VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

26 päivänä kesäkuuta 2008

Asia F-108/07

Bart Nijs

vastaan

Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin

Henkilöstö – Virkamiehet – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta – Kannekirjelmän yhteenveto kanneperusteista – Kannetta edeltävän hallinnollisen valituksen puuttuminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Nijs vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan tilintarkastustuomioistuimen päätöksen uusia tilintarkastustuomioistuimen pääsihteerin toimikausi kuudeksi vuodeksi 1.7.2007 alkaen ja toissijaisesti kumoamaan kyseisen pääsihteerin nimittävänä viranomaisena 8.12.2006 tekemän päätöksen, jonka mukaan hänet jätettiin ylentämättä vuoden 2004 ylennyskierroksella ja joka on tehty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-171/05, Nijs vastaan tilintarkastustuomioistuin, 3.10.2006 antaman tuomion (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑195 ja II‑A‑2‑999) seurauksena, sekä kumoamaan nimittävän viranomaisen 12.7.2007 tekemän päätöksen hänen valituksensa hylkäämisestä.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Kantaja velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Kanteiden tutkittavaksi ottaminen – Arviointi kannekirjelmän toimittamisen ajankohtana voimassa olleiden säännösten perusteella

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmas kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 ja 3 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.      Vaikka virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan sääntö, jonka mukaan virkamiestuomioistuin voi antamallaan määräyksellä hylätä selvästi täysin perusteettoman kanteen, on menettelysääntö, jota sovelletaan sellaisenaan sen voimaantulosta lähtien kaikkiin virkamiestuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin, sama ei koske sääntöjä, joiden perusteella virkamiestuomioistuin voi tämän artiklan nojalla jättää kanteen tutkimatta, jos tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja joiden on oltava vasta kanteen nostamisen jälkeen sovellettavia sääntöjä.

(ks. 25 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑60/07, Martin Bermejo v. komissio, 11.12.2007 (25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kannekirjelmässä on muun muassa mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Nämä seikat on esitettävä riittävän selvästi ja täsmällisesti, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta virkamiestuomioistuin voi ratkaista asian tarvittaessa ilman muita tietoja. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenhoidon takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja perustaa vaatimuksensa, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmän tekstistä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi.

Näin on etenkin siitä syystä, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 3 kohdan mukaan menettelyn kirjallinen vaihe virkamiestuomioistuimessa käsittää pääsääntöisesti vain yhden kirjelmien vaihdon, jollei virkamiestuomioistuin toisin päätä. Lisäksi kyseisen perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa, jota sovelletaan asian käsittelyyn virkamiestuomioistuimessa saman perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että virkamiehen edustajan on oltava asianajaja. Tämän edustajan olennaisena tehtävänä on oikeudenhoidon toteuttamisessa avustavana henkilönä esittää kannekirjelmän vaatimuksille riittävän ymmärrettävät ja johdonmukaiset oikeudelliset perustelut, kun otetaan huomioon juuri se, että menettelyn kirjallinen vaihe virkamiestuomioistuimessa käsittää pääsääntöisesti vain yhden kirjelmien vaihdon.

Kannekirjelmä, jossa tosiseikat on esitetty sekavasti ja epäjärjestyksessä siten, että lukija ei voi yhdistää niitä kannekirjelmän vaatimukseen tai johonkin sen tueksi esitetyistä kanneperusteista, ei täytä selkeyden ja täsmällisyyden edellytyksiä.

(ks. 28–31 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑85/92, De Hoe v. komissio, 28.4.1993 (Kok. 1993, s. II‑523, 20 kohta); asia T‑154/98, Asia Motor Ranska ym. v. komissio, 21.5.1999 (Kok. 1999, s. II‑1703, 42 kohta) ja asia T‑277/97, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, 15.6.1999 (Kok. 1999, s. II‑1825, 29 kohta).