Language of document : ECLI:EU:F:2009:137

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2009

Asia F-101/08

Spyridon Pappas

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Eläkkeet – Ennen yhteisöjen palvelukseen tuloa saavutettujen eläkeoikeuksien siirto yhteisön järjestelmään – Peruuttaminen – Tutkittavaksi ottaminen – Irtisanominen virasta yksikön edun nimissä – Eläkkeen määrä

Aihe: EY 236 artiklaan ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Spyridon Pappas vaatii ensinnäkin kumoamaan 6.2.2008 tehdyn komission päätöksen, jolla vahvistetaan kantajan vanhuuseläkeoikeudet, toiseksi kumoamaan 27.2.2003 tehdyn komission päätöksen, jolla yhtäältä peruutettiin 23.10.2000 päivätty kirje, jossa kantajalle erityisesti Kreikan ylimmän oikeusasteen hallintotuomioistuimen jäsenenä kertyneiden oikeuksien siirrosta yhteisön eläkejärjestelmään johtuva yhteisön eläkkeen palvelusvuosihyvitys vahvistettiin 18 vuoteen ja 10 päivään, ja jolla toisaalta vahvistettiin kyseinen hyvitys 15 vuoteen, kahteen kuukauteen ja 21 päivään, ja kolmanneksi kumoamaan erään toisen 27.2.2003 tehdyn komission päätöksen, jolla yhtäältä peruutettiin 7.9.2001 päivätty kirje, jossa kantajalle asianajajana Kreikassa kertyneiden oikeuksien siirrosta johtuva yhteisön eläkkeen palvelusvuosihyvitys vahvistettiin kahteen vuoteen, neljään kuukauteen ja kahteen päivään, ja jolla toisaalta vahvistettiin kyseinen hyvitys yhteen vuoteen, kymmeneen kuukauteen ja 15 päivään.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Alkamisajankohta

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Eläkkeet – Eläkeoikeuden kertyminen

(Henkilöstösääntöjen 50 artikla)

1.      Päätös on annettu tiedoksi henkilöstösäännöissä tarkoitetulla tavalla asianmukaisesti, kun päätös on annettu tiedoksi sille, jolle se on osoitettu, ja tällä on ollut mahdollisuus tehokkaasti tutustua sen sisältöön.

Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan valitukset on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa ”päivästä, jolloin päätös on ilmoitettu asianomaiselle, ja joka tapauksessa viimeistään sinä päivänä, jolloin se, jota asia koskee, on saanut tiedon siitä, jos kyse on yksilöön kohdistuvasta toimenpiteestä”, säädetyn määräajan ylittämiseen vetoavan toimielimen on esitettävä näyttöä kyseisen määräajan alkamisajankohdasta.

Jos näyttöä siitä, että päätöksen adressaatilla on ollut mahdollisuus tehokkaasti tutustua päätökseen, ei voida saada pelkistä aihetodisteista, muut olosuhteet kuin kyseisen päätöksen muodollinen tiedoksianto, kuten mainitun adressaatin sähköposti, josta ilmenee, että hänellä on ollut mahdollisuus tehokkaasti tutustua päätökseen, voivat toimia tällaisena näyttönä.

(ks. 41–44 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 5/76, Jänsch v. komissio, 15.6.1976 (Kok., s. 1027, 10 kohta) ja asia 108 /79, Belfiore v. komissio, 5.6.1980 (Kok., s. 1769, 7 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑50/92, Fiorani v. parlamentti, 8.6.1993 (Kok., s. II‑555, 16 kohta); asia T‑196/95, H v. komissio, 3.6.1997 (Kok. H., s. I‑A‑133 ja II‑403, 32–35 kohta) ja asia T‑254/01, Di Pietro v. tilintarkastustuomioistuin, 27.9.2002 (Kok. H., s. I‑A‑177 ja II‑929, 25–27 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑13/07, L v. EMEA, 20.4.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 29–32 kohta) ja asia F‑71/06, Lebedef-Caponi v. komissio, 25.4.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 34 kohta)

2.      Henkilöstösääntöjen 50 artiklan viimeisen kohdan sanamuodosta käy selvästi ilmi, että eläkeoikeus kertyy virkamiehelle, jolla on palkkaluokan A 1 tai A 2 virka ja joka on siirretty eläkkeelle yksikön edun vuoksi ilman, että häneen on sovellettu uusien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 9 artiklassa säädettyä vähennystä, jos virkamies on täyttänyt 55 vuotta sen ajanjakson päätyttyä, jonka aikana 50 artiklassa tarkoitettu oikeus korvaukseen on annettu.

Henkilöstösääntöjen 50 artiklan viimeisen kohdan sanamuodon mukaiseen tulkintaan on päädyttävä sitä suuremmasta syystä siksi, että yhtäältä kyseessä oleva säännös muodostaa poikkeuksen suhteessa vanhuuseläkkeen yleisiin laskentasääntöihin, ja sitä on näin ollen tulkittava suppeasti, ja että toisaalta säännöksiä, jotka antavat oikeuden taloudellisiin etuuksiin, on tulkittava suppeasti.

(ks. 62, 64 ja 65 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑221/02, Lebedef ym. v. komissio, 18.9.2003 (Kok. H., s. I‑A‑211 ja II‑1037, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑11/02, Pappas v. komissio, 16.12.2004 (Kok. H., s. I‑A‑381 ja II‑1773, 53 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑10/06, André v. komissio, 14.12.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑183 ja II‑A‑1‑755, 34–36 kohta)