Asia C-647/16

Adil Hassan

vastaan

Préfet du Pas-de-Calais

(Tribunal administratif de Lillen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen – Vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt – 26 artiklan 1 kohta – Siirtopäätöksen tekeminen ja tiedoksi antaminen ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on hyväksynyt takaisinottopyynnön

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 31.5.2018

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Vastaanotto- ja takaisinottomenettely – Siirtopäätöksen tekemistä ja tiedoksi antamista ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on hyväksynyt takaisinottopyynnön ei voida hyväksyä

( Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 26 artiklan 1 kohta)

Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 26 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio, joka on esittänyt toiselle jäsenvaltiolle, jonka se katsoo olevan vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä tässä asetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti, kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua henkilöä koskevan vastaanotto- tai takaisinottopyynnön, tekee siirtopäätöksen ja antaa sen tiedoksi asianomaiselle henkilölle ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on antanut tähän pyyntöön nimenomaisen tai implisiittisen suostumuksensa.

Jos tältä osin olisi myönnettävä, että siirtopäätös voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle henkilölle ennen kuin vastaanotto- tai takaisinottopyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on vastannut siihen, siitä voisi johtua, että tällä henkilöllä olisi velvollisuus kyseisen päätöksen riitauttaakseen hakea siihen muutosta määräajassa, joka päättyy hetkellä, jona pyynnön saaneen jäsenvaltion pitäisi antaa vastauksensa, taikka jopa – kuten pääasiassa – ennen kuin mainittu vastaus on saatu, koska Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä määräajasta, jonka aikana asianomainen henkilö voi käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja ainoa tässä säännöksessä asetettu velvoite on, että tämän määräajan on oltava kohtuullinen.Näin ollen kyseessä olevalla henkilöllä olisi tarpeen vaatiessa velvollisuus hakea ennalta ehkäisevästi jo ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on vastannut kyseessä olevan henkilön vastaanottamista tai takaisinottamista koskevaan pyyntöön Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 1 kohdan nojalla muutosta siirtopäätökseen tai vaatia sen uudelleen käsittelyä. Unionin tuomioistuin on sitä paitsi jo todennut, että tällaiseen muutoksenhakuun tai uudelleen käsittelyyn voidaan lähtökohtaisesti turvautua ainoastaan tilanteessa, jossa pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on vastannut myöntävästi tähän pyyntöön (ks. analogisesti tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 60 kohta).

Siitä tämän tuomion 33 kohdassa esiin tuodusta seikasta, että pääasian kaltaisessa tilanteessa siirtopäätöksen täytäntöönpanoa lykätään pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion vastaukseen asti, on riittävää todeta, ettei Dublin III ‑asetuksen missään säännöksessä säädetä tällaisesta lykkäämisestä. Jos näin ollen myönnettäisiin, että Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätöksen antaminen tiedoksi voisi tapahtua ennen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion vastausta, tämä johtaisi sellaisissa oikeusjärjestyksissä, joissa – toisin kuin pääasiassa kyseessä olevassa oikeusjärjestyksessä – ei säädetä tällaisen päätöksen lykkäämisestä ennen mainitun vastauksen antamista, siihen riskiin, että kyseessä oleva henkilö siirrettäisiin kyseiseen jäsenvaltioon jo ennen kuin tämä olisi periaatteessa suostunut siihen. Siltä osin kuin Dublin III ‑asetuksen tavoitteena on – kuten tämän tuomion 56 kohdassa on tuotu esiin – saada aikaan selvä ja toimiva menetelmä sen jäsenvaltion määrittämiseksi, joka on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, ei voida katsoa, että mainitun asetuksen 26 artiklan 1 kohdan, jolla lainsäätäjä on tarkoittanut vahvistaa kyseessä olevan henkilön oikeuksien suojelua, tulkinta voisi vaihdella niiden jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyyn, lainsäädännön mukaisesti.

Saman logiikan mukaisesti siitä, ettei Ranskan oikeudessa sallita kyseessä olevan henkilön ottamista säilöön ennen kuin tälle on annettu tiedoksi siirtopäätös, on todettava, että tällainen vaikeus, joka – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaa – johtuu yksinomaan kansallisesta oikeudesta, ei voi horjuttaa Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdan tulkintaa, sellaisena kuin se on esitetty tämän tuomion 46 kohdassa. Muilta osin tämän asetuksen 28 artiklan 2 ja 3 kohdasta ilmenee selvästi, että jäsenvaltioilla on oikeus ottaa kyseiset henkilöt säilöön jopa ennen kuin vastaanotto- tai takaisinottopyyntö esitetään pyynnön vastaanottaneelle jäsenvaltiolle, kun tässä artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, eikä siirtopäätöksen antaminen tiedoksi siten ole tällaisen säilöönoton välttämätön ennakkoedellytys (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2017, Al Chodor, C‑528/15, EU:C:2017:213, 25 kohta ja tuomio 13.9.2017, Khir Amayry, C-60/16, EU:C:2017:675, 25–27, 30 ja 31 kohta).

(ks. 59, 60, 64–67, 74 ja 75 kohta sekä tuomiolauselma)