VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

25 päivänä toukokuuta 2011

Asia F-74/07 RENV

Stefan Meierhofer

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Avoin kilpailu – Hakijan epäonnistuminen suullisessa kokeessa – Perusteluvelvollisuus – Valintalautakunnan työtä koskevat säännöt

Aihe:      EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Stefan Meierhofer vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä yhtäältä kumoamaan kilpailun EPSO/AD/26/05 valintalautakunnan 10.5.2007 tekemän päätöksen, jolla hänelle ilmoitettiin, että hän oli epäonnistunut mainitun kilpailun suullisessa kokeessa, sekä 19.6.2007 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin hänen vaatimuksensa 10.5.2007 tehdyn päätöksen uudelleentarkastelusta, ja toisaalta arvioimaan tämän kokeen uudelleen ja merkitsemään hänet varallalololuetteloon.

Ratkaisu:      Lausunnon antaminen kantajan kanteesta raukeaa siltä osin, kuin siinä on riitautettu 19.6.2007 tehdyn päätöksen perustelujen puutteellisuus. Kanne hylätään muilta osin, koska se on osittain selvästi perusteeton ja koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat. Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista virkamiestuomioistuimessa käydystä ensimmäisestä menettelystä sekä vastaamaan oikeudenkäyntikuluista, joita sille on aiheutunut virkamiestuomioistuimessa käydystä ensimmäisestä menettelystä, Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä sekä tästä menettelystä. Kantaja velvoitetaan vastaamaan yhdestä kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka ovat aiheutuneet virkamiestuomioistuimessa käydystä ensimmäisestä menettelystä, sekä kaikista omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka ovat aiheutuneet Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä sekä tästä menettelystä.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Palauttaminen – Edellytys – Uusi tosiseikka – Tuomio, jossa todetaan, että yleisesti sovellettavalla hallinnollisella päätöksellä on rikottu henkilöstösääntöjen säännöksiä – Niitä henkilöitä koskevaa uutta tosiseikkaa ei ole, jotka eivät ole käyttäneet kanneoikeuttaan

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Päätös olla merkitsemättä hakijaa soveltuvista henkilöistä laadittuun luetteloon – Perusteluvelvollisuus – Perustelujen puutteellisuus – Asian korjaaminen oikeudenkäynnin aikana – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen alakohta ja liitteessä III oleva 6 artikla)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Kokoonpano – Jäsenten pätevyys suullisten kokeiden objektiiviseen arviointiin

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 3 artikla)

4.      Virkamiehet – Kilpailu – Hakemusten tutkiminen – Valintalautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

1.      Toimielimen toteuttaman toimen kumoamisesta annetun tuomion oikeudelliset vaikutukset koskevat vain riidan asianosaisia ja henkilöitä, joita kumottu toimi koskee suoraan. Tuomio voi olla uusi tosiseikka vain näille henkilöille ja sen seurauksena voidaan palauttaa toimea koskevan kanteen nostamisen määräaika vain heille. Vakiintuneesti on myös todettu, että se, että unionin tuomioistuinten tuomiolla todetaan, että yleisesti sovellettava hallinnollinen päätös on ristiriidassa henkilöstösääntöjen kanssa, ei voi olla niille henkilöille, jotka eivät ole ajoissa käyttäneet mahdollisuuksiaan kanteen nostamiseen, uusi tosiseikka, joka oikeuttaa esittämään vaatimuksen heitä koskevien yksittäispäätösten uudelleentarkastelusta. Tällaisessa tuomiossa ei kumota kyseessä olevaa yleisesti sovellettavaa hallinnollista päätöstä vaan siinä vain todetaan, että joitakin sen kohtia ei sovelleta tietyssä konkreettisessa tapauksessa. Näitä periaatteita voidaan soveltaa analogisesti, jos oikeudenkäynnin aikana on esitetty uusi kanneperuste määräajan päättymisen jälkeen, kun tuomiossa kumotaan vain päätökset, joilla kantajien nimet on jätetty merkitsemättä kilpailun varallaololuetteloon kumoamatta kuitenkaan kyseistä kilpailua.

(ks. 39–41 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 52/64, Pfloeschner v. komissio, 14.12.1965; asia 125/87, Brown v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.3.1988, 13 kohta ja asia 161/87, Muysers ja Tülp v. tilintarkastustuomioistuin, 14.6.1988, 10 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑16/97, Chauvin v. komissio, 11.7.1997, 39–45 kohta ja asia T‑165/97, Gómez de la Cruz Talegón v. komissio, 9.2.2000, 51 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑81/08, Ketselidou v. komissio, 11.6.2009, 46 ja 47 kohta

2.      Kun on kyse kanteesta, jonka on nostanut tutkintoihin ja valintakokeisiin perustuvan kilpailun hakija, joka on epäonnistunut suullisessa kokeessa ja jota ei ole merkitty varallaololuetteloon, komissio on täyttänyt perusteluvelvollisuutensa, kun se on esittänyt ennen kanteen nostamista perustelujen alun ja oikeudenkäynnin aikana väliaikaiset arvosanat, jotka kantajalle annettiin suullisesta kokeesta ja jotka muodostavat vaaditut lisätiedot.

(ks. 47 kohta)

3.      Jotta kilpailun valintalautakunta olisi henkilöstösääntöjen ja muun muassa sen liitteessä III olevan 3 artiklan mukainen, sen kokoonpanolla on taattava, että hakijoiden koemenestystä suullisissa kokeissa voidaan arvioida objektiivisesti heidän ammattitaitoonsa nähden. Vaatimus, jonka mukaan valintalautakunnan jäsenten on osattava kieltä, jolla hakijoiden on suoritettava suullinen koe, vaihtelee jokaisen kilpailun olosuhteiden ja sen mukaan, mikä merkitys kyseisen kielen osaamisella on avoimessa virassa, sekä sen mukaan, mikä on kyseessä olevan suullisen kokeen tarkoitus. Kun kyseessä on esimerkiksi avoin kilpailu, joka järjestetään hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi muun muassa eurooppalaisen julkishallinnon alalla, ja jonka yhteydessä suullisen kokeen tarkoitus ei ole arvioida hakijan pääkielen taitoa vaan pikemminkin hänen kykyään kommunikoida tällä kielellä monikulttuurisessa ympäristössä, ei ole välttämätöntä, että valintalautakunnassa on suullisessa kokeessa jäsen tai apujäsen, jonka pääkieli on sama kuin hakijoiden pääkieli, koska mahdolliset ymmärtämiseen liittyvät ongelmat voidaan varsin hyvin ratkaista käyttämällä tulkkeja.

Lisäksi pelkän toteamuksen, että valintalautakunnan puheenjohtaja ei osannut hakijan pääkieltä ja että hän ei käyttänyt suullisessa kokeessa tulkkeja, perusteella ei voida katsoa, että valintalautakunnan kokoonpano on ollut sääntöjenvastainen, koska kantaja ei ole osoittanut, ettei valintalautakunta kyennyt kielellisistä syistä arvioimaan hänen ammattitaitoaan objektiivisesti. Lisäksi se seikka, että valintalautakunnan puheenjohtaja ei osannut tätä kieltä, vaikka se olisi näytetty toteen, ei ollut kantajalle epäedullinen muihin sellaisiin hakijoihin nähden, jotka kantajan tavoin olivat valinneet tämän kielen ja olivat siis samassa tilanteessa tämän kielen oletettuun taitamattomuuteen nähden.

(ks. 51, 52, 54–57 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑32/89 ja T‑39/89, Marcopoulos v. yhteisöjen tuomioistuin, 22.6.1990, 37 kohta; asia T‑156/89, Valverde Mordt v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.6.1991, 105 kohta ja asia T‑80/01, Diehl Leistner v. komissio, 20.5.2003, 28–31 kohta

4.      Kun virkamiestuomioistuimen käsiteltävänä on sellaisen päätöksen laillisuus, jolla hakija on jätetty merkitsemättä varallaololuetteloon, se tarkistaa, että sovellettavia oikeussääntöjä eli henkilöstösäännöissä ja kilpailuilmoituksessa määriteltyjä sääntöjä, erityisesti menettelysääntöjä, on noudatettu, samoin kuin niitä sääntöjä, joita sovelletaan valintalautakunnan työhön, erityisesti valintalautakunnan puolueettomuusvelvoitetta ja velvoitetta, jonka mukaan sen on kohdeltava hakijoita yhdenvertaisesti, ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. Virkamiestuomioistuin tarkistaa myös, ettei kokeiden sisältö poikkea kilpailuilmoituksessa ilmoitetusta tai ettei se ole sellainen, joka ei mitenkään liity kilpailun tämän kokeen tarkoituksiin. Tietyissä tapauksissa, joissa valintalautakunnalla ei ole harkintavaltaa, tämä valvonta voi koskea myös niiden tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, joihin valintalautakunta on nojautunut tehdessään päätöksen. Sitä vastoin arvioinnit, joita kilpailun valintalautakunta tekee arvioidessaan hakijoiden tietämystä ja soveltuvuutta, eivät kuulu tuomioistuimen valvontavaltaan. Valintalautakunnan harkintavalta on laajimmillaan suullisissa kokeissa. Asian laita ei kuitenkaan ole täten sen valvonnan osalta, joka koskee numeerisen arvosanan ja valintalautakunnan kirjallisten arviointien vastaavuutta. Tämä vastaavuus, jolla taataan hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, on nimittäin yksi valintalautakunnan työhön sovellettavista säännöistä, ja tuomioistuinten on varmistettava sen noudattaminen. Virkamiestuomioistuin voi valintalautakunnan hakijan suorituksista tekemän arvioinnin yhteydessä valvoa myös hakijalle myönnetyn numeerisen arvosanan ja valintalautakunnan kirjallisen arvioinnin vastaavuutta.

(ks. 62–64 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 112/73, 144/73 ja 145/73, Campogrande ym. v. komissio, 9.10.1974, 34–53 kohta ja yhdistetyt asiat 64/86, 71/86–73/86 ja 78/86, Sergio ym. v. komissio, 8.3.1988, 22 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑153/95, Kaps v. yhteisöjen tuomioistuin, 21.5.1996, 37 kohta; asia T‑200/97, Jiménez v. SMHV, 11.2.1999, 43–57 kohta; asia T‑53/00, Angioli v. komissio, 23.1.2003, 91, 93 ja 94 kohta; asia T‑24/01, Staelen v. parlamentti, 5.3.2003, 47–52 kohta; asia T‑267/03, Roccato v. komissio, 26.1.2005, 42 kohta ja asia T‑100/04, Giannini v. komissio, 12.3.2008, 277 ja 278 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑127/07, Coto Moreno v. komissio, 11.9.2008, 33 kohta ja asia F‑48/09, Schopphoven v. komissio, 5.5.2010 26 kohta