VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

4 päivänä marraskuuta 2008

Asia F-18/07

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Hakemus – Hiljaisen hylkäämisen jälkeen tiedoksi annettu nimenomainen hylkääminen – Puhtaasti vahvistava toimenpide – Liian myöhään tehty valitus – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Marcuccio vaatii muun muassa komission 25.10.2005 tekemän sen päätöksen kumoamista, jossa kieltäydyttiin toteamasta, että hän kärsi henkilöstösääntöjen 72 artiklassa ja Euroopan yhteisöjen virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevissa määräyksissä tarkoitetusta vakavasta sairaudesta.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Komissio velvoitetaan korvaamaan omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi yhden kolmanneksen kantajan oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Kannetta edeltävän hallinnollisen valituksen nimenomainen hylkääminen, joka annettiin tiedoksi sellaisen hiljaisen hylkäämispäätöksen jälkeen, josta oli tullut lainvoimainen – Vahvistava toimi

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvaus – Erityiset syyt

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 122 artikla)

1.      Päätös, jolla nimenomaisesti hylätään kannetta edeltävä hallinnollinen valitus ja joka on annettu asianomaiselle virkamiehelle tiedoksi sen jälkeen, kun hiljainen hylkäämispäätös, joka on tullut lainvoimaiseksi, on syntynyt, on jälkimmäisen päätöksen puhtaasti vahvistava päätös, eikä sitä voida pitää virkamiehelle vastaisena päätöksenä, joka voi olla henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan mukaisen kumoamiskanteen kohteena.

(ks. 27 kohta)

2.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jota sovellettiin soveltuvin osin virkamiestuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin ennen sen oman työjärjestyksen voimaantuloa 1.11.2007, mukaisesti virkamiestuomioistuin voi erityisistä syistä määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi.

Tältä osin tilanteessa, jossa kanne on hylätty sen vuoksi, että sitä edeltävä hallinnollinen valitus on tehty myöhässä, voidaan erityisenä syynä, jonka perusteella kantajana olevan virkamiehen oikeudenkäyntikulut voidaan määrätä jaettaviksi kyseisen toimielimen ja tämän virkamiehen kesken, pitää sitä, ettei hallintoviranomainen ilmoittanut asianomaiselle, että päätös, jota valitus koski, oli puhtaasti vahvistava toimenpide, josta ei voida nostaa kumoamiskannetta, ja sitä, ettei hallintoviranomainen myöskään viitannut siihen, että valitus oli mahdollisesti tehty liian myöhään, mistä virkamiehelle saattoi syntyä huolenpitovelvollisuuden vastaisella tavalla virheellinen mielikuva, että jos virkamies päättäisi nostaa kanteen, se otettaisiin tutkittavaksi.

(ks. 35–39 kohta)