Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vilniaus apygardos administracinis teismas (Liettua) on esittänyt 26.6.2018 – AW, BV, CU ja DT v. Liettuan valtio, jota edustaa Lietuvos Respublikos ryšių reguliavimo tarnyba, Bendrasis pagalbos centras ja Lietuvos Respublikos vidaus reikalų ministerija
(asia C-417/18)
Oikeudenkäyntikieli: liettua
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Vilniaus apygardos administracinis teismas
Pääasian asianosaiset
Kantajat: AW, BV, CU ja DT
Vastaaja: Liettuan valtio, jota edustaa Lietuvos Respublikos ryšių reguliavimo tarnyba, Bendrasis pagalbos centras ja Lietuvos Respublikos vidaus reikalų ministerija
Ennakkoratkaisukysymykset
Säädetäänkö direktiivin 2002/22/EY,1 sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136/EY,2 26 artiklan 5 kohdassa sijaintitietojen pakollisesta toimittamisesta, jos puhelut soitetaan SIM-kortittomista laitteista?
Jos jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä sallitaan yksityishenkilöiden soittavan eurooppalaiseen hätänumeroon 112 ilman SIM-korttia, tarkoittaako tämä sitä, että tällaisia hätäpuheluja koskevat sijaintitiedot on määritettävä direktiivin 2002/22/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136/EY, 26 artiklan 5 kohdan mukaisesti?
Onko menettelysääntöjen, jotka koskevat tilaajien ja/tai käyttäjien pääsyä hätäpalveluja tarjoavien viranomaisten palveluihin (sellaisina kuin ne olivat voimassa 11.11.2011–15.4.2016), 4.5.4 kohdassa vahvistettu kansallinen lainsäädäntö, jossa muun muassa säädetään, että yleisten matkapuhelinverkkojen tarjoajien on toimitettava sijaintitiedot tukiaseman (sektori) kattavuuden (Cell-ID) tarkkuudella, mutta jossa ei täsmennetä täsmällisyyden vähimmäistasoa (etäisyytenä), jolla tukiasemien on määritettävä soittajan sijainti, eikä tukiasemien sijoittelun tiheyttä (etäisyytenä), direktiivin 2002/22/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136/EY, 26 artiklan 5 kohdan mukainen, kun viimeksi mainitun säännöksen mukaan toimivaltaisten sääntelyviranomaisten on vahvistettava annettujen sijaintitietojen täsmällisyyttä ja luotettavuutta koskevat perusteet?
Jos ensimmäiseen kysymykseen ja/tai toiseen kysymykseen vastataan, että jäsenvaltion on varmistettava, että sijaintitiedot määritetään direktiivin 2002/22/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136/EY, 26 artiklan 5 kohdan mukaisesti, ja/tai kolmanteen kysymykseen vastataan, että kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa direktiivin 2002/22/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136/EY, 26 artiklan 5 kohdan kanssa, kun viimeksi mainitun säännöksen mukaan toimivaltaisten sääntelyviranomaisten on vahvistettava annettujen sijaintitietojen täsmällisyyttä ja luotettavuutta koskevat perusteet, onko kansallisen tuomioistuimen ratkaistessaan vahingonkorvausta koskeva asia todettava välitön syy-yhteys unionin oikeuden rikkomisen ja yksityisille aiheutuneen vahingon välillä vai onko riittävää todeta välillinen syy-yhteys unionin oikeuden rikkomisen ja yksityisille aiheutuneen vahingon välillä, jos kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen oikeuskäytännön mukaan vastuun syntymiseksi riittää, että osoitetaan välillinen syy-yhteys lainvastaisten toimien ja yksityisille aiheutuneen vahingon välillä?
____________
1 Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 51).
2 Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 25.11.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/136/EY (EUVL 2009, L 337, s. 11).