättävä.
Kahdeksas kanneperuste, joka koskee päätöksen tekijän toimivallan puuttumista
– Asianosaisten lausumat
81 Kantaja korostaa, että riidanalaisen päätöksen on tehnyt viranomainen, jolla ei ole toimivaltaa. Hän väittää, että 30.11.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 5730 nojalla komission jäsenten kollegion olisi pitänyt tehdä tämä päätös, ei henkilöstöstä vastaavan komission jäsenen, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa on tapahtunut. Kantaja lisää, että vaikka onkin totta, että komissio teki 10.9.2008 päätöksen, jolla siirrettiin henkilöstöstä vastaavalle komission jäsenelle toimivalta pidättää palkkaluokkaan AD 15 kuuluvat virkamiehet virantoimituksesta, tähän päätökseen ei voida vedota häntä vastaan, koska sitä ei ollut julkaistu tai saatettu tiedoksi ennen riidanalaista päätöstä.
82 Vastineessaan komissio vaatii kanneperusteen hylkäämistä. Se huomauttaa, että 10.9.2008 tehdyn päätöksen julkaiseminen ei ollut pakollista ja että kyseisen päätöksen julkaisematta jääminen ei millään lailla estänyt sen voimaantuloa ja tämän seurauksena mahdollisuutta vedota siihen. Joka tapauksessa tähän päätökseen oli komission mukaan mahdollisuus tutustua tietokannassa, joka komission intranetissä sisältää komission jäsenten kollegiolle tehdyt ilmoitukset sekä tämän kokouksista laaditut pöytäkirjat.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
83 Aluksi on tärkeää muistuttaa, että kanneperuste, joka koskee asianomaiselle vastaisen toimen tekijän toimivallan puuttumista, on oikeusjärjestyksen perusteita koskeva peruste, joka tuomioistuimen on tutkittava joka tapauksessa omasta aloitteestaan (asia C-210/98 P, Salzgitter v. komissio, tuomio 13.7.2000, Kok., s. I‑5843, 56 kohta; asia T-165/04, Vounakis v. komissio, tuomio 13.7.2006, Kok. H., s. I‑A‑2‑155 ja II‑A‑2‑735, 30 kohta; asia F-17/05, de Brito Sequeira Carvalho v. komissio, tuomio 13.12.2006, Kok. H., s. I‑A‑1‑149 ja II‑A‑1‑577, 51 kohta ja asia F-10/07, Botos v. komissio, tuomio 18.9.2007, 78 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
84 Koska riidanalaisessa päätöksessä viitattiin 10.9.2008 tehtyyn päätökseen, jolla muutettiin ”henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa palvelussopimukset tekevälle viranomaiselle myönnetyn toimivallan käyttöä koskevaa 30.11.2007 tehtyä päätöstä” ja koska tätä 10.9.2008 tehtyä päätöstä ei sisältynyt asiakirjoihin, tuomioistuimen tehtäviin kuului käsiteltävänä olevassa asiassa edellä mainitun oikeuskäytännön nojalla pyytää prosessinjohtotoimena esittämään jäljennös tästä päätöksestä sekä ilmoittamaan kaikki tiedot, jotka koskevat tämän päätöksen julkaisemista.
85 Kuten tämän tuomion 31 kohdassa on todettu, komissio esitti vastauksena kyseiseen prosessinjohtotoimeen yhtäältä jäljennöksen komission varapuheenjohtajan 9.9.2008 päivätystä ilmoituksesta, johon sisältyi 10.9.2008 tehdyn päätöksen perustana ollut ehdotus, ja toisaalta pöytäkirjan komission jäsenten kollegion 10.9.2008 pidetystä kokouksesta, jonka aikana ehdotus hyväksyttiin.
86 Kantaja korostaa kuitenkin, että 10.9.2008 tehtyyn päätökseen ei voida vedota häntä vastaan, koska sitä ei ole julkaistu ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Hän päättelee tästä, että 30.11.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 5730 nojalla komission jäsenten kollegion olisi pitänyt tehdä riidanalainen päätös eikä henkilöstöstä vastaavan komission jäsenen, kuten käsiteltävänä asiassa on tapahtunut.
87 Virkamiestuomioistuin katsoo, että nämä kantajan väitteet voidaan ottaa tutkittavaksi, vaikka ne on esitetty vasta suullisessa käsittelyssä, mitä komissio ei ole sitä paitsi vastustanut. Nimittäin yhtäältä kysymys siitä, oliko henkilöstöstä vastaava komission jäsen asianmukaisesti valtuutettu tekemään riidanalaisen päätös, edellyttää, että kysymys mahdollisuudesta vedota 10.9.2008 tehtyyn päätökseen ratkaistaan. Viimeksi mainittu kysymys ei ole erotettavissa edellisestä ja muodostaa näin ollen, kuten sekin, oikeusjärjestyksen perusteita koskevan kysymyksen, joka tuomioistuimen on tutkittava omasta aloitteestaan missä tahansa menettelyn vaiheessa (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 73/63 ja 74/63, Rotterdam ja Putterskoek, tuomio 18.2.1964, Kok., s. 1, 28). Toisaalta vaikka oletettaisiin, että kysymys mahdollisuudesta vedota 10.9.2008 tehtyyn päätökseen olisi selvästi erotettavissa toimivaltaa koskevasta kysymyksestä, joka olisi ainoa, jonka tuomioistuin voisi tutkia omasta aloitteestaan, kantajan väitteitä olisi analysoitava perusteena, joka perustuu työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, jotka ovat tulleet esille käsittelyn kuluessa tuomioistuimen omasta aloitteestaan suorittaman riidanalaisen päätöksen tekijän toimivaltaa koskevan kysymyksen tutkimisen yhteydessä. Lisäksi virkamiestuomioistuin korostaa, että komissiolle on ilmoitettu ennen suullista käsittelyä virkamiestuomioistuimen määräämällä prosessinjohtotoimella, että suullisessa käsittelyssä käsiteltäisiin 10.9.2008 tehdyn päätöksen julkaisemista. Komissiolla oli siten mahdollisuus valmistella puolustustaan tältä osin, kuten on käynyt ilmi sekä sen kirjallisesta vastauksesta kyseiseen toimeen että sen asiamiehen huomautuksista suullisessa käsittelyssä.
88 Kantajan perustelut, joiden mukaan 10.9.2008 tehtyyn päätökseen ei voida vedota häntä vastaan, koska sitä ei ole julkaistu, ovat myös perusteltuja.
89 Tältä osin on tärkeää muistuttaa, että päätökset, jotka koskevat nimittävälle viranomaiselle myönnetyn toimivallan jaosta päättämistä, ovat toimielimen sisäisiä organisaatiosääntöjä (asia 46/72, De Greef v. komissio, tuomio 30.5.1973, Kok., s. 543, 18 kohta) ja että, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut asiassa T-76/98, Hamptaux vastaan komissio, 25.3.1999 antamassaan tuomiossa (Kok. H.., s. I‑A‑59 ja II‑303, 23 kohta), EY:n perustamissopimuksen määräyksissä tai henkilöstösääntöjen säännöksissä ja erityisesti niiden 2 artiklassa ei vahvisteta, että tällaisten päätösten julkaiseminen olisi edellytyksenä niiden voimaantulolle ja näin ollen mahdollisuudelle vedota niihin.
90 Joka tapauksessa on ensinnäkin todettava, että oikeusvarmuuden periaatteen, jonka mukaan viranomaisen toimeen ei voida vedota yksityisiä vastaan ennen kuin yksityisillä on mahdollisuus tutustua kyseiseen toimeen (asia 98/78, Racke, tuomio 25.1.1979, Kok., s. 69, 15 kohta; asia 99/78, Weingut Decker, tuomio 25.1.1979, Kok., s. 101, 3 kohta ja asia C‑161/06, Skoma-Lux, tuomio 11.12.2007, Kok., s. I‑10841, 37 kohta), kunnioittaminen edellyttää, että henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa palvelussopimukset tekevälle viranomaiselle myönnetyn toimivallan käyttöä koskevat päätökset julkaistaan asianmukaisesti niiden yksityiskohtaisten sääntöjen ja muotojen mukaisesti, joista päättäminen kuuluu hallinnolle, vaikka missään kirjoitetussa säännöksessä ei nimenomaisesti säädetäkään julkaisemisesta.
91 Toiseksi on tärkeää todeta, että komissio itse yrittää pääsääntöisesti varmistaa henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa palvelussopimukset tekevälle viranomaiselle myönnetyn toimivallan käyttöä koskevien päätösten julkisuuden, koska ne julkaistaan yleensä hallinnollisissa tiedonannoissa. Erityisesti päätös K(2007) 5730, jota on muutettu 10.9.2008 tehdyllä päätöksellä, julkaistiin 6.12.2007 hallinnollisissa tiedonannoissa nro 57-2007. Lisäksi on korostettava, että tämän saman päätöksen K(2007) 5730 5 artiklassa, jossa myönnetään pääjohtajille mahdollisuus siirtää toimivaltaa alaisilleen virkamiehille, kuten varapääjohtajille, johtajille, yksikönpäälliköille tai jaostopäälliköille, säädetään jopa, että kyseiset toimivallan siirrot ”on julkaistava asianmukaisesti ja saatettava henkilöstön tietoon”.
92 Kolmanneksi yhteisöjen tuomioistuin on aikaisemmin muistuttanut tarpeesta varmistaa tietty julkisuus päätöksille, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten määrittämistä henkilöstöhallinnon alalla. Siten tapauksessa, jossa eräs kantaja riitautti Euroopan parlamentin päätöksen, joka koski virkamiehen nimittämistä sisäisen kilpailun seurauksena jaostopäällikön virkaan, ja korosti – tukeakseen väitettä, jonka mukaan parlamentin pääsihteeri oli nimennyt lainvastaisesti valintalautakunnan jäsenet – ettei toimielimen puhemiehistön suorittamaa toimivallan siirtoa pääsihteerille tätä tarkoitusta varten ollut saatettu henkilöstön tietoon, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että tämä toimivallan siirto oli ”oikeudellisesti tehokas”, koska sen lisäksi, että se sisälsi toimielimen sisäisen toimivallan jaon, joka on yleisesti hyväksyttyä, se oli annettu tiedoksi toimielimen pääjohtajille, ryhmien puheenjohtajille, sihteeristölle ja tarkastustoimistolle sekä henkilöstösääntöjen 9 artiklassa perustetulle henkilöstökomitealle, jonka tehtävänä tämän säännöksen sanamuodon mukaan on muun muassa edustaa henkilöstön etuja toimielimessä ja varmistaa pysyvä yhteys toimielimen ja henkilöstön välillä (asia 123/75, Küster v. parlamentti, tuomio 25.11.1976, Kok., s. 1701, 6–8 kohta).
93 Yleisemmin ottaen ja vaikka kyseistä oikeuskäytäntöä ei ole annettu sellaisissa asioissa, joissa asetetaan kyseenalaiseksi henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa palvelussopimukset tekevälle viranomaiselle myönnetyn toimivallan käyttöä koskevat päätökset, yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut oikeusvarmuuden periaatteen edellyttävän, että yhteisön lainsäädännön perusteella ne, joita asia koskee, voivat saada selville tarkasti, minkä laajuisia yhteisön lainsäädännölle niille asetetut velvoitteet ovat, koska yksityisten on voitava yksiselitteisesti saada tieto oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan (asia C‑158/06, ROM-projecten, tuomio 21.6.2007, Kok., s. I‑5103, 25 kohta ja em. asia Skoma-Lux, tuomion 38 kohta). Edellä mainitussa asiassa Skoma-Lux annetussa tuomiossa (33, 34, 36 ja 38 kohta) yhteisöjen tuomioistuin on siten katsonut, että yhteisön asetuksen asianmukaista julkaisemista adressaatin virallisella kielellä koskevan vaatimuksen perustana eivät olleet yksinomaan kirjoitetut säännökset tai määräykset, kuten EY 254 artiklan 2 kohta tai Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15.4.1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (EYVL 1958, 17, s. 385) 4, 5 ja 8 artikla, vaan se johtui lisäksi oikeusvarmuuden vaatimuksesta (ks. myös asia C‑345/06, Heinrich, tuomio 10.3.2009, 44 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
94 Neljänneksi tarve varmistaa henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa palvelussopimukset tekevälle viranomaiselle annetun toimivallan jaon määrittämistä koskevien päätösten asianmukainen julkisuus johtuu myös hyvää hallintoa koskevista säännöistä henkilöstöasioissa, kuten virkamiestuomioistuin on nimenomaisesti todennut asiassa F-89/07, Kuchta vastaan EKP, 9.7.2008 antamassaan tuomiossa (92 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
95 Käsiteltävänä olevassa asiassa on selvää yhtäältä, että 10.9.2008 tehtyä päätöstä ei ole julkaistu hallinnollisissa tiedonannoissa, ja toisaalta, että sitä ei ollut julkaistu millään tavalla riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana. Vaikka komissio on väittänyt virkamiestuomioistuimen määräämään prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa, että 9.9.2008 päivätty ilmoitus, johon sisältyi ehdotus päätökseksi päätöksen K(2007) 5730 muuttamisesta, oli julkistettu toimielimen intranetissä, se ei täsmennä mitenkään tämän julkistamisen ajankohtaa. Joka tapauksessa komissio ei näytä myöskään toteen, että 10.9.2008 pidetyn kokouksen, jonka aikana tämä ehdotus on hyväksytty, pöytäkirja olisi julkistettu intranetissä ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Näin ollen asianomaisella virkamiehellä ei ollut mahdollisuutta tehokkaasti tutustua 10.9.2008 tehdyn päätöksen sisältöön ajankohtana, jona riidanalainen päätös tehtiin ja annettiin hänelle tiedoksi.
96 Ylimääräisenä huomautuksena on lisättävä, että komission velvollisuudella varmistaa 10.9.2008 tehdyn päätöksen asianmukainen julkisuus oli erityisen tärkeä merkitys tässä tapauksessa. Vaikka toimivalta pidättää virkamies virantoimituksesta nimittäin kuului päätöksen K(2007) 5730 mukaan komission korkeimmalle viranomaiselle, tässä tapauksessa komission jäsenten kollegiolle, on selvää, että 10.9.2008 tehdyllä päätöksellä siirrettiin tämä toimivalta yhdelle ainoalle henkilölle eli henkilöstöstä vastaavalle komission jäsenelle. Yhden ainoan henkilön toteuttama toimenpide tarjoaa kuitenkin sen adressaattina olevalle virkamiehelle vähemmän suojaa verrattuna kollegiaalisen viranomaisen suorittaman toimenpiteen takaamaan suojaan, koska kollegiaalinen viranomainen pystyy jäsentensä neuvonpidon ansiosta ottamaan huomioon suuremman määrän merkityksellisiä tietoja. Näin ollen koska 10.9.2008 tehdyn päätöksen seurauksena virkamiehille taatun suojan tasoa alennettiin ja vaikutettiin siten heidän oikeuksiinsa, se olisi sitäkin suuremmalla syyllä pitänyt julkaista asianmukaisesti.
97 Lisäksi 10.9.2008 tehdyn päätöksen julkaisematta jättäminen näyttää myös estäneen hallintoa itseään saamasta asianmukaista tietoa omasta päätöksestään. Kuten suullisessa käsittelyssä käydyistä keskusteluista ilmenee, komissio nimittäin teki 29.4.2009 uuden päätöksen, joka koski henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa palvelussopimukset tekevälle viranomaiselle myönnetyn toimivallan käyttöä, tässä tapauksessa päätöksen K(2009) 3074 ”päätöksen K(2007) 5730 muuttamisesta”. Tässä päätöksessä, joka julkaistiin hallinnollisissa tiedonannoissa seuraavan toukokuun 8. päivänä, komissio kuitenkin päätti toimien ikään kuin 10.9.2008 tehtyä päätöstä ei olisi koskaan tehty, että nimittävälle viranomaiselle myönnettyä toimivaltaa pidättää virkamies virantoimituksesta käyttäisi vastedes palkkaluokkiin AD 16 ja AD 15 kuuluvien virkamiesten ja palkkaluokkaan AD 14 kuuluvien ylemmän johdon virkamiesten (johtajat tai vastaavat) osalta henkilöstöstä vastaava komission jäsen eikä enää komission jäsenten kollegio.
98 Koska 10.9.2008 tehtyyn päätökseen ei voida vedota kantajaa vastaan, tämä voi näin ollen perustellusti väittää, että henkilöstöstä vastaavalla komission jäsenellä ei ollut toimivaltaa tehdä riidanalaista päätöstä ja että päätöksessä K(2007) 5730 mainitun viranomaisen, tässä tapauksessa komission jäsenten kollegion, olisi pitänyt tehdä se.
99 Koska kanneperuste, joka koskee henkilöstöstä vastaavan komission jäsenen puuttuvaa toimivaltaa tehdä riidanalainen päätös, on perusteltu, riidanalainen päätös on kumottava.
Oikeudenkäyntikulut
100 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muissa määräyksissä toisin määrätä. Saman artiklan 2 kohdan nojalla kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
101 Edellä esitetyistä perusteluista seuraa, että komissio on asianosainen, joka häviää asian. Lisäksi kantaja on vaatimuksissaan nimenomaisesti vaatinut, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska käsiteltävänä olevan asian olosuhteet eivät oikeuta soveltamaan työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan määräyksiä, komissio on näin ollen velvoitettava korvaamaan pääasiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
102 Välitoimimenettelystä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen osalta on todettava, että on selvää, että kantaja on hävinnyt välitoimimenettelyn. Koska komissio ei ole kuitenkaan vaatinut asianomaisen velvoittamista korvaamaan tästä menettelystä aiheutuneita kuluja, kumpikin asianosainen vastaa omista välitoimimenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 ja 24 artiklan nojalla 18.9.2008 tehty Euroopan yhteisöjen komission päätös, jolla Fritz Harald Wenig pidätettiin toistaiseksi virantoimituksesta ja jolla hänen palkastaan määrättiin pidätettäväksi 1 000 euroa kuukaudessa enintään kuuden kuukauden ajan, kumotaan.
2) Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan pääasiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
3) Kumpikin asianosainen vastaa omista välitoimimenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 30 päivänä marraskuuta 2009.
W. Hakenberg | | S. Gervasoni |
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |
Tämän päätöksen teksti ja siinä mainittujen yhteisöjen tuomioistuinten päätösten tekstit, joita ei vielä ole julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ovat saatavilla yhteisöjen tuomioistuimen seuraavalla internet-sivulla: www.curia.europa.eu