UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
6 päivänä helmikuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetukset (EY) N:o 44/2001 ja (EY) N:o 1346/2000 – Soveltamisalat – Ulosottomiehen konkurssi – Kanne, jonka konkurssipesän hallinnoinnista ja likvidoinnista vastaava selvittäjä nostaa
Asiassa C‑535/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaiden ylin tuomioistuin) on esittänyt 8.9.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 11.9.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
NK, joka toimii selvittäjänä PI Gerechtsdeurwaarderskantoor BV:n ja PI:n konkursseissa,
vastaan
BNP Paribas Fortis NV,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: unionin tuomioistuimen varapresidentti R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), joka hoitaa ensimmäisen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit A. Arabadjiev, E. Regan, C. G. Fernlund ja S. Rodin,
julkisasiamies: M. Bobek,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.7.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– NK, joka toimii selvittäjänä PI Gerechtsdeurwaarderskantoor BV:n ja PI:n konkursseissa, edustajinaan B. I. Kraaipoel, T. V. J. Bil, P. M. Veder ja R. J. M. C. Rosbeek, advocaten,
– BNP Paribas Fortis NV, edustajinaan F. E. Vermeulen ja R. J. van Galen, advocaten,
– Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja P. Lacerda,
– Euroopan komissio, asiamiehinään R. Troosters ja M. Heller,
kuultuaan julkisasiamiehen 18.10.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan, maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL 2000, L 160, s. 1) 4 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan sekä sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) (EUVL 2007, L 199, s. 40) 17 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain PI Gerechtsdeurwaarderskantoor BV:n ja PI:n konkursseissa selvittäjänä toimiva NK (jäljempänä selvittäjä) ja BNP Paribas Fortis NV (jäljempänä Fortis) ja joka koskee selvittäjän Alankomaissa käynnistettyjen konkurssimenettelyjen yhteydessä esittämää vaatimusta palauttaa konkurssipesään yhden konkurssivelallisen Fortis-pankissa Belgiassa olevalta tililtä perusteettomasti nostama summa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus N:o 1346/2000
3 Asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 4, 6, 7 ja 23 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(4) Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on tarpeen välttää kannustamasta osapuolia siirtämään omaisuutta tai oikeudenkäyntejä jäsenvaltiosta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi (’forum shopping’).
– –
(6) Tässä asetuksessa olisi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituttava säätämään toimivallasta aloittaa maksukyvyttömyysmenettely ja tehdä päätöksiä, jotka johtuvat välittömästi maksukyvyttömyysmenettelystä ja jotka liittyvät siihen läheisesti. Lisäksi tässä asetuksessa olisi säädettävä niinikään mainitun periaatteen mukaisesti kyseisten päätösten tunnustamisesta ja sovellettavasta laista.
(7) [Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä 29.11.1996 annetulla yleissopimuksella (EYVL 1997, C 15, s. 1)], soveltamisalaan eivät kuulu maksukyvyttömien yhtiöiden tai muiden oikeushenkilöiden likvidaatioon liittyvät maksukyvyttömyysmenettelyt, oikeudelliset järjestelyt, akordi ja muut vastaavat menettelyt.
– –
(23) Tässä asetuksessa olisi määritettävä sen piiriin kuuluviin kysymyksiin yhtenäiset lainvalintasäännöt, jotka niiden soveltamisalalla korvaavat yksittäisten valtioiden kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset. Jollei toisin säädetä, sovellettaisiin menettelyn aloittaneen jäsenvaltion lakia (lex concursus). Tätä lainvalintasääntöä olisi sovellettava sekä päämenettelyissä että paikallisissa menettelyissä. Menettelyn aloitusvaltion konkurssilain mukaan määräytyvät kaikki maksukyvyttömyysmenettelyn oikeusvaikutukset, sekä prosessuaaliset että materiaaliset, asianomaisiin henkilöihin ja oikeussuhteisiin. Sen mukaan määräytyvät kaikki maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusta, kulkua ja päättämistä koskevat edellytykset.”
4 Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa velallisella on pääintressien keskus, on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn. Yhteisön ja muun oikeushenkilön pääintressien keskuksen katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa oikeushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaikka, jollei muuta näytetä.
5 Mainitun asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa menettely on alkanut, jäljempänä ’menettelyn aloitusvaltio’.
2. Menettelyn aloittamisen edellytykset, menettelyn kulku sekä menettelyn päättäminen määräytyvät menettelyn aloitusvaltion lain mukaan. Sen mukaan määräytyy erityisesti:
– –
c) velallisen ja selvittäjän toimivaltasuhteet;
– –
e) maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset velallisen sopimussuhteisiin;
f) maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset saatavien erillisperintään, lukuun ottamatta vireillä olevia oikeudenkäyntejä;
– –
h) saatavien ilmoittaminen, todistaminen ja hyväksyminen;
– –
m) velkojia vahingoittavien oikeustointen mitättömyys, pätemättömyys ja peräytyminen.
6 Kyseisen asetuksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Mitä 4 artiklan 2 kohdan m alakohdassa säädetään, ei sovelleta, jos se, joka on saanut etua velkojia vahingoittavasta toimesta, osoittaa, että
– tähän oikeustoimeen sovellettava laki on muun jäsenvaltion kuin menettelyn aloitusvaltion laki,
ja että
– tämän lain mukaan ei ole mitään mahdollisuutta peräyttää kyseistä oikeustointa.”
Asetus N:o 44/2001
7 Asetuksen N:o 44/2001 1 artiklassa määritellään asetuksen soveltamisala seuraavasti:
”1. Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Erityisesti asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.
2. Asetusta ei sovelleta:
a) luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen eikä myöskään aviovarallisuussuhteisiin eikä perintöön ja testamenttiin;
b) konkurssiin, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin;
c) sosiaaliturvaan;
d) välimiesmenettelyyn.
– –”
Asetus N:o 864/2007
8 Asetuksen N:o 864/2007 17 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Arvioitaessa väitetysti vastuussa olevan henkilön menettelyä on tosiasiakysymyksenä ja aina tapauksen mukaan otettava huomioon vastuun aiheuttaneen tapahtuman sattumispaikassa ja sattumishetkellä voimassa olleet turvallisuutta ja menettelyä koskevat säännöt.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
9 PI toimi ulosottomiehenä vuodesta 2002 lukien viraltapanoonsa asti joulukuussa 2008. PI:llä oli ulosottomiehen toimistoa varten käyttötili Belgiassa Fortis-pankissa. Kyseistä tiliä käytettiin niille henkilöille suoritettaviin maksuihin, joiden velkoja hän peri.
10 PI perusti vuonna 2006 Alankomaiden oikeuden mukaan PI Gerechtsdeurwaarderskantoor BV ‑yhtiön (jäljempänä PI.BV), jonka ainoa osakas ja toimitusjohtaja hän oli. Yhtiön tarkoituksena oli toimia PI:n ulosottomiehen toimistona, ja PI siirsi ulosottotoiminnasta saadut varat, Fortisissa ollut käyttötili mukaan lukien, PI.BV:hen. PI.BV:llä oli myös asiakastili Alankomaihin sijoittautuneessa pankissa, jonne oli talletettu ulosottomiehen toimiston noin 200 asiakkaalle kuuluvat varat.
11 PI siirsi 23.–26.9.2008 verkkopankin kautta yhteensä 550 000 euroa kyseiseltä asiakastililtä Fortisissa olevalle tilille. Muutamaa päivää myöhemmin, eli 1.–3.10.2008, PI nosti 550 000 euroa käteisenä Fortisissa olevalta käyttötililtä. Tekoa pidettiin varojen kavaltamisena ja PI tuomittiin tämän perusteella vankeuteen.
12 PI.BV asetettiin konkurssiin 23.6.2009 ja tämän jälkeen PI asetettiin henkilökohtaiseen konkurssiin 2.3.2010.
13 Näiden konkurssimenettelyjen yhteydessä selvittäjä nosti kanteen rechtbank Maastrichtissa (Maastrichtin alioikeus, Alankomaat) ja vaati, että Fortis velvoitetaan maksamaan 550 000 euroa. Vaatimuksensa perusteeksi selvittäjä väitti, että Fortis on vahingonkorvausvastuussa PI.BV:n ja PI:n konkurssipesien velkojia kohtaan, koska se on varauksetta ja lakisääteisiä velvoitteitaan noudattamatta myötävaikuttanut PI:n käteisnostoihin, minkä seurauksena kummankin konkurssipesän velkojille aiheutui vahinkoa.
14 Rechtbank Maastricht totesi olevansa toimivaltainen käsittelemään selvittäjän kanteen. Gerechtshof ’s-Hertogenbosch (’s-Hertogenboschin ylioikeus, Alankomaat) vahvisti kyseisen ratkaisun 4.6.2013 antamallaan välipäätöksellä sillä perusteella, että selvittäjän nostama kanne perustui PI:n ja PI.BV:n konkursseihin ja kuului tästä syystä asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisalaan.
15 Rechtbank Maastricht velvoitti lopullisessa tuomiossaan Fortisin maksamaan 550 000 euroa konkurssipesän velkojille aiheutuneesta vahingosta.
16 Toisen asteen tuomioistuin gerechtshof ’s-Hertogenbosch antoi 16.2.2016 välipäätöksen, jossa se katsoi, että koska se oli 4.6.2013 antamassaan välipäätöksessä jo ratkaissut alankomaalaisten tuomioistuinten toimivaltaa koskevan kysymyksen, tätä kysymystä ei lähtökohtaisesti voitu tutkia uudelleen. Gerechtshof ’s-Hertogenbosch totesi kuitenkin 16.2.2016 antamassaan välipäätöksessä, että unionin tuomioistuimen tuomiosta 4.9.2014 Nickel & Goeldner Spedition (C‑157/13, EU:C:2014:2145) ja tuomiosta 11.6.2015 Nortel Networks yritysneuvosto ym. (C‑649/13, EU:C:2015:384) ilmenee, että Fortisin väite, jonka mukaan 4.6.2013 annettuun välipäätökseen sisältyvä ratkaisu alankomaalaisten tuomioistuinten toimivallasta oli virheellinen, oli lähtökohtaisesti perusteltu ja että kassaatiovalitus voitiin tehdä tämän kysymyksen osalta.
17 Lisäksi gerechtshof ’s-Hertogenbosch katsoi, että selvittäjän Fortisia vastaan nostama kanne on niin kutsuttu ”Peeters–Gatzen-kanne”, jota koskevan periaatteen Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaiden ylin tuomioistuin) on vahvistanut 14.1.1983 antamassaan ratkaisussa. Tällaisella Peeters–Gatzen-kanteella selvittäjä voi tietyissä tapauksissa vaatia sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvaa vahingonkorvausta sellaiselta kolmannelta taholta, joka on myötävaikuttanut konkurssipesän velkojille aiheutuneeseen vahinkoon, vaikka konkurssivelallisella itsellään ei olisi oikeutta nostaa tällaista kannetta. Mainitun oikeuskäytännön mukaan selvittäjän tällaisella konkurssipesän kaikkien velkojien hyväksi nostamalla kanteella saadut varat kuuluvat konkurssipesään.
18 Selvittäjä teki gerechtshof ’s-Hertogenboschin 16.2.2016 antamasta päätöksestä kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Hoge Raad der Nederlandeniin. Fortis teki kyseisestä päätöksestä puolestaan vastavalituksen, jossa se arvosteli gerechtshof ’s-Hertogenboschia muun muassa siitä, että tämä katsoi olevansa asetuksen N:o 1346/2000 nojalla toimivaltainen tutkimaan selvittäjän nostaman kanteen.
19 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on perusteltua epäilyä siitä, onko Peeters–Gatzen-kannetta pidettävä kanteena, johon sovelletaan ainoastaan maksukyvyttömyysmenettelyille tunnusomaisia erityissääntöjä, jolloin se jää asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalan ulkopuolelle.
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma myös siitä, onko kanteen luokittelu tuomioistuimen toimivaltaa koskevan arvioinnin yhteydessä aina ratkaiseva määritettäessä kanteeseen sovellettavaa lakia siten, että tuomioistuimen toimivallan ja sovellettavan lain välillä on aina yhteys asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan mukaisesti.
21 Jos sovellettava aineellinen oikeus on Alankomaiden oikeus ja sitä sovelletaan näin ollen Peeters–Gatzen-kanteeseen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko arvioitaessa tietyn toiminnan oikeudenvastaisuutta kuitenkin otettava huomioon – analogisesti asetuksen N:o 864/2007 17 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan kanssa – sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perustavan tapahtuman sattumispaikalla voimassa olevat turvallisuus- ja menettelysäännöt, kuten pankkien rahoitustoimintaa koskevat säännöt.
22 Tässä tilanteessa Hoge Raad der Nederlanden päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Kuuluuko vahingonkorvauskanne, jonka selvittäjä nostaa hänelle konkurssilain 68 §:n 1 momentissa annetun, konkurssipesän omaisuuden hallinnointia ja likvidointia koskevan tehtävän puitteissa konkurssiin asetetun tahon kaikkien velkojien nimissä kolmatta tahoa vastaan sillä perusteella, että kyseinen kolmas taho on toiminut velkojia kohtaan oikeudenvastaisesti, jolloin tämän kanteen menestyessä saadut varat lisätään konkurssipesän omaisuuteen, [asetuksen N:o 44/2001] 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen piiriin?
2) Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja kyseinen kanne kuuluu näin ollen [asetuksen N:o 1346/2000] alaan, sovelletaanko mainittuun kanteeseen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan nojalla sen jäsenvaltion oikeutta, jossa maksukyvyttömyysmenettely on alkanut, sekä selvittäjän kyseisen kanteen nostamista koskevan toimivallan että tähän kanteeseen sovellettavan aineellisen oikeuden osalta?
3) Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko sen jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, otettava huomioon, mahdollisesti analogisesti,
a) [asetuksen N:o 1346/2000] 13 artikla siten, että vastaaja voi puolustautua selvittäjän konkurssipesän kaikkien velkojien puolesta nostamaa kannetta vastaan osoittamalla, että sen toiminta ei ole perusteena vastuulle sen lain nojalla, jota kanteeseen olisi sovellettu, jos sitä ei olisi nostanut selvittäjä vaan yksittäinen velkoja sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella?
b) [asetuksen N:o 864/2007] 17 artikla, luettuna yhdessä [asetuksen N:o 1346/2000] 13 artiklan kanssa, eli sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perustavan tapahtuman sattumispaikalla voimassa olevat turvallisuus- ja menettelysäännöt, kuten pankkien rahoitustoimintaa koskevat säännöt?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
23 Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuva vahingonkorvauskanne, jonka selvittäjä nostaa maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä ja jonka menestyessä saadut varat lisätään konkurssipesän omaisuuteen, kuuluu kyseisen säännöksen 1 kohdassa tarkoitetun siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsitteen piiriin ja näin ollen kyseisen asetuksen aineelliseen soveltamisalaan.
24 Tältä osin on huomautettava, että unionin tuomioistuin on todennut nojautumalla muun muassa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Brysselin yleissopimus), joka on korvattu asetuksella N:o 44/2001, valmisteluasiakirjoihin, että viimeksi mainittua asetusta ja asetusta N:o 1346/2000 on tulkittava siten, että kyseisissä säädöksissä vahvistettujen oikeussääntöjen päällekkäisyydet ja lainaukot vältetään. Kanteet, jotka on asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan suljettu viimeksi mainitun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle siltä osin kuin niissä on kyse ”konkurssi[sta], akordi[sta] tai mui[sta] niihin rinnastettavi[sta] menettelyi[stä]”, kuuluvat siis asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisalaan. Sitä vastoin kanteet, jotka eivät kuulu asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, kuuluvat asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan (tuomio 9.11.2017, Tünkers France ja Tünkers Maschinenbau, C‑641/16, EU:C:2017:847, 17 kohta).
25 Unionin tuomioistuin on myös huomauttanut, että – kuten muun muassa asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan – unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa olevan siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsitteen ymmärtäminen laajasti ja näin ollen viimeksi mainitun asetuksen laajan soveltamisalan vahvistaminen. Asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisalaa ei sitä vastoin saisi sen johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen mukaan tulkita laajasti (tuomio 9.11.2017, Tünkers France ja Tünkers Maschinenbau, C‑641/16, EU:C:2017:847, 18 kohta).
26 Unionin tuomioistuin on katsonut, että yksinomaan maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvat ja siihen läheisesti liittyvät kanteet eivät kuulu Brysselin yleissopimuksen ja sitä seuranneen asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 22.2.1979, Gourdain, 133/78, EU:C:1979:49, 4 kohta ja tuomio 19.4.2012, F-Tex, C‑213/10, EU:C:2012:215, 22 ja 24 kohta). Tämän johdosta pelkästään tällaisiksi katsotut kanteet kuuluvat asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 9.11.2017, Tünkers France ja Tünkers Maschinenbau, C‑641/16, EU:C:2017:847, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Tätä samaa arviointiperustetta, sellaisena kuin se ilmenee unionin tuomioistuimen Brysselin yleissopimuksen tulkintaa koskevassa oikeuskäytännössä, käytetään myös asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa mainitun asetuksen kohteen rajaamiseen, ja arviointiperuste on vahvistettu maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/848 (EUVL 2015, L 141, s. 19), jota ei sovelleta ajallisesti nyt käsiteltävään asiaan ja jonka 6 artiklassa säädetään, että sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jonka alueella maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, on toimivalta tutkia maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvat tai siihen läheisesti liittyvät kanteet.
28 Määräävä arviointiperuste, jonka unionin tuomioistuin on ottanut huomioon yksilöidäkseen alan, johon kanne kuuluu, ei ole kyseisen kanteen taustalla oleva menettelyllinen yhteys vaan sen oikeudellinen perusta. Tämän lähestymistavan mukaan on selvitettävä, saako kanteen perustana oleva oikeus tai velvoite alkunsa siviili- ja kauppaoikeuden yhteisistä säännöistä vai maksukyvyttömyysmenettelyille tunnusomaisista poikkeussäännöistä (tuomio 4.9.2014, Nickel & Goeldner Spedition, C‑157/13, EU:C:2014:2145, 27 kohta; tuomio 9.11.2017, Tünkers France ja Tünkers Maschinenbau, C‑641/16, EU:C:2017:847, 22 kohta ja tuomio 20.12.2017, Valach ym., C‑649/16, EU:C:2017:986, 29 kohta).
29 Se seikka, että sen jälkeen, kun maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, kanteen nostaa kyseisessä menettelyssä määrätty selvittäjä, joka toimii velkojien eduksi, ei muuta olennaisesti kanteen luonnetta, sillä kanne ei riipu maksukyvyttömyysmenettelystä ja siihen sovelletaan asiakysymyksen osalta edelleen samoja yleisiä oikeussääntöjä (ks. analogisesti tuomio 10.9.2009, German Graphics Graphische Maschinen, C‑292/08, EU:C:2009:544, 31 ja 33 kohta ja tuomio 4.9.2014, Nickel & Goeldner Spedition, C‑157/13, EU:C:2014:2145, 29 kohta).
30 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sen kysymyksen ratkaisemisessa, sovelletaanko asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittua poikkeusta, on määräävä vaikutus sillä, kuinka vahvasti kanne ja maksukyvyttömyysmenettely ovat sidoksissa toisiinsa (tuomio 9.11.2017, Tünkers France ja Tünkers Maschinenbau, C‑641/16, EU:C:2017:847, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisukysymyksestä ilmenee ensinnäkin, että Peeters–Gatzen-kanteen, joka sallittiin ensimmäisen kerran Hoge Raad der Nederlandenin oikeuskäytännössä 14.1.1983 annetussa ratkaisussa, voi nostaa konkurssipesän kaikkien velkojien hyväksi konkurssipesän selvittäjä kansallisessa lainsäädännössä säädetyn yleisen tehtävänsä puitteissa, joka on konkurssipesän omaisuuden hallinnointi ja likvidointi. Jos kanne hyväksytään, tällaisella kanteella saadut varat lisätään konkurssipesän omaisuuteen kaikkien velkojien hyväksi ja jaetaan likvidaatiosuunnitelmaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Ratkaistaessa maksukyvyttömyysmenettelyn aikana nostettua kannetta ei myöskään ole aihetta tutkia kunkin velkojan yksittäistä asemaa, eikä kolmas taho, jota vastaan kanne on nostettu, voi esittää puolustuksekseen selvittäjää vastaan kaikkia väitteitä, joita hän voisi esittää yksittäisiä velkojia vastaan.
32 On todettava, että kaikki Peeters–Gatzen-kanteen edellisessä kohdassa mainitut ominaispiirteet kuuluvat kyseisen kanteen taustalla olevaan menettelylliseen yhteyteen. Kun tällainen kanne nostetaan maksukyvyttömyysmenettelyn aikana, on nimittäin selvittäjän tehtävänä kansallisen lainsäädännön mukaisesti konkurssipesän omaisuuden hallinnointia ja likvidointia koskevan tehtävänsä puitteissa nostaa kanne kaikkien velkojien hyväksi, minkä seurauksena kanteella saadut varat lisätään konkurssipesän omaisuuteen.
33 Lisäksi unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että selvittäjän Fortisia vastaan nostama kanne on sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuva vahingonkorvauskanne. Tällaisen kanteen tarkoitus on näin ollen se, että Fortis asetetaan vastuuseen sen perusteella, ettei se väitetysti noudattanut valvontaan liittyviä velvollisuuksiaan, joiden mukaan sen olisi pitänyt estää PI:n tekemät 550 000 euron käteisnostot, jotka selvittäjän mukaan aiheuttivat vahinkoa velkojille.
34 Näiden seikkojen perusteella tällaisen kanteen perustana ovat siviili- ja kauppaoikeuden yhteiset säännöt eivätkä maksukyvyttömyysmenettelyille tunnusomaiset poikkeussäännöt.
35 Vaikka pääasiassa kyseessä olevassa asiassa yhteys maksukyvyttömyysmenettelyyn on kiistaton, koska kyseessä on kanne, jonka selvittäjä on nostanut velkojien hyväksi, tällaisen kanteen voivat tästä huolimatta – kuten unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee – nostaa yksittäiset velkojat joko ennen maksukyvyttömyysmenettelyä, menettelyn aikana tai sen jälkeen.
36 Tässä tilanteessa ja kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 68 kohdassa korostanut, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kanteen, jonka velkoja itse voi nostaa ja joka ei siten kuulu selvittäjän yksinomaiseen toimivaltaan ja joka ei myöskään riipu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, ei voida katsoa välittömästi ja erottamattomasti johtuvan tällaisesta maksukyvyttömyysmenettelystä.
37 Näin ollen on katsottava, etteivät tällaisen kanteen perustana ole maksukyvyttömyysmenettelyille tunnusomaiset poikkeussäännöt vaan sitä vastoin siviili- ja kauppaoikeuden yhteiset säännöt, eikä kanne näin ollen jää asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalan ulkopuolelle.
38 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuva vahingonkorvauskanne, jonka selvittäjä nostaa maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä ja jonka menestyessä saadut varat lisätään konkurssipesän omaisuuteen, kuuluu kyseisen säännöksen 1 kohdassa tarkoitetun siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsitteen piiriin ja näin ollen kyseisen asetuksen aineelliseen soveltamisalaan.
Toinen ja kolmas kysymys
39 Koska toinen ja kolmas kysymys on esitetty vain siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen kanteeseen sovelletaan asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan poikkeusta, näihin kysymyksiin ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
40 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 1 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuva vahingonkorvauskanne, jonka selvittäjä nostaa maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä ja jonka menestyessä saadut varat lisätään konkurssipesän omaisuuteen, kuuluu kyseisen säännöksen 1 kohdassa tarkoitetun siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsitteen piiriin ja näin ollen kyseisen asetuksen aineelliseen soveltamisalaan.
Allekirjoitukset